Baroque Alviano

Korkeat ja komeat askeleet tekivät vaikutuksen ratsastajan lämmitellessä oria, enkä malttanut odottaa, että pääsisimme kunnolla työn makuun. Wertilji oli aluksi hieman hämmentynyt, kun joutuikin aloittamaan niinkin helpolla käyntitehtävällä, kuin pyöreät voltit, joissa hevonen oikeasti taipui. Friisiläisori oli selkeästi sitä mieltä, ettei niin korkean tason hevonen kykenisi keskittymään sellaiseen pieneen hienosäätöön. Joka tapauksessa herra alistui kohtaloonsa ja pääsikin suhteellisen pian ravaamaan ja jatkamaan voltilta avotaivutuksessa. Voltit eivät edelleenkään olleet se juttu, mutta avotaivutuksessa ori suorastaan loisti. Pyysin ratsukkoa kokoamaan hevosen ravia vielä hiukan pienemmäksi tehtävän aikana ja siinäkin Wertilji toimi vailla moitteen sanaa. Siirtyessämme laukkatyöskentelyyn annoin ohjeeksi ratsastaa kootummassa laukassa lyhyen sivun kulmasta ulos, kääntää kokorataleikkaalle ja tehdä hevosen askeleen pituudesta riippuen kahdesta viiteen laukanvaihtoa niin, että laukka vaihtuisi uuteen kierrokseen sopivaksi. Tässä tehtävässä Wertiljiltä uupui maltti kokonaan, jonka huomasi hevosen kompuroinnista lähes jokaisella vaihdolla. Ratsastajalta vaadittiin voimia orin ottaessa kuumaa epämääräisistä vaihdoista, joten pyysin ratsukon hetkeksi käyntiin. Kerättyään ohjat takaisin käsiinsä ratsastaja onnistui ratsastamaan tehtävän paljon paremmin ja orikin malttoi odottaa. Vaihdot paranivat koko ajan, ja laukka pyöri paljon paremmin. Muutamien toistojen jälkeen totesin olevamme valmiita, joten hikinen ratsukko alkoi loppuverkkaamaan tyytyväisen tyytymättöminä. Jiri oli parantanut paljon varsinkin laukassa loppua kohden, jota muistuttelinkin kyydissä istuvalle ratsastajalle.

Ratsukko oli jo kentällä verryttelemässä, kun saavuin paikalle. Tervehdin orin ratsastajaa ja kyselin toiveita valmennuksen suhteen. Ratsastajalla ei tähän hätään ollut mitään toiveita valmennuksen suhteen, joten etenimme aiemman suunnitelmani mukaan: avo- ja sulkutaivutuksia ja koottuja askellajeja. Ratsukko teki alkuverkat loppuun rauhassa ja sitten pääsimmekin aloittamaan valmennusta. Aloitimme avotaivutuksella käynnissä. Kehotin ratsastajaa ajattelemaan, että hän lähtee kääntämään radan poikki tai voltille, mutta kääntää ja johtaakin vain orin etuosan uran sisäpuolelle. Aluksi ratsastaja meinasi kääntää hieman liikaa orin kaulaa, joten muistutin pitämään myös toisen ohjan kädessä. Tämän jälkeen avotaivutus näyttikin ihan nätiltä muutaman toiston jälkeen. Ori selkeästi tahtoi alussa vain kokeilla ratsastajaansa. Avotaivutuksien ollessa käynnissä kunnossa, kokeilimme sulkutaivutusta. Sulkutaivutuksissa ratsastaja olikin orin kanssa tarkempi ja se näytti upeasti heti sulkutaivutuksen. Tämän jälkeen heitinkin ratsastajan raviin ja tehtävä muuttui niin, että pitkän sivun alku avoa, suoristus ja sulku. Tämä tehtävä tehtiin vain yhdellä sivulla, joten kehotin ratsastajaa menemään toisella pitkällä sivulla koottua ravia. Kootut askellajit olivat selkeästi orille helppoja, sillä koottu ravi tuli oikein nätisti heti. Avo, suoristus ja sulku tehtävää jouduimme hiomaan hieman pidempään, mutta kun sekin onnistui annoin ratsukolle luvan välikäynteihin pitkin ohjin. Muutaman käyntikierroksen jälkeen pyysinkin ratsukolta koottua käyntiä yhden pitkän sivun, seuraava pitkä sivu koottua ravia ja sitten yksi pitkä sivu koottua laukkaa. Kootut askellajit onnistuivat ratsukolta helposti, joten mitä turhaan niitä sen enempää hiomaan. Ratsukko meni loppuverkat itsenäisesti.

Tämän kertainen valmennus aloitettiin kuulumisten vaihdolla, sillä halusin tietää miten viime valmennuksen jälkeen määrätyt kotitehtävät ovat sujuneet. Olin tyytyväinen kuulemaani, joten pienten alkukäyntien jälkeen lähdettiin työstämään hiljalleen hevosta kahden pohkeen ja ohjan väliin. Halusin, että Margot ratsastaisi heti alkuun orin melko avoimelle kaulalle jokaisessa askellajissa erinäisiä kaarevia ja suoria uria hyväksikäyttäen. Käynti näytti tänään oikeastaan ihan todella hyvältä; siinä oli selkeä, rento tahti ja hevonen lähti seuraamaan ohjaa todella hyvin. Ravityöskentely alkoi pienellä kiirehtimisellä, mutta kun opastin Margot'n keventämään hieman matalammalla ja pystyympään, Wertilji malttoi rauhoittua ja siten myös ravin tahtiin löytyi selkeä rytmi. Pienten välikäyntien jälkeen otin ratsukon pääty-ympyrälle, jossa halusin ratsukon laukkaavaan aktiivista laukkaa niin, että hevonen saa tuotua hiljalleen selkää ylös ja turpaa alas. Kehuin ratsukkoa hyvästä työskentelystä sekä varsinkin ratsastajan tasapainoisesta kevyestä istunnasta, mutta halusin vaatia hieman lisää. Halusin, että ori tuo takajalkoja yhä enemmän vatsan alle, jonka jälkeen ratsastaja pääsisi muutaman askeleen vasta-asetuksen jälkeen ratsastamaan hevosta vielä tehokkaammin sisäpohkeen ympäri. Vasen laukka oli tänään hieman nelitahtista ja kulmikasta, mutta sitkeällä työskentelyllä laukasta saatiin puhdasta ja pyöreää. Välikäyntien ja takapäätä hallitsevan ravityöskentelyn päätteeksi annoin ratsukolle luvan siirtyä käyntiin kerratakseni ratsastajan kanssa valmennuksen kulkua. Tulimme ratsastajan kanssa siihen tulokseen, että Wertilji on tällä hetkellä oikein hyvin ikäistensä tasolla ja varsinkin vasemman laukan kulmikkuus johtuu todennäköisin syin vain treenaamisesta ja kipeytyneistä lihaksista. Kotitehtäväksi määräsin tällä kertaa paljon maastotyöskentelyä sekä ilman ratsastajaa että ratsatajan kanssa, jonka lisäksi suosittelin orille hierojakäyntiä.

Valmennus aloitettiin itsenäisellä verryttelyllä, sillä halusin nähdä hetken itselleni vieraan ratsukon perusliikkumista ja -tekemistä. Kaikki askellajit nähtyäni otin ratsukon pääty-ympyrälle kävelemään vapain ohjin, ja kerroin ratsastajalle mielipiteen näkemästäni. Wertilji vaikutti laadukkaalta nuorelta, mutta ratsastaja ratsasti hevosta herkästi ylitempoon ja siten yleisvaikutelmasta tuli hieman rauhattoman oloinen. Ohjeistin ratsastajaa istumaan paremmin istuinluiden päälle jotta istunnan peruspilarit soljuisivat kohdilleen ja olemaan kauttaaltaan hieman hitaampi, jotta nuori hevonen ehtii annettuihin apuihin mukaan. Pienten välikäyntien jälkeen ohjeistin ratsastajaa keräämään ohjat käteen ja tulemaan toisen päädyn sisällä neliötä niin, että aina kulmaa kohden hevosta hidastettiin jonka jälkeen päästiin ratsastamaan kääntävästi hevosen ulkolapaa. Tässä tehtävässä Margot malttoi ratsastaa rauhallisesti loppuun asti, ja Wertilji näytti kaikinpuolin rennommalta. Tehtävän sisällä hevonen saatiin ratsastettua hiljalleen paremmin kahden pohkeen ja kahden ohjan väliin, jolloin myös kuolaintuntuma parani kerta heitolla - Wertilji uskaltui hiljalleen tukeutua ratsastajan käteen, ja seurasi sitä tarkkaavaisesti esimerkiksi hieman avoimempaan muotoon. Valmennuksen loppua kohden harjoittelimme tasapainoisten siirtymisten tekoa askellajien välillä: Halusin, että ratsastaja uskaltaisi antaa hevoselle hieman lisää tilaa niin, että hevonen saa tuoda rauhassa selän ylös ja turvan eteen jolloin päästään pikkuhiljaan työskentelymuotoon, josta on hyvä lähteä rakentamaan tulevaisuuden kouluhevosta. Alkuun siirtymiset olivat aavistuksen hätäisiä, mutta kun ratsastaja löysi peruspalikoita kohdalleen saatiin tasapainoisia, rentoja siirtymisiä joista päästiin kiittämään oria vuolaasti kehuen.