Kadon Valiokas

Nimi:	Kadon Valiokas "Vekki"	Painotuslaji:	Yleisratsastus
Syntymäaika:	09.09.2017, 15v	Väri & säkä:	Hopeanvoikko, 148 cm
Rekisterinumero:	VH18-018-0426	Omistaja:	Janne (VRL-10531)
Rotu & skp:	Suomenpienhevonen, ori	Kasvattaja:	Kadon Kartano
Saavutukset:	♕ VIR MVA Ch (myönnetty 12/20) KTK-II (P-suunta 73 p.) YLA1 (2023 lokakuu, AP2 113 p.) VVJ-I (2023 elokuu 104,5 p.) ERJ-I (2023 elokuu 107 p.) KERJ-II (2024 huhtikuu 98,5 p.) ♕ TYH tottelevaisuuden talvimestari 2018 ♕ TYH käyntikokeen kevätmestaruus 2018 - 2. sija ♕ TYH käyntikokeen kesämestaruus 2020 - 3. sija

Kadon Kartanon kasvateista meidän talliin ovat muuttaneet jo Viivi, Tikki, Hehkuma, Voitto, Hunninko, Morrisoni, Sisu sekä Jannen jo hieman vanhempi, rennolla harrastekäytöllä ja nykyään enemmän jalostuksessa vaikuttava Poksu-ori. Jannella on ollut aikeissa hankkia Poksun rinnalle toinen suomenhevonen ja ensimmäisenä hän suuntasi hyväksi havaitulle kartanolle, josta on tähän mennessä löytynyt suomenhevonen joka lähtöön. Tärkein kriteeri oli hyvä- ja rohkealuontoinen hevonen, jonka kanssa on miellyttävä tehdä töitä ja joka ei turhia pelkää. Piia esitteli meille nuoren voikkopohjaisen orin, joka tuntui olevan luonteeltaan juuri sellainen kuin toiveissa oli. Ainoa miinus oli nuoren orin koko, sillä se jäänee emänsä tavoin pienhevosen mittoihin, vaikka isänä oltiin käytetty raskastekoista, liki 160 senttistä oria. Pelkkä kärryttelykin kuulemma riittää ja ilmeisesti minä "joudun" pienitekoisena vastaamaan orin ratsutuksesta.

Vekki on perusluonteeltaan innokas, muttei tee ihmisten lähettyvillä mitään ylilyöntejä. Muiden hevosten kanssa leikit voivat yltyä välillä varsin raisuiksi, mutta ne tehdään aina hyvässä hengessä, eikä ori koita talloa isompien kihojen varpaille. Sukupuolestaan huolimatta orin luonne on sellainen, että se on soveltunut hyvin pihattoelämään samanhenkisten orien ja ruunien kanssa. Tammojen perään ori ei juurikaan ole, ellei pääse aivan kosketusetäisyydelle. Vekki on aina auliisti lähdössä tekemään töitä ja ennen liikutusta se voi taluttaessa olla hieman hätäinen ja kiirehtiä hoitopaikalle, muttei kuitenkaan missään nimessä yritä rynniä taluttajan yli.

Hoitaessa Vekille käy kaikki, eikä se ole vielä koskaan pistänyt missään asiassa kunnolla vastaan. Varsasta lähtien ori on ollut mm. helppo vuoltava ja kengätkin saa jalkaan alta aikayksikön. Etujalkojen ollessa käsittelyssä ori jakaa mielellään hellyydenosoituksia eli yleensä hamuilee kengittäjää korvasta. Varustaessa orilla ei ole mitään omia kommervenkkejä, vaan se jopa nappaa avokämmeneltä tarjotut kuolaimet itse suuhunsa. Vyötä kiristäessä pitää kuitenkin muistaa olla rauhallinen, sillä kerralla viimeiseen reikään kiskaisemalla myös Vekin korvat kääntyvät kohti niskaa. Lastautuu nykyään helposti, alussa sillä piti olla aina kuljetuksessa toinen hevoskaveri, mutta nykyään ajanvietteeksi riittää kasa heinää.

Vekki on äärimmäisen monipuolinen käyttöhevonen ja työjako orin liikutuksen suhteen on aina ollut selvä; Janne on hoitanut treenit kärryiltä käsin ja minä olen kivunnut pienhevosen satulaan. En ole koskaan ollut mikään poni-ihminen, mutta liki hevoskokoisella Vekillä on kuitenkin omaan makuuni miellyttävän kokoiset askeleet, eivät yhtään liian tiuhaan tikkaavat. Ratsuna ori ei ole mikään rotunsa huippu missään lajissa, mutta siltä taittuu kaikki esteistä kenttäratsastukseen. Allekirjoittanut on aina ollut hieman laiska opettelemaan kunnolla kouluratsastusta ja myös orille sileällä työskentely tuntuu olevan toisinaan melkoista pakkopullaa. Maastoon se lähtee aina mielellään ja se on vielä innokkaammin menossa, jos kuvioon astuvat myös maastoesteet. Sekä rata- että maastoesteillä Vekki on rohkea ja jaloistaan tarkka hyppääjä, joka hyvin harvoin kieltää tai arastelee mitään estettä.

Kärryjen edessä Vekki on elementissään ja siinä sen voisi sanoa olevan jo varsin hyvä rotunsa edustaja. Vaativalla tasolla valjakkoajossa kilpailleen orin valttikortti on sen äärimmäisen hyvä ketteryys ja suurin osa orin keräämistä sijoituksista onkin tullut tarkkuuskokeista. Voikko ori kuuntelee ajurin ohjeita herkeämättä ja reagoi apuihin salamana. Orin isänpuolen suvun työtaustan vuoksi myös Vekki on päässyt kokeilemaan hieman työajoa, vaikka siitä ei sille koskaan leipätyötä saatukaan. Orista ei tullut kovin raskaiden taakkojen vetäjää, mutta nuorena hevosena sen kanssa käytiin harjoittelemassa ohjasajoa tottelevaisuusluokissa ja valjakkoajossakin vaadittua tarkkuutta on tarvittu käyttöajon monipuolisissa tehtävissä.

Vekin varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Takakujan Tallipuoti, Equestrian PRO, Kreivittären Varusteliike, Mestyn Varuste, Hankalan tori & MWS Boutique

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

Päiväkirja ja valmennukset

Keskiviikko 17.08.2022 » Jumppasarjaa pellolla / Jooni

Oon ollut koko kesän työkomennuksella ja takaisin kotiin päästyä oli mahtava tunne nousta pitkästä aikaa satulaan. Normaalisti treenataan pikkusiskon kanssa hyvinkin säännöllisesti yhdessä, mutta tämä vuosi on ollut omien menojen vuoksi hyvin kiireistä aikaa. Tänään päätettiin yhdessä tuumin lähteä maastoilemaan kovasti jo syksyn tuntuisena elokuun keskiviikkona. Jaakimaa tulee nyt töissäkin nähtyä, mutta koska hän sattui olemaan tallilla samoihin aikoihin, joten lopulta matkaan lähti koko sisarussarja.

Omista hevosistani Tintti on ainoa edes etäisesti esteille soveltuva hevonen, joten varustin mustan suomenhevoseni yleissatulalla. Jaakima otti ratsukseen läsipäisen ruunansa ja Jonna miehensä pienhevosen. Jokainen ratsuista on hyppääjänä hieman eri tasolla, mutta Jonnan mukaan sänkipellolle pystytetty väliaikainen esterata on kaikille sopiva. Rossi joutuisi toki tyytymään Jaken kanssa koulutustasoa helpompiin tehtäviin, mutta menevässä ruunassa näytti tänään olevan muutenkin pitelemistä, joten astetta yksinkertaisempi rata toisi varmasti riittävästi haasteita.

Lähdimme tallipihalta Jaken ja Rossin johtamina kiertämään ensin lyhyen maastolenkin, jossa hevoset saataisiin verryteltyä kaikissa askellajeissa. Rossi yritti ottaa heti ensimmäisellä suoralla laukkaa, mutta pidätteet ajoivat läpi ja ruuna palasi takaisin raviin. Tintti ravasi pitkillä, matkaavoittavilla askeleilla ja kymmenkunta senttiä pienempi Vekki joutui letkan viimeisenä pistämään kaviota toisen eteen, mikäli se mieli pysyä isompien hevosten perässä. Laukassa voikko ori olikin sitten yllättävän säpäkkä menijä ja peltoalueen päässä Jonna nousi ratsunsa kanssa rinnalle ja ohi. Jaakima vastasi haasteeseen ja Rossi sai luvan kanssa päästellä laukkaa.

Pellolle oltiin kasattu kaksi eri jumppasarjaa, joissa toisessa oli kaksi estettä kaarevalla uralla ja toisessa kolme estettä suoralla uralla. Hyppäsimme ensin vuoron perään kahden tukkiesteen sarjan, jolla Tintti taipui yllättävän hyvin kaarteiden mukaan. Vekki oli tänään oikeaan kierrokseen hieman jäykempi, kun taas Rossi liiteli helppojen esteiden yli suunnasta riippumatta kuin vettä vain. Siirryimme seuraavaksi kolmen esteen sarjalle, jossa oli ensin kaksi kapeaa puolipyöreä estettä sekä lopuksi korotetuista tukeista rakennettu okseri.

Tintti oli ensimmäisten sarjojen jälkeen sopivassa iskussa, joten lähdin orin kanssa ensimmäisenä toiselle sarjalle. Suoralla uralla olleet esteet eivät olleet orille ongelma, vaan se ylitti sekä tarkkuusesteet että okserin hyvällä liidolla. Jonna tuli radalle seuraavaksi Jaakiman joutuessa ottamaan innostunutta ruunaa paremmin kuulolle parilla laukkaharjoitteella. Jonna ohjasi orin tarkasti ensimmäiselle esteelle, minkä jälkeen ori pysyi tarkasti suoralla linjalla. Okserille se lähestyi hieman varovaisemmin, mutta rohkaisulla loikkasi kuitenkin hyvin yli. Rossia ei puolestaan tarvinnut paljoa eteenpäin houkutella, vaan raudikko sekä tarkkuusesteet että okserin sellaisella vauhdilla, että heikompaa olisi voinut hirvittää.

Torstai-Sunnuntai 27.-30.08.2022 - Keilakunkku-kilpailu / Jonna

Keilakunkkua voi hyvin luonnehtia valjakkohevosten ehkä suurimmaksi kilpailuksi. Tänä vuonna se kilpailtiin vain syksyllä elokuun lopussa, kun viime vuonna kilpailu ratkottiin myös keväällä. Tänä vuonna meidän tallilta kilpailuun osallistui muutamia valjakoita pääasiassa noviisitasolle, joskin Janne starttasi voikolla suomenhevosellaan vaativalla tasolla. Päivät aloitettiin poniluokilla ja Valiokkaan luokkana starttasi vasta toiseksi viimeisenä. Torstaipäivä ei muutenkaan alkanut kovin vahvasti sateisen sään vuoksi, minkä lisäksi kilpailtiin oriin heikoimmassa osakokeessa, koulukokeessa. Noviisitasolta Halippa oli napannut hienon voiton ja minä olin Onnan kanssa heti sijoille yltäneiden vanavedessä, mutta Janne ja Vekki suorittivat vaativan tason kouluohjelman 20. sijan arvoisesti. Kaksikko pääsi jatkamaan varsin niukasti perjantain 2. osakilpailuun, kun jokaisesta luokasta karsiutui ulos 10 % valjakoista.

Perjantaina oli vuorossa tarkkuuskoe, joka on yleensä Vekille helppoa kuin heinänteko. Pieni hevonen kääntyy ketterästi, joten tiukat kurvit eivät ole sille edes haaste. Tänään siltä oli kuitenkin hieman puhti pois, sillä ori ei oikein ollut malttanut asettua yöksi vieraassa paikassa. Valjakko pujotteli keilat tarkasti, mutta nopeudessa he hävisivät monelle muulle valjakolle. Voiton nappasi Kadon Kartanon Mörkövaaran Täpärä ohjastajineen, kun Valiokas sijoittui sijalle 14. Parannusta siis edelliseen päivään, mutta ori ei missään nimessä ollut suorittanut tasolleen ominaisesti.

Lauantain lähdettiin maastoon tekemään maraton eli kestävyyskoe. Janne sanoi orin tuntuvan tänään hyvältä ajaa ja se lähtikin starttipaikalta liikkeelle erittäin lennokkaassa ravissa. D-osuudella se oli kulkenut rivakkaa käyntiä ja oli koko ajan ollut hököllä lisäämässä vauhtia. Hyväksytyn eläinlääkärin tarkastuksen myötä valjakko oli päässyt viimeiselle eli E-osuudelle, jossa Vekki oli ketterästi kiertänyt eteen tulleet esteet. Maaliin kaksikko tuli kahdeksantena, eikä luokan kaksi viimeistä valjakkoa onnistunut peittoamaan heidän suoritusta. Jotta ori olisi iskussa sunnuntaita varten, pidettiin sen juomisia pidettiin päivän aikana tarkasti silmällä ja juomahalua tehostettiin sekoittamalla veteen hieman omenamehua.

Sunnuntaina kilpailtiin vielä yhdistetyssä kokeessa, eli lyhyet suoritukset jokaisesta kokeesta. Vekki oli onneksi kotiutunut uuteen paikkaan ja se oli palautunut hyvin aiempien päivien rasituksesta. Sunnuntaina Vekki suoritti tasaisesti, mutta Janne kehui sitä etenkin tarkkuusajossa, jossa se suoritti kapean puomikujan päivän nopeimmassa ajassa. Päivä päivältä parantanut Valiokas sijoittui lopulta vaativan tason finaalissa sijalle neljä ollen samalla luokkansa paras suomenhevonen. Noviisitasolla orin ainoa valjakkoajossa kilpaillut jälkeläinen Kadon Innokas sijoittui myös samalle sijalle ja oli isänsä tavoin lähdön paras rotunsa edustaja. Meidän Tikitti-ori teki myös hyvän suorituksen ja sijoittui luokan kahdeksanneksi.

Tiistai 30.06.2020 » Näyttelyarvonimen korotus / Janne

Vekki on noin pari vuotta takaperin palkittu Näyttelyjaoksen näyttelyistä ansaituilla serteillä Champion-arvonimellä. Ori sijoittui luokissaan sertin arvoisesti aina kolmen tai neljän parhaan joukkoon, joten ensimmäinen arvonimi saatiin kasaan kolmella näyttelykäynnillä. Ykkössijoille ja sen myötä BIS-kehään orilla ei tuntunut koskaan olevan saumoja, joten ajattelimme jättää orin kanssa näyttelyhommat siihen ja keskittyä niihin muiden hevosten kanssa. Kesän aikana järjestettiin kuitenkin kahdet erikoisnäyttelyt, joissa MVA-sertin arvoiset hevoset palkittiin luokkasijoituksesta huolimatta. Ensimmäiset suomenhevosnäyttelyt järjestettiin Haltiasalossa, josta Vekki sai ensimmäisen kiinnityksensä muotovalioarvonimeen, vaikka ori oli sekä oriluokan että bis-kehän huonoimmaksi rankattu hevonen. Veikan Hilppa-tamma sijoittui paremmin ollen omassa luokassaan kolmas ja koko näyttelyiden viidenneksi paras hevonen.

Toiset näyttelyt järjestettiin Safiiritiikerin Kilpailukeskuksessa ja niissä oli suomenhevosten lisäksi luokkia myös muille roduille. Suomenhevosissa tammmat ja orit kilpailivat keskenään ja luokkavoitto meni hieman Olivin näköiselle piirtopäiselle tammalle. Valiokas sijoittui tänään odotettua paremmin ollen luokkansa kuudenneksi paras hevonen. Lämminveriorien luokassa Ironsky otti luokkavoiton ja kylmäveritammoissa Oonaugh sijoittui viidenneksi. BIS-kehästä meidän tallin hevosille napsahti sijat kolme, kaksikymmentäyhdeksän sekä viisikymmentäkahdeksan, joista 29. sija meni Vekille ja paras odotetusti tallin foxtrotterille. Kahden MVA-sertin myötä Vekille voidaan nyt anoa korotusta sen aiempaan näyttelyarvonimeen.

Maanantai 30.09.2019 » Rotunäyttelyssä / Janne

Syyskuun viimeinen maanantai kului pitkälti Virtuaalisten Suomenratsujen järjestämissä rotunäyttelyissä eri ikäisille suomenhevosille. Aikuisten oriiden luokassa esitettiin meiltä Rekon Arsenikki sekä allekirjoittaneen voikko pienhevonen. Vekki oli tuttuun tapaansa itse viilipytty, kun taas Rikko-ori kävi kierroksilla senkin edestä. Ruunikko ori oli matkan ajan hyvin siivosti, mutta heti näyttelypaikalla se alkoi huudella muille hevosille, joista etenkin eräs liinakko veteraanitamma herätti orin mielenkiinnon. Reko vei orinsa sivummalle rauhoittumaan ja me jatkettiin Jonnan kanssa Vekin valmistelua. Hamppujouhi oltiin puunattu sunnuntaina aina korvista kavioihin, eikä se onneksi ollut yön aikana saanut sotkettua itseään sen pahemmin. Loppusilaukseksi riitti kevyt harjaus ja jouhien sukiminen auki.

Oriit esitettiin kolmantena heti varsojen ja nuorten kehien jälkeen. Reko talutti jo hieman rauhoittuneen ruunikkonsa ensin näytille ja Rikko tuntui oikein esiintyvän yleisölle. Reko sai itsekin juosta hevosensa rinnalla oikein kunnolla, kun ori päätti esitellä lennokasta raviaan oikein urakalla. Rakennearvostelussa se ei malttanut seisoa kuin hetken aloillaan, mutta tuomarit saivat ilmeisesti kaiken oleellisen katsottua. Vekki oli vuorossa heti seuraavana, eikä se pistänyt pystyyn ihan samanlaista show'ta. Ori seisoi hyvin maltillisesti aloillaan ja myös liikkeiltään se on selvästi tasaisempi. Hyvästä luonteesta tuli kuitenkin erikoismaininta ja molemmat oriit palkittiin III-palkinnolla.

Lauantai 10.08.2019 » Estevalmennus Hopiavuoressa / Jonna

En ole aiemmin painottanut hevosten kanssa kilpailemiseen, vaan olen harrastanut lähinnä omaksi ilokseni. Kototallin myötä olen kuitenkin osallistunut satunnaisesti kisoihin lähinnä muiden suostuttelemana, esimerkiksi alkuvuonna Jani kysyi minua kisaamaan Aliisa-tammallaan suomenhevosten kenttäcupeissa. Vaikka Aliisan kanssa kisatut kilpailut menivätkin hyvin, huomasi minusta selvästi, etten ollut mikään pesunkestävä kisaratsastaja, joka olisi valmentautunut ammattilaisten opeissa. Olenkin viime aikoina ottanut erinäisiä yksityistunteja mm. hienosäätääkseni istuntaani. Tämän päivän valmennusilmoituksen bongasi kuitenkin Janne, joka vinkkasi siitä minulle. "Voin vaikka käydä heittään sut sinne ja käydä välissä morjestaa Aleksia. Voit ottaa vaikka Vekin, siellä näytti olevan sopivan tasoinen ryhmä sille." Kerta sekä hevonen että kyyti olivat tarjolla, ei tilaisuutta voinut jättää käyttämättä ja ilmoittauduin Hopiavuoren Eetun estevalmennukseen, jossa oli tilaa myös ulkopuolisille ratsukoille.

Lauantaiaamuna valmistelin Vekin kuljetuskuntoon ja Janne hyppäsi kuskin paikalle suunnaten auton kohti Otsonmäen kuntaa, joka sijaitsee jossain Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan rajalla. Jannen kanssa samassa prikaatissa palvellut Aleksi muutti joku vuosi sitten lähelle Otsonmäkeä ja siellä käyneenä Janne tunsi tien, eikä minun ei tarvinnut toimia kartturina. Apukuskina huolehdin siitä, että auton kajareista soitettiin pelkkää hyvää musiikkia ja ehdin matkan aikana hoitaa myös yrityksen asioita. Automatka kesti sen pari tuntia, fiksumpi olisi kaivellut estevalmennuksia lähempää kotipaikkaa tai kutsunut valmentajan omalle tallille. Mulle tekee kuitenkin vain hyvää poistua omista piireistä ja omalta mukavuusalueelta, joten valmennusreissu ennestään vieraaseen paikkaan ja ennestään vieraalle valmentajalle ei ollut kohdallani yhtään hullumpi idea. Sitähän saattaa vaikka oppia ja oivaltaa jotain uutta, kun ratsastustasi katsotaan ihan uudesta näkökulmasta.

Hopiavuoren tila oli hyvin perinteinen maalaistalli, jonka tallipihalla vallitsi hyvin rauhallinen tunnelma. Parkkialueen viereisellä ulkokentällä pyöri päivän ensimmäinen valmennusryhmä ja todennäköisesti meidän kanssa samaan ryhmään osallistuvaa hevosta talutettiin ulos trailerista, mutta muuten piha-alueella ei näkynyt liikettä ja osa tallin omista hevosista tarhasi rauhallisesti kentän takana. Janne ajoi trailerin parkkiin ja auttoi purkamaan Vekin jatkaen sitten matkaansa. Aikoi olla noin puolentoista tunnin päästä takaisin. Vekki oli pysynyt kuljetuksen aikana varsin puhtaana, joten siitä piti vain pyyhkäistä irtoliat veks ja varustaa hevonen ratsastuskuntoon. Ennen omaa vuoroamme ehdin seurata hetken aikaa ykkösryhmän treeniä, jossa harjoiteltiin samaa rataa mutta suurempana.

Ryhmämme alkoi itsenäisillä alkuverryttelyillä ja tarkoituksenani oli herätellä Vekki avuille, jotta valmennuksen pääaiheena olevat täsmälliset laukanvaihdot sekä hevosen tarkat suoristukset esteelle onnistuisivat nappiin. Eteenpäin oria ei tarvinnut kahdesti käskeä, vaan pieni voikko liikkui tuttuun tapaansa hyvällä halulla eteenpäin. Sitä ei parannut pidätellä senkään vuoksi, että olisimme varmasti jääneet samassa ryhmässä olleen kahden muun hevosen jalkoihin. Niiden jalat eivät ehkä liikkuneet vauhdikkaasti, mutta ne olivat omaan hevoseeni verrattuna todella isoja ja askelpituus oli reippaasti pidempi, joten Vekki sai ottaa kolme askelta siinä missä isommat harppoivat saman matkan yhdellä pitkällä askeleella.

Verryttelyjen aikana Eetu oli säätänyt ykkösryhmän jäljiltä esteiden korkeuksia matalammalle ja selitti samalla päivän tehtävänantoa; siksak-kuvioon asetettujen neljän esteen väleihin tehtäisiin voltit, suoristettaisiin hevonen seuraavalle esteelle ja vaihdettaisiin laukka seuraavaa volttia varten. Teoriassa varsin simppeli tehtävä, mutta käytännössä se vaati tarkkuutta apujen kanssa. Pääsimme 70 senttiin asetetulle radalle toisena ja nostin Vekillä laukan. Ori lähestyi kentän keskellä olevaa ensimmäistä estettä rytmikkäästi, eikä hypyn kanssa ollut ongelmia. Ensimmäisellä kierroksella jouduimme pitämään voltit melko suurina, jotta sain tarpeeksi aikaa suoristaa orin ennen uutta hyppyä. Laukanvaihtoihin se vastasi tänään erinomaisesti ja niihin sille riitti pienet avut esteiden päällä. Toiselle kierrokselle Eetu käski laskea pykälän verran vauhtia ja taivuttaa hevosta paremmin volteilla, jotta ympyröitä voitiin supistaa. Parilla yksinkertaisella vinkillä saimme Vekin kanssa hiottua tekemistämme tarkemmaksi ja vaikka vauhtia hidastettiin, suoritimme radan itse asiassa nopeammin tiukkojen käännösten avulla.

Sunnuntai 28.01.2018 » Työhevosten talvimestaruudet / Janne

Vekin ensimmäiset työhevosten mestaruuskisat ovat nyt paketissa. Oriahan ei hankittu työkäyttöön, mutta sen kanssa on tallin nuorten työhevosten tavoin harjoiteltu tottelevaisuusajoa maastakäsin. Ori on napannut lajista parit sijoitukset ja tänään se vei mestaruustittelin pesunkestävien työhevosten nenän edestä yli kymmenen pisteen erolla! Esimerkiksi meidän Armakka sijoittui luokkansa neljänneksi ja jäi Vekin kokonaistuloksesta yhteensä 24 pisteellä. Ori paransi suorituksiaan päivä päivältä ja perjantaina se vasta haki tuntumaa ensimmäisiin isompiin kilpailuihinsa. Kolmanneksi viimeiseksi jääneelle Vekille etenkin pressun ylitys oli jännittävä tilanne, mutta siitäkin suoriuduttiin kannustuksella ja kehujen saattelemana.

Lauantaina ori tuntui suorittavan hieman edellisestä päivästä muokatun radan kuin vanha tekijä. Tällä kertaa pressuesteen yli ei kuljettu vaan se alitettiin, mikä ei tuntunut olevan oriille yhtä haastava paikka. 87 pisteellä Vekki sijoittui toiselle sijalle, kun voiton vei percheron-ori Angren Raphaël melkein täydellisellä suorituksella. Kolmantena päivänä ori teki parhaan suorituksensa, jonka aikana se vastasi hyvin ohjasapuihin etenkin tarkkuutta vaativalla puomikujalla. 88 pistettä riitti kolmanteen sijoitukseen, kun eteen kiilasivat Armakka sekä kookas shirenhevonen. Vaikka Vekki ei napannut luokista yhtään voittoa, oli se kuitenkin kokonaistuloksissa luokkansa voittaja kilpailuiden pienimpänä hevosena.

Sunnuntai 12.11.2017 » Kakkoshevonen / Janne

Eläkkeelle siirtyvä Poksu-orini tarvitsi seuraajan ja ensimmäisenä lähdin etsimään sopivaa hevosta samalta kasvattajalta. Marraskuinen sateinen sunnuntai sujuikin Kadon Kartanolla tilan kasvatteihin ja vanhempiin myyntihevosiin tutustuen. Piia esitteli meille hevosiaan, jotka olivat antamieni kriteereiden mukaan hyväluonteisia sekä terveeksi todettuja. Olisi siellä ollut pari pikkuvikaista jalostuskäyttöön sopivaa hevosta, mutta skippasin ne suosiolla, sillä meillä ei ainakaan tähän hätään ollut tarkoitus ryhtyä aktiivisiksi hevoskasvattajaksi. "Entä toi, onko se kaupan?" Jonna pysäytti meidät erään orisiiven karsinan kohdalla. Karsinasta mantelinvärisillä silmillään meitä tapitti hamppuharjainen voikko ori, johon Jonna ihastui ensinäkemältä. Voi pojat, se on menoa sitten, ajattelin. Vaikka tässä oltiin hankkimassa minulle uutta hevosta, osasi parempi puoliskoni suostuttelun jalon taidon. "Onhan se, mutta se taitaa isästä huolimatta jäädä pienhevosen mittoihin" Piia naurahti. Luonteeltaan Valiokas oli kuulemma puhdasta kultaa ja kaikin puolin monipuolinen hevonen, mutta kokonsa puolesta minulle aivan liian pieni ratsu. Toisaalta, eihän tässä pelkkää ratsua edes oltu etsimässä, sillä tahdoin ensikädessä itselleni sopivan hevosen kärryttelyyn. "Voidaan harkita, mutta sää joutuisit pienempänä vastaamaan sitte tämän ratsutuksesta" virnistin Jonnalle, jota ei hymystä päätellen vaikuttanut haittaavan yksi uusi liikutettava.