Young Blood Solo

ERJ-I

Kuvien © Susan Stickle  

Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse

Young Blood Solo, lempinimeltään Joona on helpoin esitellä alkuun muutamilla sanoilla. Ikuinen lapsi, naiivi, tuuliviiri... Jo Joonaa ajatellessa tulee mieleen kesä, hetkessä eläminen. Ori on kerta kaikkiaan mielettömän valloittava ja ihana hevonen, jonka kanssa on ehdottoman miellyttävä työskennellä. Se on hyväkäytöksinen ori, joten esimerkiksi ei tarvitse pelätä hampaiden tai kavioiden väärinkäyttöä. Se on myös kaiken elämänilonsa lisäksi uskomaton hyppääjä!

Hoidettaessa Joona on juurikin niin utelias ja iloinen kuin lapsi voi olla. Vaikuttaa siltä, että sillä ei ole ikinä niitä täysin huonoja päiviä, vaikka välillä hieman kiukuttaakin. Kaikissa hoitotoimenpiteissä ori on erittäin aktiivisesti mukana, harjatakaan ei voi ilman, että pää tuppaa välillä olemaan hieman tiellä. Muuten harjaaminen on aivan normaali toimenpide, ja kaikkialta saa harjata aivan mielin määrin. Ori ei ole kovin herkkä kutiamaan. Kaviot Joona antaa putsata nätisti, mutta kaikki yritykset osallistua tähän toimintaan saattavat hieman horjuttaa sen tasapainoa. Toisin sanoen, kannattaa olla suhteellisen nopea tässä operaatiossa. Satuloiminen on erittäin yksinkertainen ja nopeasti hoidettu operaatio, kunhan Joona malttaisi seisoa hetken paikoillaan. Sillä on nimittäin tapana hieman pyöriä silloin tällöin, mutta enempää huonoja tapoja sillä ei ole. Suitsiminen menee myös samalla rutiinilla kuin kaikki muutkin hoitotoimenpiteet ilman sen suurempia ongelmia.

Ratsun hommissa Joona on hyvin mukava. Se on hyvin innoissaan kaikesta ja siltä löytyy todella kiva eteenpäinpyrkimys. Ori on myös herkkä ratsastettava, ja välillä se toimiikin lähes pelkästään istunnan varassa. Tästä voidaankin jo päätellä, ettei se siedä liian kovia otteita, joten jo ihan tämän syyn vuoksi Joona tarvitsee kokeneen ratsastajan. Toinen syy on se, että orin askeleet eivät ole todellakaan helpoimmasta päästä, päinvastoin. Sillä on hyvin korkeat ja pitkät askeleet, ja hyvä yliastunta. Sen liikkeet ovat hyvin sulavia ja irtonaisia. Myös lisää haastavuutta tuo sen mahdollisuus kuumentua hieman yli, jolloin se saattaa myös heittää hieman takapäätään. Joona tarvitsee paljon vaihtelua, sillä kuten kellä tahansa lapsella, sen keskittymiskyky ei ole parhaimmasta päästä. Kun tehtävä alkaa kyllästyttää, keksii se hieman omaa tekemistä, eikä tämä ole välttämättä aina toivottua aktiviteettia. Kuitenkin, kunhan harjoitteet ovat mielekkäitä ja monipuolisia, keskittymiskyky on taattu ja Joona loihtii toinen toistensa perään mitä upeimpia liikkeitä.

Kuten jo mainittua, ori on oikea estelupaus. Joonalta löytyy paljon ponnistusvoimaa takaosasta, jonka vuoksi se hyppäisi vaikka paikoiltaan. Siltä löytyy myös riittävästi voimaa hypätä hieman vaikeammastakin paikasta tai asennosta, mutta tietenkin jo ihan hevosen palkinnoksi on hyvä tuoda se hyvin esteelle. Joona myös pyöristää selkäänsä toivotulla tavalla. Ori on hyvin näppärä ja notkea hevonen, joten se mahtuu varmasti tiukimmillekin teille. Sen reaktionopeus on erinomainen, ja se reagoikin nopeasti niin ratsastajan apuihin, vastaantuleviin tilanteisiin kuin myös muutoksiin niin esteiden välillä että esteillä. Ratsastajan tuleekin olla tarkkana, että pysyy tiukasti hevosen tahdissa mukana. Se on hieman huonompi juttu, kuten olettaa saattaa, jos ratsastaja jää esimerkiksi kaarteessa jälkeen. Joona saattaa innostuessaan kerätä hieman vauhtia ja kuten jo sanottu, kuumua. Se pysyy kuitenkin pääosin hyvin käsissä ja hallitusti. Orin askeleet ovat tosiaan pitkät, mutta kuitenkin helposti muokattavissa. Joona laukkaa vaikka paikallaan, jos sitä pyydetään!

Kuljetusautoon saaminen on aina pieni operaatio. Orin silmät täytyy peittää ja autossa tulee olla tuoksuvia omenoita. Joona ei mielellään tulisi autoon, mutta itse matkustus on ihan rentoa. Kilpailuissa ori ei ole sen kummemmin kuin kotipuolella. Tokihan se on tapansa mukaan utelias ja kiinnostunut, mutta ei sen enempää kuin tavallisesti. Jos sen kapasiteetti ei yltäisi niin korkeisiin luokkiin, olisi se ehdottomasti loistava ensimmäinen kisahevonen aloittelevalle junnuratsastajalle, mikäli tämä kestäisi Joonan askellajeja. Toisaalta, kun tosiaan ori pääsee helposti 150 senttimetrin radat, olisi hieman tuhlausta pitää se hyppäävän huomattavasti pienempiä luokkia. Joona saattaa kyllä olla nirso ruuan suhteen, jos kilpailumatkat ovat pidempiä. Alkuverryttelyt tulee suorittaa luonnollisesti huolellisesti, sillä Joonan keskittymiskyky on yhtä rajallinen aina. Toisin sanoen, jos haluaa suoriutua radasta kunnialla, pidä hevosen mielenkiinto yllä. Itse radalla ori on hyvin rehellinen ja vauhdikas ja se yrittää varmasti jokaiselle esteelle. Ratsastajan tulee vain pysyä kyydissä mukana ja vaivattomana hevosen panostusta kunnioittaen ja yrittäen tehdä suorituksesta mahdollisimman helpon ratsulle. Tässä on hevonen, jonka kanssa kilpaileminen voi oikeasti olla nautinto ilman ainaista stressiä ja huolta!

01.08.2013, t. Dekanawida Solo, e. Ichikawa Solo
29.07.2013, o. Delicate Lancaster, e. Moons Lovin' You
10.03.2013, o. Robin Hood DHG, e. Indian Red Solo
02.01.2013, t. Indian Blood DHG, e. Indian Red Solo
11.11.2012, t. Xcotic Solo, e. Xtempore Solo
04.12.2011, o. Wewanchewbaka W!, e. Wincare's Cortana

Perinteiset kilpailut

Näyttelytulokset

Hevonen ei ole vielä käynyt näyttelyissä.

Valmennukset

08.01.2012, valmentajana Katri T.
Joona ja unni aloittivat estevalmennuksen itsenäisillä nopeilla lämmittelyillä, ja minä seurasin tätä hetken tutustuakseni ratsukkoon. Ensimmäisiä asioita joihin huomio kiinnittyi, olivat Joonan komea ulkomuoto, unnin kokenut ote ratsastamiseen, mutta myös Joonan suuret vaatimukset ratsastajaa kohtaan. Kun oli aika minun tulla komentovuoroon, laitoin parin työskentelemään maapuomeille. Ravi- sekä laukka-askelten laskeskelut sujuivat kohtalaisesti. Unni sai istua erittäin tiiviisti ja viljellä puolipidätteitä, kun Joona ei päästänyt häntä satulassa helpolla. Venyttelin ratsukkoa myös kouluratsastusliikkeiden puolella piinaavan paljon, mutta kouluratsastus on kaiken muun ratsastuksen perusta, joten turha on suutaan siellä selässä unninkaan mutristella. Pohkeenväistöt, voltit, takaosakäännökset ja laukanvaihdot suoritettiin ihan kelvollisesti. Hieman tuppasi Joona tunkemaan kuolaimelle liian raskaasti, mihin piti muistaa kiinnittää huomiota. unni sai kehut hyvästä asennosta, ja hyvää asentoa nähtiin myös sitten, kun viimeinkin päästiin itse hyppäämisen makuun.
Yksittäiset pystyt olivat se millä aloiteltiin. Joonan ja unnin yhteistyö parani kertaheitolla alun kangerteluista, kun päästiin hyppäämään. Mitä korkeammaksi esteet nostettiin, sitä innokkaampi, mutta myös kuuliaisempi oli Joona. Estesarjoille siirryttiin pian yksittäisten pystyjen jälkeen, kun oli todettu, että yksittäisillä hypyillä tekniikka oli erittäin hyvin hallussa. Sarjoilla vaihdeltiin askelmääriä reilusti, mutta ratsukko mukautui muutoksiin hienosti. Innarilla piti ensin hieman kompuroida, ennen kuin päästiin vauhtiin, mutta kun vauhtiin päästiin, niin siihen sitten päästiin. Lähestymiset ja esteiden välit muodostuivat päivän avainsanoiksi, joita loppujen lopuksi tuli treenattua sitten kaikkein eniten. Piinattuani ratsukkoa oikein riittämiin erilaisin harjoituksin ja lueteltuani vielä kotiläksytkin, päästin heidät pälkähästä ja annoin myös asianmukaiset tunnustukset hyvin menneestä valmennuksesta. Kyllähän tällä ratsukolla on selvästi voimaa ja tahtoa, joilla estekentillä pärjätä.

29.02.2012, valmentajana ida
Innokas Joona-herra asteli maneesiin ja voi sit riemua kun ori näki esteet. Silloin ei meinnut ori pysyä pöksyissään vaan kiihytteli vauhtiaan alkuverryttelyssä sen minkä jaksaa. Pyysin unnia tekemään paljon siirtymiä ja pysähdyksiä, että päästäisiin hyppäämään hieman hallitummin. Kun alkuverkka oli tehty oli aika aloittaa pienestä pystystä jonka Joona hyppäsi hirveällä ilmavaralla,mutta pystyä hypäättiin silti vielä pari kertaa kunnes estettä alettiin nostamaan yli metriin. Lisättiin myös sarja pystyn lisäksi. Ori hyppäsi sarjan hyvin selkää käyttäen ja välit meni nappiin! Vaikeutin tehtävää niin että lisäsin vähän rataan lisää esteitä ja käännökset olivat hieman jyrkkiä ja niissä piti olla todella tarkka. Tulitte heti ensimmäisellä kerralla hirmuista kyytiä kulmaan ja miten paljon pelkäsinkään teidän puolestanne. Selvisitte siitä kuin ihmeen kaupalla ja käskinkin unnin säätelemään suoralla uralla Joonan vauhtia. Pian vauhti näytti hieman hidastuvan ja nopeutuvan kun unni itse käski. Laskin teidät taas radalle ja huutelin koko ajan että puolet vauhdista pois. Kulmassa muistutin todella paljon unnia, että jos nytten ei vauhti hidastu niin menet suoraa uraa pitkin ja hidastat vauhdin sitten uralla. Kuitenkin he pääsivät kulman hyvin ja Joona vaikutti olevan jo täysin puhki joten lopetimme valmennuksen onnistumiseen.

20.03.2012, valmentajana Veera A.
Tervehdin unnia ja ruunikkoa, lihaksikasta hevosta. Aloititte verryttelyn omaan tahtiin, ja minä rakensin kentälle esteitä, välillä ihaillen orin ulkomuotoa ja upeita liikkeitä. Kun olitte lämmitelleet tarpeeksi, aloititte pienillä kavaleteilla, joiden jälkeen piti kaartaa pääty-ympyrälle johon olin raahannut maapuomeja, jotta Joona sai keskittyä siihen, mihin kavionsa laskisi. Pääty-ympyrältä suunnattaisiin jumppasarjalle, jossa orin piti taas keskittyä jalkoihinsa. Kuten olin arvellut, ei orilla ollut ongelmia tehtävien kanssa. Lisäsin tehtäväsarjaan okserin ja pystyesteen, joissa molemmissa korkeus oli lähemmäs sataaviittäkymmentä senttiä. Ori kolhaisi jumppasarjan viimeisen esteen puomia, mikä ei kuitenkaan pudonnut. Hipaisun voi pistää huolimattomuuden piikkiin, ori laukkasi matkaavoittavalla askeleella okserille. Pystyesteen jälkeen Joona heitti takapäätään ilmaan, mutta unni istui rauhallisesti selässä ja rauhoitteli orin voltilla. Toistimme harjoituksen vielä kahteen kertaan ennen kuin unni alkoi loppuverkata Joonaa itsenäisesti.

05.09.2012, valmentajana Katri T. (VSPY:n ryhmävalmennus)
Joona ja unni olivat valmennuksessa juuri sellainen ratsukko, josta valmentajan on vaikea sanoa, oliko heitä mukavaa valmentaa vai ei. Ai olivatko he niin kamalan vaihtelevaisia tai liikkeellä täysin väärällä asenteella? Eivät suinkaan. Ratsukko oli niin taitava, että on ilo silmälle katsella heidän etenemistään. Joonalla on luontaisesti todella hyvä hyppytyyli, ja orissa riittää kapasiteettia todella vaativille esteradoille. Unni on ratsastajana tarkka ja taitava, ja tuntee omat hevosensa ja niiden ratsun tavat läpikotaisin. Juuri taidokkuuden vuoksi heitä voisi pitää mukavana valmentaa, mutta asiassa on myös se ärsyttävä puoli, ettei valmentaja oikeasti pääse tekemään työtään. Niinpä tämäkin valmennus meni lähinnä ratsukkoa ihastellessa ja pienen pientä säälittävää pilkunviilausta sinne tänne yrittäessä. Yksittäisillä pystyillä aloittaessamme minulla ei juuri ollut rakentavaa kommenttia annettavana. Sarjoilla helpoimmat ylitettiin myös puhtaasti, mutta innarilla pääsin sentään toteuttaman valmentajan virkaani. Joonalle ei ollut hypyn alastulosta suoraan ponnistaminen niin järin tuttua, mutta nopeasti ori pääsi mukaan jutun jujuun. Unniakin pääsin ohjeistamaan hieman aiheesta painoavut. Kokonaisella radalla keskityimme lähinnä oikeiden teiden löytämiseen, koska hyppääminen itsessään oli ratsukolla jo niin verissä. Aluksi unni pelasi hieman varman päälle ja kiersi pitkiäkin kaaria, mutta kannustukseni jälkeen uskallettiin esteitä lähestyä pienemmässä kulmassa, mutta ei toki liian pienessä. Pudotuksia, kieltäytymisiä tai mitään suurempia epäonnistumisia ei tullut nähtyä. Toki ratsukko muutamia virheitäkin teki, osoittaen vain inhimillisen erehtyvyytensä. Kokonaisuudessaan työskentely oli kuitenkin ensiluokkaista ja valmentajan työtä ajatellen jopa turhauttavan laadukasta.

15.05.2013, valmentajana Nanna S.
Sää oli ulkona sen verran houkutteleva, että kokosin hyvillä mielin esterataa toiselle Diethelmin suurista ulkokentistä sillä välin, kun ratsukko verytteli ympärilläni suurilla linjoilla kaikissa askellajeissa. Murahtelin ohjeita ja kehuja silloin tällöin, mutta valmentamisen makuun päästiin kunnolla vasta kun olin saanut hyvin reilun metrisen radan valmiiksi ja käännyin selostamaan treenin aihealueita tarkemmin - tällä kertaa keskityttäisiin laukan pituuksiin ja nopeusvaihteluihin. En ollut vielä nähnyt Joonan hyppäämistä, vaikka kuulemani perusteella olinkin siitä jonkinlaisen kuvan jo ehtinyt muodostaa, joten aloitimme suhteellisen kokonaisvaltaisesti eri osa-alueet näyttävällä tehtävällä, joka kiersi pituusesteen, näppärämmän kulman, pystyn, pari pidempää suoraa askelvaihdoksiin ja helpohkon sarjan, joka vaati kuitenkin sopivaa ketteryyttä. Ehdin katsastamaan laukkailua hetkisen ja pistin merkille Joonan joustavat, hienot askelet ja hieman herkän oloisen ulkoasun, jonka jälkeen yushiko ohjasi ratsunsa kevyesti ensimmäiselle esteelle.
Kokeilutehtävässä ei ollut paljon ruodittavaa, sillä kaksikon yhteispeli toimi hyvin ja Joona näytti oikein monitaiturilta, mitä rataesteratsastukseen tuli. Vähän pitkähkö laukkahan sillä oli ja se vaati hieman enemmän koottavaa, mutta silmämääräisesti ori toimi todella nätisti ja pehmeästi kädelle ja näytti tottuneen yushikon ratsastamiseen hyvin. Siitä huolimatta pientä eriaikaisuutta oli ilmassa, joten siirtäessäni heidät seuraavan tehtävän pariin asetin tavoitteeksi sen, että parivaljakko näyttäisi todella sulavalta ratsukolta - ei sillä, että menossa olisi kovasti mutkia näyttänyt yleisestikään olevan. Rupesimme tekemään enemmän koordinaatiopainotteisia ja monimutkaisempia tehtäviä, ja alkuun Joonallakin näytti olevan vähän sulateltavaa siitä, mistä piti mennä minne ja niin edespäin, mutta parin toiston jälkeen homma meni jo niin sutjakasti, että näytti kuin ei ori olisi koskaan mitään muuta hypännytkään. Konkarin elkein hypättiin jatkossakin, ja Joonan askeliinkin syntyi sopivaa reagointikykyä - sen lisäksi nopeutta näytti olevan suhteellisen helppo muuttaa, vaikkakin kovemmalle moodille päästyään hevonen jäikin vähän rallittamaan ylimääräiseksikin ajaksi. Laukka-askeleiden kanssa oli myös lopuksi rima jo huomattavasti korkeammalla. Bien fait!

17.05.2013, valmentajana Nanna S.
Ulkona oli taas kerran kuuma, mutta ei suotuisalla tavalla - majoituin mielihyvin ilmastoituun maneesiin muokkailemaan edellisen ratsukon jäljiltä jäänyttä esterataa, kun yushiko verytteli minulle jo tuttua puoliveriori Joonaa. Edelliskerrasta oli jäänyt hyvä maku suuhun, mutta nyt herra näytti piristyneen aavistuksen ja heti verkassa vääntyili vähän omissa muodoissaan. Jokainen homma saatiin kuitenkin hyvillä mielin tehtyä, ja rupesin hahmottamaan maneesiin yksittäisten esteiden lisäksi innarin ja jumppasarjan. Aloitimme helpolla sarja- pysty- okseri- yhdistelmällä, kun olin ensin ohjeistanut ratsukkoa laukan työstämisessä ja katsonut, että Joona pysyi hanskassa - ratsukon yhteistyö näytti todella sujuvalta, vaikka virtaa näytti olevankin vähän enemmän.
Aloitustehtävä meni hyvin, ja vaikka Joona hosuikin hieman, yushiko ohjasi sen selkeillä avuilla jokaiseen hyppyyn, joten lähinnä pintafiksailua piti tehdä, jotta Joona selviäisi mahdollisimman puhtaasti virallisesta harjoituksesta. Joona sai hypellä vielä vähän ketteryysesteitä ja sen jälkeen olimme valmiit aloittamaan innarin ja rataharjoitukset.
Rata sujui oikein kivasti, mutta Joona jäi helposti vähän hitaaksi ja hyppäsi vähän myöhään, joten korjasimme virheitä apukujilla ja siirryimme innariin. Innarissa Joona pudotti täpärästi kerran, koska ei ollut vielä terästäytynyt siihen ketteryyteen, että olisi pystynyt ponnistamaan tarpeeksi ilmavaraa, mutta parin toiston jälkeen homma meni heittämällä läpi ja Joonan vahva lihaksisto ja takaosan työskentely mahdollisti hyvät hypyt myös vähän horjuvissa tilanteissa. Taas täytynee todeta, että toistoja ja loppuverkkaa kohti homma kääntyi ratsukon hyväksi ja Joona alkoi rauhoittua ja saada sopivaa tarkkuutta ja säätövaraa askeleisiin ja hyppyihin. Loppuveryttelyn jälkeen annoin palautteet yushikolle ja lähdin hyvillä mielin ajelemaan Diethelmistä kohti lentokenttää ja sitä kautta kotoista Suomea. Hyvähyvä!

Päiväkirjamerkinnät

24.10.2012, kirjoittajana omistaja
Joona on ollut omistuksessani jo jonkin aikaa, mutta enpä ole ehtinyt raapustelemaan mitään. Tänään otimme kentällä kunnon tehotreenin koulua, sillä ori kaipaa muutakin kuin esteitä. Teimme paljon taivutuksia, ja keskityimme erityisesti Joonan vasempaan puoleen, joka on hieman jäykempi kuin oikea. Ori oli aluksi hieman jäykkä, mutta noin vartin jälkeen ori oli notkistunut huomattavasti. Teimme käynti-ravi-laukka-siirtymisiä hieman. Joonalla oli todella paljon menohaluja, joten laukkasimme muutaman kierroksen kentän ympäri. Enkä malttanut olla viemättä oria esteelle, joka nökötti kentällä yksinään. Kiihdyksissään Joona hyppäsi hieman liian läheltä, mutta ylitimme esteen kuitenkin koskematta siihen. Menimme vielä muutaman kerran kokorataleikkaata. Ja koska Joona oli ollut niin nätisti, päätin palkita sen maastolenkillä.

28.09.2013, kirjoittajana omistaja
Komea orini oli tänään erittäin pirteällä päällä - niin kuin lähes aina. Olin ajatellut tänään irtojuoksuttaa Joonaa ja purkaa energiaa, ori kun ei enää kisaa. Valmennuksissahan käymme välillä, jotta ori pysyy kunnossa ja muutenkin ihan mielen virkistykseksi. Kyllä huomaa, että Joona katsoo kaihoisasti ulkoillessaan, jos jotain hevosta lastataan hevosautoon. Ori kuitenkin nautti selvästi kilpailemisesta.
Pohdin kaikkea maan ja taivaan väliltä, kun kävelimme pyöröaitaukseen Joonan kanssa. Joona huomasi tämän ja välillä nyki aivan järjettömästi riimunnarua. En voinut kuin naurahdella ja pistää tossua toisen eteen. Pyöröaitauksessa päästin orin irti, ja tämähän lähti kuin ohjus, pukitellen ja riehuen! Lopulta Joona ravaili luokseni, käsiäni hamuillen. Lurjus tahtoi heti jotain hyvää... Ori yllättyi, kun hääsinkin sen luotani pois ja viuhutin juoksutusliinaa maahan. Raippaa en viitsinyt ottaa mukaan, kun tiesin Joonan juoksevan vähemmästäkin. Kävimme kaikki askellajit läpi ja vaihdoimme suuntaa. Ja kaikki sanallisin käskyin, olen näitä opettanut jo jonkin aikaa orille. Toki sille on pienenäkin opetettu jonkin verran, mutta olin päättänyt opettaa orin kulkemaan irti täysin sanallisin avuin. Olin erittäin tyytyväinen Joonaan, joten otin sen kiinni ja vein vielä tarhaan joksikin aikaan, odottelemaan sisällepääsyä ja iltaruokintaa.

02.01.2014, kirjoittajana omistaja
Tänään olikin eläinlääkäripäivä. En tiedä, arvasivatko hevoset jo heti aamusta, mutta ainakin hermostunut tunnelma oli joka tallissa! Joona oli yksi hermostuneiden joukosta, tosin ori vaikutti siltä, että se hermoilee koska muutkin tekee niin... Eläinlääkäri antoi rokotteet muutamalle hevoselle ennen Joonaa. Mitään tapaturmia ei sattunut, sillä onneksi meidän hevoset eivät ole sentään niin hermoheikkoja. Eläinlääkäri tutkaili Joonaa, kuunteli keuhkot ynnä muut. Lopuksi eläinlääkäri antoi rokotteet myös Joonalle, joka oli jo unohtanut koko lääkärin olemassaolon. Eläinlääkäri kehui Joonaa, sillä vaikka se on kilpailueläkkeellä, se on silti erittäin hyvässä kunnossa. Joona nyökäytteli päätänsä, kuin ollen samaa mieltä! Matkamme jatkui seuraavien hevosten luo.