Vásqaz Acosta

Nimi:	Vásqaz Acosta "Vaski"	Painotuslaji:	Lännenratsastus
Syntymäaika:	14.01.2016, 12v	Väri & säkä:	Ruunihallakko splash, 157 cm
Rekisterinumero:	VH20-083-0003	Omistaja:	Joonas Vähäaho (VRL-10531)
Rotu & skp:	Criollo, ori	Kasvattaja:	Birch Bark Ranch
Saavutukset:

© Flickr / Eduardo Amorim (license), thank you! (The picture is modified)

Vásqaz Acostan nimi on sellainen, ettei sitä kukaan osannut ensin lausua oikein, joten oria alettiinkin varsin nopeasti kutsumaan ihan vain Vaskiksi - se kun muovautuu suomalaiseen suuhun huomattavasti helpommin kuin virallisissa papereissa lukeva nimi. Luonteeltaan tämä erikoisen värinen ori on sellainen omissa oloissaan viihtyvä kyräilijä, joka suhtautuu uusiin tuttavuuksiin aina hieman epäluuloisesti. Ori ei varmasti anna kiinni tuntemattomille tai edes puolitutuille ihmisille tarhassa, eikä tämän karsinaankaan ole hyvä mennä, ellei hevosta oikeasti tunne. Hevoskaverit Vaski ottaa kuitenkin ainakin usein hyvillä mielin vastaan, mutta riiviömäisistä nuorista se ei hirveästi välitä. Ratsuna ori hieman piilottelee oikeaa potentiaaliaan, mutta omistajansa kanssa tämä kyllä antaa kaikkensa. Muiden tuttujen täytyykin vaatia orilta huomattavasti enemmän ja satunnaiset ohikulkijat saavat olla tyytyväisiä, jos saavat hevosen edes liikkeelle tai pääsevät satulaan asti, sillä Vaski tykkää kovasti liikuskella selkään nousussa, jos ratsastajaksi on tulossa vähemmän mairitteleva henkilö.

Vaskin varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Kivimetsän varuste, Mestyn Varuste & MWS Boutique

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

Päiväkirja ja valmennukset

01.02.2017 - Heti aamusta automme nokka suuntasi kohti Kirkkojoen tallia, jossa pidettiin hankilaukkakisat rennolla otteella. Mekin lähdimme paikan päälle pitämään vain talliporukan kanssa hauskaa, vaikka allekirjoittaneen täytyy myöntää, että itsessäni on aina ripaus kilpailuhenkisyyttä ja kisahetkeä ei lopulta varmaan otetakaan niin leikkisästi kuin aluksi oli tarkoituksena. Tilalle pääsy ei ollut niin jouhevaa kuin olimme ajatelleet, sillä jouduimme seuraamaan useita pieniä teitä ennen tallin varsinaiselle pihatielle pääsyä. Tallipihalle päästyämme Kirkkojoen ympäristöstä huokui lämminhenkinen ja ystävällinen tunnelma ja meidätkin otettiin vastaan hymyssä suin. Kahdelle hevosellemme oli järjestetty väliaikaiskarsinat, joista toiseen talutin innokkaana poukkaroivan Dozen ja toiseen asteli rennommin ottein Jannen käsissä Vaski. Aloimme heti miten laittamaan ratsujamme kisakuosiin ja lähdimme mahdollisimman pian ottamaan alkulämpöjä päälle, jotta lihakset olisivat sopivan vetreinä tulevaa spurttia varten.

Doze liikkui todella virkeästi ja se tanssahtelikin pyytäessäni sen olemaan aloillaan ja yritti tehdä tuttavuutta jokaisen ohikulkevan ratsukon kanssa. Vaskin selässä istuvalla Jannella oli helpompi homma pitää ratsuaan aloillaan, sillä valkopäinen ori ei korvaansa lotkauttanut ympristön hälinälle, vaan taisi jopa välillä torkkua - ainakin pää nuokkui siihen malliin. Aloimme valumaan muiden tavoin tallin takaiselle pellolle, jossa mittelöt pidettäisiin ja silmät ummessa seisova Vaskikin joutui nyt näyttämään elon merkkejä ja lähtemään liikkeelle. Doze olisi ollut menossa jo aikapäiviä sitten.

Pellolle oli nietosten keskelle kyhätty rata, jossa yhdyistyi kartioiden pujottelua, tynnyreiden kiertämistä, laukkapätkiä sekä tietty puuterilumesta kasattu lumikinos, jonka läpi sujahdettaisiin maaliin. Pellolle oli tehty rinnakkain pari identtistä rataa, jotta useampi kilpailija pääsisi matkaan yhtä aikaa ja ilmaan saataisiin enemmän kilpailun tuntua. Dozea auttoi kyllä huomattavasti rinnakkaisradalla porhaltava hevonen ratsastajineen ja kilpailuviettinen ori porhalsi pää kolmantena jalkana muistaen kuitenkin keskittyä myös antamiini apuihin. Parit tynnyrit kiersimme melko rimaa hipoen, mutta yhtään estettä emme kuitenkaan runnoneet maahan. Loppusilauksena olevalle lumikinokselle Doze hieman jarrutteli ja epäröi kasan ylittämistä, mutta määrätietoisilla otteilla ja toisen hevosen esimerkkiä noudattaen ori lopulta ponkaisi maaliviivan toiselle puolelle.

Doze veti hyvän ajan sijoittuen sillä hetkellä toiseksi heti kilpaparinsa hännille. Vaskia ei puolestaan urheilu olisi voinut kiinnostaa pätkän vertaa, joten se lähti liikkeelle hyvin rauhallisesti, mutta kiihdytti Jannen pyynnöstä vauhtia matkan edetessä. Tältä kaksikolta ei ainakaan tarkkuutta puuttunut pujottelutehtävissä, sillä esteet kierrettiin täydellä varmuudella, eikä lumikinoskaan jänskättänyt hevosta sitten yhtään. Mitään kärkiaikoja Janne ja Vaski eivät tahkonneet, mutta he ainakin osasivat ottaa hommasta ilon irti ja jättää turhan kilpailuhenkisyyden muiden harteille. Maaliviivan paremmalla puolella Jannen ratsu seisoi korvat hörössä ja tähän päivään heränneenä ja nyt se olisi ollut valmis siirtämään vaikka vuoria, jos niin pyydetään. Jäimme mielenkiinnolla seuraamaan muiden osallistujen suorituksia ja monet esittelivät meille varsin vauhdikasta menoa. Dozen kakkossija säilyi kuitenkin läpi kilpailujen ja saimme mukaamme pienen, käsintehdyn ruusukkeen sekä pienen herkkupussin, josta jaoimme osan Vaskille lohdutuspalkintona.

19.12.2016 - Osa tallin vakituisista asukkaista on ollut tovin poissa omistajiensa kanssa, mutta tänään sekä Jori, Jake ja Jalle saapuivat hevostensa kera takaisin Kototallille. Olin juuri saanut putsattua käytössä olevat karsinat kun kavioiden kopse kantautui pihatietä pitkin ja kolmikko saapui tallipihaan lumen naristessa hevosten kavioiden alla. Rapsuttelin hetken eteeni pysähtyneen Panko-hevosen kaulaa Jaken laskeutuessa likaa keränneestä satulasta. Pojilla taitaisi olla edessä varusteiden puhdistus, sillä nuo kamppeet eivät olleet nähneet pesuämpäriä ja sientä toviin. Jake talutti kimon orinsa talliin ja peräkanassa tuli Jalle taluttaen Jimmyä, joka asteli tottunein elkein oman karsinaansa. Jori jäi Jaken tavoin tallikäytävälle, sillä heidän hevoset asustaisivat pihatoissa. Jäin auttelemaan jätkiä hevostensa kanssa, jotta ehtisimme Jannen tekemälle päivälliselle, johon kuului oma herkkuni savustettu lohi.

Jo karsinassa olevalle Jimmylle nakkasin eteen täyden heinäverkon, johon ori keskittyi täysin rinnoin Jallen harjatessa lehmänkirjavan hevosen karvaa pitkin ja rauhallisin vedoin. Hiki hevosen karvan pinnalla levittyi vain laajemmalle alueelle, mutta tallin lämpö kuivattaisi turkin nopeasti ja fleeceloimi estäisi paleltumisen. Tallikäytävällä harjausta vastaanottava Vaski joutui vielä odottelemaan eväitään, minkä vuoksi se kuopi betonilattiaa hieman happamin ilmein. Homma loppui kuitenkin kuin seinään, kun Jori vain vilkaisi hevostaan sivusilmällä ollessaan juuri harjaamassa takajalkoja ja samalla häntää setvien. Jaakima oli taluttanut Pankon pesukarsinaan, sillä kimosta hevosesta tuskin lähtisi lika pelkällä pölyharjalla. Nappasin myös itse sienen kauniiseen käteeni ja hinkkasin pahimpia likatahroja pois orin karvasta. Valkoinen karvapeite alkoi vähitellen pilkistää lian alta ja saatettuamme homman loppuun Jake nakkasi Pankon selkään talliloimen ja sen päälle vielä toppaloimen, jottei hevonen aivan kylmettyisi pihattoon päästyään. Itse pihattorakennuksessa lämpötila pysyi kuitenkin nollan tuntumassa, joten kylmyyden ei pitäisi yllättää. Voluutti otti iloisesti vastaan Pankon, joka ei kuitenkaan tällä erää enää jaksanut alkaa riehumaan kaverinsa kanssa. Jorikin oli saanut puhdistettua eläimensä ihan hevosen näköiseksi ja puettua sille talliloimen, joten myös Vaski oli valmis pihattoelämään Poksun ja Kirpun kanssa.

Lähdin jo edeltä auttamaan Jannea ruoanlaitossa ja leikkelinkin aikani kuluksi salaattia, kurkkua ja viinirypäleitä lohen ja riisin kyytipojiksi. Nostin myös pöydälle raejuustopurkin sekä naapuritilan emännän syksyllä valmistamaa puolukkahilloa, joka kruunaisi koko aterian. Jälkiruoaksi oli tarjolla eilen valmistamaani mansikka-mustikkarahkaa, joka oli huvennut kuitenkin melko vähiin vuorokauden aikana. Jake ja Jalle istuivat tyytyväisinä valmiiseen ruokapöytään, Jori lähti suorinta tietä kotiinsa tyttöystävänsä luokse, joten meille jäi tällä erää enemmän syötävää. Ruokailun yhteydessä pojat kertoivat hieman reissustaan siten miten syömiseltä malttoivat. Rahkan he lappasivat jälkiruokakulhoihin ja menivät tyhjentämään kipot olohuoneeseen, josta alkoi kuuluä änärin ääniä pleikkarin käynnistyessä. Ruokatarpeiden ja astioiden korjaaminen jäi siis minun ja Jannen vastuulle, mutta pelaamaan livistänyt kaksikko lupasi kuitenkin vastata seuraavan päivän ruoan valmistuksesta - ensin saisivat kuitenkin käydä korjaamassa talliin levälleen jättämänsä hevosten hoitovälineet ja varusteet, jotka voisi myös puhdistaa eikä kuljettaa mutaa niiden myötä myös satulahuoneeseen.

Tallin ylläpidosta vastaa Jonna (Pierre VRL-10531 TYH-0002)

Ulkoasu © M Layouts   |   Kuva © smerikal (lisenssi, kuvaa on muokattu)