Tervetuloa, muukalainen. Olet eksynyt Kelokorpeen, suomenhevossiittolaan, joka sijaitsee pienessä kylässä nimeltä Harjukallio. Suomalaiseksi talliksi meidän tallimme on suuri - meiltä löytyy muutama ratsastuskenttä, kaksi maneesia ja kolme suurta tallirakennusta. Tallipihan laidalla komeilee Kelokorven kartano, valkoisine ikkunanpielineen.
Kelokorven kartanolla on aina ollut hevosia. 1800-luvulla työhevoset olivat tärkeä apu tilan töissä, mutta niiden käyttö väheni kun moottoriajoneuvot tulivat syrjäyttämään lihasvoiman. Kun työhevosista luovuttiin, jätettiin talliin vain kevyimmät ratsukäyttöön sopivimmat hevoset. Muutamia uusiakin hevosia ostettiin. Jotkut hevosista kävivät myös raviradoilla, mutta pääasiassa kartanon omistajasuku on aina kasvattanut ratsuhevosia.
2011 Kelokorpi siirtyi minun, Kirsiinan omistukseen. En ollut perimisjärjestyksessä ensimmäisenä, mutta olin ainoa, joka oli tarpeeksi hullu ottamaan vastuun suuresta tallista, joka oli kaiken lisäksi jo alkanut ränsistyä. Niinpä otin lainan, kunnostin ja modernisoin, mokasin ja yritin. Kelokorpi ehti kokeilla siipiään monella tavalla - ensin tallissa kävivät islanninhevoset, sitten sekalainen läjä erirotuisia hevosia ja poneja. Ennen kuin tajusin, ettei minusta ollut kuin jatkamaan suvun perintöä, suomenhevoskasvatusta. Sillä tiellä me nyt olemme, toivottavasti vielä pitkään.
Kaikki tallissa tapahtuva ja oleva on täysin mielikuvituksen tuotetta eikä liity mitenkään oikeaan elämään.