Kalskag Prypjat
| Nimi: | Kalskag Prypjat "Ryyp" | Painotuslaji: | Työhevosajo |
| Syntymäaika: | 13.05.2019, 5v | Väri & säkä: | Ruunikko, 164 cm |
| Rekisterinumero: | VH19-096-0002 | Omistaja: | Kototalli (VRL-10531) |
| Rotu & skp: | Vladimirintyöhevonen, ruuna | Kasvattaja: | Kadon Kartano  |
| Saavutukset: | ♕ Champion-ruuna (myönnetty 05/20) | ||
Ryyp on keskikokoinen kylmäverinen, joka jaksaa hyvinä päivinä vetää kokoonsa nähden varsin raskaita kuormia. Se on välillä turhan malttamaton etenkin silloin, kun kuormaa ei ihan jo liiallisen kitkan takia voi vetää nopealla vauhdilla. Etenkin hiekkaesteessä vedettävä reki on monesti ruunalle iso kompastuskivi hiekan aiheuttaman vastuksen takia, mutta ohjastajan saadessa ruunan työskentelemään sopivan maltillisesti, on se varsin kestävä vetäjä. Kun vedettävässä koneessa on pyörät, eikä sitä tarvitse vetää maanpintaa pitkin, on Ryypin vetotekniikka suuremmalla todennäköisyydellä oikeissa uomissa. Silloinkin se tosin saattaa käydä vähän kierroksilla - ei niinkään kuorman liikkumattomuuden, vaan kitkan vähentymisen mahdollistaessa nopeamman vauhdin. Ruunaa pitää välillä toppuutella kulkemaan hitaammin, mistä ruuna ei ole aina samaa mieltä. Ohjastajan käskyjä se saattaa protestoida päätään viskelemällä ja alussa jääräpäisesti apuja uhmaten, mutta loppupeleissä välillä niskoitteleva ja rajojaan kokeileva Ryyp on kuitenkin kohtuu helppo ohjastettava, jos sen kanssa muistaa vain olla hereillä, eikä anna sille tilaisuutta tehdä oman mielensä mukaan.
| i. Partizansk Ionnyj vlad, punaruunikko, 164 cm TYH vedon kevätmestari 2018 TYH metsäajon kesämestari 2017 |
ii. Peremilov GA vlad, ruunikko, 160 cm |
iii. Posadovits vlad, evm | iie. Grezina vlad, evm |
ie. Gardenija GA vlad, ruunikko, 162 cm |
iei. Tshenijost vlad, evm |
| iee. Gardonka vlad, evm | ||
| e. Fernweh Lidiya vlad, ruunikko, 165 cm |
ei. Grigorii vlad, mustanruunikko, 165 cm |
eii. Dmitrii vlad, m, 164 cm, evm |
| eie. Klavdiya vlad, trn, 156 cm, evm | ee. Ludmilla vlad, ruunikko, 165 cm VIR MVA Ch, KTK-II |
eei. Aristarkh vlad, rn, evm |
| eee. Milena vlad, rn, evm |
» Periyttäminen «
| LUONTEENPIIRTEET | ||
| ROHKEUS: | ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ | Taso 5: melko rohkea |
| KUULIAISUUS: | ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ | Taso 4: normaali |
| TEMPERAMENTTI: | ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ | Taso 3: melko lauhkea |
| HERKKYYS: | ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ | Taso 4: normaali |
| TAIDOT | ||
| NOPEUS: | ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ | Taso 3: hieman normaali heikompi |
| KESTÄVYYS: | ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ | Taso 5: hieman normaalia parempi |
| HYPPYKAPASITEETTI: | ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ | Taso 2: normaalia heikompi |
| KETTERYYS: | ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ | Taso 4: normaali |
| LIIKKEET: | ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ | Taso 3: hieman normaalia heikompi |
TYH työhevosajo (sijoituksia 00 kpl)
Näyttelytulokset
| Päivämäärä | Jaos | Järjestäjä | Tulos |
| 05.04.2020 | NJ | Ponitila Adina | Näyttelyn paras ruuna |
| 07.09.2019 | NJ | Kadon Kartano | Näyttelyn paras ruuna |
Päiväkirja ja valmennukset
19.-21. heinäkuuta 2019 » Heinänkorjuun työhevoskurssi Norrgårdissa
Olipa mahtava tunne palata lähes puolen vuoden jälkeen Norrgårdiin, jossa kävin alkuvuodesta Halippa-tamman kanssa vetämässä vähän tukkeja tallin avajaispäivänä järjestetyssä valmennuksessa. Tällä kertaa pikkusuokki sai kuitenkin jäädä kotia, vaikka olisihan se ollut siistiä lähteä sen kanssa koittamaan, miten homma luistaa vaikkapa parivaljakkona. Aikani sopivaa hevosvalintaa pähkäiltyäni päädyin lastaamaan autoon tallin uusimman hankinnan, Ryyp-ruunan (joka monesti täysin huomaamatta taipuu muotoon Ryyppy tai Ryppy), jonka kanssa käänsin kurssin kohti pohjoista. Lähdimme Ryypin kanssa liikkeelle hyvissä ajoin ensimmäistä kurssipäivää edeltävänä iltapäivänä, sillä yötä vasten ajaminen ei tuntunut houkuttelevalta. Ruunakin olisi varmasti ollut melkoisen uppiniskainen ohjastettava, jos se olisi suorilta isketty niittokoneen eteen pitkän matkan päätteeksi. Norrgårdiin saavuimme lopulta himpun verran ennen puoltayötä perjantai-iltana ja tilan emäntä Tyyne oli kellonajasta huolimatta iloisesti myöhäisiä vieraita vastassa ja heilutti kättään pirtin verannalla seisoen kääntäessäni auton pihatielle.
Peruutin Ryypin pois trailerista ja Tyyne oli aivan tohkeissaan, että mikä se tämmöinen hevonen on - nainen ei kuulemma ollut odottanut multa mitään muuta kuin suomenhevosta, joten ilmoittautumisviestissä näkynyt Prypjat-nimi herätti kiinnostusta. Ruuna saikin emännältä roppakaupalla rapsutuksia, vaikka sillä hetkellä sille olisi kelvannut vain hyvä heinä ja oma rauha. Ruuna viskeli hieman päätään ja toppuuttelin sitä taluttaessani sen Tyynen vanavedessä meille varattuun karsinaan, johon se asettui onneksi aloilleen saatuaan eteensä heinäverkon, jota se jäi tyhjentämään. Itse poistuin levollisin mielin aittarakennukseen, nähtyäni ruunan olevan kuin kotonaan ja vähät välittävän maiseman vaihdoksesta.
Lauantaipäivä alkoi tuhdilla aamupalalla Norrgårdin tuvassa. Tyyne oli tarjoiltavien määrästä herännyt aikaisin ja otti meidät pirteänä vastaan - itsellä olo ei ollut niin energinen, mutta käynnistynkin aamuisin aina hieman viiveellä. Pöytään istuivat myös perjantain puolella saapunut Maikki ja ilmeisesti paikkakuntalainen ja Norrgårdissa enemmänkin pyörivä Aada. Puolelta päivin pihalle alkoi valua myös muita osallistujia ja kurssi päästiin aloittamaan tutustumalla valjastukseen ja tarvittavien koneiden käyttöön. Vaikka olenkin ehtinyt tutustumaan lukuisiin hevosvetoisiin koneisiin aina kyntöaurasta ja juontolaitteesta lähtien, oli niittokone minullekin täysin uusi tuttavuus - Tyynen pitämää luentoa olikin erittäin kiinnostavaa kuunnella.
Teoriaosuuden päätteeksi siirryttiin käytännön harjoituksiin. Ryyp oli pistellyt aamuheinänsä jo hyvän aikaa sitten parempiin suihin ja se oli täysin valmis työntekoon - valjastuksestakaan ei meinannut tulla mitään, kun tohelo ei tajunnut seisoa kuin hetkittäin aloillaan. Kaikki hevoset saatiin kuitenkin heinäpellolle, toiset valjakot vain vaativat vähän enemmän aikaa ja apua kuin toiset. Ryyp haisteli tohkeissaan ilmaan ja hörisi muille hevosille, joiden joukossa oli tänään paljon shirejä ja suomenhevosia. Mukaan oli kuitenkin ilmoitettu myös erikoisempia kylmäverirotuja, mm. aluksi amerikkalaiseksi percheroniksi luulemani musta hevonen, joka paljastui kuitenkin myöhemmin groningeninhevoseksi rupateltuamme orin omistajan Ingridin kanssa myöhemmin illalla rantasaunalla. Rotu polveutuu jälkikäteen tekemäni selvityksen mukaan friisiläisestä ja oldenburgista, joten olin melko kaukana rotuarvaukseni kanssa. Ingridin Asmar-ori ei kuitenkaan ollut päivän teeman huomioidessa se erikoisin ilmestys, sillä mukaan oli eksynyt myös yksi puoliveritamma.
Lauantaina pääsimme Ryypin kanssa kokeilemaan heinänkorjuuta niittokoneella, jonka pienellä penkillä istuessa oli aluksi melko hutera olo. Kone piti melkoista mekkalaa, eikä ruuna ollut yhtään valmistautunut siihen - ensimmäistä kertaa konetta kiskaistuaan Ryyppy monottikin vetokarttua melkoisella voimalla, seisahtui niille sijoilleen ja vasta sitten mietti, että tulikohan nyt ylireagoitua. Alun rauhallisen totuttelun jälkeen ruuna kuitenkin turtui nopeasti kolinalle, eikä loppupäivästä enää viitsinyt siitä välittää. Sunnuntaina me ykkösryhmäläiset pääsimme puolestaan kuljettamaan niitettyä heinää kuivaustiloihin korkeareunaisilla nelipyöräkärryillä. Kärryt olivat isot ja raskaat, mutta vastuksesta huolimatta Ryypillä ei ollut mitään haluja edetä vain tylsästi kävellen ja se yrittikin yhdessä välin lähteä saman ryhmän vjatkanhevosen kanssa kilpasille. Jouduin ottamaan ohjaksista vähän ronskimmin kiinni, kun menohaluinen ruuna ei aluksi noteerannut kevyitä pidätteitä. Välillä meinasin turhautua ja jupisin itsekseni muiden hevosten näyttäessä käyttäytyvän kympin arvoisesti ja oman nuorikkoni yrittäessä vetää rallia pitkin peltoa, mutta kyllä meillä oikeasti oli opettavainen, rattoisa ja hyvässä seurassa vietetty kaksipäiväinen.
Tyynen palaute: Kadehdittavaa tarinankerrontaa. Sujuvaa kieltä, viihdyttävää mielikuvitusta ja näppärää etenemistä muut osallistujat huomioonottaen. Ja ihana Ryyp - se oli kerrassaan yllättävä veto ihmiseltä, jolta todellakin odotin parikisi mitäs muutakaan, kuin ehtaa suomalaista. Ryyp oli kuitenkin varsin oiva ja kiva vaihtoehto, vaikka hetken jo pelkäsin niittokoneeni kohtaloa (kavion) ensikosketuksen jälkeen. Tämä kohta tarinassa oli varsin yllätyksellinen, mahtavaa!
6. heinäkuuta 2019 » Venäläisväriä hevosrodun muodossa
Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Kototallille saatiin jotakin uutta ja ihmeellistä, kun yrityksen nimiin hankittiin (jälleen) yksi työhevonen. Tällä kertaa kyseessä ei ollut tuttu ja turvallinen suomenhevonen - joita itseasiassa on kesän aikana varmaan tulossa useampikin uusi kappale - vaan erikoisempi vladimirintyöhevonen. Rotu on peräisin Venäjältä Neuvostoliiton aikaisilta ajoilta, mutta tämä kyseinen yksilö on ihan Suomessa syntynyt ja sen molemmat vanhemmat asuvat samaisessa maassa.