Baroque Alviano

Tammikuun loppupuolella päädyin pitämään Prime Sporthorsesiin valjakkoajotuntia tallin viidelle valjakkohevoselle. Kukin hevonen oli hoidettu ja varustettu jo lähtökuntoon, joten saavuttuani perille suuntasimme heti tilan avaraan ja valoisaan maneesiin, jossa tunti pidettäisiin kylmän ilman takia. Koulu- ja tarkkuusosuudet yhdistävälle tehotunnille osallistuivat vielä varsin nuori mutta kuitenkin hyvin menestynyt Hollyhock-tamma ja tämän kaveri Where When Why eli Walma sekä orikolmikko Berkeley, Valentijn ja Veertje. Alkuverryttelyissä orit liikkuivat lennokkaammin ja yrittivät välillä ottaa toisistaan hieman mittaa, kun taas tammat kulkivat hieman latteasti, joskin säyseämmin ja ohjastajiaan paremmin kuunnellen kuin pojanklopit.

Alkuverryttelyjen aikana sain tarkastella hevosia kaikessa rauhassa, mutta sen jälkeen jouduin ottamaan niin sanotusti ohjat käteeni ja alkaa johtaa tunnin kulkua. Aloitimme tunnin yksinkertaisella nelikaarisella pujotteluharjoituksella, jossa kartioilla muodostettuja portteja kavennettaisiin ja mutkista tehtäisiin tiukempia kierros kierrokselta. Berkeley sai aloittaa kokeneimpana hevosena tehtävän, eikä vaikealla tasolla valjakkoa kisaavalle hevoselle tämä aiheuttanut hankaluuksia. Oria lähinnä ärsytti liian helpot tehtävät, ja se tuhahtelikin mieltään osoittaen pujoteltuaan tarkasti kartioiden välistä. Friisiläisorit Valentijn ja Veertje tekivät tehtävän seuraavaksi, ja kummastakin oli aistittavissa pienoinen malttamattomuus, vaikka kummatkin suoriutuivat tehtävästä ilman virheitä. Walma-tamma oli herännyt alkuhorroksesta, ja se kaahotteli varsin vauhdikkaasti joskin tarkasti radan läpi, minkä jälkeen oli nuorimmaisen vuoron. Siinä missä Hollyhock oli taidoiltaan muita ehkä heikompi, korvasi sen innokkuus puuttuvat taidot.

Seuraavaksi toistimme samantyylisiä tarkkuusharjoituksia kumpaankin suuntaan ja hankaloitimme tehtäviä loppua kohden. Berkeley suoriutui tarkkuusosuudesta parhaiten muiden hevosten tehdessä pieniä virheitä erittäin paljon ketteryyttä vaativassa kaarevalle uralle sijoitetussa tehtävässä, jossa ori sai kiitosta etenkin nopeista laukanvaihdoistaan. Tehtävän jälkeen pidimme lyhyet välikäynnit ja hevoset saivat hieman kävellä pitkillä ohjilla ja venytellä kaulojaan. Tämän jälkeen jätimme tarkkuustehtävät taaksemme ja siirryimme kouluosuuden pariin. Päivän tehtäväksi olin suunnitellut harjoituksen, jossa yhdistyivät lisätty ravi, nopeat pysähdykset sekä peruutusaskeleet. Hevosen tuli olla tämän tehtävän aikana hyvin kuulolla, sillä liikkeestä piti siirtyä nopeasti seuraavaan.

Toistimme harjoituksen käänteisessä järjestyksessä, eli Holly-tamma sai aloittaa. Ruunikko suomalainen puoliverinen liikkui reippaasti kuunnellen ohjastajaan tarkasti ja vastaten hänen pieniinkin apuihin salamannopeasti. Valjakko ravasi lisätyssä ravissa keskihalkaisijalle, jonka keskikohdalle he tekivät onnistuneen pysähdyksen ja lähtivät heti suoraa peruuttamaan pysähdyskohdasta. Tamma sai kuljettua neljä peruutusaskelta, ennen kuin kärryt lähtivät menemään vinoon, jolloin ohjastaja hoputti hevosen jälleen lisättyyn raviin ja päätti tehtävän käännyttyään uralle. Muutkin valjakot suorittivat tehtävän, ja seuraavana oli vuorossa Walma, joka liikkui ylikorostetusti ohjastajan pyydettyä tätä siirtymään lisättyyn raviin. Se ei kuitenkaan malttanut innostumiseltaan pysähtyä heti kuin käskettiin, mutta peruutuksessa se pärjäsi edeltävää hevosta hieman paremmin.

Friisiläiset olivat kuin toistensa kopioita suoriutuen tehtävästä samalla tavoin. Sekä Valentijn että Veertje loistivat puhtailla ja näyttävillä liikkeillään ja kumpikin pysähtyi ennätys nopeasti ja lähestyminen pysähdyskohdalle oli suora ja tarkka. Ainoastaan peruutuksessa oli vaikeuksia, ja kumpikin peruuttivat 4-5 askelta. Viimeiseksi jäänyt mecklenburg-ori Berkeley suoritti tehtävän perus varmasti onnistuen peruutustehtävässä kaikkein parhaiten jopa kymmenellä peruutusaskeleella, mitä enempää valjakko ei yrittänytkään. Liikkeiltään ori ei ollut ehkä yhtä näyttävä kuin pari aiempaa hevosta, ja Berkeley taisi olla lopussa jo sitä mieltä, että nyt oli aika lopetella tältä päivältä, mikä näkyi lievänä turhautumisena. Päätimmekin treenit itsenäisiin loppuverryttelyihin kunkin valjakon suoritettua annetun tehtävän ja laukattuamme ja ravattuamme vielä pari kierrosta kumpaankin suuntaan.

Osallistuimme tänään Frieshyn tiloissa järjestettyyn keuring- eli kantakirjausnäyttelyyn, jossa hevonen pisteytetään kahdellatoista osa-alueella pistemäärällä 0-10, joista kymmenen tarkoittaa erinomaista ja nolla sitä, ettei hevosta ole jostain syystä voitu arvostella kyseisellä osa-alueella. Kentän laidalta arvostellusta yleisvaikutelmasta ori sai seitsemän pistettä ollen kuulemma positiivisella tavalla eloisa. Rotuleimasta pisteitä kertyi yhdeksän, ja ori täyttääkin rodun leimavaatimukset erittäin hyvin. Hieman ryhdittömän olemuksen takia sukupuolileimasta saimme pisteitä kahdeksan, joka tarkoittaa sanallisissa arvioissa hyvää. Päästä ja väristä liikeni vain neljä pistettä, eli ne olivat tuomarin mielestä välttäviä, mikä ihmetytti itseäni hieman. Kaulasta, etujaloista ja jouhista tuli kutosrivi eli tyydyttävä arvostelu, ja etuosasta ja takajaloista saimme seitsikot, eli nämä alueet olivat tuomarin mukaan "melko hyvät". Rungosta saimme pisteen verran paremman tuloksen ja takaosasta upeat yhdeksän pistettä. Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että ori kantaa takaosaansa paremmin sen ollen pisteytykseltään vahvempi osapuoli. Lopulliseksi tulokseksi yhteispisremäärän 81 sekä palkinnon 3e Premie, joka oli eniten jaettu arvonimi tilaisuudessa.

Nouvion Valentijn heilautti päätään ja pärskähti tyytymättömästi seisoessaan suuren kentän reunalla. Margot, joka juuri istahti takaisin kärryille korjattuaan pienen valjastusvirheen lämmittelyn jälkeen, kertoi että ori oli tänään kovin temperamenttinen, eikä nähtävästi malttaisi lainkaan seisoa aloillaan. Kerroin ettei sen tarvitsekaan, vaan nyt se pääsee tekemään töitä. Valjakko sai aloittaa valmennuksen lisätyllä ravilla, josta eteenpäinpyrkivyyttä löytyi paljon, mutta kokoamisaste jäi puutteelliseksi. Hieman askellajisiirtymiä ja temponvaihteluita, jonka jälkeen uusi yritys, jolloin liike oli paljon parempi. Lisättyä ravia harjoiteltiin vielä vähän aikaa, kunnes se oli mielestä kaikin puolin erinomainen. Kesityimme tänään muidenkin liikkeiden laatuun, ja harjoituksiin sisällytettiin myös 15 metrin volttikahdeksikkoja sekä viisikaarisia kiemurauria. Vili on selkeästi laadukas valjakkohevonen ja teki lopulta hienosti yhteistyötä ohjastajan kanssa.