Kototalli

Kuukarin Kinaasi

Nimi:	Kuukarin Kinaasi "Nasu"	Painotuslaji:	Yleisratsastus
Syntymäaika:	27.04.2016, 8v	Väri & säkä:	Rautias, 153cm
Rekisterinumero:	VH16-018-2807	Omistaja:	Joonas Vähäaho (VRL-10531)
Rotu & skp:	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja:	Kuuralehto
Saavutukset:	♕ SLA-I (2017 lokakuu 93 p.) KRJ-I (2019 joulukuu 101 p.) ERJ-I (2019 joulukuu 102 p.) MEJ-II (2018 marraskuu 75,5 p.)

Pieni tamma, jolla pienesti pinnan alla myös pippurisuutta. Eihän se ole tamma eikä mikään, joka ei omaa arvoaan tuntisi, eikä Nasu varmasti siedä osakseen huonoa kohtelua. Rakkaus ruokaa kohtaan on syttynyt jo pienenä, mutta pienen tamman sydäntä on vieraiden ihmisten hankala viedä mukanaan. Pirteä ja päättäväinen luonne, joka nauttii elämästä täysin rinnoin, eikä viitsi murehtia tulevaa liian aikaisin. Täydellinen valopilkku harmaaseen arkeen!

Jori on aina sanonut, ettei hevonen saisi olla liian tossun alle jäävä, vaan siitä tulee löytyä myös ripaus säpäkkyyttä, jotteivat uudet ja erikoiset tilanteet ala pelottamaan. Tämän vuoksi hän onkin suosinut tammoja ja myös Kinaasista löytyy sen suloisen, ruoasta ja hellyydenosoituksista nauttivan kuoren alta aimo annos tammamaisuutta. Rohkeakin se on, muttei missään tapauksessa tyhmänrohkea, vaan se tietää omat rajansa ja taitonsa, eikä esimerkiksi lähde ylittämään taitoihinsa nähden liian vaativia esteitä. Nasun hyppytyyli ei ole täyttä priimaa ja se yrittääkin paikata puutteitaan menemällä kovaa ja korkealta. Ratsastajan täytyykin osaa hillitä hevosta, mutta vain sopivassa suhteessa, sillä turha paine suussa saa tamman käymään kierroksilla. Maastossa se ottaa hyppäämisen hieman rauhallisemmin ja saattaa jäädä kyttäämään etenkin hautoja, joille lähestyessä kuolaintuntuman tulee olla lähes olematon, jottei tamma päätä epäröidessään kieltää esteelle. Esteiden välissä meno saattaa yltyä vauhdikkaaksi, mutta Nasulta löytyy toimivat, joskin välillä hieman hitaasti vastaavat jarrut. Tammalta täytyy vain osata vaatia asioita sopivan napakasti, jotta hevonen kuuntelee, muttei suutu liian kovakouraisista otteista.

Pieni temperamenttisuus tuo Nasuun kaivatunlaista sähäkkyyttä sekä energiaa, mutta samalla tämä luonteenpiirre rajaa tammaa käsittelevät ihmiset vain tuttuihin kasvoihin. Vieraita ihmisiä se katselee alta kulmain ja pyrkii välttämään heitä, ja etenkin ratsastaessa se saattaa olla jopa hieman äksy oudon ratsastajan otteista, jolloin ratsastaja saa olla tyytyväinen saadessaan hevosen liikkumaan edes suoralla kaviouralla tavalliseen tapaan. Veikeän, ei varmaan koskaan aikuistuvan tamman luottamus onkin ansaittava pitkän kaavan kautta, mutta vastapainona tälle aherrukselle siitä saa varmasti elinikäisen luottohevosen. Parhaimmillaan meidän Nasu onkin varsin kuuliainen ja se reagoi apuihin reippaasti sekä työskentelee mielellään. Ketteräjalkainen tamma taitaa tiukat käännökset ja se on osoittautunut pärjäävän jopa karjanajossa kohtalaisen hyvin pienestä koostaan huolimatta! Lännenratsun peruskoulutuksen saaneena Nasu malttaa myös seisoa aloillaan ohjien tai riimunnarun koskettaessa maata ja kaulaohjaukseenkin se vastaa varsin hyvin rauhallisemmassa tempossa.

Koululiikkeiden tahkoaminen ei ole ollut tammalle koskaan mitään herkkua, etenkään jos siltä yritetään vaatia aivokapasiteettia ylikuormittavia liikkeitä. Mukavuudenhaluinen hevonen ei aina haluaisi poistua omalta mukavuusalueeltaan, vaikka se hyvissä käsissä taipuukin osaan helpon A:n koululiikkeistä. Epäsäännöllisen säännöllisesti kilpailtaessa helpommat tasot ovat kuitenkin realistisempi kilpailutaso tammalle, sillä sen liikkeissä ei ole etenkään ravissa tuomareiden toivomaa nostetta, vaan askeleet ovat pikemminkin matalia ja pitkäaikaisemman työskentelyn kannalta tehokkaampia kuin koreat liikkeet. Kentällä pyöriminen ja samojan asioiden toisto jatkuvalla syötöllä myös tympäisee Nasua pidemmän päälle ja enemmän se nauttii maastossa viilettämisestä ja luonnonesteiden hyppelystä.

Tallikäyttäytyminen on tammalla hyvin hallussa, vaikka vieraille se saattaa taas hieman nakella niskojaan. Pihatosta se ei ihan kenelle tahansa anna kiinni ja hoitaessa mikään ei ole Nasun mielestä vastenmielisempää kuin kuolainten hyväksyminen suuhun tai kavioiden nosto vieraan ihmisen käskyttäessä vieressä. Uudet eläinlääkärit ovat myös tosipaikan edessä parilla ensimmäisellä hoitokerralla, minkä vuoksi emme hirveästi kierrätä paikallisia lääkäreitä. Kengityspuoli puolestaan hoituu onneksi tallin omien poikien toimesta, joten siinä ei mene kuin hetki ja Kinaasi seisoo taas hyvin vuollut kaviot ja uudet kengät allansa. Lajitovereitaan kohtaan tamma suhtautuu usein lempeämielisesti, mutta ruokailuajat saavat sen monesti sotajalalle. Karkearehua ollessa tarjolla ympäri vuorokauden ei se sen vuoksi ala nahistelemaan, mutta väkirehua jaettaessa täytyy katsoa, ettei tamma ala höykkyyttämään muita isomman annoksen toivossa. Rakkaus ruokaa kohtaan toimii Nasun kohdalla myös hyvänä houkuttimena, jos se muuten meinaa esittää hankalaa.

Hoito-ohjeet:

» Riimu pois hevosen ollessa pihatossa
     » taluttaessa liikkuu kiirehtien, taluttajan oltava hereillä
     » voidaan tarhata lähes kenen tahansa kanssa, mutta ruokinta tulee hoitaa erillään

» Varusteet tarpeen, tilanteen ja sään mukaan
     » sietää koviakin pakkasia ilman lointa, kunhan ilma ei ole kostea tai tuulinen
     » aachensuitset sinisillä yksityiskohdilla pääasiassa kisakäytössä
     » esteillä pessoakuolain ja ohjat kiinnitetään tarvittaessa alempiin renkaisiin

» Kaviot hoidettava tasaisin väliajoin
     » kaviot kasvavat nopeasti, vuoltava säännöllisesti
     » talvella ja liukkaalla pinnalla käytetään hokkeja

» Ei vieraiden ihmisten käsiteltävissä
     » epäluuloinen ja jopa hieman äksy uusia ihmisiä kohtaan

Varustekaappi:

» Yleisvarusteet
     » kahdet aachensuitset, oliivikuolain, pessoakuolain ja nahkaohjat
     » yleissatula, jalustinhihnat ja jalustimet
     » anatomisesti muotoiltu vyö, kaksi neliöhuopaa
» Lännenvarusteet
     » turparemmittömät suitset, westernkanki kielitilalla ja nahkaohjat
     » all around -lännensatula, vyö ja huopa
» Rintaremmi (sopii sekä yleis- että lännensatulaan)
» Jänne- ja hivutussuojat (etu- ja takajalkoihin)
» Joustinpintelit ja pintelipajat
» Korvahuppu
» Riimu ja riimunnaru
» Talli-, toppa- ja sadeloimi kaulakappaleella

» Nasun pääväreinä toimivat vaaleansininen ja keltainen

Kinaasin varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Kivimetsän varuste, Mestyn Varuste & MWS Boutique

Sukutaulu

i. Kadotettu Keplote sph, rt, 144cm VAR-I	ii. Kipinälista K sph, prt, 143cm YLA2, KRJ-II	iii. Kaksnelonen sph, tprt, 142cm
		iie. Vesiperän Joanna sph, vrt, 144cm
	ie. Harmin Humi-Tutti sh, rt, 149cm	iei. P. Erkki sh, rn, 156cm
		iee. Iltarusko sh, rt
e. Mustasuon Rinelia sh, rn, 145cm	ei. Tuuliharjan Rajavartija sh, rt, 157cm	eii. S.S. Rommirusina sh, prt, 160cm
		eie. Ruusunnuppu sh, prt, 154cm
	ee. Koston Uniharha sh, rn, 151cm	eei. Kauhumäen Täysosuma sh, rt, 155cm
		eee. Selkouni sh, rn, 145cm KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I

Nasun isä, Kadotettu Keplote, on oikeastaan yksi syy siihen, miksi Jori lopulta päätyi hankkimaan tamman itselleen. Pienikokoisen mutta sitäkin menevämmän Keplotteen suvun alusta löytyy Kadotettujen Suomenhevosten kantahevosia, joita on itsekin tullut hoidettua niiden eliniän aikana. Tuttu suku ja tutut hevoset antoivat jo hyvin osviittaa siitä, mitä Nasusta itsestään voitiin odottaa. Keplon 144 senttimetrin säkäkorkeus hieman mietitytti, sillä Jori halusi itselleen täysikokoisen suomenhevosen mitoissa olevan hevosen, ei pientä pienhevosta. Kinaasi oli kuitenkin varsana jo varsin kookas ainakin vanhempiinsa verrattuna ja suvusta löytyy jopa 160 senttimetrin kokoisia järkäleitä, joten päälle parivuotiasta tammaa varatessamme toivoimme sormet ristissä, että sillekkin heruisi lisäsenttejä muun sukunsa puolesta. Muutenhan Keplo oli oikein oiva orivalinta Nasun emälle; sopivasti eläväinen hevonen olematta kuitenkaan liian vilkas sekä uusiin tilanteisiin nopeasti tottuva moniosaaja, joka on vielä ketterä jaloistaan esteillä ja liikkeissäkin on sopivan pehmeä tehdä matkaa. Nuoruudessaan I-palkinnolla varsojen arviointitilaisuudessa palkittu ori on sen jälkeen kerännyt menestystä koulu- ja estekisoista helpoilta tasoilta.

Isänisästä Kipinälista K:sta toivottiin Kadotettuihin Suomenhevosiin tulevaisuuden westernhevosta, mutta varsin pian sen taitojen huomattiin olevan pikemminkin koulukentillä, joilta se napsi yhteensä 45 sijoitusta helpon tason ohjelmista. Kasvattajaltaan myöhemmin Petäjävaaraan muuttanut punaraudikko palkittiin uuden omistajansa työpanoksen myötä II-palkinnoilla Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa, jossa se sai hyvät pisteet kisa- ja jälkeläisosioista, sekä Yleislaatuarvostelussa, jossa arvostettiin etenkin kisamenestystä. Pieni ori oli herkkä ja temperamenttinen hevonen, jonka kanssa vaadittiin hyviä hermoja. Ratsuna Kimi oli huomattavasti helpompi hevonen käsitellä kuin hoitaessa, sillä silloin sen kaikki energia ja keskittyminen suunnattiin johonkin hyödylliseen. Esteradat ja kouluohjelmat tarjosivat orille mielekästä aivotyöskentelyä, eikä niiden aikana ehtinyt paljoa temppuilla. Ratsastajan roisit otteet saivat sen kuitenkin näkemään herkästi punaista.

Suvun yksi monipuolisimmista hevosista on ehdottomasti isänemä Harmin Humi-Tutti. Nippa nappa täysikokoisen suomenhevosen mitoissa ollut raudikko kilpaili niin koulu- ja kenttäkisoissa, rata- ja maastoesteillä sekä kirsikkana kukan päällä myös työajossa. Tulosta saatiin eniten helpon tason koulukisoista, sillä sileällä se liikkui paljon varmemmin kuin esteillä, joilla se tarvitsi paljon tukea ratsastajalta. Tamman hyppytyyli ei ollut paras mahdollinen eikä se ajettaessa ollut järin vahva vetäjä, mutta yritteliäisyyttä siltä ei uupunut. Rauhallinen Humi varsoi elämänsä aikana viisi jälkeläistä, joista on kehkeytynyt niin vaativan tason kouluratsuja kuin työajossa menestyneitä kantakirjahevosia.

Siinä missä huomiomme kiinnittyi heti Kinaasin isään, jäi Mustasuon Rinelia -niminen emä ja sen suku vähemmälle huomiolle. Tamman suvusta löyty kuitenkin yhtälailla hienoja hevosia, joilta tamma on perinyt etenkin kauniin värinsä sekä lahjakkuutensa koulukentille. Rinelia teki kuitenkin vaikutuksen Jorin säyseällä luonteellaan ja helpolla ratsastettavuudellaan, mitä ominaisuuksia hän haki myös uudelta hevoseltaan. Keplotteen tavoin myös Rinelian pieni koko sai aluksi epäröimään tulevan varsan sopivuutta meidän talliin, mutta päätimme antaa muuten niin loistoyksilöltä vaikuttavalle Nasulle mahdollisuuden. Taidoiltaan hieman Keplotetta osaavampi Rinelia on menestynyt niin rataesteillä kuin kouluaitojen sisäpuolellakin ja se on Kinaasia ennen varsonut yhden jälkeläisen, joka on perinyt emänsä hyvät piirteet niin luonteensa kuin taitojensakin puolesta.

Jo kaksivuotiaana emänisä Tuuliharjan Rajavartija palkittiin tulevaisuuden estelupauksena, kun se osallistua Estevarsojen laatuarvosteluun ja saavutti sieltä I-palkinnon ja oli tilaisuuden paras ori 44 pisteellä! Lisäksi ori sai erityismaininnan ollessaan arvioinnin hyväkäytöksisin hevonen. Vuodet eivät ole paljoa Rajista muuttaneet, sillä voikko ori on varsinainen herrasmies, jolta löytyy myös herkkyyttä. Nasun tavoin se ei pidä kovista otteista, vaan sen käsittelijältä tulee löytyä pehmeyttä etenkin ratsastaessa. Ori on startannut helpon tason koulukisoissa hyvällä menestyksellä, mutta se on ehdottomasti parhaimmillaan estekentillä, jossa se suoriutuu keveästi jopa metrin radoista. Innokas, pehmeä ja varma hyppytyyli ovat taanneet hyviä sijoituksia rataesteiltä.

Emänemässä Koston Uniharhassa nähtiin sitä jotain jo sen nuoruudessa: parivuotiaana tamma palkittiin suomenhevosvarsojen arvostelussa I-palkinnolla ja käytöskokeesta se sai ikäluokkansa parhaat pisteet. Käytöspisteille on jälkikäteen naureskeltu usein ja hartaasti, sillä vaikkei Unnassa ole nimeksikään ilkeyttä, on se yksinkertaisuudessaan vain täysi hölmö. Se saattaa tarhassa ollessaan vetää yksikseen rinkiä ja kuolata hoitajien vaatteet yltä päältä märiksi. Se on myös varsinainen taituri karkaamaan, muttei koskaan älyä lähteä tallipihaa kauemmaksi ja karkuretket päättyvät ennen kuin ehtivät edes alkaa. Omistaja kuvailee tammaa melko laiskaksi ratsuksi, mutta ihmeellisesti siihen on saatu kisoissa taottua sen verran tarmoa, että Helppo A -kouluohjelmista on saavutettu liki 60 sijoitusta. Estekentillä menestystä ei ole tullut aivan samalla mitalla, mutta hypätessä hevosesta löytyy aivan uudenlaista energiaa ja ponnistusvoimaa riittää liki metrin esteille.

» Jälkeläiset «

01. suomenhevostamma Kadon Kinesma, syntynyt 28.08.2017 orista Likane Voitto
02. suomenhevostamma Kototallin Kryptoni, syntynyt 25.05.2018 orista Tuiskulan Arsenikki

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
ROHKEUS:	★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆	Taso 6: rohkea
KUULIAISUUS:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali
TEMPERAMENTTI:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko temperamenttinen
HERKKYYS:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali
TAIDOT
NOPEUS:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali
KESTÄVYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: hieman normaalia parempi
HYPPYKAPASITEETTI:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: hieman normaalia heikompi
KETTERYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: hieman normaalia parempi
LIIKKEET:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: hieman normaalia heikompi

Kilpailukalenteri

KRJ kouluratsastus (sijoituksia 42 kpl) / ko: Helppo B

ERJ esteratsastus (sijoituksia 54 kpl) / re: 90 cm

08.03.2018 | Hengenvaara | 90 cm | 1/93
07.03.2018 | Hengenvaara | 90 cm | 6/93
20.01.2018 | Kievarinkuja | 90 cm | 5/60
10.01.2018 | Kievarinkuja | 90 cm | 7/60
19.11.2018 | Vuorna | 90 cm | 3/30
17.11.2018 | Vuorna | 90 cm | 4/30
16.11.2018 | Vuorna | 90 cm | 5/30
14.11.2018 | Vuorna | 90 cm | 3/30
14.11.2018 | Vuorna | 90 cm | 5/30
11.11.2018 | Vuorna | 90 cm | 4/30
20.12.2017 | Koistila | 80 cm | 1/50
17.12.2017 | Koistila | 80 cm | 7/50
15.12.2017 | Koistila | 80 cm | 6/50
11.12.2017 | Koistila | 80 cm | 7/50
10.12.2017 | Koistila | 80 cm | 4/50
07.12.2017 | Koistila | 80 cm | 2/50
09.10.2017 | Team J&K | 90 cm | 2/40
13.09.2017 | Tuulenpesän Kartano | 90 cm | 2/30
08.09.2017 | Kototalli | 90 cm | 3/30
07.09.2017 | Kototalli | 90 cm | 2/30
06.09.2017 | Kototalli | 90 cm | 3/30
06.09.2017 | Vuorna | 90 cm | 4/30
06.09.2017 | Vuorna | 90 cm | 4/30
03.09.2017 | Vuorna | 90 cm | 4/30
01.09.2017 | Vuorna | 90 cm | 3/30
12.07.2017 | Kisakeskus Sitruuna | 90 cm | 6/40
28.03.2017 | Hengenvaara | 80 cm | 5/50

28.03.2017 | Hengenvaara | 80 cm | 3/50
24.03.2017 | Hengenvaara | 80 cm | 2/50
21.03.2017 | Hengenvaara | 80 cm | 3/50
08.03.2017 | Hengenvaara | 80 cm | 7/50
07.03.2017 | Hengenvaara | 80 cm | 3/50
03.03.2017 | Pirunportti | 70 cm | 2/30
02.03.2017 | Pirunportti | 70 cm | 3/30
01.03.2017 | Hengenvaara | 80 cm | 6/50
19.02.2017 | Elm Ponies | 60 cm | 4/25
17.02.2017 | Elm Ponies | 60 cm | 4/25
10.02.2017 | Järnby | 90 cm | 5/30
08.02.2017 | Ventos | 90 cm | 3/30
07.02.2017 | Järnby | 90 cm | 3/30
05.02.2017 | Ventos | 90 cm | 4/30
05.02.2017 | Ventos | 80 cm | 2/30
24.01.2017 | Brokeback | 80 cm | 2/30
22.01.2017 | Brokeback | 80 cm | 3/30
20.01.2017 | Cadogan Ponies | 70 cm | 4/40
18.01.2017 | Brokeback | 80 cm | 3/30
16.01.2017 | Cadogan Ponies | 70 cm | 6/40
12.01.2017 | Kievarinkuja | 90 cm | 1/30
11.01.2017 | Kievarinkuja | 90 cm | 5/30
10.01.2017 | Cadogan Ponies | 70 cm | 3/40
07.01.2017 | Cadogan Ponies | 70 cm | 1/40
05.01.2017 | Cadogan Ponies | 70 cm | 3/40
04.01.2017 | Romilly | 80 cm | 3/50
01.01.2017 | Cadogan Ponies | 70 cm | 3/40

KERJ kenttäratsastus (sijoituksia 08 kpl) / ke: Harrasteluokka

MEJ maastoesteratsastus (sijoituksia 30 kpl) / me: 80 cm

24.09.2018 | Kototalli | 80 cm | 2/15
22.09.2018 | Kototalli | 80 cm | 2/15
14.09.2018 | Kototalli | 80 cm | 4/18
14.09.2018 | Kototalli | 70 cm | 3/16
12.09.2018 | Kototalli | 70 cm | 2/16
11.09.2018 | Kototalli | 70 cm | 1/16
08.09.2018 | Kototalli | 80 cm | 3/18
14.08.2018 | Elisan yksärit | 80 cm | 4/24
11.08.2018 | Elisan yksärit | 80 cm | 1/24
08.08.2018 | Elisan yksärit | 80 cm | 4/24
30.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 80 cm | 3/14
25.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 80 cm | 1/14
23.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 80 cm | 1/14
21.07.2018 | Kilpailukeskus Reiter | 80 cm | 3/14
10.06.2018 | Kototalli | 80 cm | 1/9

10.06.2018 | Kototalli | 70 cm | 2/9
09.06.2018 | Kototalli | 70 cm | 2/9
08.06.2018 | Kototalli | 80 cm | 3/9
06.06.2018 | Kototalli | 80 cm | 2/9
02.06.2018 | Kototalli | 80 cm | 2/9
02.06.2018 | Kototalli | 70 cm | 3/9
21.04.2018 | Ponipallero | 80 cm | 3/13
20.04.2018 | Ponipallero | 80 cm | 3/13
19.04.2018 | Ponipallero | 80 cm | 3/13
16.04.2018 | Ponipallero | 80 cm | 2/13
11.04.2018 | Prime Sporthorses | 80 cm | 3/10
11.03.2018 | Kruunuhaka | 70-80 cm | 4/19
10.03.2018 | Ponipallero | 70 cm | 1/8
18.05.2017 | Thrillium | 80 cm | 4/21
10.05.2017 | Ponipallero | 80 cm | 1/21

Cup-kilpailut

Päivämäärä	Jaos	Järjestäjä	Luokka	Tulos
30.06.2018	KERJ-cup	Mörkövaara	Harrasteluokka	3/43
31.05.2018	KERJ-cup	Mörkövaara	Harrasteluokka	7/60
15.05.2018	MEJ-cup	Thrillium	70-80 cm	1/10
31.03.2018	ERJ-cup	Harmony Sporthorses	90 cm	2/162

Päiväkirja ja valmennukset

26. lokakuuta 2018 » Maastoesteitä / Jori

Marraskuu alkaa kolkutella ovella, eikä lumesta ollut vielä tietoakaan. Olen itse aina ollut henkeen ja vereen talvi-ihmisiä, sillä sopivan kirpeä pakkassää ja puhtaanvalkoisena hohtavat luminietokset tuovat sitä tunnelmaa. Ja ulkojäät - mikä olisikaan mahtavampaa kuin käydä lämimässä kiekkoa hallin ulkopuolella. Tulevien viikkojen sääkartoissa ei ole edes lumisateen mahdollisuutta, joitakin pakkasöitä ja -päiviä on ensi viikon alkuun kuitenkin luvattu, mitä on jo odotettu. Lämmin ja vesisateinen ilma meinaa pistää tarhojen pohjat uuteen uskoon salaojituksesta huolimatta, eikä maastoilukaan ole järin viihdyttävää tihkusateessa ja kuraisilla teillä. No, eipähän ole ainakaan lumen ja jään takia tarvinnut vielä hokkeja takoa Nasun kavioihin ja tänään sää yllätti positiivisesti selkeällä taivaalla ja parilla astetta pakkasta. Sopiva keli siis käydä korkkaamassa maastorata vielä ainakin kerran ennen lumien tuloa, jolloin iso osa esteistä täytyy kerätä parempaan säilöön ja käytettäväksi jäävät vain jotkin yksittäiset tukit ja tynnyrit.

Pikku pakkanen sai Nasuunkin normaalia enemmän virtaa, eikä se ollut malttanut astua varmaan koko yönä jalallaankaan pihattorakennukseen. Äkkinäisten spurttien lomassa se kävi välillä ruokintakatoksessa kiskomassa parit heinänkorret suuhunsa ja jatkoi sitten matkaa yhdessä Hilpan kanssa vauhdikkaasti pukitellen ja päätään viskellen. Ihme vatipää tuokin. Hymähdin katsellessani ilon irti ottavaa hevosta ja vislasin kovaa ja korkealta aitalankkuun nojaillen. Nasu pysähtyi, pyörähti ympäri ja etsi katseellaan äänen aiheuttajaa. Kiinnitin sen huomion uudella vihellyksellä ja tamma ravasi reippaasti tervehtimään. Pörrötin sen otsaharjaa ja rapsuttelin hetken poskipielistä kättäni vasten kyhnyttävää hevosta. "Käydäänhän vähän reippailemassa" tokaisin tammalle ja ujuttauduin aitalankkujen välistä tarhan puolelle. Nasu mittaili katseellaan hetken aikaa kädessäni pitämääni riimua ja hetken ajan olin täysin varma, että se ehtisi kirmata takaisin Hilpan luokse jatkamaan kesken jääneitä leikkejä. Ehdin kuitenkin naksauttaa pikalukon auki ja pujottaa riimun hevosen turvan yli korvien taakse ennen kuin tamma ehti paljoa väistää.

Hoitopuomilla Nasu huokaili syvään ja katseli kaihoisasti aidan viereen tullutta Hilppaa, jonka vapautta ei oltu näin törkeästi riistetty. "On se kumma ettei seura kelpaa, eihän me olla tehty mitään yhdessä miesmuistiin!" huoahdin hevoselleni, jolla vaikutti tänään olevan kiinnostus työntekoa kohtaan pyöreät nolla. Ainakin se malttoi pysyä aloillaan harjauksen aikana, mutta kavioita puhdistaessa jouduin maanitella sitä nostamaan jalkojaan. Viimeiseksi suuntasin varustehuoneeseen, josta kaappasin mukaani tamman kotikäytössä olevat aachensuitset, satulan sekä rintaremmin. Vyö, huopa ja suojat olivat nostettu kuivumaan edellisen reissun jäljiltä ja niitä jouduin hetken aikaa hakea, ennen kuin ne sattuivat silmään huoneen takanurkasta. Suitsiin vaihdoin vielä ennen varustamista pessoan oliivikuolaimen tilalle, sillä vaikka hevosen tämänhetkinen fyysinen habitus ei vaikuttanut kovin energiseltä, tuppaa Nasu innostumaan aina esteillä.

Saatuani kamat hevoselle kiskaisin vielä itselleni fleecetakin pitkähihaisen collegepaidan päälle ja sidoin auki repsottavat narut varrellisesta kengästäni. Kiristin vyön tamman pistäen hieman vastaan ja säädin jalustinhihnoja reilusti pidemmiksi - viimeksi tammaa on tainnut ulkoiluttaa Jonna ja meillä on pituuseroa lähes parikymmentä senttiä. Satulaan kivuttuani käänsin tamman kohti tallipihalle johtavaa tietä antaen hevosen kävellä rennosti vapaalla ohjalla. Rentoa köpöttelyä ei kauaa kestänyt, kun päätielle käännyttyämme pellon laitamilta tielle ponkaisi vikkeläkinttuinen rusakko ja Nasukin päätti käyskentelyn saavan nyt riittää ja vaihtoi siltä seisomalta raville. En ihan ehtinyt tamman ajatuksenjuoksuun mukaan ja jouduin hetken korjailla asentoani, ennen kuin hidastin sen taas käyntiin istumalla tiiviisti satulaan. Nasulle ei parane antaa periksi, sillä pikkurillin saadessaan se vielä kyllä koko käden. Vasta kun neiti malttoi kävellä rauhallisesti, annoin sen siirtyä raviin - tällä kertaa luvan kanssa.

Maastoradan lähestyessä kävin kaikki askellajit lävitse ja testasin niiden toimivuuden. Käyntiä tuskin tarvisimme, joten sen hätäisyydestä en jaksanut tällä kertaa nipottaa. Laukka pyöri reippaasti ja ravissakin oli tahdikas poljenta. Tajutessaan minne olimme suuntaamassa, höristi Nasu korviaan ja kohotti kaulaansa korjatessaan ryhtiään. Esteitä. Hyppäämään. Nyt vauhtia!! Taisi tamma ajatella ja jarruttelin sen intoa naureskellen: "Kohta pääset, pysy hetken aikaa nahoissas." Ensimmäisille esteille tulin salakavalasti kaarteen kautta lähestyen, sillä pitkä suora linja ja este sen päässä olisivat saaneet jotakin naksahtamaan Nasun päässä ja se olisi ollut menoa se. Kun tamma ei osaa ennakoida mennäänkö suoraa, käännytäänkö, pysähdytäänkö vai tehdäänkö yhtään mitään, on sitä paljon helpompi hallita. Käänsin tamman maassa makaavalle tukille, suoristin sen ja annoin luvan mennä. Nasu ponnisti järisyttävällä voimalla ja myötäsin sen hyppyyn mukaan. Este oli nippa nappa 40 cm korkea, mutta tamma tuntui liitelevän lähemmäs metrissä.

Ylitimme pieniä tukkeja pariin otteeseen, jotta Nasun pää selviäisi alkuinnostuksesta ja se alkaisi keskittyä tekemiseen. Aluksi se tuntui kuuntelevan vain puoliksi, mutta parin vauhdikkaan toiston jälkeen korvat alkoivat kääntyillä suuntaani. Helppojen hyppyjen jälkeen suuntasin tamman parille pituus- ja nousuesteelle, joista ensimmäisenä vastaan tuli lankkuaidasta valmistettu pysty. Nasu ajautui melko lähelle estettä, mutta hypyn ei onneksi tarvinnut olla äärimmäisen korkea tai pitkä. Trukkilavoista rakennetussa, kolmiomaisessa nousuesteessä vaadittiin hevoselta jo reippaammin eteenpäin suuntautuvaa ponnistusvoimaa, korkeudella ei tälläkään esteellä ollut suurta roolia esteen ollessa korkeimmastakin kohdasta vain noin 60 senttinen. Punavalkoiseksi maalattu este näkyi selvästi jo kaukaa, mutta kävin ennen hyppäämistä esittelemässä sen lähemmin Nasulle. En ollut varma, oliko tamma päässyt jonkun toisen kanssa jo kokeilemaan radan uusimpaa estettä, joten oli parempi pelata varman päälle, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Ensimmäisellä hypyllä Nasu kaahasi jälleen melko lähelle estettä, toisella kertaa otin sitä enemmän kiinni ennen hyppyä ja lyhensin askelväliä, ja hyppy tuntui maallikollekin onnistuneelta.

30. lokakuuta 2017 » Suurempia saavutuksia / Jonna

Lokakuun viimeinen maanantai jännitti kahdestakin syystä; jouluun on alle kaksi kuukautta ja Nasu kävi tänään suomenhevosten laatuarvostelun juhlatilaisuudessa, jossa juhlistettiin 100-vuotiasta Suomea sekä 110-vuotiasta suomenhevosta! Myös itse laatuarvostelu täytti pyöreitä vuosia lokakuun aikana, joten juhlaan oli aihetta kolminkertainen määrä. Juhlavuoden kunniaksi tilaisuus oli avoinna 110 suomenhevoselle ja lopulta tervetulleeksi toivotettiin yhteensä 97 hevosta, joista yksi oli meidän Nasumme. Vanha herrasmies Poksu on aikoinaan käytetty samaisessa arvioinnissa, joten sen kulku oli meille vielä joten kuten muistissa.

Arvostelu on jaettu viiteen eri osa-alueeseen, joissa arvioidaan rakennetta, luonnetta, sukua, hevosen omaa kapasiteettia sekä muuta menestystä. Rakennearvostelussa Jori seisotti Nasun kentän keskelle ja yritti hieman taskuaan rapistellen saada tämän höristämään korviaan ja seisomaan ryhdikkäästi. Karvan kuntoa ja lihaksikkuutta kehuttiin, mutta liikkeet olivat hätäiset ja kireät, kun hevospaljous ja täysin uudenlainen tilanne taisi hieman jännittää raudikkoa tammaa. Rakenneosiosta Nasulle jaettiin lopulta 10 pistettä (3+4+3), mikä oli vain hieman alle tilaisuuden keskiarvon. Tuomarit kuitenkin ihastuivat Nasun luonteeseen ja sen kuuliaisuuteen Joria kohtaan, unohtamatta kuitenkaan pientä säpäkkyyttä neidin hirnahdellessa kimakasti muille kanssaeläjille. 23/25 pistettä kelpasi meille oikein hienosti.

Sukuosiot tuomarit olivat arvostelleet jo ennakkoon, sillä suvun pisteyttäminen vaati hieman taustatyötä. Nasun vanhemmat ovat kumpainenkin kisakentillä hyvin menestyneitä, joten pisteitä heltisi kevyesti täydet 20. Laatuarvosteluista saatavat lisäpisteet jäivät kuitenkin saamatta, sillä isäori Keplote on palkittu varsa-arvostelussa, jota ei huomioitu pisteytyksessä. Vanhempiensa tavoin myös tamma itse on ollut uuttera kisaratsu, joten kilpailumenestyksestä sekä paikan päällä suoritettavasta ratsastusosiosta oli helppo saada kaikki mahdolliset 20 pistettä.

Loppuun katsottiin myös menestystä sekä muuta panostusta, mihin luettiin mukaan mm. aiemmat palkinnot ja valmentautumiset. Reippaasti esiintyneet Jori & Nasu saivat valmennuskertojen lisäksi yhden lisäpisteen siististä yleisilmeestään, jonka myötä viimeinen osio toi mukanaan vielä 20 pistettä, mikä tarkoitti yhteispistemääräksi 93:a eli ensimmäistä palkintoa! SLA I -palkinnon kunniaksi saamamme kunniakirja sekä iso sinivalkea ruusuke pääsivät kunniapaikalle kotiin palattuamme. Jori otti palkinnon myöntämisen rennosti, mutta olin huomaavinani pienen hymynkareen nousevan hänen huulille tämän taputtaessa Nasua kiitokseksi kaulalle.

29. elokuuta 2017 » Ikää yks päivä / Jonna

Aamulla ponkaisin ylös jo ennen kellon herätystä ja liitelin kevyin askelin keittiön ja pikaisen aamupalan jälkeen talliin. Kurkkasin säihkyvin silmin Nasun karsinaan, jossa sen edellisenä iltana syntynyt tammavarsa makoili somasti emänsä vierellä. Emä vilkaisi minua lempeästi nousten sitten ylös itseään hieman venytellen. Rapsuttelin tamman leukaperiä ja pörrötin sen otsatukkaa, ennen kuin kipaisin tarkastamaan muut hevoset. Suurin osa hevosista piti majaa pihatoissa, joissa nakkelin ruokintakatoksissa tuoretta nurmirehua paremmin hollille sekä jonkin verran kuivaa heinää. Myöhemmin, kunhan tuoretta apetta ei ole enää tarjolla, siirtyisimme säilöheinän ja kuivan heinän käyttöön. Talliin palattuani pikkuvarsa oli myös aikaissut silmänsä ja se katseli säihkyvin silmin tekemisiäni pujottaessani riimua Nasun päähän ja taluttaessani sen tallikäytävälle. Nessuksi kutsuttu varsa ihmetteli hetken tilannetta, mutta emän jatkaessa matkaa se ravasi sen pikaisesti kiinni. Pihamaalla se seisahtui niille sijoilleen haistellen ilmaa ja korvien liikkuessa joka ilmansuuntaan. Nasu hörähti kutsuvasti varsalleen, joka kiri nopeasti emänsä kylkeen kiinni kävellen nätisti vierellä aina pitkään käyttämättömänä olleeseen tarhaan, jossa kaksikko saisi viettää päivänsä. Nasulle hain tarhaan samaa apetta, mitä olin pihatoihin jakanut ja Nessu alkoi puolestaan täyttämään ahnaasti vatsaansa pökittyään ensin päättäväisesti emäänsä hapuillessaan tietään nisälle.

28. elokuuta 2017 » Nappisilmä / Jonna

Olin just painanut pääni tyynyyn ja jo lähes saanut unesta kiinni, kunnes puhelimeni tärryytti lattialla ja alas vilkaistessani valkoinen merkkivalo ilmoitti whatsapp-viestin saapuneen. Päivä oli mennyt muutenkin enemmän ja vähemmän penkin alle ja tahdoin niin kovin jo siirtyä seuraavaan päivään, joten myöhäiset viestittelyt eivät hirveästi napanneet. Kaivoin luurin kätösiini ja yläreunasta vetäistessäni näin viestin esikatselutilassa ilmoituksen tulleen Jannelta ja siinä luki vain "Tuu käymään tallilla." Ensin vain tuhahdin tyytymättömyyttäni - asian ehtisi hoitaa varmasti huomennakin. Sitten mieleeni hiipi kuitenkin ikävä ajatus; entäpä jos jollekin hevoselle oli sattunut jotakin? Nakkasin peiton syrjään ja kamillastin portaita pitkin alakertaan puolivälissä lähes pärställeni lentäen. Eteisestä vetäisin ensimmäiset eteen sattuneet kengät jalkaani ja hilpaisin yövaatteissani pihamaan poikki tallille, jossa Janne seisoskeli karsinan oveen nojaillen. Ilmeeni taisi vartoa huonoja uutisia, joten hän hymyili vienosti ja viittoi minut luoksensa katsahtaen sitten taas Nasun karsinaan.

Apua, ei Nasun vielä pidä varsoa! Ehdin käydä mielessäni läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, jotka osoittautuivat kuitenkin onneksi aiheettomiksi vilkaistuani varovaisesti karsinaan, vain nähdäkseni siellä maailman suloisimman nappisilmän. Nasu hörähteli lempeästi vuoroin varsalleen ja vuoroin meille käyden hellästi haistelemassa puolioven päällä lepäävää kättäni. Laskettuun varsomisaikaan oli vielä reilut pari viikkoa aikaa, joten en ollut sen kummemmin osannut varautua tapahtuneeseen, kuin että olin jokin aika sitten alkanut ottamaan Nasun aina yöksi sisälle ja tarhaamaan sen erillään pois pihatosta. Tamma palasi vielä tasapainon kanssa hapuilevan varsansa luokse pienokaisen kömmähtäessä nurin pariin otteeseen, ennen kuin se hapuili tiensä nisälle.

"Oiii kuinka suloinen", huokailin lähinnä itsekseni oveen nojaillen. Janne oli varuilta soittanut eläinlääkärin tarkastamaan ennen aikojaan syntyneen varsan, joka oli myös kooltaan varsin pieni. Ulkoisesti tammaksi todettu varsa vaikutti terveeltä, ja myös lääkäri kävi hetken päästä vahvistamassa havaintomme. Yllättävän hyvin Nasu antoi vieraan henkilön tutkia varsansa, mutta menin varuilta pitämään tuoretta emää kiinni, sillä se ei aina iloitse tuntemattomien ihmisten kohtaamisesta. Syötyöön ensimmäisen ateriansa varsa köllähti pehmoiselle kuivikepatjalle ja simahti sen siliän tien. Nasu seisoi raukeana ihanan läsipäisen varsansa vierellä roikottaen päätään suojelevasti sen yllä. Ensihavaintojen perusteella Nasusta tulee vielä hyvä emä, vaikka se onkin toisinaan hieman kipakka.

31. toukokuuta 2017 » Isommat kisat korkattu / Jonna

Poineistaan tunnetussa Adinassa järjestettiin toukokuun viimeisenä päivänä usean eri lajin cup-kilpailut, joihin me toki Nasunkin kanssa tungimme nokkamme mukaan. Kenttäratsastusluokat alkoivat vasta reippaasti puolen päivän jälkeen, mutta olimme paikalla hyvissä ajoin, jotta ehtisimme verryttelemään tamman kanssa. Nasu kurkisteli ihmeissään kuljetusauton ikkunasta ulkomaailmaan ja ensimmäisenä ulos päästyään se kajautti ilmoille kuuluvan hirnahduksen kuin ilmoittaen saapuneensa paikalle. Nasun tavoin myös Voitto osallistuisi kanssani kenttäkisoihin, mutta vasta myöhemmin järjestettävään helppo-tasoiseen luokkaan, kun taas tamman kanssa aloittaisimme aloittelijaluokasta. Verryttelyissä Nasu oli virkeä, mutta ensimmäisenä koittanut koulukoe ei mennyt aivan suunnitellusti jättäessäni jännityksissäni yhden ravivoltin välistä. Voiton kanssa osasin ottaa jo hieman rennommin ja rata meni kuten pitikin, vaikka suoritimmekin etenkin osan käyntiliikkeistä hieman hätiköiden. Hyviä pisteitä sieltä kuitenkin tuli, ja ensimmäisen kokeen jälkeen olimme orin kanssa sijalla seitsemän.

Koulukokeen jälkeen siirryimme rataesteiden pariin, ja Nasu liikkui radan erittäin sähäkästi mutta samalla määrätietoisesti lähtöpisteestä aina maaliin saakka. Radan ainoalle sarjaesteelle tulimme hieman huonosti sisään, ja jälkimmäisen esteen ylin puomi ponkaisikin pois kannattimiltaan tamman takajalkojen ottaessa siihen hieman osumaa, mutta muuten teimme puhtaan radan ja aika oli jopa keskivertoa parempi. Voiton kanssa teimme jatkoa aiemmalle tasaiselle suorituksellemme ja suoriuduimme jopa ilman virheitä esteradan haastavasta kolmoissarjasta, joka aiheutti hankaluuksia monelle muulle ratsukolle. Sijoituksemme nousi toisen kokeen jälkeen neljänneksi, ja lopuksi vuorossa oli maastoratsastuskoe, joka ratsastettiin lyhennettynä ihan vain sen takia, että kaikki osakokeet ratsastettiin samana päivänä.

Viimeisessä osuudessa Nasulla oli luvassa 10 kiinteää estettä, lähinnä helppoja pystyesteitä. Voiton luokassa mukana oli myös muutama erikoiseste, mukaan luettuna esimerkiksi tarkkuuseste ja vesieste. Nasu liikkui reippaasti ja se kuunteli apujani yllättävän hyvin, mutta ajallisesti emme tehneet kovin mairittelevaa suoritusta ottaessamme esteet ja lähestymiset varman päälle. Voiton kanssa uskalsin lisätä hieman vauhtia ja teimme puhtaan radan ilman yhtään kieltoa ja ajaksi kellotettiin luokan toiseksi paras aika, mikä nosti sijoituksemme lopullisissa listoissa toiseksi! Kinaasin kanssa sijoituksemme oli kohtalainen seitsemäs, johon olemme tässä tilanteessa ihan tyytyväisiä ja tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin ja kehittyä.

15. toukokuuta 2017 » WRJ tarinakilpailut Orange Wood Ranchilla

Tehtävänanto: Luokka ratkaistaan hevosten perusteella; mistä osallistuvista hevosista tuomari pitää eniten (ulkonäön, nimen, luonteen ja sivujen ulkonäön yleisvaikutelman perusteella). Liitä suoritus-kohtaan hevosen sivujen osoite.

1. maaliskuuta 2017 » KRJ tarinakilpailut Abgelegenheitissa

Tehtävänanto: Päivä ohi, huonosti kisat takana. Et viitsi kertoa suoraan kisamenestyksestä kyselevälle kotitallin väelle, että olet jäänyt jumbosijalle - taas kerran. Millaisella kiertoilmaisulla kerrot heille sijoituksestasi?
Tuotos: "Eihän me ihan ensimmäisenä oltu, mutta kärkipäässä kuitenkin" - nimittäin lähtölistoissa, tuloslistoja ei tarvinnutkaan suorituksen jälkeen katsella.

Abgelegenheitissa järjestettiin koulukisat, joihin osallistui harmillisen vähän osallistujia. Olisin itse toivonut kovempaa kilpailua, mutta Nasun työtaakka helpottui huomattavasti kakkosluokassa startatessa meidän lisäksi vain kolme muuta ratsukkoa. Tamma tanssahteli itsensä hienosti ensimmäiseksi huippupisteillä ja osa tuomareista tuli kehumaan hevosen työmoraalia palkintojenjaon jälkeen. Olisipa osa halunnut Nasua taputellakin, mutta neiti ei pitänyt vieraiden lähestymisyrityksistä, joten sitä tyydyttiin ihailemaan vain sivusta.

5. helmikuuta 2017 » Yömaastoilua / Jonna

Joulusta lähtien olimme miettineet lähtevämme yhdessä yön yli kestävälle ratsastusreissulle lähimaastoja samoilemaan, ja näin helmikuun alkupuoliskolla tuli aika myös toteuttaa tämä retki. Noin kymmenen kilometrin päästä tallilta sijaitsee yhteisomistuksessa oleva piilopirtti, jossa olimme sopineet yöpyvämme lauantain ja sunnuntain välisen yön. Jannen ja minun lisäksi mukaan olivat hanakasti halunneet Jannen veljet Jori ja Jere sekä heidän tyttöystävänsä, joilla ei hirveästi hevoskokemusta tai mitään isoa paloa hevosia kohtaan ollut. Rauhallisten ratsujen selkään hekin tohtivat kuitenkin nousta ja Aprakka-tamma sekä meillä hoidettavana oleva Aniliini saivat kuuliaisina karvakorvina toimittaa heidän hevosten virkoja. Aniliinin eli Liinun kanssa samoihin aikoihin meille toviksi ylläpitoon tulivat myös suomenhevostammat Pirre ja Tina, jotka saivat toimia reissun aikana minun ja Jannen kulkupeleinä. Jori ja Jere puolestaan luottivat omiin suomenhevosiinsa, ja tämä reissu toteutettaisiinkin suomalaisten tammojen voimin.

Lauantaina ennen lähtöä teimme aamutallin yhteisvoimin ja liikutimme tallille jäävät hevoset, jotta naapurillemme jäisi vain niiden ruokinta ja tarhassa olevien hevosten vienti illan päälle karsinoihin. Olimme useaan otteeseen käyneet lomittamassa naapurin karjatilalla, joten sieltä tultiin vuorostaan ystävällisesti auttamaan meitä, kun emme omasta porukasta saaneet ketään paikan päälle. Laittelimme hevosia valmiiksi tavarat pakattuamme ja lopulta viimeisetkin matkalaiset saapuivat paikalle. Jori ja Jere avustivat kumppaneitaan vöiden ja jalustinhihnojen säätämisessä ja punttasivat heidät lopulta hevosten kyytiin hypäten heti perään kepeästi omien ratsujensa satuloihin. Lähdimme valumaan tallipihasta verkkaiseen tahtiin minun pitäen perää Pirren kanssa ja Jeren johtaessa letkaa Viivillä, jolla oli yllään beigensävyiset varusteet sekä suloinen pinkki satulahuopa.

Matkaan tuli heti alussa pieni mutka ja täten vajaa puolitoista kilometriä lisää talsittavaa suunnatessamme ensitöiksemme lähimmäisen kaupan pihaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun hevosille karautamme maastolenkin ohella kauppaan, joten kauppias oli jossain vaiheessa pystyttänyt pihalle myös puupuomin, jonkalaisia löytyy kaksin kappalein myös meidän tallin pihasta hoitopuomin virkaa toimittamasta. Ihan ketä hevosta tahansa ei kuitenkaan kaupan pihaan tohtisi yksikseen jättää, mutta siihen tottuneet hevoset eivät korvaansa lotkauta joutuessaan seisoskelemaan tovin aloillaan, vaan odottavat tyynesti paikoillaan kaupasta palattuaankin. Tällä kertaa kaupassa kävivät Janne isoveljensä Jeren kanssa ja me muu nelikko jäimme pihalle odottamaan valmista. Ostosreissun jälkeen tavarat pakattiin kaupan pihalla reppuihin ja satulalaukkuihin, ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa Jeren ohjatessa Viivin autotien yli jalkakäytävälle, josta poistuimme kuitenkin varsin nopeasti pienemmille poluille.

Itse matka tallilta kaupan kautta pirtille sujui yllättävän nopeasti, eikä yllättäviä sattumuksia tapahtunut. Aniliini ja Aprakka kuljettivat kokemattomia, toivottavasti tulevia hevosharrastajia varsoin ja vakain ottein, mutta Jorin Nasu-tamma oli hieman vallattomalla päällä ja tekikin yhtäkkiä yllättäviä spurtteja yrittäessään ohittaa edellä kulkevaa ratsukkoa. Jori ei tosin yllättynyt hevosensa touhuista, vaan hiljensi tämän vauhtia vain tyynen rauhallisesti ja ohjasi ratsun takaisin jonoon. Nasun irrotteluloikat unohtaessa tammalauma pysyi hyvin aisoissa Viivin kulkiessa tasaisen tappavaan tahtiin kärjessä ja perässä tulevien Pirren ja Tinan ihmetellessä keskellä letkaa riekkuvan tamman touhuja. Piilopirtille saapuessamme nappasimme Jannen kanssa Liinun ja Arman kätösiimme, jotta osa meistä pääsisi laittamaan tupaa yöpuille. Hepoille kyhättiin viime kesänä tuvan kupeeseen heinäseipäistä aitaus, jossa ei kyllä sähköä kulje mutta hevoset ovat ainakin vielä aitojen sisäpuolella pysyneet - hieman toki huoletti Kadotetuista meille tulleiden Pirren, Tinan ja Liinun käytös, mutta jos ylivilkas Nasukaan ei ole hoksannut lähteä livohkaan, eivät varmasti nämäkään.

Satunnaisesti ja lyhyitä aikoja kerrallaan käytössä olevassa tarhassa on myös suojaa antava katos, joka on itseasiassa vanha parilato, jonka seiniä on sisäpuolelta hieman tikattu umpeen, mutta ei se vieläkään sataprosenttisesti tuulenpitävä ole. Vesi pysyy kuitenkin ulkopuolella, joten herkkänahkaisemmille hevosille riittää ohut lämmike päälle tuulisemmilla keleillä. Viivi, Liinu ja Tina saivat aluksi loimet niskaansa ja yritettiin sitä tarjota myös Pirrelle Nasun tavoin, mutta kaksikko juoksi äkkiä karkuun, joten luotimme kaksikon osaavan huolehtivan omasta pukeutumisestaan, joten ylimääräisiksi jääneet loimet viikattiin ja laitettiin tuvan kuistilla olevaan puuarkkuun säilöön. Hevosille nakattiin myös repuissa kantamiamme heiniä ja Jere kävi kaatamassa omista metsistämme pari pientä kuusta, jotka vietiin tarhaan hevosten koluttavaksi heinän ohella. Tina ja Arma kävivät heti puiden kimppuun ja riepottelivat niitä innokkaina ympäri tarhaa, mutta muut tyytyivät aluksi heiniinsä uteliaisuuden kuitenkin lopulta vietyä voiton.

Lopulta kun viimeisetkin meistä pääsi sisälle, oli takkaan laitettu jo tuli ja tupakin oli jo pikkuisen saanut lämpöä nurkkiinsa. Vielä ei kovin vähille vaatteille viitsinyt heittää, mutta takin pystyi jo nakkaamaan naulakkoon ja kääriytyä vilttiin takkatulen eteen. Takassa paistettiin hieman jauhelihaa ritilän päällä olevassa pannussa ja kypsytettiin hieman riisiä kattilassa. Eväät nakattiin tuorejuuston kanssa tyhjiksi kaivettuihin paprikoihin - joita sai halutessaan hieman kypsyttää tulen lämmössä - ja pisteltiin parempiin suihin. Ilta meni jouten ja kävin vielä tarkistamassa tyytyväisesti joko ruokailevia tai torkkuvia hevosia, ennen kuin hajaannuimme mökkiin nukkumaan kaivettuamme komerosta petivaatteet. Jannen kanssa saimme tyytyä sohvalla makuupusseissa nukkumiseen muun nelikon kömpiessä makuuparvelle kunnon sänkyihin.

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja keli oli oikein raikas pakkasen myötä. Olisiko se ollut Jere joka parvelta kolisteli jossain vaiheessa aamua nakkaamaan hevosille hieman heinää ja väkirehua, minkä päätteeksi oli oman tankkauksen vuoro. Kukin kömpi omaan tahtiin ylös ja saatuamme murkinaa nassuun aloimme valmistella lähtöä takaisin kotiin - reissua olisi toki mieluusti jatkanut vielä päivällä tai parilla, mutta velvollisuudet kotona kutsuivat. Mökki laitettiin kuuden hengen porukalla ennätysvauhtia kuntoon odottamaan seuraavaa käyttökertaa ja osa hevosistakin oli keräytynyt tarhan portille ihmettelemään pihalle talsiessamme. Nasu oli tuttuun tapaansa taas enemmän kuin valmis lähtöön, ja tämä oli tartuttanut ylienergisyytensä yön aikana myös Pirreen, joka myöskin sähelsi sitä varustaessani. Viivi ja Liinu kömpivät vasta useiden vislausten jälkeen ulos ladosta juuri heränneen näköisinä jouhista hieman heinänkorsia roikkuen. Loputkin hevoset varustettiin matkakuntoon ja lähdimme valumaan hiljalleen kohti kotitallia kohden ja tällä kertaa pidimme Jorin kanssa kärkipaikkaa hallussamme reippaimpien ratsujen myötä.

6. tammikuuta 2017 » Hyppelyä maastossa / Jonna

Nasu steppaili rauhattomana paikallaan Jorin yrittäessä sukia hevostaan puhtaaksi. Napakka "Kunnolla"-komennus ja tamma oli taas hetken aloillaan, mutta siitä huomasi, että menohaluja olisi ollut vaikka muille jakaa. Osan tuosta energiapatoumasta olisi kyllä voinut jotenkin ujuttaa Pikku-Roosalle, joka puhisi tyytyväisyyttään torkkuessaan aloillaan. Kavioita puhdistaessa se taisi hieman käydä hereillä, mutta muuten sain kyllä harjata sen täysin rauhassa. Jori varusti hevosensa yleisvarusteilla, joihin kuului suloiset hivutussuojat, jotka sopivat värinsä puolesta hyvin yhteen pirteiden oranssinväristen metallijalustimien kanssa. Roosakin sai niskaansa harrastelukamansa ja jalkoihin ujutin suojat. Talutimme hevoset pihalle ja kipusimme niiden satuloihin, tai Jori ainakin kovasti yritti Nasun pyöriessä paikoillaan. Kun isompikin tamma oltiin saatu aloilleen ja ratsastaja sen selkään, pystyimme lähtemään matkaan.

Suuntasimme hevosten turvat kohti maastoesteitä, joita olisi tarkoitus tänään hypellä. Pojat olivat käyneet auraamassa muutamien esteiden ympäristöt eilen avoimiksi, mutta yleensä etenkin metsän keskelle rakennetut esteet saisivat odottaa uudelleen käyttöönottoa kevääseen asti. Meidän tallin maastoesteet on kyhätty kasaan pääasiassa mänty- ja koivutukeista, mutta rakennusmateriaalina on hyödynnetty myös traktorin renkaita, junaratapölkkyjä, puutynnyreitä sekä puhelinpylväitä, joita saimme hakea ilmaiseksi käyttöömme lähiseudun pylväitä uusittaessa. Verryttelimme hevoset ensin huolella esteille suunnatessamme, jotta pääsisimme heti työntekoon perille saavuttaessamme.

Kinaasi pärskähteli ja lähes suti paikoillaan esteet huomatessaan yrittäen lähteä omin luvin liikkeelle. Jori istui kuitenkin tiiviisti satulaan ja pyöräytti innokkaan tammansa voltille, ennen kuin ohjasi tämän maassa makaavalle tukille. Siinä ei kyllä hirveästi ollut hypättävää, sillä lunta oli aurauksesta huolimatta maan pinnalla reilusti, mutta Nasu ponnisti kuitenkin varsin reippaalla ilmavaralla. Jori tunsi hevosensa metkut, eikä ollut tämän tempuista yllättynyt, vaan myötäsi hyppyyn rennosti ja antoi hevosen liidellä esteen ylitse. Mekin verryttelimme ensin Roosan kanssa maassa makaavilla tukeilla ja ristiin asetetuilla puhelinpylväillä, joiden korkeudet eivät vielä päätä huimanneet. 145 senttisen Roosan selästä katsottuna nekin alkoivat jo näyttää isoilta, vaikka tammalta kyllä löytyisi ponnistusvoimaa hurjasti.

Intopinkeä Nasu liihotti tohkeissaan esteiden yli ja Jori sai välillä vähän hidastella touhukasta ratsuaan. Ratsukon hypyt alkoivat pian näyttää jo varsin hallituilta, vaikka hevonen ponnisti yhä voimakkaasti ja näytti selvästi nauttivan tästä hommasta. Odottelimme Roosan kanssa taustalla Jorin ohjatessa hevosensa tynnyriesteelle, jossa kaksi tynnyriä oli käännetty kyljelleen ja laitettu peräkkäin ja molempiin päätyihin oli asetettu vielä yhdet pystyssä olevat tynnyrit. Nasu lähestyi estettä nopeasti ponnistaen hieman turhan kaukaa, mutta liito riitti kuitenkin esteen ylitse, vaikka laskeutuminen ei ollut kovin tasainen. Tynnyriesteelle Roosa tuli hyvin, mutta ratapölkyistä rakennetulla nousuesteellä se hieman arasteli ja ensimmäinen lähestyminen meni mutkitellen ja käänsinkin tamman pois esteeltä ennen hyppyä, sillä en näistä lähtökohdista olisi kovin varmoin mielin lähtenyt hyppyä suorittamaan. Jori e kävi tässä välin Nasun kanssa näyttämässä miten hyppy luistaa ja lähdimmekin Roosan kanssa heti perään käyttäen toista ratsukkoa vetoapuna.

Päätimme ottaa vielä muutamat hypyt, joten suuntasimme käynnissä vapailla ohjilla mutkan taakse, jossa oli pari maanpinnasta irti kohotettua tukkiestettä sekä traktorin renkaasta rakennettu este. Ohjasin tahdikkaasti laukkaavan Roosan pienelle tukkiesteelle, jonka se hyppäsi vaivoitta. Kinaasi kävi Jorin kanssa testaamassa kahden perättäin asetetun tukin muodostamaa pituusestettä, jossa oli lisäksi jonkin verran myös korkeutta, ja loppuun hyppäsimme molemmat vähintään kertaalleen kyljelleen kaadetun traktorin renkaan ylitse, jossa pienhevostamma-Roosa joutui venymään hurjiin mittoihin päästäkseen ison takapyörän ylitse. Isommalle Kinaasille homma oli helpompi, muttei missään tapauksessa läpihuutojuttu. Tallille kuljimme pellon kautta korkeassa hangessa kahlaten, jossa hevosten jalat saisivat siinä sivussa jäähdyttelyä. Tallilla haimme hevosten jalkoihin vielä pakkasesta kylmäsuojat, jotka saivat olla paikoillaan sen ajan, mitä muuten hevosten loppuhoitoon ja varusteiden puhdistukseen meni aikaa.