Kototalli

E.T. Voluutti

Nimi:	E.T. Voluutti "Tintti"	Painotuslaji:	Maastoeste- ja kenttäratsastus
Syntymäaika:	16.12.2015, 11v	Väri & säkä:	Musta, 160 cm
Rekisterinumero:	VH16-018-2752	Omistaja:	Jooni (VRL-10531)
Rotu & skp:	Suomenhevonen, ori	Kasvattaja:	Eino Tikka
Saavutukset:	♕ KTK-II (R-suunta 75 p.)

Voluutti on utelias ja vikkelä hevonen, varsinainen ikiliikkuja sille päälle sattuessaan. Se kiinnostuu aina aivan kaikesta ja on aina menossa aivan kaikkialle, ellei sitä olisi kukaan toppuuttelemassa. Toisin kuin voisi kuvitella, se ei kuitenkaan innostu jokaisesta vastaantulijasta, vaan vieraat ihmiset saavat osakseen hieman nihkeää kohtelua ja liian totiset hevostoverit eivät kauaa kiinnosta. Tuttuja tyyppejä se käy mielellään tervehtimässä, mutta uteliaan silmäparin taakse kätkeytyy varsinainen jäärä.

Tintin kasvattaja kaavaili orista aluksi ravihevosta ja ravin suhteen sen kanssa onkin tehty kovasti töitä; se liikkuu halukkaasti, eikä nopeakaan tahti saa kyytiä tuntumaan epämiellyttävältä ratsastajalle. Kun kaikki keskittyminen meni raviaskelluksen kehittämiseen, jäi jotakin oleellista taka-alalle: laukka. Ori on oppinut menemään laukkaa nelitahtisena, eikä sen kokoamisaste ole kovin hyvä. Kouluratsastuksessa Tintti onkin auttamatta haastavassa tilanteessa, jos sen kanssa kokeillaan suorittaa muita kuin raviohjelmia. Eipä sillä, ei ori usein viitsikään pakertaa fiinien koululiikkeiden parissa ja kentän kiertäminen saakin sen usein tuhisemaan tympääntyneenä. Maastossa maisema vaihtuu ja siellä ori jaksaa keskittyä paremmin, jolloin väistöt ja taivutuksetkin voivat onnistua ilman mutinoita.

Esteillä Tintti on elementissään ja se hyppää mielellään ilman arastelua. Se ei erottele maasto- ja rataesteitä toisistaan, vaan kumpiakin hypätään yhtä lailla samalla innolla. Päästessään esteillä vauhtiin laukkakin usein pyörii hyvin, eikä nelitahtilaukka hevosen menoa häiritse. Laukanvaihdot ori on kaikesta huolimatta sisäistänyt hyvin ja muutenkin askellajin suhteen pyritään saamaan aikaan parannusta.

Hoito-ohjeet:

» Riimu pois hevosen ollessa pihatossa
     » käyttäytyy hyvin taluttaessa, saattaa tosin hidastella
     » voidaan tarhata lähes kenen tahansa kanssa

» Hevonen sietää hyvin kosteutta ja kylmyyttä
     » loimia käytetään vain oikeasti tarpeen vaatiessa (kova sade, tuulinen pakkaskeli)
     » talliloimen virkaa toimittaa enkkuviltti ja loimivyö

» Esteillä käytetään satulavyötä vatsapanssarilla ja rintaremmiä
     » jalkojen kylmäys rankan estetreenin päätteeksi

» Harrasteratsastuksessa käytetään orin perusvarusteita:
     » unkarilaistyyliset suitset sekä westernsatula huovan ja vyön kera
     » tarvittaessa rintaremmi, suojat sekä lampaankarvapehmuste vyöhön

Varustekaappi:

» Westernvarusteet
     » unkarilaistyyliset suitset ja punotut nahkaohjat
     » allrounder-lännensatula, huopa ja vyö
     » fullcheek-kuolain, kankikuolain kielitilalla
» Yleisvarusteet
     » englantilaiset suitset, kolmipalakuolain
     » yleissatula, jalustinhihnat ja alumiinijalustimet
     » neopreeninen satulavyö, satulavyö vatsapanssarilla
     » neliöhuopa, satulanmallinen pehmustettu huopa
» Pehmuste satulavyöhön
» 4x joustinpinteli
» Neopreenisuojat (etu- ja takajalkoihin)
» Rintaremmi (sopii molempiin satuloihin)
» Naruriimu ja riimunnaru
» Toppa- ja sadeloimet
» Enkkuviltti & loimivyö

» Voluutin pääväreinä toimivat sininen ja keltainen

Voluutin varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Kivimetsän varuste, Mestyn Varuste, Kreivittären Varusteliike & MWS Boutique

Sukutaulu

i. Vokerii sh, sysrt, 156cm, evm	ii. Volurri sh, mrn, 160cm, evm	iii. Valuri sh, m, 159cm, evm
		iie. Jukuri sh, trt, 157cm, evm
	ie. Koitokas sh, tprt, 152cm, evm	iei. Hirmikki sh, prt, 153cm, evm
		iee. Koitti sh, trt, 156cm, evm
e. Havitti sh, m, 164cm, evm	ei. Hävikki sh, mvkk, 162cm, evm	eii. Sorja sh, m, 162cm, evm
		eie. Hilppa sh, rnvkk, 160cm, evm
	ee. Erra sh, trt, 155cm, evm	eei. Hurja sh, tprt, 157cm evm
		eee. Kirppu sh, rt, 158cm, evm

» Jälkeläiset «

01. suomenhevosori Kadotettu Vempula, syntynyt 26.07.2018 tammasta Kangastus
02. suomenhevosori Kastehelmen Elemenki, syntynyt 04.03.2022 tammasta Kuunsiirappi

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
ROHKEUS:	★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆	Taso 6: rohkea
KUULIAISUUS:	★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆	Taso 6: kuuliainen
TEMPERAMENTTI:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: melko lauhkea
HERKKYYS:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: ei kovin herkkä
TAIDOT
NOPEUS:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: hieman normaalia heikompi
KESTÄVYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: hieman normaalia parempi
HYPPYKAPASITEETTI:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali
KETTERYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆	Taso 6: normaalia parempi
LIIKKEET:	★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 2: normaalia heikompi

Kilpailukalenteri

ERJ esteratsastus (sijoituksia 44 kpl) / re: 100 cm

22.01.2018 | Kievarinkuja | 100 cm | 7/60
17.01.2018 | Kievarinkuja | 100 cm | 5/60
16.01.2018 | Kievarinkuja | 100 cm | 4/60
14.01.2018 | Kievarinkuja | 100 cm | 7/60
12.01.2018 | Kievarinkuja | 100 cm | 5/60
28.03.2017 | Hengenvaara | 100 cm | 1/50
16.03.2017 | Hukkapuro | 100 cm | 3/30
15.03.2017 | Hukkapuro | 100 cm | 3/30
14.03.2017 | Hukkapuro | 100 cm | 2/30
13.03.2017 | Hengenvaara | 100 cm | 7/50
12.03.2017 | Hukkapuro | 100 cm | 5/30
08.03.2017 | Hukkapuro | 100 cm | 5/30
07.03.2017 | Hukkapuro | 100 cm | 4/30
06.03.2017 | Ruunilan ratsutila | 100 cm | 1/16
05.03.2017 | Pirunportti | 90 cm | 4/30
04.03.2017 | Vaaranmaa | 100 cm | 2/40
03.03.2017 | Hukkapuro | 100 cm | 2/30
01.03.2017 | Hengenvaara | 100 cm | 6/50
26.02.2017 | Vaaranmaa | 100 cm | 3/40
24.02.2017 | Vaaranmaa | 100 cm | 1/40
12.02.2017 | Järnby | 100 cm | 3/30
11.02.2017 | Kievarinkuja | 100 cm | 3/30

10.02.2017 | Kievarinkuja | 100 cm | 3/30
07.02.2017 | Ventos | 80 cm | 2/30
06.02.2017 | Järnby | 100 cm | 1/30
05.02.2017 | Cadogan Ponies | 80 cm | 5/30
03.02.2017 | Ventos | 80 cm | 1/30
22.01.2017 | Brokeback | 80 cm | 5/30
21.01.2017 | Brokeback | 80 cm | 2/30
17.01.2017 | Brokeback | 80 cm | 5/30
12.01.2017 | Kievarinkuja | 100 cm | 5/30
11.01.2017 | Colorblind | 100 cm | 2/30
10.01.2017 | Kievarinkuja | 100 cm | 5/30
09.01.2017 | Cadogan Ponies | 100 cm | 2/40
08.01.2017 | Cadogan Ponies | 100 cm | 3/40
07.01.2017 | Romilly | 100 cm | 2/60
05.01.2017 | Cadogan Ponies | 100 cm | 6/40
04.01.2017 | Romilly | 90 cm | 7/56
03.01.2017 | Cadogan Ponies | 100 cm | 5/40
26.12.2016 | Kilpailukeskus Stewart | 100 cm | 7/50
24.12.2016 | Kilpailukeskus Stewart | 50 cm | 2/11
23.12.2016 | Kilpailukeskus Stewart | 100 cm | 2/50
23.12.2016 | Romilly | 80 cm | 1/60
17.12.2016 | Romilly | 80 cm | 1/60

MEJ maastoesteratsastus (sijoituksia 28 kpl) / me: 90 cm

27.12.2018 | Kisakeskus Tuikku | 90 cm | 1/16
04.12.2018 | Loitsula | 90 cm | 1/16
22.11.2018 | Prime Sporthorses | 80 cm | 2/18
19.11.2018 | Prime Sporthorses | 80 cm | 4/18
18.11.2018 | Prime Sporthorses | 80 cm | 4/18
17.11.2018 | Prime Sporthorses | 80 cm | 2/18
30.09.2018 | Hunajakumpu | 90 cm | 3/20
29.09.2018 | Hunajakumpu | 90 cm | 3/20
21.09.2018 | Maanan Suomenhevoset | 90 cm | 6/55
20.09.2018 | Elisan yksärit | 90 cm | 5/57
16.09.2018 | Elisan yksärit | 90 cm | 7/57
29.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 90 cm | 4/17
28.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 90 cm | 3/17
27.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 90 cm | 2/17

21.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 90 cm | 3/17
15.04.2018 | Prime Sporthorses | 90 cm | 2/10
13.04.2018 | Prime Sporthorses | 90 cm | 1/10
11.04.2018 | Prime Sporthorses | 90 cm | 2/10
15.03.2018 | Ponipallero | 90 cm | 2/11
12.03.2018 | Ponipallero | 90 cm | 2/11
11.03.2018 | Ponipallero | 90 cm | 2/11
08.03.2018 | Ponipallero | 90 cm | 3/11
07.03.2018 | Ponipallero | 90 cm | 1/11
05.03.2018 | Ponipallero | 90 cm | 1/11
12.05.2017 | Ponipallero | 90 cm | 4/21
10.05.2017 | Ponipallero | 90 cm | 4/21
07.05.2017 | Thrillium | 100 cm | 2/17
05.05.2017 | Thrillium | 100 cm | 3/17

KRJ kouluratsastus (sijoituksia 19 kpl) / ko: Helppo B

KERJ kenttäratsastus (sijoituksia 46 kpl) / ke: Helppo

Cup-kilpailut

Päivämäärä	Jaos	Järjestäjä	Luokka	Tulos
29.02.2020	ERJ-cup	Hiivurin Suomenhevoset	100 cm	2/115
30.09.2018	ERJ-cup	KK Bailador	100 cm	8/143
15.09.2018	MEJ-cup	Thrillium	80-90 cm	2/53
31.05.2018	KRJ-cup	Oldfinion Dressage	Helppo D	7/104
30.04.2018	VSR-cup	Susiraja	Harrasteluokka	5/35
30.04.2018	KERJ-cup	Mörkövaara	Harrasteluokka	3/56
15.03.2018	MEJ-cup	Thrillium	80-90 cm	2/16
31.10.2017	VSR-cup	Susiraja	100 cm	8/91

Näyttelytulokset

Päivämäärä	Jaos	Järjestäjä	Luokka	Tulos
21.03.2021	NJ	Tiikeriluola	Suomenhevosorit	LKV2 irtoSERT
15.03.2021	NJ	Haltiasalo	Suomenhevosorit	LKV3 irtoSERT
09.10.2020	NJ	Haltiasalo	Suomenhevosorit	LKV6 irtoSERT

Päiväkirja ja valmennukset

Keskiviikko 17.08.2022 » Jumppasarjaa pellolla / Jooni

Oon ollut koko kesän työkomennuksella ja takaisin kotiin päästyä oli mahtava tunne nousta pitkästä aikaa satulaan. Normaalisti treenataan pikkusiskon kanssa hyvinkin säännöllisesti yhdessä, mutta tämä vuosi on ollut omien menojen vuoksi hyvin kiireistä aikaa. Tänään päätettiin yhdessä tuumin lähteä maastoilemaan kovasti jo syksyn tuntuisena elokuun keskiviikkona. Jaakimaa tulee nyt töissäkin nähtyä, mutta koska hän sattui olemaan tallilla samoihin aikoihin, joten lopulta matkaan lähti koko sisarussarja.

Omista hevosistani Tintti on ainoa edes etäisesti esteille soveltuva hevonen, joten varustin mustan suomenhevoseni yleissatulalla. Jaakima otti ratsukseen läsipäisen ruunansa ja Jonna miehensä pienhevosen. Jokainen ratsuista on hyppääjänä hieman eri tasolla, mutta Jonnan mukaan sänkipellolle pystytetty väliaikainen esterata on kaikille sopiva. Rossi joutuisi toki tyytymään Jaken kanssa koulutustasoa helpompiin tehtäviin, mutta menevässä ruunassa näytti tänään olevan muutenkin pitelemistä, joten astetta yksinkertaisempi rata toisi varmasti riittävästi haasteita.

Lähdimme tallipihalta Jaken ja Rossin johtamina kiertämään ensin lyhyen maastolenkin, jossa hevoset saataisiin verryteltyä kaikissa askellajeissa. Rossi yritti ottaa heti ensimmäisellä suoralla laukkaa, mutta pidätteet ajoivat läpi ja ruuna palasi takaisin raviin. Tintti ravasi pitkillä, matkaavoittavilla askeleilla ja kymmenkunta senttiä pienempi Vekki joutui letkan viimeisenä pistämään kaviota toisen eteen, mikäli se mieli pysyä isompien hevosten perässä. Laukassa voikko ori olikin sitten yllättävän säpäkkä menijä ja peltoalueen päässä Jonna nousi ratsunsa kanssa rinnalle ja ohi. Jaakima vastasi haasteeseen ja Rossi sai luvan kanssa päästellä laukkaa.

Pellolle oltiin kasattu kaksi eri jumppasarjaa, joissa toisessa oli kaksi estettä kaarevalla uralla ja toisessa kolme estettä suoralla uralla. Hyppäsimme ensin vuoron perään kahden tukkiesteen sarjan, jolla Tintti taipui yllättävän hyvin kaarteiden mukaan. Vekki oli tänään oikeaan kierrokseen hieman jäykempi, kun taas Rossi liiteli helppojen esteiden yli suunnasta riippumatta kuin vettä vain. Siirryimme seuraavaksi kolmen esteen sarjalle, jossa oli ensin kaksi kapeaa puolipyöreä estettä sekä lopuksi korotetuista tukeista rakennettu okseri.

Tintti oli ensimmäisten sarjojen jälkeen sopivassa iskussa, joten lähdin orin kanssa ensimmäisenä toiselle sarjalle. Suoralla uralla olleet esteet eivät olleet orille ongelma, vaan se ylitti sekä tarkkuusesteet että okserin hyvällä liidolla. Jonna tuli radalle seuraavaksi Jaakiman joutuessa ottamaan innostunutta ruunaa paremmin kuulolle parilla laukkaharjoitteella. Jonna ohjasi orin tarkasti ensimmäiselle esteelle, minkä jälkeen ori pysyi tarkasti suoralla linjalla. Okserille se lähestyi hieman varovaisemmin, mutta rohkaisulla loikkasi kuitenkin hyvin yli. Rossia ei puolestaan tarvinnut paljoa eteenpäin houkutella, vaan raudikko sekä tarkkuusesteet että okserin sellaisella vauhdilla, että heikompaa olisi voinut hirvittää.

1. syyskuuta 2018 » Estevalmennus / Jonna

Ennen hallikauden alkua on hyvä käydä hakemassa vielä hieman lisävinkkejä valmentajilta, jotka hoksaavat eri asioita, kuin mihin itse monesti kiinnittää huomiota. Voltin kanssa on yhteistyö sujunut alkukankeuksien jälkeen hyvin, ja heti sitten päättynyt kisakausi meni kaikin puolin nappiin, vaikka alussa reippaan orin kanssa tuntuikin olevan hankaluuksia, kun emme olleet tehnyt paljon yhteistyötä keskenämme. Omistajansa Joonin kanssa homma olisi varmasti sujunut kuin rasvattu heti alusta lähtien, mutta hän kun ei ole kiinnostunut kisaamaan englantilaisen tyylin ratsastuskisoissa - lähinnä kilpailuasujen vuoksi - olen minä kivunnut oripojan satulaan, jotteivat sen taidot jää aivan paitsioon.

Tänään meidän toimiamme seurasi tarkkasilmäinen Tia, jolla oli takanaan vuosien kokemus hevosista ja eri lajeista. Nykyään hänen suosikkeihin kuuluu ehdottomasti valjakkoajo, mutta hänellä on sanansa sanottavana myös rataesteillä kisaaville ratsukoille. Harjoittelimme tänään kokopitkää rataa, mutta pilkoimme sen aluksi pienempiin osiin. 80, 90 ja 100 sentin esteistä koostuva kolmoissarja oli ensimmäinen haasteemme, jonka Tintti kohtasi ihailtavalla innokkuudella. Orin laukka hajoaa usein nelitahtiseksi sen laukatessa hyvin pitkillä askelilla, mutta toisin kuin kouluratsastuksessa, esteillä siitä ei ole niin suurta haittaa. Tintti hyppäsi kolmoissarjan tarkasti, mutta se tuntui Tian silmiin tekevän turhjan paljon itsenäisiä päätöksiä, eikä se välttämättä kuunnellut ratsastajaa niin paljon, kuin olisi ollut hyvä.

Sellainen Tintti on kyllä aina ollut; se ei jää odottamaan ratsastajalta ohjeita jokaiseen pieneen liikkeeseen, jos vauhti on ripeä ja tilanteet vaihtuvat nopeasti. Itsenäisiin päätöksiin kykenevä hevonen onneksi malttoi valmennuksen aikana myös mielensä ja selvästi suuntasi keskittymisensä myös minuun. Ohjeisiini se reagoi nopeasti ja suuntaa vaihtavissa kaarteissa se vaihtoi yllättävän jouhevasti myös laukan käskystä. Hieno ori ansaitsi kunnon taputukset parin tiukan käännöksen ja metrin esteen jälkeen, ja myös Tia kehaisi menoamme valmennuksen päätteeksi.

14. huhtikuuta 2018 » Estekilpailut Auburn Estatessa / Jonna

Eilen jännitin Tian ja Iigorin menoa kouluradalla, tänään oli oma vuoroni kivuta Tintin selkään ja hypätä sen kanssa metrin korkuinen esterata Auburnin Kartanon maneesissa. Alkuvalmisteluja tehdessämme Tintti pärskähteli, kurkisteli lainakarsinastaan käytävälle ja liki kiskoi minut perässäni yrittäessäni johtaa sitä ulos tallista. Ylimääräiset vapaapäivät eivät sille sovi ja eilisen päivän ori oli pitkälti vain seisonut sille varatussa tarhassa ja illan karsinassa, joten tänään olin liikkeellä hyvissä ajoin, jotta ehtisin saada purettua pieneen oriin patoutunutta energiaa.

Kiristelin vyötä ja säädin jalustimia Tian vastavuoroisesti pidellessä paikoillaan lähes hyppivää hevosta aloillaan. Satulaan päästyäni ja Tian hellittäessä otteensa, lähti Tintti kävelemään oikein vauhdikkaasti eteenpäin yrittäen lähes välittömästi vaihtaa raville. Toppuuttelin hevosta ensin kevyesti pyytäen saamattani kuitenkaan minkäänlaista vastakaikua, joten otin pari hieman terävämpää peräkkäistä pidätettä, joihin hevonen malttoi jo reagoida jollain tavoin. Ravi pyöri hyvin ja ravipuomit se ylitti korkein askelin. Laukka oli vauhdikasta, mutta pidätteet menivät kuitenkin kohtuu hyvin lävitse. Pitkillä suorilla Tintti yritti kiihdytellä samoin kuten pienille esteille lähestyessämme, mikä oli kuitenkin orille tyypillistä käytöstä.

Maneesiin kutsuttiin ratsukoita kolmen ryhmissä ja siellä pystyi vielä ennen suoritusta tekemään nopeat verkat oman vuoron odotteluun varatussa päädyssä. Luokkamme viimeiseen ryhmään kuului minun ja Tintin lisäksi kaksi erittäin tasokkaan oloista lämminveristä ratsuhevosta, jotka olivat oman ratsuni tavoin lämmittelyhyppyjen perusteella varsin vauhdikkaita tapauksia. Itse starttasin luokan toiseksi viimeisenä ratsukkona, joten ehdin vielä hetken aikaa muistutella vain tovi sitten viimeksi kerrattua rataa mieliini.

Oman vuoromme tultua ohjastin innosta loikkivan Tintin radalle ja tuomareilta lähtöluvan saatuani annoin sille luvan mennä. Ja sehän lähti, niin joutuin, että jouduin heti tiukentamaan otetta ohjista. Sileällä ori liikkui vauhdilla mutta sinne minne haluttiin, esteille lähestyessään sen into meinasi kuitenkin kuplia yli äyräiden. Kolmosesteelle Tintti spurttasi kunnolla ja hyppäsi todella kaukaa venyttäen itsensä kuin ihmeen kaupalla esteen ylitse, vaikka itse jäinkin täysin jälkeen hypystä. Korjailin istuntaani ja jalkojani jalustimissa yllättävän tilanteen jälkimainingeissa, minkä vuoksi neljännelle esteelle lähestyttiin huolimattomasti, eikä ylimmän puomin pudotus ollut yllätys.

Tiputuksen jälkeen otimme pari seuraavaa hyppyä varman päälle ja Tintti malttoi mielensä niin käskettyään, mutta viimeisten joukossa olevalle sarjalle se ei malttanut tulla rauhallisesti. Ensimmäinen hyppy meni pitkäksi, askelvälit menivät sekaisin ja otimme sarjalta pari pudotusta. Kolme pudotusta eli 12 virhepistettä perusradalta eivät uusintaan riittäisi, sillä päivän aikana oltiin tehty useita nollaratoja. Radalta poistuessamme Tintti vaikutti kuitenkin sangen tyytyväiseltä itseensä ja se olisi voinut siltä seisomalta ottaa vielä pari ylimääräistä hyppyä. Upea ori se on, vaikka onkin välillä järkyttävän jääräpäinen.

21. joulukuuta 2017 » Joululoikka-estekisat / Jonna

En ole koskaan ollut mikään älytön stressaaja mitä tulee joulun tai ylipäätään juhlapyhien viettoon. Stressimäärää onkin hyvä koittaa lisätä osallistumalla aivan jouluaaton alla jo neljättä kertaa järjestettäviin Joululoikka-estekisoihin Hirttivaarassa! Kisapäivän ohella oli mukava vaihtaa tallin omistajattaren kanssa kuulumisia mitä tulee heidän kasvattiinsa Oprakkaan ja käydä myös ihastelemassa hienon työhevostammamme vanhempia ihan livenä. Kun kisojen kannalta täysin epäolennaiset velvoitteet oli hoidettu, oli aika keskittyä itse starttiin. Joululoikka 2017 -luokassa kisattiin metrin radalla ja yhteensä osallistujia oli 34 kappaletta. Näppituntumalta sanottuna iso osa taisi olla suomenhevosia, kuten myös meidän nelihenkinen osallistujakaarti.

Veikka hääräsi Hemmon ympärillä, Jooni varusti Voluuttia ja Janne auttoi minua Viivin ja Voiton kanssa, jotta ehtisin ratsastaa kummankin kanssa radalle ajoissa. Nelikostamme Voluutti & Jooni pääsivät starttaamaan ensimmäisinä ja voi pojat mitä menoa se oli! Jos oltaisiin katsottu aikaa, niin kovin monesta ei heille olisi ollut vastusta, mutta neljästä virhepisteestä arvasi melkein heti, ettei niiden myötä näin tasokkaassa luokassa tulisi voittoa. Heti perään lähdimme kokeilemaan onneamme Voiton kanssa, jonka lempinimi ei kyllä tällä kertaa osannut ennustaa tulostamme oikein. Ori oli saanut kasattua itselleen ylimääräisiä paineita vuoroamme odotellessa ja otti selvästi mallia Voluutista. Hervottoman hauskaa sillä kuitenkin oli ja lapasesta se ei missään kohtaa ainakaan täysin lähtenyt, joten loppu hyvin, kaikki hyvin - en ainakaan päässyt maistelemaan maneesin hiekkoja, vaan pysyin satulassa.

Veikan ja Hemmon suoritusta ei tarvinnut edes jännittää rystyset valkoisina, vaan heiltä uskalsi odottaa tyylipuhdasta suoritusta. Rauhaisa ruuna oli yritteliäs ja innokas, se hyppäsi mallikkaasti ja tarkasti jalkansa asetellen. Puhtaalla radalla ja varsin kelvolla ajalla ei voi huonoa tulosta tulla. Yhdellä pudotuksella ja virheellisellä reittivalinnalla kuitenkin voi ja minun ja Viivin suorituksen jälkeen en ollut yhtään tyytyväinen omaan työpanokseeni tänään. Viivi yritti hyvin, mutta laiska se oli ja meillä oli onni matkassa, ettei puomeja kolissut alas useampaa kappaletta. Jouduimme kuitenkin tekemään loivan ympyrän ratsastaessani vahingossa täysin kuudennen esteen ohitse, vaikka olin sen vielä Voiton selässä muistanut.

Omilla suorituksillani ei palkintojenjaossa ollut paljon aihetta juhlaan, mutta sijoituimme kuitenkin sekä Viivin että Voiton kanssa tuloslistan puolivälin paikkeille. Huonomminkin olisi voinut mennä, ajattelin itsekseni. Joonin ja Tintin rata antoi kaikista eniten sydämentykytyksiä ja jännittäviä käänteitä, mutta voittoa sieltä ei hellinnyt. Kauas sijoittuneiden ulkopuolelle he eivät jääneet ja tuloksena olikin kahdeksas sija, joka oli kuitenkin laiha lohtu ratsukolla ollessa kaikki eväät kärkipaikoille asti. Mutta olihan meillä aihetta juhlaan, sillä kukapa muukaan kuin Veikka ratsuineen pokasi sinisen ruusukkeen toisen sijan kunniaksi! Tämähän on melkein kakkukahvien paikka, PT:ksi opiskeleva kaverini tapaa aina sanoa, että hyvän syyn vuoksi saa hieman herkutella.

21. joulukuuta 2016 » Joulukisat / Jonna

Ihan kuin näin joulun alla ei muutenkin olisi kädet täynnä töitä, kun pitäisi muun muassa talli ja tupa laittaa sellaiseen kuntoon, että itse joulupyhinä voi vain olla ja rentoutua. Ja vielä mitä, päätimme kuitenkin koko talliporukan voimin ottavamme osaa Vaahterapolun joulukisoihin, joissa miteltäisiin perinteisten koululuokkien lisäksi myös hiihtoratsastuksessa sekä hankilaukoissa. Saisivat pojatkin itselleen mieluista tekemistä, heitä kun nuo enkkutyylin kisat eivät hirveästi nappaa. Pakkasimmekin hevoset kisa-aamuna autoon ja lähdimme huristelemaan parin hevostrailerin voimin Vaahterapolkua kohden. Neljän hevosen tilavaan vaunuun oli mahdutettu matkaan lähteneet pojanjässikät: Jannen Poksu, Joonin Voluutti, Jeren Walle sekä Kadotetuista Suomenhevosista meillä täysylläpidossa oleva Rannikkojannu. Hyppäsimme Jannen kanssa toisen auton kyytiin ja perässämme tulevassa kaksipaikkaisessa kuljetuskopissa matkaa tyytyväisinä tekivät myöskin Kadotettujen omistuksessa olevat suomenhevostammat Utu-Valssi ja Pikku-Roosa.

Matka taittui jouten ja saavuimme hyvissä ajoin perille. Pojat jäivät purkamaan hevosia ja varusteita autoista ja itse kipaisin infopisteeltä hakemassa kisanumeromme ja päivän aikataulun. Ensimmäisenä vuorossa oli kolmen luokan koulukisat, jotka pidettäisiin mukavan lumipeitteen saaneella ratsastuskentällä. Meillä oli hyvin aikaa ensimmäisen luokan ajan valmistella hevosiamme, sillä Janne starttaisi Poksun kanssa vasta toisessa luokassa. Helpon B:n kouluohjelman liikkeet olivat molemmille hyvinkin tuttuja, mutta Janne ei ihan hirveästi ole lajia kisannut, eikä rataohjelmien ulkoa opettelu kuulu muutenkaan hänen vahvuuskiin, joten tulos voi olla mitä vain. Kolmannessa luokassa pääsen sitten itse esittelemään taitojani Utu-Valssin kanssa, kun starttaamme tämän päivän haastavimmassa eli helppo A -luokassa.

Janne nakkasi Poksun selkään mustan yleissatulan ja mallasi vielä satulavyön säädöt kohdilleen ennen kuin lähti verryttelemään hevostaan. Poksu liikkui heti ensimmäisestä askeleestaan lähtien erittäin tomerasti ja kuunteli korvat hörössä omistajansa ohjeita, mutta tästä huolimatta Janne ei verryttelyjen jälkeen suunnannut kovin rennolla mielialalla kentälle. Huikkasin heidän perään vielä onnentoivotukset, ennen kuin kipaisin katsomoon seuraamaan kaiken kaikkiaan varsin hyvin mennyttä suoritusta. Poksu liikkui rennosti ja ratsukon välillä vallitsi yhteysymmärrys, mutta yksi unohdus kävi ratsukon kulkiessa keskihalkaisijalla käynnin sijaan. Janne hoksasi mokansa melko pian ja tiputti Poksun käyntiin, mutta tuomarit olisivat olleet täysin puusilmiä, elleivät olisi huomanneet hevosen ilmavaa raviosuutta. Janne ruoti itseään melko kovin sanakääntein suorituksensa päätteeksi, mutta tiesin hänen toipuvan unohduksestaan varsin nopeasti. Poksu pääsi huilimaan hetkeksi, sillä palkintojenjako järjestettäisiin vasta viimeisenkin luokan päätyttyä, eli siinä välissä kentällä nähtäisiin myös minun ja Udun menoa. Tamma olikin jo lähtövalmis, joten nopeiden alkulämmittelyjen jälkeen siirryimme kentän laidalle vartomaan vuoroamme.

Itse muistin kuin muistinkin luokkamme ohjelmanumeron, mutta muuten homma meni melkolailla pipariksi. Olisin voinut ratsastaa tiet hieman tarkemmin ja Utukin olisi voinut liikkua terävämmin, mutta en jaksanut ottaa tuloksesta stressiä, sillä olimme tulleet tänään tänne pitämään lähinnä hauskaa. Kilpailuhenkinen kun olen, jäi suorituksemme kuitenkin hieman kaihertamaan takaraivoon, mutta siirtyessämme takaisin kuljetusautomme luokse unohtuivat hiomista vaatineet kohdat kokonaan Udun pehmeässä ravissa. Olin hyvillään siitä, että Pierre oli päättänyt uskoa juuri tämän tamman meidän huomaamme, sillä monet mukavat maastoreissut ja muut virikkeet olisivat jääneet kokematta ilman sitä. Luokkaamme seurasi jokaisen tason palkintojenjaot, joissa Janne ja Poksu sijoittuivat hienosti viidenneksi ja myös minä ja Utu saimme kuin saimmekin ruusukkeen muistoksi neljännestä sijastamme! Kaikki menikin loppujen lopuksi paremmin kuin odotettiin ja ruusukkeensa myötä Jannekin voi ehkä lopettaa syyttelemästä itseään.

Poksu ja Utu pääsivät nyhtämään kuivaheinää meidän siirtyessä seuraamaan hiihtoratsastuskisoja. Jalle ravaili Rannikkojannun kanssa Janin kiinnittäessä lyhyitä suksia jalkaansa. Hevosten hiihtoratsastusluokkaan osallistuvalla kolmikolla oli edessään pieni rata, joka tuli selvittää hyväksytysti sekä ratsukon että perässä tulevan hiihtäjän toimesta. Jani oli harrastanut lumilautailua ihan ammatikseen ja myös suksilla laskettelu oli hänelle tuttua puuhaa, joten pystyssä pysymisessä ei ollut vaikeuksia. Jalle ohjasti tarkasti tarmokkaasti askeltavaa ravuria, ja ratsukko kulkikin koko radan vain ja ainoastaan ravissa, sillä se on Jannulle huomattavasti mielekkäämpi askellaji kuin laukka. Ainakaan omaan silmään kolmikko ei tehnyt mitään hirvittäviä virheitä, vaan meno näytti oikein vaivattomalta, enkä itsekään olisi varmasti pystynyt moiseen. Hiihtokisoja seurasi vielä hankilaukat, joihin lähdin itse hyvissä ajoin valmistumaan Pikku-Roosan kanssa. Hevosluokkaan osallistuivat myös Jooni Voluutilla ja Jere Red Wingsin kanssa. Pikkutamma Roosa paineli kyllä menemään minkä kintuistaan pääsi, eikä jäänyt paljon jälkeen voiton napanneesta tilastotammasta. Myös hevosluokassa meidän pooppoo pärjäsi hyvin Voluutin pingottua toiseksi ja lähes kolmanneksi kirineen Wallen sijoituttua neljänneksi.

Päivä oli ennen kaikkea mukava sekä tapahtumarikas, mutta saimme myös tulosta aikaiseksi ja etenkin laukkakisoissa hevosemme pärjäsivät hyvin. Jallen, Janin ja Rannikkojannu-orin ryhmä nimitettiin päivän hiihtomestareiksi, vaikkei kolmikon kokonaisaika ollutkaan kaikista paras. Etenkin Janin hiihtotaitoja kehuttiin vuolain sanoin, mutta myös hevosen upeaa ravia. Minä ja Roosa saimme Hankikiitäjä-tittelin nimiimme, sillä tuomariston mukaan pieni tamma taisteli kuitenkin tulisesti ja kiri lähes länniltä aivan ensimmäisen ratsukon rinnalle häviten heille vain niukasti. Kuulemma kunnon taisteluhenkeä löyty tästä hevosesta. Loppurupeaman päätteeksi hoidimme hevoset matkakuntoon ja kävimme vielä hakemassa pientä purtavaa paikan päällä olevalta kioskilta, ennen kuin hyppäsimme autoihin ja lähdimme huristelemaan kotia kohti. Janne onneksi ajoi, joten itse pystyin vain syömään ja taisinpa torkahtaakkin matkan aikana.

18. joulukuuta 2016 » Christmas Special Estekilpailu / Jonna

Puoliveritalli Royal Gear saattoi olla hieman liian fiini meidän suomijunteille, mutta niin vain päätin ilmoittaa itseni ja pari tallin hevosta Christmas Special -nimeä kantavaan rataestekilpailuun. Joonin Voluutti-hevonen saisi osallistua ensimmäiseen luokkaan, jossa estekorkeus vaihteli 70-80 senttimetrin välillä. Lisäksi mukaan lähti Ilon Poksu, ja koska Janne ei itse ole englantilaistyylisistä ratsastuskisoista juurikaan innostunut, kipusin minä myös hänen ratsunsa selkään 90-100 senttimetrin korkuisten esteiden luokassa. Janne lähti kuitenkin matkaseuraksi ja hoitamaan hevosia, joten oma työrupeamani pienentyi huomattavasti. Automatka sujuikin jouten niitä näitä rupatellessa, Janne olikin ollut töissä päivät, joten emme ihan hirveästi olleet ehtineet sanasia vaihtaa kuluneen kahden viikon aikana.

Noin kello yhdeltä paikan päälle saavuttuamme edessämme avautuivat hienot ja hyvin hoidetut tilukset, jonka pihamaalla käveli toinen toistaan hienompia hevosia - yllättävän iso osa osallistujista näytti olevan suomenhevosia, ja myös meidän trailerista kohta pihalle talutettiin kaksin kappalein tätä Suomen ylpeyttä. Poksu seisoi vielä hieman uneliaana Jannen vieressä, mutta Tintti terästäytyi heti talutettuani sen alas ramppia pitkin. Se hörisi ja tanssahteli aloillaan malttamattomana lähtiessämme etsimään meille varattuja vieraskarsinoita. Saman porukan hevosille oli pyritty varaamaan aina vierekkäiset karsinat ja ainakin meidän kohdalla siinä oli onnistuttu, mistä olin enemmän kuin iloinen - Tintti olisi varmasti ollut kahta kauheampi, jos Poksu ei olisi ollut lähettyvillä kera rauhallisen olemuksensa.

Harjailtuamme hevoset hyvillä mielin, lähde itse tutustumaan tulevaan rataan paremmin. Ennakkotietona oli annettu, että kukin rata sisältäisi vähintään kymmenen estettä ja virheettömän alkuosuuden jälkeen myös enemmän, eikä radan rakennukseen ole käytetty muun värisiä elementtejä kuin punaisia, valkoisia ja tummanvihreitä. Estetolppiin ja puomeihin oli ripusteltu myös erilaisia koristeita, joista mainittakoon vaikkapa kuusenpallot, satiininauhat, kulkuset ja jouluvalot. Vieno tuuli heilutteli koristeita sen verran, että kulkusista helähti aina välillä ilmoille heleä kilahdus. Saa nähdä mitä meidän hepat näihin virityksiin sanovat, mutta omaan silmään rata näytti ainakin visuaalisesti upealta.

Radat vaikuttivat muuten melko helposti muistettavalta, mutta ratsastuksellisesti ne tarjoaisivat varmasti haasteita ihan riittämiin. Janne oli satuloinut Voluutin valmiiksi, joten minun ei tarvinnut kuin hypätä satulaan ja karauttaa lämmittelyalueelle, joka kuhisi toisista ratsukoista ja heidän huoltoyksiköistään. Ori tiiraili pää korkealla joka suuntaan, eikä sillä tuntunut aluksi olevan kuin kaksi vaihdetta; hurjasti eteenpäin tai paikoillaan pysyminen. Kovin montaa lämmittelyestettä emme edes ehtineet koittaa, sillä kentällä oli hirveä ryysis ja alku meni lähinnä ratsuni rauhoitteluun ja yhteisen sävelen löytämiseen. Kisakentän laidalle lähdimme kuitenkin hieman 'katotaan nyt mitä tuleman pitää' -fiiliksillä, eikä Tinttikään tuntunut olevan ihan ajan hermolla.

Olimme Tintin kanssa luokkamme viimeisiä osallistujia ja seuraavassa luokassa Poksun kanssa puolestaan ensimmäisiä, joten Janne kävi kilttinä verryttelemässä hevosensa ja tuli vielä seuraamaan meidän suoritustamme kentän laidalle - jes, lisää paineita itselleni. Meitä edeltävä ratsukko teki lähes virheettömän suorituksen, mutta joulukoristelut saivat hevosen lopulta epäluuloiseksi viimeisellä sarjalla ja kieltohan sieltä tuli ja täten myös virhepisteitä. Ohjasin Tintin seuraavaksi kentälle ja nyökkäsin tuomaristoon päin aloituksen merkiksi. Luvan saatuani napautin orin liikkeelle ja ohjasin tämän hieman hermostuneena ensimmäiselle esteelle. Aina ennen esteitä ori kohotti päätään vielä tavallista korkeammalle ja ponnisti ensimmäisille esteille hurjan kaukaa; oli vain senttien päässä, etteivät takajalat olisi kolauttaneet ylimpiä puomeja alas kannattimilta. Seisoskelu ennen omaa vuoroa tuntui kuitenkin rauhoittaneen Voluutin mieltä tämän saatua tutkailla ympäristöä kaikessa rauhassa, joten se liikkui kyllä yllättävän sukkelasti ja kuunteli apujani vääjäämättä. Uskalsin myös itse rentoutua ja otin orin taidoista kaiken irti. Tiukoissa kaarroksissa saimme kirittyä aikaa kiinni orin kääntyessä sutjakasti ja virheettömän alkuosuuden jälkeen jatkoimme myös toiseen osuuteen, joka oli hieman huonosti muistissa, sillä en ollut uskonut meidän pääsevän ensimmäistä kierrosta pidemmälle. Mutta vielä mitä - Voluutti huristeli esteiden ylitse tyylipuhtaasti ja takoi ilmeisesti myös varsin hyvät ajat sekuntikelloon. Myös Janne sanoi menomme näyttäneen menevältä, mutta varsinaisia tuloksia saisimme odottaa vielä parin luokan verran, sillä kaikkien luokkien sijoittuneet palkittaisiin kerralla.

Olin ihan pilvissä ja hymy ylsi korviin asti ensimmäisen suorituksemme jälkeen, mutta en ehtinyt sitä kauaa fiilistellä, kunnes kipusin jo Poksun selkään jätettyäni Voluutin Jannen hellään huomaan. Kävin itsekin ottamassa orille vielä hieman lämpöjä päälle, ja tämä hevonen tuntui heti huomattavasti kepeämmältä ratsastaa. Minun tehtäväkseni ei tuntunut jäävän muuta kuin satulassa pysyminen ja suunnan sekä vauhdin määrääminen. Poksu onkin aina halunnut miellyttää ratsastajaa ollen täten helppo ratsastettava. Tällä kertaa lähdinkin radalle varmoin mielin ja jo ensimmäiset hypyt olivat erittäin tasaisia ja otteiltaan varmoja. Poksu laukkasi kepeästi ja myös hypyt lähtivät yhtä vaivattomasti, joten liitelimme helposti toiseen osioon ilman virhepisteitä. Ori ei tuntunut edes huomaavan kulkusia tai muita jouluvirityksiä, vaan keskittyi tosissaan itse hyppyihin. Vauhtia olisi voinut pistää hieman enemmän, mutta ohjatessani hevosen kerran huonosti yhdelle esteelle, otin lopun radasta hieman varovaisemmin, jotta välttyisimme virheiltä. Puhdas rata sieltä tulikin, vaikka aikaa se ottikin.

Vuoromme päätyttyä veimme hevoset lainakarsinoihin ja hoidimme kuntoon. Ripustimme molemmille puoliksi täynnä olevat heinäverkot, ennen kuin lähdimme nauttimaan joulupuuroa, glögiä ja pipareita, joiden oikea tarjoiluaika olisi tosin päättynyt jo puolen päivän aikaan, mutta kisoihin osallistuneille niitä oli varattu myös myöhemmälle ajalle. Kävimmekin syömässä vatsamme täyteen, ja etenkin puuro oli suussa sulavaa pienen kanelipeitteen ja voinokareen myötä. Oma luokkamme viimeinen ratsukko oli jo ehtinyt tehdä suorituksensa ja enää oli vuorossa kaksi neljän ratsukon luokkaa, joten jouduimmekin jo varsin pian siivoamaan astiamme ja kipittämään takaisin hevosten luokse. Suitsimme kummankin ja talutimme kentän laidalle, josta pyydettiin ensiksi ensimmäisen luokan ratsukot sisään. Janne punttasi minut Voluutin paljaaseen selkään ja ravasimme muiden mukana kaartoon tuomariston eteen. En voinut kuin toljottaa suu auki tuomareita heidän julistaessa minut ja hevoseni luokkamme voittajiksi - olimme peitonneet seitsemän muuta ratsukkoa, muun muassa toiseksi tulleen holstein-tamman ratsastajineen. Tuomari kävi kiinnittämässä orin suitsiin hienon ruusukkeen ja minä sain pideltäväkseni pienen lahjapussukan, jossa näytti nopealla silmäyksellä olevan ainakin herkkuja hevoselle sekä jokin kirjekuori. En jäänyt sitä ihmettelemään sen enempää, vaan lähdin vetämään kunniakierrosta muiden ratsukoiden seuratessa perässämme. Tintti vaikutti olevan syystäkin itseensä tyytyväinen ja päästeli ihan kunnolla menemään, ja olikin työn ja tuskan takana saada se pysähtymään parin kierroksen jälkeen.

Poksun kanssa tuloksemme ei ollut yhtä mairitteleva, vaikka olinkin kokonaisuutena ehkä meidän suoritukseemme tyytyväisempi. Tuloksena oli viides sija yhdeksän ratsukon joukosta, joten saimme vielä ruusukkeen kotiin viemisiksi. Palkintopussukoita ei kuitenkaan meille asti enää herunut, mutta Poksulle saisi varmasti osansa Tintin pussukasta. Viimeisten palkintojen jaon jälkeen Royal Gearin joulurieha päättyi joululaulujen säestämänä ja lähdimme valmistelemaan hevosiamme automatkaa varten - kello oli jo melko paljon ja kotiinkin olisi ihan kiitettävästi matkaa, joten saisimme painua suorinta tietä pehkuihin perille päästyämme. Sekä Poksu että Tintti kävelivät tyytyväisinä, mutta hieman väsyneinä kuljetusautoon, jossa annoin molemmille vielä omenanpalaset, jotka olin napannut Voluutin voittamasta pussukasta. Pussissa oli ollut myös pieni lahjakortti hevostarvikeliikkeeseen, josta voisin käydä hankkimassa jotakin pientä mukavaa nelijalkaisille ystävilleni.

19. marraskuuta 2016 » Hankilaukkaa! / Jonna

Marraskuinen lauantai valkeni kahdentoista asteen pakkassäässä kirkkaan taivaan kera. Aamutalliin ei onneksi tarvinnut nousta, vaan olin saanut nakitettua sen homman muiden aamulle. Vetelehdinkin sängyn pohjalla jopa kymmeneen asti, kunnes lopulta raahauduin alakertaan ja laitoin jotakin ääntäni kohden hiljentääkseni vatsan kurinan. Pystykorvat olivat myös saaneet ruokansa ja yritin houkutella niitä ulkotarhasta sisälle, mutta raikas ulkoilma viehätti niitä ilmeisesti enemmän, eikä lämpö näyttänyt houkuttelevan, joten kaksikko sai siis jäädä pihalle telmimään. Sain nakattua vaatteet niskaani ja tehtyä muut aamutoimet, jonka jälkeen jäin vielä sohvalle katsomaan yhden jakson eilen aloittamastani tv-sarjasta. Yksi jakso muuttui kuitenkin kahdeksi ja olin aloittamassa jo kolmatta, kun veljeni Jooni romisteli sisään - olimme sopineet käyvämme vetämässä tänään hieman hankilaukkaa, joten ei se auttanut kuin kammeta itsensä ylös sohvalta ja kiskoa talvisaapikkaat jalkaan, lämmin talvitakki niskaan, tupsupipo päähän sekä lampaanvillalla vuoratut hansikkaat kätösiin.

Jooni kävi hakemassa oman Voluutti-orinsa pihatosta, jossa samaisessa rakennuksessa majaansa piti myös Jannen Ilon Poksu -hevonen, joka toimisi tänään omana ratsunani. Molemmat orit olivat varsin siistissä kunnossa, eli harjaamiseen ei mennyt kuin yksi hujaus. Varusteita laitettaessa Tintti oli jo hieman hätäisesti lähdössä liikkeelle, mutta napakalla komennuksella se asettui taas aloilleen, kun Jooni nakkasi huovan ja westernsatulan sen selkään. Poksu oli puolestaan aloillaan ja sain putsattua sen kaviot helposti. Satuloidessa pohdin pitkään yleis- ja lännensatulan välillä, mutta päädyin lopulta enkkutyyliin, eli varusteina tällä reissulla toimisivat yleissatula ja turparemmittömät suitset. Saatuamme varusteet niskaan kävin hakemassa matkaamme vielä suomenpystykorvat Jätkän ja Vekun, jotka saisivat juoksennella mukanamme.

Kuljimme alkumatkan vapailla ohjilla, tosin Jooni luotti kaulaohjaukseen eikä koonnut ohjia kertaakaan tuntumalle asti. Poksukin hallitsee kaulaohjauksen, tosin hieman heikommin kuin veljeni hevonen, mutta enkkutyylillä ratsastaessani pidin orin tuntumalla. Ravailimme päätiellä, josta koukkasimme viereiselle pellolle, johon oli satanut sopivasti puuterilunta. Lumen pinta ei ollut kova, vaan kaviot upposivat siihen kivuttomasti, joten uskaltautuisimme päästelemään oikein kunnolla. Koirat porhalsivat pellon toiseen päähän huomatessaan teeriparven lehahtavan lentoon pellolta. Pian metsän reunalta alkoikin kuulua eloisa koiran haukku, josta hevoset eivät kuitenkaan välittäneet, vaan päästelivät menemään sydämiensä kyllyydestä leikkisästi kisaillen. Pienempikokoinen Voluutti ei jäänyt juurikaan kaverinsa jälkeen, mutta veljeni painaessa reilusti minua enemmän oli isommalla Poksulla helpompi porhaltaa nietoksissa.

Tallille palasimme hyvillä mielin ja talutimme kaksikon talliin, joka oli tällä hetkellä melko tyhjillään. Puoliveritamma Hématite oli lähtenyt Hellequin-varsansa kanssa jokin aika sitten takaisin Prime Sporthorsesiin ja myös pari Kadotettujen suomenhevosta palasi takaisin kotitallilleen kisakäyttöön. Hellequin-varsa oli meidän opeissa saanut lisää treeniä narussa kulkemiseen ja irtohypytyksestä se tuntui nauttivan suunnattomasti, vaikkei sillä kummoisia hyppylahjoja ollutkaan. Helli-emän kanssa ratsastelimme kentällä jo hieman tavoitteellisemmin, mutta ympärillä häärivä pienokainen hieman häiritsi emänsä keskittymistä. Maastossakin kävimme pari kertaa käppäilemässä ja siellä vasta olikin pienelle hevoselle paljon ihmeteltävää. Hevosiin oli ehtinyt tutustua yhteisten hetkiemme aikana hyvin, joten niille oli toki aina hankala heittää hyvästit, mutta lohdutukseksi pääsisin onneksi niitä katsomaan Pierren talleille aina kun mieli tekee.

22.02.2016 - Jooni otti ja hankki itselleen uuden hevosen alkuvuodesta ja tänään viisivuotias E.T. Voluutti saapui talliin!