Jäksteri

Virallinen nimi	Jäksteri	Painotus	Työhevosajo
Kutsumanimi	Jalle	Koulutus	HeC, re50cm, noviisi yhdistetty
Syntynyt & ikä	19.01.2011, ikä alhaalla	Väri & säkä	Vaaleanpunarautias, 162cm
Rekisterinumero	VH13-018-0582	Omistaja	Pierre (VRL-10531)
Rotu & skp	Suomenhevonen, ori	Kasvattaja	Julia Himanen

Saavutukset:

♕ VIR MVA Ch (myönnetty 03/20)
♕ KTK-III (T-suunta 65 p.)
♕ TYH-I (10/16 117 p.)
♕ SLA-I (06/15 100 p.)
♕ YLA1 (08/15 102,5 p.)
♕ VVJ-I (01/16 100,5 p.)

Näyttelymenestys:

♕ 27/02/2020 NJ Haltiasalo - BIS10 MVA-sert
♕ 12/01/2019 NJ Kototalli - BIS3 MVA-sert
♕ 20/04/2017 NJ Marksman - LKV3 irtoSERT
♕ 29/01/2017 NJ Kadon Kartano - LKV2 irtoSERT

Luonnekuvaus

Jäksteri saapui minulle tämän ollessa vielä pieni ja hontelo varsa. Emän kuoltua synnytyksessä ja sijaisemon uupuminen pakottivat jonkun hoitamaan varsaa jokapäiväisellä tuttipulloruokinnalla ja päivystyksellä. En ehtinys asiaa edes sen kummemmin ajatella, kun olin jo lupautunut veikeän orivarsan varaemoksi. Siitä lähtikin kehkeytymään pitävä ystävyyssuhde, joka on kestänyt jo useita vuosia. Kun Jäksterin luovutusikä alkoi lähestyä, olin haikein mielin luopumassa orista. Jalle ei ollut kuitenkaan kovin innostunut tallissa jatkuvasti ramppaavista ostajaehdokkaista, vaan näytti näille heti, ettei ollut yhteistyökykyinen uusien tulokkaiden kanssa. Mukavasta ja menestyksekkäästi työhevossuvusta tulleella Jallella oli useita kiinnostuneita ostajia, mutta orin hankala luonne ajoi innokkaat ostajat pois. Orin varsinainen omistajakaan ei ollut enää kiinnostuntu orista, joten olin "pakotettu" ottamaan orin omiin hoiviini - oikeastaan olin vain tyytyväinen tilanteesta. Näin Jäksteri sai jäädä luokseni, ja ostokseni on osoittautunut oivaksi ystäväksi tosipaikan tullen.

Jäksteri-niminen suomenhevosori on kooltaan massiivinen ja yhtä suuri on myös orin sydän. Jalleksi kutsuttu ori on tarvittaessa kunnon sporttispurtti, vaikkei tätä tämän ulkomuodosta välttämättä heti uskoisikaan. Lihaksikkaassa kunnossa oleva ori osaa olla koppava ja jääräpäinen tuntemattomia kohtaan, eikä tämä kovin mielellään solmi uusia ystävyyssuhteita ihmisten tai hevosten kanssa. Jalle saattaa toisinaan näyttää varsin pelottavalta ilmestykseltä terävine hampaineen, mutta orin kiukkuisuus jää kuitenkin vain säikyttelyasteelle - tästä huolimatta Jallen karsinaan ei kannata pujahtaa ilman orin omistajan läsnäoloa. Vanhoista ystävistään ori pitää kuitenkin tiukasti kiinni, vaikkei välttämättä aina osaakaan näyttää ystävällisyyttään suoraan. Teot puhuvat kuitenkin puolestaan, ja Jalle onkin ratsastaessa ja ajettaessa tottelevainen ja päättäväinen, kunhan oma omistaja on ohjaksissa.

Kuten tuli jo ilmi, Jäksteri on omistajalleen helppo ajettava ja ratsastettava, mutta muille ori ei sitten näytäkään lepsua puoltaan. Orin omistaja ei ehdi kuin ajatella seuraavaa liikettä, kun ori on jo innoissaan menossa mukana. Ratsukon välillä vallitseekin selkeä yhteisymmärrys, oli kyse sitten rennosta maastolenkistä tai kovempaakin kovemmasta metsäajoharjoituksesta. Työpainotteiselta Jallelta löytyy työintoa vaikka muille jakaa, ja massiivisemmatkin vetokuormat saadaan kirkottua perille asti ilman suurempia vaikeuksia. Ohjastajan ei tarvitse hoputtaa hevostaan oikeastaan koskaan, sillä Jalle hoitaa itse työnteon, eikä hidasta vauhtia ilman ihmisen lupaa. Orin kanssa onkin helppo työskennellä, sillä ohjastajan hommaksi ei loppupeleissä jää kuin ohjaaminen ja vauhdin säätely. Työhevoskisoissa Jalle on saanut kiitosta etenkin ahkerasta ja tarkasta työstään sekä kylmän rauhallisesta olemuksesta kiperissäkin tilanteissa.

Pääasiassa työhevosen hommia hoitavalla Jäksterillä on suvussaan myös useampi osaava ravihevonen, minkä ansiosta myös orilta löytyy jonkin verran vauhtia ravikärryjen edessä. Työhevostyyppinen ori tuskin kuitenkaan pärjäisi sporttimallisille juoksijahevosille, mutta kotioloissa ravurinhommat tuovat pientä vaihtelua arkeen. Kunnon energiapiikin saadessaan ori saattaa kuitenkin pinkoa yllättävän kovaa vauhtia, vaikka meno ei välttämättä olekaan kovin sulavan näköistä ison ja raskasrakenteisen hevosen yrittäessä ravata minkä kintuistaan pääsee. Vaikka ori onkin painottunut työajoon, on ori oikeasti varsinainen monitoimihevonen, sillä tämä hoitaa kaikki lajit kotiin ainakin joillakin tavoin. Parhaansa ori aina yrittää, mutta suvusta periytyvä työhevostyyppinen rakenne estää muiden lajien harrastamisen korkealla tasolla.

Raskasrakenteinen Jalle saattaa olla omituinen näky esteitä loikkimassa tai kouluaitojen sisäpuolella. Ori on kuitenkin päättäväinen ja innokas opettelemaan kaikkea uutta, joten ajatus ei ole täysin mahdoton. Eihän orin hyppytyyli ole mistään maan parhaimmasta päästä laiskannäköisen lähestymisen ja raskaan ponnistuksen takia, ja ilman ratsastajan riittävää tukea puomit kolisevat usein maahan. Orilla ei ole juuri silmää esimerkiksi oikeanlaiselle lähestymiselle, joten ratsastaja joutuu tekemään suurimman osan töistä. Jäksteri ei myöskään loista koulukisojen rusettihaina, sillä ori vaivoin saa koottua laukan näyttävän näköiseksi. Helpot ja yksinkertaiset tehtävän kuitenkin onnistuvat, ja väliaikainen lajinvaihto tuo myös vaihtelua työhevosen arkeen. Este- ja kouluratsastuksen lisäksi Jäksteri on kunnostautunut myös valjakkohevosena, mikä sujuu yllättävän hyvin orin ollessa kärryjen edessä kuin kotonaan. Noviisi-tasolla kisaava ori on omiaan etenkin tarkkuuskokeessa, ja kestävyysosuudessa tämä puskee loppuun asti vaikka mikä olisi, eikä varmasti anna periksi.

Hoitaessa Jäksteri seisoo ainakin yleensä nätisti paikoillaan ilman kenkkuiluja. Hoitamisessakin tosin pätee ole ystävällinen omistajalle -sääntö, eli muut saavat hieman keljumpaa kohtelua. Omalle omistajalle jalat nousevat lähes ajatuksen voimalla kavioita puhdistaessa, eikä hoidettava hevonen hyöri jatkuvasti edestakaisin narujen salliman matkan verran. Muiden hoitajien kanssa ori toimii juuri päinvastoin. Jalle aiheuttaakin omistajalleen paikottain harmia omistajakeskeisyytensä takia, sillä oria ei oikeastaan voi jättää muiden hoidettavaksi. Ori kuitenkin tyytyy vähään, eikä näin ollen ole mikään nirppanokka vaatimassa joka kolmas tunti uutta puunauskertaa. Automatkat sujuvat ongelmitta, vaikka matka taitettaisiin ainoanan hevosena. Ei hevoskaverikaan haitaksi ole, kunhan koppiin ei Jallen seuraksi tungeta orille ennestään (yllätys yllätys) tuntematonta hevosta.

Eläinlääkäriin Jäksteri ei ole koskaan liiemmin luottanut, joten rutiinotoimenpiteenä suoritetut tarkastuksetkaan eivät ole koskaan mitään odotettuja vierailuja. Orin saa köyttää kunnolla kiinni, ettei tämä vahingossakaan pääse luistamaan lääkärin otteesta. Etenkin päänalueestaan ori on erityisen tarkka, joten hampaiden raspaukset ja muut isommat toimenpiteet ovat aikaavievää puhaa. Kengittäjän kanssa Jäksteri kuitenkin yllättää, sillä tämä ei ole moksiskaan, vaikka tuntematon ihminen tulee rassaamaan tämän kavioita, kunhan homma hoidetaan mahdollisimman nopeasti pois alta. Myös liian kovakouraisesta käsittelystä ori huomauttaa äänekkäästi.

1. kuva © SN, kiitos! 2. kuva © kuvaaja ei tahdo nimeään mainittavan, kiitos!

i. Jääkäri sh, vprt, 164cm, evm	ii. Jektori sh, prt, 165cm, evm	iii. Jeikka sh, prt, 167cm, evm
		iie. Timukka sh, rt, 158cm, evm
	ie. Napikas sh, vrt, 154cm, evm	iei. Bäksteri sh, vrt, 157cm, evm
		iee. Nappisuoritus sh, rt, 152cm, evm
e. Ilotiina sh, rt, 155cm, evm	ei. Ryynäri sh, rt, 156cm, evm	eii. Rötväri sh, vrt, 157cm, evm
		eie. Saivotar sh, rt, 155cm, evm
	ee. Iloriia sh, vprt, 154cm, evm	eei. Häväri sh, vrt, 156cm, evm
		eee. Ilomiia sh, prt, 151cm, evm

Katso Jäksterin laajennettu sukutaulu- ja selvitys tästä!

i. Jääkäri on vaaleanpunarautias suomenhevosori, jolta löytyy korkeutta huimat 164 senttimetriä. Erinomaista työhevostyyppiä edustava Jääkäri on massiivisesta koostaan huolimatta helposti käsiteltävissä oleva tapaus. Orilla on kolme jälkeläistä, joista etenkin Jäksteri on kuin kopio isästään, joka on omistajauskollinen ja työintoinen hevonen. Työhevosena Jääkäri on vankkumaton, eikä nakkele niskojaan ohjeita saadessaan vaan tekee, mitä pyydetään.

Jääkäri starttasi nuoruusvuosinaan muutamat tasoitusajot, mutta nihkeän menestyksen myötä ori siirtyi työhevosen hommiin. Orin suvussa on kuitenkin muutama kohtalaisen hyvin menestynyt ravihevonen. Pohjois-Pohjanmaalla asuva orin päivät kuluvat lähinnä ruohonleikkurin virkaa toimittaessa vanhemman miehen, Esko Kivivirran omistuksessa. Talvella ori omistajineen käy kuitenkin tekemässä metsätöitä ja rahtaa kesällä kaadettuja puita pois luonnonsuojelualueilta, joihin ei moottoroiduilla ajoneuvoilla ole asiaa.

Jääkäri nähdään usein kesäisin myös lähipaikkakunnilla käydyissä työhevosmittelöissä, joissa tämä onkin pärjännyt varsin hyvin. Nimenomaa metsäajo talven tuomien kokemuksien turvin on osoittautunut orin lajiksi. Toinen orille mieleinen laji on kyntö, johon Esko hevostaan harjoittaa kyntämällä minimaalista perunamaataan pienen siipiauran avulla. Kynnettävän alueen pieni koko on iskostanut oriin ripauksen tarkkuutta, mistä on kisoja ajatellen hyötyä.

ii. Jektori on punarautias suomenhevosori. 165 senttimetriä korkea Jektori edustaa upeaa työhevostyypin suomenhevosta niin rakenteellisesti kuin myös käytökseltään. Työintoa puhkuva ori ei kuitenkaan ole juurikaan kisannut työhevoskisoja, vaan tämä on omistajineen tyytynyt kuskaamaan kaadettuja puita lähimetsistä talvisin. Muutoin ori toimii leppoisen luonteensa turvaamana harrasteratsuna, vaikkei jykevä ruumiinrakenne sallikaan haastavien koululiikkeiden tekoa tai kovin suurien esteiden hyppäämistä. Kahden upean suomenhevosen isä on luonteeltaan yritteliäs ja kuuliainen.

iii. Jeikka on suurikokoinen, 167 senttimetriä korkea suomenhevosori. Väritykseltään punarautias ori omaa orivinkeet, mutta pääsääntöisesti tämä on hyvätapainen hevonen. Jeikka on startannut työhevoskisoja ympäri Suomea usean vuoden ajan, ja ompa ori kertaalleen eksynyt myös Ranskassa vuosittain järjestettäviin työhevosmittelöihin, joissa tämä edusti suomenhevosta rotuna mallikkaasti ja pärjäsi yllättävän hyvin muita kylmäverisiä vastaan. Ulkomailla reissaaminen ei ole Jeikalle kuitenkaan kovin tuttua. Muita oreja kohtaan Jeikka saattaa esittää suurempaa kuin onkaan ja sama peli jatkuu tammojen ympäröimänä. Työtehtävissä ori kuitenkin pyrkii keskittymään aina olennaiseen.

iie. Timukka on hyväluontoinen suomenhevostamma, joka on väriltään perinteinen rautias. 158 senttimetriä korkea tamma toimii työhevosena, mutta hoitaa epäsäännöllisesti myös ratsastuskoulun tuntihevosen virkaa etenkin kesäaikoihin suurimman osan hevosista ollessa kesälaitumilla. Työhevoskisoissa tamma on pärjännyt erityisen hyvin kyntöluokissa, mutta vetotesteissä tamma ei ole omiaan hieman hontelon ruumiinrakenteensa takia. Kevyet metsätyöt kuitenkin hoituvat mallikkaasti. Luonteeltaan Timukka on perinteinen suomenhevonen: periksi antamaton, vähään tyytyvä ja ihmisystävällinen. Tamma tulee loistavasti toimeen kaikkien ihmisten ja eläinten kanssa, eikä pistä pahakseen jouhissa roikkuvia pikkulapsia tai jaloissa räksyttäviä pikkukoiria.

ie. Napikas on vaaleanrautias suomenhevostamma, jolta löytyy säkäkorkeutta 154 senttimetriä. Vaaleanrautiasta tammaa ei ole koolla pilattu, mutta lähes koko muusta suvusta poiketen tämä toimiikin pääsääntöisesti ravihevosena. Napikas on menestynyt varsin hyvin ravikilpailuissa, eikä tamman ennätyksetkään ole hullumpia kylmäveritammalle. Tamman jälkeläisiä on suunnannut sekä ravialalle että työhevosen töitä tekemään, mutta onpa muutama nähty starttaavan myös helpoissa ratsastuskisoissa. Napikas on myöskin ratsukoulutettu, eikä tamma ole jäänyt täysin paitsi työhevosen hommista: kesäisin tällä käydään vilvoittelemassa läheisellä järvellä ratsain ja talvisin tammalla rahdataan kevyitä puukuormia lähimetsistä. Napikas on luonteeltaan täyttä kultaa, mutta tältä löytyy myös ravihevoselle tarvittavaa sisukkuutta ja kilpailuviettiä.

iei. Bäksteri on 157 senttimetriä korkea suomenhevosori. Suomessa erittäin tunnettu, työhevosena sekä ravurinakin vaikuttanut Bäksteri on väritykseltään komea vaaleanrautias liinahtavilla jouhilla. Nuoruusvuosinaan ori aloitti ravihevosena ja sijoittuikin lukuisia kertoja tehden kovan ennätyksen kylmäveriseksi. Raviuran sivubisneksenä ori toimi työhevosena, jonka hommia tämä siirtyi tekemään täyspäiväisesti raviuran päätyttyä noin kymmenvuotiaana. Ori oli kysytty jalostusori sekä ravi- että työhevospiireissä, mutta suurin osa jälkeläisistä toimii ainakin pääsääntöisesti ravihevosina. Luonteeltaan tämä on erittäin orimainen ja herkästi kuumuva hevonen, joka pyrkii tekemään työnsä aina täydellä teholla ja niin, ettei kenelläkään jää varaa moittia. Bäksteri on jättänyt työhevosenkin hommat lähes kokonaan taakseen satunnaisia kyntöluokkia lukuun ottamatta ja keskittyy tällä hetkellä jalostuspuuhiin.

iee. Nappisuoritus on erinomaisesti ravisuvusta tuleva rautias suomenhevostamma. 152 senttimetriä korkea tamma toimii ravihevosena, ja tämä tulee erinomaisesta ravisuvusta, jossa on vahvoja suorittajia ja hyväluonteisia hevosia. Nappisuoritus ei tee poikkeutta tähän kirjoittamattomaan sääntöön, jonka mukaan kaikki kyseisestä suvusta polveutuvat hevoset ovat liikkuvaisia, energisiä ja kilpailuhenkisiä. Tamma onkin menestynyt hienosti raveissa ja on vain harvoin pitämässä peränpitäjän paikkaa. Tamma on tuottanut omistajalleen sievoiset voittotuotot sijoituksillaan. Rautiasta väriään ja kaunista päänmerkkiään Nappisuoritus on periyttänyt lukuisille jälkeläisilleen, joista suurin osa kisaa ravikisoja muutamaa ratsu- ja työhevostapausta lukuun ottamatta.

e. Ilotiina oli rauhallinen suomenhevostamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 155 senttimetriä. Väriltään tamma oli suomenhevoselle perinteinen rautias pienellä tähden alulla. Ilotiina oli sekoitus juoksija- ja työhevostyyppiä, sillä tamman suvusta löytyy molempaan ryhmään kuuluvia hevosia. Itse tamma toimitti kuitenkin ravurin virkaa, mutta tamman neljästä jälkeläisestä muutamat ovat kokeneet työhevosajot omaksi lajikseen. Ilotiina menehtyi viimeiseksi jälkeläisekseen jääneen Jäksterin synnytyksessä.

Luonteeltaan Ilotiina oli peräänantamaton, eikä luovuttanut herkästi. Kilpailuvietti oli siis kohdillaan, eikä tamma hevillä jäänyt pitämään kisoissa peräpaikkaa, vaan kilpaili useimmiten kärkipaikoista. Vaikka energiaa ja intoa löytyikin, oli tammaa helppo ohjastaa, eikä tämä tehnyt mitään omia päätöksiä esimerkiksi vauhdin lisäämisen suhteen. Raviradalla nopealiikkeinen tamma oli muutoin rauhallinen tapaus, eikä stressannut yhtään sen enempää kuin oli tarve.

Etenkin kesäisin ympäri Suomea kisannut tamma piti syksyisin ja keväisin pienet hengähdystauot ravimaailmasta ja keskittyi harrastehevosen hommiin omistajansa Julia Himasen kotipihassa. Myös ratsukoulutuksen saanut tamma starttasi ihan vain leikkimielessä muutamat puomiluokat, mistä tämä tykkäsi hurjasti. Puomien ylitys ja ohjeiden saanti kärryjen sijaan selästä käsin oli virkistävää vaihtelua perinteiselle radan kiertämiselle.

ei. Ryynäri on hyvätapainen suomenhevosori rautiaalla karvapeitteellä ja valkealla päänmerkillä. 156 senttimetriä korkea ori teki elämänsä aikana sekä juoksijan että työhevosen hommia. Raskasrakenteinen ori ei juossut nimenomaa rakenteensa vuoksi mitään huippuaikoja, mutta sai satunnaisia voittoja ja sijoituksia kartuttaen omistajansa tilipussia. Työhevosena Ryynäri pärjäsikin huomattavasti paremmin statistiikkaa katsottaessa, sillä ori oli lähes aina kärkiryhmässä ja sijoittuneiden joukossa. Luonteeltaan ori oli lauhkea kuin lammas, eikä aiheuttanut omistajalleen harmaita hiuksia puuttuvien orivinkeiden ansiosta. Ori jouduttiin lopettamaan ähkyn takia, mutta omistajan onneksi tämä ehti kuitenkin jättää jälkeensä lukuisia hienoja jälkeläisiä, jotka vievät eteenpäin Ryynärin hienoa suomenhevossukua.

eii. Rötväri on vaaleanrautias suomenhevosori, joka toimii tällä hetkellä siitoshevosena. 157 senttimetriä korkea ori toimi jokin aika sitten vielä työ- ja yleishevosena, mutta jäi eläkkeelle korkean iän takia. Rötväri kuluttaakin nykyään eritoten kesät kissanpäiviä vietellen tammojen kanssa laitumilla. Pientä mielenvirikettä luodaan kuitenkin satunnaisilla, rauhallisilla kärry- ja ratsastusretkillä. Ori teki vakuuttavan uran työhevosena ollen 2000-luvun alussa yksi halutuimpia siitoshevosia T-suunnan suomenhevosoreja vertaillessa. Kysyntä jalostushevoseksi ei ole kuitenkaan pienentynyt näihin päiviin mentäessä juuri lainkaan. Rötväri on luonteeltaan rauhallinen, mikä saattaa johtua ihan iän tuottamasta kokemuksesta ja varmuudesta: jätetään turha hötkyily nuoremmille. Nuorempana ori olikin varsin eloisa tapaus, ja tämä aiheuttikin harva se päivä omistajalleen ylimääräistä päänvaivaa tempauksillaan.

eie. Saivotar on 155 senttimetriä korkea J-suuntaa edustava suomenhevostamma. Väriltään rautias tamma on ulkomuodoltaan sporttinen, kuten ravisuomenhevosen kuuluukin olla. Mukavasta ja menestyneestä juoksijasuvusta tuleva Saivotar on luonteeltaan tulta ja tappuraa, mutta kuitenkin käsiteltävissä oleva hieno neiti. Tamman suvussa on monia hienoja juoksijoita, mutta myös ratsuhevosia. Myös Saivotar on saanut ratsukoulutuksen, ja tavallisten ravikisojen ohella tammalla onkin kisattu myös monté-lähtöjä mukavalla menestyksellä. Leikkimielessä tammaa on käytetty myös ratsastuskoulujen helpoissa raviluokissa näyttäytymässä, ja ihme kyllä tämä on pärjännyt niissä varsin hyvin. Saivotar on jatkanut sukuaan kuuden varsan verran, joista löytyy sekä juoksijoita, ratsuja että työhevosia.

ee. Iloriia on useille hieman tuntemattomampi nimi, mutta vaaleanpunarautias tamma on tästä huolimatta juossut varsin mukavan raviuran ennen ratsukäyttöön siirtymistä. Tamman ensimmäisellä omistajalla oli ravureita tallin täydeltä, mutta jostakin piti lopulta vähentää ja myyntiin joutuivat statistiikan mukaan huonoimmat hevoset - mukaan luettuna Iloriia. Tamma päätyi henkeen ja vereen vannoutuneelle ratsunaiselle, sillä tamma oli valmiiksi ratsukoulutettu. Nykyään Iloriia kisaa kouluratsastusta epäsäännöllisesti helppo B-A -tasoilla varsin mukavalla menestyksellä. Tamma on ollut varsasta lähtien rauhallinen ja hyväntahtoinen, ja tämä onkin periyttänyt näitä omistajan arkea helpottavia luonteenpiirteitä jälkeläisilleen, joita on kolme kappaletta.

eei. Häväri on vaaleanrautias suomenhevosori, jolta löytyy säkäkorkeutta 156 senttimetriä. Ori on moni-ihme ravurin ja työhevosen sekoitus, joka on kisannut molempia lajeja varsin menestyksekkäästi. Työhevoskisoissa etenkin käyttö- ja kyntöluokat ovat hieman heiveröisemmälle orille omiaan, kun taas raskaiden lastien kiskominen vetoluokissa on osoittautunut pienoiseksi haasteeksi. Keveämmät kuormat saadaan kuitenkin vaivattomasti liikkeelle. Hävärillä on suuri kilpailuvietti, mikä toisaalta auttaa ja toisaalta haittaa ohjastajan työtä ravikilpailuissa. Ori ei suostu hevillä jäämään peränpitäjäksi, joten tämä saattaa alkaa lisätä vauhtia omia aikojaan. Ellei ohjastaja ole hereillä, puskee ori varmasti apujen läpi ilman varoituksia. Orivinkeitä omaavalla Hävärillä on kolme jälkeläistä.

eee. Ilomiia on punarautias suomenhevostamma, joka on ratsukoulutettu, mukavan raviuran tehnyt suomenhevostamma. Kohtalaisen pienikokoinen, 151 senttimetriä korkea Ilomiia on koostaan huolimatta varsin näppärä menijä, joka sai nimiinsä useita suurempienkin ravikilpailuiden voittoja ja sijoituksia. Kuuliaisuus ja päättäväisyys ovat tamman valttikortteja kilpailuissa, mitkä keventävät ohjastajan taakkaa ravikilpailuissa. Ilomiia ratsukoulutettiin heti nuorena, ja nykyään raviuran päätyttyä tamma toimiikin harrasteratsuna yksityisellä omistajalla. Leikkimielessä tammalla on startattu muutamat suunnistusratsastuskilpailut, mutta pääasiassa tämä saa kuluttaa laitumen pintaa ja käydä epäsäännöllisillä maastoretkillä yhdessä omistajansa kanssa. Tamma on jättänyt jälkeensä neljä jälkeläistä ja vielä yksi astutus on suunnitteilla.

Periyttäminen

LUONTEENPIIRTEET
ROHKEUS:	★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆	Taso 6: rohkea
KUULIAISUUS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko kuuliainen
TEMPERAMENTTI:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko temperamenttinen
HERKKYYS:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali
TAIDOT
NOPEUS:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: hieman normaalia heikompi
KESTÄVYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆	Taso 6: normaalia parempi
HYPPYKAPASITEETTI:	★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 2: normaalia heikompi
KETTERYYS:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: hieman normaalia heikompi
LIIKKEET:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali

Jälkeläiset

Sukupuoli & nimi	Syntynyt	Emä	Omistaja
o. Ritarikunnan Rotari	27.11.2016	Ritarikunnan Valhalla	Dragon Age Estate
t. Runon Neilikka	20.11.2016	Naavaneito	Tuulenpesän Kartano
o. Naskali	22.04.2015	Nuorna	Tuulenpesän Kartano
t. Rohkean Kultamussukka	01.04.2015	Salarakas	Rohkelikko
t. Visterin Jaara	01.03.2014	Leiju	feiarth
o. Joopajoo K	30.07.2013	Hetekka	Kadotetut Suomenhevoset
o. Raikulipoika	16.05.2013	Rellan Rallatus	Tikkalammen perinnetila
o. Pärren Järeä	13.10.2012	Hetekka	Katriinan talli

Kilpailukalenteri

VVJ (sijoituksia 38 kpl, cup-sijoituksia 01)

KRJ (sijoituksia 03 kpl, cup-sijoituksia 00)

ERJ (sijoituksia 00 kpl, cup-sijoituksia 00)

31.08.2014 ERJ-cup | Kutsu | Puomiluokka | 2/3 (tarina)

TYH (sijoituksia 45 kpl, cup-sijoituksia 06 kpl)

Päiväkirja ja valmennukset

25.08.2015 - Tänään ei taaskaan ollut omistajan ylpeydellä rajaa, niin upeasti meidän Jäksteri-ori käyttäytyi Yleislaatuarvostelun elokuun lisätilaisuudessa! Orin kokonaispistemäärä oli 102,5 pistettä, mikä oikeutti hienosti ensimmäiseen palkintoon. Jäksteri palkittiin myös arvostelun parhaana AP1-palkinnolla saaden myös arvostelun parhaat tekstipisteet sekä jaetut kilpailupisteet. Jalle oli myös tilaisuuden ainoa yli sata pistettä saanut hevonen, joten olen enemmän kuin tyytyväinen massiivisen orini asenteeseen ja toimintaan. Jäksterille annettiin myös sanallinen arvio, "Hieno hevonen, johon on panostettu kaikilla osa-alueilla!", mihin voin yhtyä täysin!

01.07.2015 - Työajovalmennus
Mikäs olisikaan sen parempi tapa palata kesälaitumelta kuin työhevosvalmennukseen osallistuminen. Vanha tuttuni oli lupautunut valmentamaan minua ja Jäksteriä, ja odottelimme orin kanssa valmiina kentällä valmentajan saapumista alkuverryttelyitä tehden. Jalle liikkui loman jäljiltä hieman tahmeasti, mutta yritti kuitenkin kovasti vaikka laiskuus meinasikin iskeä. Keskityimme tänään lähinnä tottelevaisuuden harjoitteluun, ja tehtävänä oli esimerkiksi ylittää ja alittaa pressuja. Tällaiset harjoitukset oli yleensä suunnattu nuorille hevosille, mutta tänään päätimme kokeilla vaihtelun vuoksi vähän erilaisempia juttuja. Jalle ei paljoa hätkähtänyt pressuista, vaan kulki ohjasajovarusteissa pää maata viistäen välillä unisesti tuhisten. Puomien ylityksessä ori joutui terästäytymään, sillä ensimmäisellä yrityksellä tämä kompuroi puomeihin herättelyistäni huolimatta. Lähes turvalleen lentäminen sai orin paremmin kuulolle, ja tämä kulkikin loppuvalmennuksen ajan terävästi ja reippaasti. Pujottelussa Jalle ei asettunut kunnolla eikä työskennellyt riittävästi takapäällään, mutta peruutukset sujuivat mallikelpoisesti. Myös valmentajamme oli meihin tyytyväinen ja antoi meidän aloitella itsenäiset loppuverryttelyt.

22.02.2015 - Kouluvalmennus
Hui kun tuntui oudolta kivuta Jallen leveään selkään niiden honteloiden ratsupuoliveristen jälkeen. Paikkakuntamme pienellä ratsastuskoululla järjestettiin helppo C -tasoinen kouluvalmennus, ja koska minulta ei kovin montaa helpon tason hevosta löytynyt, pakkasin Jäksterin kuljetusautoon ja huristelin ratsastuskoululle työhevonen kyydissäni. Valmennuksen osallistujat koostuivat pääasiassa poniratsukoista, joten jykevä suomenhevonen erottui kyllä hyvin pienistä poneista. Ratsuni ei aluksi liikkunut kovin reippaasti, ja muut ratsukot joutuivatkin väistelemään meitä oikein urakalla. Pikkuhiljaa ori alkoi kuitenkin keskittyä työntekoon lämmiteltyämme ensin kunnolla tekemällä erilaisia siirtymisiä ja toistoja. Muut ratsukot joutuivat aluksi hieman väistelemään meitä hitautemme takia, mutta saimme kuitenkin pian sopivan tahdin ylle ja kaikki valmennukseen osallistuneet hevoset liikkuivat suurin piirtein samassa tempossa, mikä helpotti yhteistyä työntekoa. Valmennuksessa keskityimme pääasiassa laukanvaihtoihin, joissa Jalle oli hieman kankea ja vaihtoi laukan hieman hitaasti verrattuna esimerkiksi erääseen ratsuponiin, joka liikkui erittäin sähäkästi. Saimme kuitenkin useamman onnistuneen suorituksen, ja valmentaja kehui orin yritteliästä luonnetta vuolaasti valmennuksen lopuksi.

31.08.2014 - Tarinaestekisat, ERJ-cup (kutsu), 2/3
Tehtävänanto: Oxford Dictionaries määrittelee sanan glee seuraavasti: Great delight, especially from one's own good fortune or another's misfortune. Vapaasti suomennettuna siis ilo/mielihyvä, joka johtuu erityisesti omasta onnekkuudesta tai toisen epäonnisuudesta. Millainen tilanne saa hevosesi pärskähtelemään ilosta Cup-päivänä? Kirjoita hevosen näkökulmasta!
Suoritus: Tänään oli aivan kauhea päivä. Hiki virtasi jo kuljetuskopista ulos astuessani, ja verryttelyt sun muut olivat vielä edessäpäin. Vaikka kohta onkin jo syyskuu, oli plusasteita enemmän kuin osaan edes laskea, eikä pienet tuulenpuuskat juuri tuoneet helpotusta. Valmistautumisalueella ei myöskään ollut minkään näköistä omaa rauhaa, vaan muita hevosia lappoi solkenaan edestakaisin kuljetuskoppimme vierestä. Muut hevoset jättivät mut onneksi rauhaan, kun käänsin takapääni niitä kohden ja olin kuin en niitä huomaiskaan. Joku ärsyttävä pikkuponi tosin tunki aivan kylkeen kiinni, ja pysyi siinä kuin liimattu vaikka kuinka yritin sitä muualle pukkia. Lopulta kun sille ärähdin hieman kovemmin, hiljeni koko lähiympäristö tuijottaen mua kuin mitäkin hullua. Onneksi takertujasta kuitenkin päästiin ainakin hetkellisesti, sillä sama otus starttasi samassa luokassa just mun jälkeeni, joten eiköhän tämä kulkenut mun perävanassa verryttelyalueelta kisakentälle.

Radalle mennessäni yritin tietty tehdä parhaani omistajaani miellyttääkseni, mutta vielä mitä: jos jokin voi mennä pieleen, niin sehän menee. Puomit olivat tänä päivänä erityisen hyviä naamioitumaan hiekan sekaan, ja ne harvat estetolpat takertuivat jalustimiin kuin itsestään, joten kompuroin ja lopulta melkein konttasin kentällä kuin liian monta vettä vahvempaa ottaneena. Kentältä luikittiinkin mahdollisimman nopeasti karkuun, mutta onneksi omistaja osasi ottaa asian lähinnä huumorilla, vaikka itteä ei ainakaan silloin naurattanut. Kömmin traileriin rättiväsyneenä hyökäten heinäverkon kimppuuni, huomaten sen kuitenkin kumisevan tyhjyyttään kuljetuskaverini rouskutellessa tyytyväisenä viimeisiä heinänkorsia. Kotiin päästyäni kaikki päivän harmit haihtuivat kuitenkin mielestäni päästessäni omaan tarhaan tummansinisen, valkoisilla raidoilla koristellun hevospalloni luokse. Se ainakin ymmärtää mua.

30.06.2014 - Tarinavaljakkokisat, VVJ-cup (kutsu), 5/28
Tehtävänanto: Etsi kappale, jonka lyriikat kuvaavat kisapäiväänne tai yksittäistä suoritustanne. Muutama rivi riittää eli koko kappaleen ei tarvitse sopia tehtävänantoon. Kielenä saa käyttää suomea tai englantia. Liitä osallistumiseesi kappaleen nimi sekä esittäjä.
Suoritus: Martti Servo & Napander - Mikä on kun ei taidot riitä?

24.04.2014 - Tarinakoulukisat, (kutsu), 2/6
Tehtävänanto: Hevostasi on pyydetty esiintymään elokuvassa! Kirjoita pieni tarina tästä kokemuksesta, oliko hevosellasi kenties vain piskuinen sivurooli vai oliko se jopa koko railan päätähti? Saitteko kasoittain fanimailia elokuvan julkistamisen jälkeen vai potkittiinko polle roolistaan jopa pois, huonon käyttäytymisensä tai kenties jonkin muun syyn takia? Sana on vapaa!
Suoritus: Mun heppa onkin supertähti! Tai minkä nyt kukin supertähdeksi lukee, kotimaisessa draamaleffassa oleva hevonen ei välttämättä ole mikään kuuluisuus. Ei varsinkaan kun tämä esittää taustalla näkyvää kyntöhevosta viiden sekunin ajan, ja käsikirjoituksessa orista puhutaan tammana. Mikä nöyryytys, uljas orhini esiintyy neitona. Jos jotain positiivista tästä kuitenkin haluaa etsiä, niin kyntöauralla kynnetyt vaot olivat kyllä erittäin hyvin ajettuja; syviä ja suoria.

06.04.2014 - Tarinakoulukisat, (kutsu), 1/10
Tehtävänanto: Hevosesi kuvailee sinua kuudella adjektiivillä. Kahden adjektiivin tulee päättyä tavulla -nen (esim. punainen), sanoja saa myös taivutella. Rakastaako hevosesi sinua yli kaiken vai löytyykö jotain pahempaa sanottavaa? Anna hevosellesi vuoro puhua.
Suoritus: Pieni, käytännöllinen, isänmaallinen, joustava, ikikiinteyttäjä, yksinäinen susi

29.03.2014 - Tänään kärräsin Jäksterin kuljetusautoon ja huristelin tämän kanssa Crayoniin, jossa järjestettäisiin Näyttelyjaoksen alaiset näyttelyt. Mukaan lähti myös shirenhevosori Rammstein, joka osallistui tietty omaan luokkaansa. Olin ilmoittanut Jäksterin ensimmäiseen luokkaan, joka oli tarkoitettu suomenhevosoreille. Saavuimme pian Crayonin tallipihalle ja parkkeerasin auton meille varatulle paikalle. Olin puunannut orini kotosalla kuntoon, mutta annoin tälle vielä viimeisen silauksen ja varmistin, että myös näyttelyvehkeet olivat puhtaat. Talutin Jäksterin kentän laidalle ja ensisilmäys ympärillä pyöriviin hevosiin paljasti, että oma orini oli tapahtuman ainoa työsuunnan suomenhevonen. Muut edustivat joko R- tai P-suunnan hevosia. Itse kehässä ollessamme Jäksteri käyttäytyi nätisti, mutta mökötti hieman tuntemattoman tuomarin tullessa tutkimaan tätä lähietäisyydeltä. Askeleita esitellessämme orini hävisi selvästi kevyempirakenteisille kilpaveljilleen, vaikka kuinka yritin hoputtaa möllykkääni eteenpäin. Jäksteri yritti kuitenkin parhaansa, joten olin tyytyväinen tämän suoritukseen. Ainoastaan kylmäkiskoinen käytös tuomaria kohtaan hävetti hieman, mutta pääsin sen yli nopeasti. Sijoituksemme oli lopulta kahdeksas, joka ei ollut yhtään hullumpi saavutus 12 osallistujasta. Ruusuketta emme kuitenkaan saaneet kotiin viemisiksi, vaan jouduimme palaamaan kotiin tyhjin käsin.

20.03.2014 - Kuiskeen Suomenratsuissa järjestettiin tänään Match Show Yhdistyksen alaiset mätsärit, joihin osallistuimme myös Jäksterin kanssa. Jouduimme lähtemään liikkeelle aikaisin aamulla, sillä välimatkaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Jäksteri oli onneksi kokenut matkaaja, eikä tämä pistänyt pahakseen, vaikka joutuikin seisomaan pitkään paikoillaan. Ori osallistui kakkosluokkaan, joka oli avoinna suomenhevosoreille. Jäksterin lisäksi mukana oli meiltä kaksi muuta oria, ravuri Iki-Veksi ja ratsusuunnan Truksin UniHei. Jäksterin pariksi arvottiin Jannican omistama Hopearinteen Hurmuri, punarautias raviori. Esittelimme hevosemme yhdessä Jannican kanssa tuomarille, joka jakoi paremmalle puoliskolle punaisen ja huonommalle sinisen nauhan. Harmikseni Jäksterille lankesi huonompi sija, mutta tämän käytöstä oli kuitenkin kehuttu erinomaiseksi. Kun kaikki parit oli arvioitu, valittiin vielä sinisten ja punaisten joukosta parhaimmisto, ja Jäksteri palkittiin oman luokkansa sinisten toiseksi parhaana. Sinisten ykkössijan vei meidän oma ori, UniHei. Koska kuuluimme sinisten parhaimmistoon, pääsimme vielä kolmannen kerran kehään, jossa arvosteltaisiin kaikki näyttelyiden siniset. Show winner -luokassa Jäksteri sai SIN2-palkinnon, eli tämä oli koko näyttelyiden toiseksi paras sinisen nauhan hevonen!

19.03.2014 - Tarinakoulukisat, (kutsu), 1/13
Tehtävänanto: Kuivaile hevostasi kuudella adjektiivilla. Ensimmäisen adjektiivin tulee alkaa T:llä, toisen adjektiivin toinen kirjain tulee olla T, kolmannen adjektiivin kolmas kirjain tulee olla T, neljännen adjektiivin neljäs kirjain tulee olla T, viidennen viides kirjain olkoon T ja kuudennen adjektiivin kuudes kirjan T.
Suoritus: Takavetoinen, ytimekäs, jytky, neutraali, päihteetön, perinteinen

18.01.2014 - Työajovalmennus Aaltolan tilalla, valmentajana wishmaster
Huomattuani kahden muhkean orin lisäksi hyvin perinteisen näköisen suomenhevosen, ryntäsin pää kolmantena jalkana höpöttelemään ajajalle. Mainitsin, kuinka mukavaa oli nähdä suomenhevonen työajossa ja vieläpä näin komea sellainen. Jalleksi kutsuttu ori meinasi olla hieman vallaton machoillessaan kentällä oleville muille oreille. Pyysin Pierreä pitämän hyvän välimatkan muihin, jottei tulisi vahinkoja. Heti ensihetkistä lähtien näin Jallen työinnon; pujottelussa se työskenteli pirteästi ja napakasti - minun oli aivan hankala kuvitella hevosen tekevän näin esimerkillisiä suorituksia. Ravissa meno jatkui, eikä minulla ollut taaskaan nokan koputtamista suoritukseen. Ahtaassa tilassa kääntyminen tuotti kuitenkin hankaluuksia Jallen energisyyden vuoksi. Muutaman kerran se suhaisi suorituspaikalta vain harja hulmuten ohitse, eivätkä tolppani säästyneet taaskaan tuhoilta. Opastin Pierreä pitämään rauhallisemman tuntuman, mutta olemaan silti erittäin napakka, ettei ori pääsisi itse päättämään menojaan. Tämän korjauksen jälkeen seuraava käännös onnistuikin jo paljon paremmin; Jalle oli palannut taas tasaiseen työrytmiinsä, eikä kyseenalaistanut ajajan apuja. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen annoin luvan loppujäähdyttelyyn.

10.12.2013 - Jäksteri sai osallistumisoikeuden joulukuun ylinmääräiseen kantakirjaustilaisuuteen poikkeuksellisien osallistumisoikeuksien ansiosta. Jäksteri matkasi kantakirjaustilaisuuteen Joopajoo K:n ja Iki-Veksin kanssa. Kaksi muuta oria ilmoitettiin juoksijalinjalle, Jalle koko tilaisuuden toisena hevosena työlinjalle. 65 pisteen voimin Jalle kirjattiin kolmannelle palkinnolle, mistä olen enemmän kun tyytyväinen. Ori käyttäytyi hieman kylmäkiskoisesti ympärillä hääriviin, tuntemattomiin ihmisiin, mutta käyttäytyi kuitenkin pääsääntöisesti nätisti. Ori oli kommenttien mukaan työhevostyypiltään hyvä, mutta alakaula, piirteetön säkä sekä lyhyehkö ja raskas runko rokottivat pisteitä. Hieno, työhevoselle tyypillinen pää sai kuitenkin kehuja. Myös orin askeleita sekä vetokykyä kehuttiin. Kaikkien kolmen orin tulokset olivat kohtalaisen samaa luokkaa: Jalle kolmannelle palkinnolle 65 pisteellä, Joni 67 pisteellä myös kolmannelle palkinnolle ja Veikka nipin napin 70 pisteellä toiselle palkinnolle.

02.11.2013 - Leppoisa maastolenkki tekee todellakin terää ensilumen sadettua maanpintaan. Jalle temmelsi jo ennen ratsastusretkeä tarhassa Veikan, Jimin, Joelin, Jeren ja Janin kanssa. Ylipirteä orilauma oli innoissaan maahan sataneesta lumipeitteestä, ja orit viilettivätkin tarhassa hännät pitkinä toisiinsa leikkisästi törmäillen. Saapuessani hakemaan Jallea tämä katseli hetken aikaa tarhan toiselta puolelta kuin empien, mennäkö vai eikö mennä. Pian rautias oripoika suunnisti kuitenkin kiltisti tarhan portille, mistä nappasin tämän narun päähän ja talutin pihattotallin edessä olevaan harjauskatokseen. Jäksteri seisoi nätisti paikoillaan harjatessani tämän pitkillä vedoilla ensin juuri- ja lopuksi pölyharjalla. Kaviot puhdistettiin vikkelään ja lopulta nakkasin orin lännensatulan ja yhden käden suitset orin niskaan. Jalle lähti kävelemään leppoisasti eteenpäin noustuani tämän selkään ja painettuani pohkeet tämän kylkiin. Kävelimme hyvän tovin, kunnes nostimme ravin pienellä metsätiellä. Oksien päälle kasaantunut lumi painoi oksia alemmas, joten jouduin kumartumaan vähän väliä oksien tieltä. Kävelimme läheiselle keinotekoiselle lammelle, joka oli saanut ohuen jääkuoren vedenpinnan päälle. Kiersimme lammen ja lähdimme takasin tallille peltoja pitkin kulkien. Pelloilla pujottelimme paalattujen ja päällystettyjen heinäpaalien ympäri, mistä Jalle näytti silminnähden nauttivan. Päästelimme myös menemään kunnon nelissä loppuosuuden aikana. Loppumatka taittuikin letkeässä käynnissä, ja tallipihalle päästyämme hoidin orin huolellisesti ja laskin tämän hetkeksi pihattotallin karsinaan ohut talliloimi päällä – näin hikinen karva kuivuisi nopeasti, ja ori pääsisi kohta uudelleen tarhailemaan kavereidensa kanssa.

29.08.2013 - Hevoshieronta hevosklinikka Vuokoskessa
Hieronnan alkuosio meni pääosin totutellessa, sillä Jäksteri ei ollut kovin yhteistyöhaluinen heti ensimetreillä. Koitin lähestyä oria mahdollisimman päättäväisesti pienoisesta temppulusta huolimatta, mikä vaikuttikin tässä tapauksessa oikealta tavalta aloittaa: ei ollut kyse arkuudesta, vaan ennemminkin testaamisesta. Ristiselän alueelta löytyi lieviä ongelmiakohtia, mitkä ovat voineet jo aikasemmin heijastua työntövoiman puutteena ja selkälinjan laskemisena. Jumit saatiin pääosin auki ja ongelmaa voi lähteä purkamaan tekemällä esim. hankitreeniä, peruutusharjoituksia maastakäsin ja ratsastamalla hevosta työtreenien lisäksi, pyrkien rentoon ja pyöreällä linjalla kulkevaan itsensä kantavaan hevoseen :). Toistaiseksi tämä yksi hierontakerta varmasti riittää, mutta suosittelen hierotuttamaan hevosen aina silloin tällöin, jotta selviää onko tehty työ tuottanut tulosta. Kovin suurista jumeista ei kuitenkaan ollut kyse ja sinänsä tilanne on oikein hyvä, monilta normaaleilta käyttöhevosilta löytyy paljon voimakkaampia ongelmia lihaksistossa.

12.08.2013 - Ratsastusretki Ravitalli Ikiroudassa, kutsu
Retkipäivän aamu valkeni ihanan aurinkoisena ja lämpimänä lastatessani Jäksteriä traileriin aamutuimaan. Ori asteli tottuneesti kuljetuskoppiin, ja matka pystyi alkamaan. Puolivälissä matkaa käytin oria ulos trailerista ja annoin tämän hieman oikoa raajojaan, sillä matka oli kuitenkin kohtalaisen pitkä. Saavuttuamme Ikiroudan pihaan rymisteli Jäksteri nopeasti ulos kopista haistellen korvat hörössä ja kaula pitkänä uuden paikan hajuja. Ori kuitenkin unohti uuden paikan kohtalaisen nopeasti, ja seisoi harjauspuomilla silmät puoliummessa toista takajalkaansa laiskasti lepuuttaen. Eteen heitettyjen heinien kadotessa parempiin suihin jatkui torkkuminen.

Harjasin ja varustin orin kaikessa rauhassa tämän torkkuessa kiltisti paikoillaan. Tuskinpa ori olisi aiheuttanut suurempaa haittaa hereillä ollessaan, mutta ainakaan nyt tämä ei mulkoillut tuntemattomia hevosia hieman epäilevästi kulmiensa alta. Nakkasin Jäksterin mustan, ison ja raskaan lännensatulan tämän selkään ja kiristin vyön ensimmäiseen reikään, mitä kiristin vielä lisää ennen satulaan nousua. Suitsina toimivat mustat nivelkuolaimiset nahkasuitset, joista olin irrottanut turpahihnan. Ohjina toimivat kevyet yhteen käteen tarkoitetut kangasohjat. Suitsien laiton aikana ori aukaisi kitansa pienestä kehotuksensa, muttei muuten korvaansa lotkauttanut koko hoito- ja varustustoimenpiteille.

Lähdimme Ikikorven pihasta sievässä jonossa - Jäksteri ja minä kuljimme toiseksi viimeisinä, heti retken toisen suomenhevosen perässä ja ennen brabantinhevosori Excaliburia, jonka olemmekin tainneet nähdä aikaisemmin Jäksterin kanssa jossakin työhevosmittelössä. Jäksteri lompsi laiskanoloisesti eteenpäin, yhä puoliunessa, suunnatessamme kohti peltoa. Pellolla kävellessämme Jäksteri nappasi pitkiä heinänkorsia parempiin suihin, sillä eihän niitä nyt missään nimessä voisi jättää syksyksi kasvamaan. Ori katseli hieman kummissaan porukan muutamaa sporttispurttia, jotka olivat haljeta halusta syöksyä laukkaan. Kävelimme rauhallisessa käynnissä metsään, jonka viileys taisi hieman herätellä uljasta möhömaha-ratsuani. Muutamissa jyrkissä mäissä ori meinasi hyytyä, mutta tämä ponkaisi kuitenkin eteenpäin heti käskyn saatuaan. Jäksteri höristi yhtäkkiä korviaan ja tunsin orin hieman jännittyvän. Lähellä olevasta kuusiryteiköstä kuului ensin ryminää ja pian sieltä ampaisi upea kymmenpiikkinen uroshirvi liikkeelle. Jäksteri säpsähti otusta luullen tämän ensin syöksyvän heitä päin, ja ori oli jo pelastamassa selässä istuvaa omistajaraukkaansa syöksähtämällä pois polulta. Hirven suunnatessa päinvastaiseen suuntaan laskeutui myös orin jännitys.

Jatkoimme matkaa ja leveämmällä polulla nostimme ravin. Jäksteri ravasi pitkin, hitain askelin, pysyen vaivoin edessä menevän ratsutyypin suomenhevosen perässä. Ori puuskahteli välillä turhautuneena pitkäaikaiseen ravaamiseen, mikä ei ollut tälle tuttua työhevosen puuhista. Ori olikin tyytyväinen pysähtyessämme alaspäin suuntautuvan kiemurtelevan mäen laelle. Laskeuduin orin selästä alas ja talutin tämän alas puisen sillan eteen, mikä ylitettäisiin seuraavaksi. Kipusin takaisin ratsuni selkään odotellessani kärkiratsukkojen ylittävän sillan. Meitä ennen sillan ylitti Narri ja suomenhevosori Hiprakan Hopia, joka oli vahvasti sitä mieltä, ettei haluaisi siirtyä toiselle puolelle. Jäksteri katseli toisen orin menoa hieman tuhahdellen, eikä meinannut lähteä tämän perään. Silta ylitettiin kuitenkin nopeasti, kun muistutin orille kumpi täällä johtaa.

Päästyämme tielle, jolla nostimme yksitellen laukan. Jäksteri nosti kuuliaisesti laukan, mutta ei lähtenyt kuitenkaan edellä menevien leikkimieliseen kisailuun. Laukkasimme tasaisen tappavaan tahtiin Miisan ja Excaliburin edellä. Brabant-orin saadessaan ylimääräisen energiapiikin ja kiihdyttäessään vauhtia taisi Jäksteri vasta huomata että herrajee, tuossahan menee ennenkin tavattu heppakasvo. Ori kiihdytti vauhtiaan toisen mukana, mutta hiljensi kuitenkin kiltisti takaisin käyntiin saavuttuamme järvelle. Riisuin satulan ja vaihdoin suitset riimuun. Kiinnitin narun riimuun ja nakkasin maahan - ori pysyisi kyllä paikoillaan, olihan se hyvin koulutettu yksilö. Jäksteri alkoi parturoida järven ympäristöä ylimääräisistä eväistä. Tauko kesti reilut puolituntia.

Jäksteri nosti turpansa ruohonjuuritasolta kävellessäni tätä kohti satula ja suitset kädessä. Riimunnarun ei ollut liikahtanut mihinkään, ja ori seisoi nätisti paikoillaan varustaessani tämän uudelleen. Ori ravasi leppoisasti vesirajaa pitkin vedestä sen kummemmin kuitenkaan innostumatta. Suuntasimme metsään, jossa reittivaihtoehdoksi muodostui joko pitkospuut tai hieman pitempi reitti polkua pitkin. Jäksterin kanssa suuntasimme polulle, sillä vaikka ori ei mikään kovin kömpelö olekaan, ei iso ja leveä ori lisättynä kapeisiin pitkospuihin ole hyvä yhtälö. Suuntasimmekin polulle ja saimme kuljeksia metsän siimeksessä hyvän tovin, ennen kuin saimme taas koko porukan kasaan.

Kun porukka oli taas kasassa, suuntasimme kohti hiekkamonttuja, joissa laukkailimme ympäriinsä. Alussa Jäksteri tekikin useamman laukkaspurtin, mutta yhtä nopeasti orin mielenkiinto kyseistä hommaa kohden myös loppui. Loppuajan joko kävelimme tai katselimme muiden menoa montun laidalta. Lähdimme pikkuhiljaa suuntaamaan takaisin tallille päin. Tietä pitkin kävellessämme viereemme mutkitteli matala puro, jossa osa ratsukoista uitti hevosiaan. Jäksteri kävi kastamassa jalkojaan puron reunalla, mutta päätti saaneen jo riittävän ison annoksen vesileikkejä tältä päivältä. Jäksteri huokaisi tyytyväisenä nähdessään taas noin neljän tunnin reissun jälkeen kotoisan trailerin ja tallipihan, josta olimme lähteneet. Kun hevoset oli hoidettu ja lastattu autoon, annoimme vielä toisillemme loppukommentit retkestä ennen kotimatkaa.

03.08.2013 - Villit näyttelyt Ravenissa, Kutsu
Työ- ja suunnistuskisojen ohella on hyvä käydä myös esittelemässä itseään tarkemmin näyttelyiden merkeissä. Tällä kertaa näyttelyt eivät olleet mitenkään viralliset, vaan tarjolla oli lähinnä mukavaa ajanvietettä omistajille ja hevosille. Hevoset arvioitiin askellajikokeen, rakennearvostelun sekä näiden sivujen perusteella. Jäksteri oli ilmoitettu hevosluokkaan, johon sai osallistua kaikki yli 148 senttimetriä korkeat hevoset rotuun katsomatta. Luokassa kisasi yhteensä kahdeksan kilpailijaa, joista kaksi Jäksteri mukaanluettuna oli omistuksessani. Askellajikokeessa Jalle ei ollut parhaimmillaan kaksi päivää aikaisemmin olleen raskaan työtreenin takia, eikä oria muutenkaan kiinnostanut esitellä askeliaan kunnolla tuntemattomille hevosille. Rakenteen Jalle antoi tarkastaa nätisti, mutta tuomarin yrittäessä tulla lähemmäs kopeloimaan oria, ärähti tämä esitelleen hampaitaan vihaisesti. Sivuista ori sai toisen hevosemme tavoin täydet pisteet. Jäksteri ei päässyt luokkansa kolmen parhaan joukkoon, mitä en kyllä ihmettelekään orin kylmästä käyttäytymisestä tuomareita kohtaan. Itseäni vasten ori kuitenkin jaksoi kiehnätä ja kerjätä rapsutteluja ja herkkupaloja.

27.07.2013 - Koska työkisoja ei ole liiemmin ollut, olemme starttaileet Jäksterin kanssa enemmän ja vähemmän suunnistuskisoissa. Tällä kertaa osallistuimme Mooncruiserissa järjestettyihin mittelöihin. Paikka on sekä orille että minulle tuttu paikka, sillä olen itse kisannut kyseisen tallin tiluksilla kaksi kertaa ja ori kerran aikaisemmin. Starttasimme jälleen helpossa nopeusluokassa, jossa liikuttaisiin hevosta taluttaen. Tällä kertaa luokkaan ei osallistunut kuin viisi ratsukkoa me Jäksterin kanssa mukaanluettuna, joten emme joutuneet odottamaan kilpailuvuoroamme pitkään, vaikka lähdimmekin viimeisenä rasteja etsimään. Jäksteri liikkui reippaasti, eikä alkanut turhaan hidastelemaan hieman vaativimmissakaan paikoissa, kuten ojien ylityksessä. Saimmekin kohtalaisen hyvän ajan, mutten uskonut meidän pääsevän sijoittuneiden joukkoon. Saimme suunnata suoraan palkintojenjakoon, joissa meidän kerrottiin sijoittuneen kolmanneksi - emme kuitenkaan päässeet palkintosijoille vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Olin kuitenkin erittäin ylpeä oristani, joka oli sijoittunut tasan luokkansa puoliväliin.

26.07.2013 - Vaikkeivat edelliset suunnistusratsastuskisat menneetkään aivan täydellisesti, päätin osallistua Jäksterin kanssa uudelleen samanlaisiin kisoihin, jotka järjestettiin tällä kertaa Mellonissa. Tällä kertaa ilma ei ollut niin hiostava, joten työmöllykkänikin jaksaisi ehkä tehdä edes jonkinverran hommia suorituksen eteen. Osallistuimme orin kanssa tällä kertaa kakkosluokkaan, keskitason taitoluokkaan, joka ratsastettaisiin ilman satulaa. Uskoin siis ainakin olevani kohtalaisen vahvoilla, sillä Jallen pehmeässä ja leveässä selässä oli vaivaton pysyä. Kisapaikalle saavuttuamme Jäksteri katseli uppo-outoa paikkaa hieman tuhahdellen, mutta muuttui heti pirteämmäksi saadessaan eteensä pienen heinäkasan. Lämmittelimme ennen kisasuoritusta hetken aikaa trailerin läheisyydessä, ja siirryimme lähtöpaikalle hyvissä ajoin ennen. Jäksteri lähti liikkeelle verkkaisesti, mutta varoi kuitenkaan tekemästä äkkinäisiä liikkeitä tietäen, että keikun selässä ilman satulaa. Vaikka itse sanonkin, niin hoidimme hommat varsin näppärästi, eikä aikaakaan tuhlautunut juuri mitään. Koska luokassa oli kahdeksan muuta kilpailijaa, jouduimme odottamaan hetken aikaa ennen tuloksien julkistamista. Hämmästys oli suuri, kun kisan vastuuhenkilö kuulutti minua ja Jäksteriä hakemaan sinivalkoista ruusuketta - olinhan minä tuntenut, että suoritus meni hyvin, mutta että niin hyvin että sillä heltiäisi voitto. Saimmekin suunnata kotiin viemisinä kaksi ruusuketta, sillä criollo-tamma Todavia oli sijoittunut hienosti toiseksi!

23.07.2013 - Heinäkuun loppupuoli tulee olemaan Jäksterille kiireistä aikaa suunnistusratsastuskisojen merkeissä. Tälläkin hetkellä olemme vielä KK Bailadorissa, jossa järjestettiin kaksipäiväiset suunnistusmittelöt tämän ja eilisen päivän aikana. Eilisessä startissa luokkana toimi helppo nopeusluokka, jossa hevosta talutettiin rasteja etsien. Jalle liikkui yllättävän reippaasti vierelläni, eikä mutissut missään vaiheessa vastaan, vaan kulki kiltisti sinne, minne orin ohjasin. Suorituksen jälkeen vein orin tälle varattuun karsinaan, jossa riisuin tältä varusteet ja pesaisin tämän nopeasti. Olimme olleet lähtövuorossa ensimmäisten joukossa, joten ehdimme hyvin odotella hetken aikaa ennen tulosten julkistamista, sillä luokassa oli 12 muuta ratsukkoa. Siirryttyämme kentälle, jossa tulokset julkistettiin, veikkasin sijoittuvamme kolmanneksi - sen verran hyvä meidän aikamme oli ollut, eikä yhtään rastia jäänyt löytämättä. Yllätyin iloisesti, kun tuomari kuulutti ensimmäisen luokan voiton menneen nimenomaa minulle ja Jäksterille! Jäksterin suoritus loppui tähän tältä päivältä, mutta itselläni oli vielä ratsastettavia hevosia tulevissa luokissa, joten laitettuani orin kuntoon vein tämän omille hevosilleni varattuun tarhaan. Jäksteri päätti heti ensimmäiseksi ottaa kunnon piehtarointituokion.

Toisena kisapäivänä Jalle ei ollut niin pirteällä päällä, mikä saattoi johtua aikaisesta aamuherätyksestä: kisat startattiin jo aamutuimaan, joten aamuruoatkin joutui syömään normaalia aikaisemmin ja nopeammin. Jäksteri puhisi hieman vastaan taluttaessani tämän lähtöpaikalle, muttei mitenkään muuten omistajalleen kilttinä hevosena jaksanut alkaa protestoida kokemaansa vääryyttä. Rapsuttelin oria säälivästi, ja lupasin antaa tälle ylimääräisen herkkupalan heti suorituksen jälkeen. Luokkana toimi jälleen ensimmäinen luokka, helppo nopeusluokka taluttaen. Tällä kertaa lähdimme seitsemäntenä, eli noin puolivälissä osallistujia. Jäksteri pysytteli kiltisti perässäni etsiessäni kartan avulla piilotettuja rasteja. Ojan ylitys meinasi tuottaa vaikeuksia, sillä orilla ei ollut pienintäkään motivaatiota hypätä nätisti sen yli. Lopulta ori suostui harppaamaan sen yli valtavalla askeleella. Päästyämme maaliin kaikki rastit keränneinä, jäimme odottamaan tuloksia. Sijoitukseksemme varmistui 11. sija, mihin en loppujenlopuksi ollut edes pettynyt - olin tiennyt jäävämme osallistuneiden häntäpäähän nimenomaa ojaepisodin takia. Lupaus oli kuitenkin pidettävä, ja Jäksteri sai porkkanapalan aikaistetusta aamuruokinnasta.

03.07.2013 - MSY:n alaiset match show -näyttelyt Viimalassa, kutsu
Mätsäreitä pukkaa! Tällä kertaa Viimalan ratsastuskentällä käydyt match show -kisat oli avoinna myös ei-suomenhevosille, joten rotuskaala oli huomattavasti laajempi kuin edellisissä mätsäreissä, joihin otimme Jäksterin kanssa osaa. Osallistuimme orin kanssa toisena käytyyn luokkaan, joka oli avoinna kylmäverisille. Olimme vuorossa kolmantena, mitä ennen minun piti esittää suffolkinhevosori Radioactive. Hevosenvaihto tehtiin lennosta, ja talutin Jäksterin kehään. Parina meillä tällä kertaa toimi ravipainotteinen suomenhevosori Mörkö. Kuten tavallista, hevoset arvioitiin ensin paikoiltaan ja lopuksi liikkeessä. Jallelle homma oli selvää kauraa, olihan ori käynyt jo useissa mätsäreissä ennen tätä tapahtumaa. Ori esiintyikin itselleen eduksi, eikä minun tarvinnut olla jatkuvasti valmiina tämän mahdollisten kiukunpuuskien varalta. Pariaan kohtaan Jalle ei kiinnittänyt juuri ollenkaan huomiota, mitä nyt välillä vilkaisi ettei tämä änkeä liian lähelle itseään. Orin säyseää luonnetta kehuttiin, ja ori sai kehuja myös työhevostyyppisestä rakenteestaan. Juoksutestissä ori ei ollut omiaan, mikä saattoi tosin johtua helteisestä säästä, ja Mörkö pesikin ravurina Jallella tässä osa-alueessa lattiaa. Tuomarit olivat kuitenkin Jallen puolella laiskahkosta juoksunäytteestä huolimatta ja palkitsivat orin punaisella nauhalla. BIS-kehään ori ei kuitenkaan päässyt, sillä oria ei palkittu luokkansa parhaana punaisena. Olin kuitenkin varsin tyytyväinen orin tämänpäiväiseen käytökseen.

19.07.2013 - Jäksterin kanssa vietettiin tänään orin kuusivuotissyntymäpäivää! Orista on kasvanut jo hurjan iso poika, ja tämä on kisannut kisaurallaan vahvalla asenteella. Jalle on kerännyt jo lähes parikymmentä sijoitusta työajokisoista, mikä on hieno saavutus työkisojen vähäisen annin takia! Orilla on kisattu myös vaihtelun vuoksi suunnistusratsastuskisoja, mutta mitään kummemaa tulosta niistä ei ole saavutettu - mukavaa ajanvietettä suunnistuskisat ovat kuitenkin olleet. Ilmoitinpa orin myös eräisiin kouluratsastuskisoihin, saa nähdä mitä siitäkin tulee! Orin kanssa jatketaan kisaamista samanlaisella tahdilla, samalla rennosti maastoillen ja muita ajanvietteitä tehden. Jäksteri vaikutti erittäin tyytyväiseltä saadessaan syntymäpäivälahjakseen uuden nuolukiven karsinaansa, sekä ruisleivistä, kaurasta sekä porkkanasta valmistetun sekoituksen. Lisäksi ori sai uuden hienon nahkariimun, mutta sitä tämä tuskin arvostaa niin suuresti kuin saamiaan herkkuja.

02.07.2013 - Villit koulukilpailut Viimalassa, Kutsu
Saa sitä olla harvinaisen tyhmä, tai ainakin hullurohkea ilmoittaessaan työpainotteisen hevosen kouluratsastuskisoihin edes kokeilumielessä. Niin, kouluratsastuskisoihin. Kotiin saavuttiin kuitenkin ehjin nahoin, vaikka Jäksterin mielestä reissu ei ollutkaan kovin mukava, kun tuttujen työhommien sijaan pitikin nostella jalkoja nätisti ja esittää osaavaa kouluponia. Osallistuimme orin kanssa kakkosluokkaan, joka oli tasoltaan helppo B. Olisin muuten ilmoittanut orin helppo C -tason luokkaan, mutta kaikki paikat oli jo varattu. Jäksteri näytti suorituksen aluksi hieman hapanta naamaa, mutta totteli kuitenkin kiltisti antamiani apuja. Olin onnekseni varannut hyvän tovin alkuverryttelyille, niin ori tapui jopa nätisti voltteihin ja muihin kaarroksiin, eikä jyrännyt paikat jumissa ja lapa edellä. Luokassa oli yhteensä 20 kilpailijaa, ja suurin osa niistä oli kisannut useammainkin kuin kerran koulukisoissa, joten odotin meidän löytyvän aivan sijoittuneiden häntäpäästä. Yllätys olikin suuri, kun tulokseksemme varmistui kymmenes sija - kuuluimme siis osallistujien keskikastiin. Jäksteri vaikutti erittäin tyytyväiseltä päästessään eroon koululiikkeistä ja takaisin kotitallin lämpöön.

01.07.2013 - Suunnistusratsastuskisat ovat mukavaa ajanvietettä, vaikkei hevonen olisikaan mikään duracel-pupu. Suuntasin kera Jäksterin ja muutaman muun hevosen kanssa kohti Mooncruiseria, jossa järjestettiin tallin toiset suunnistuskilpailut. Luokkia oli monta eritasoista, mutta osallistuimme Jäksterin kanssa toisena järjestetyyn helppoon nopeusluokkaan. Ori hieman kummasteli, kun tämän selkään nakattiinkin musta lännensatula valjaiden sijaan, mutta tyytyi kohtaloonsa. Starttasimme orin kanssa kolmantena, mutta starttausvuorolla olisi tuskin ollut mitään merkitystä tulokseen. Kuuma keli vaati jykevältä orilta verot, ja liikuimme paikottain kuin täi tervassa. Rastit olivat kuitenkin helposti löydettävissä, joten niiden etsimiseen ei tuhrautunut ylimääräistä aikaa. Saavuttuamme kaikki rastit löytäneinä maaliin, jäimme odottamaan tuloksia. Jäksteri siirtyi heti heinäverkon kimppuun, eikä liikahtanut niiltä sijoiltaan, ennen kuin lähdin taluttamaan tätä kohti traileria. Jäimme lopulta luokkamme viimeiseksi, mutta eikait työhevoselta voi vaatia mitään kummempaa panosta ratsastuskisassa. Loppupeleissä olen kuitenkin erittäin tyytyväinen reissuumme!

28.06.2013 - Kotikisat ovat Jäksterin mieleen! Tänään päätettiin onnistuneesti orin kotitallilla pidetyt viiden päivän mittaiset työhevoskisat. Myös Jalle otti osaa, tällä kertaa vain kahteen luokkaan: kyntöön ja vetoon. Kyntö ei tunnetusti ole Jäksterin vahvempia puolia, mutta olemme treenailleet orin kanssa kyseistä lajia ahkerasti viimeaikoina. Kisat startattiin 25. kesäkuuta, jolloin Jalle työskenteli ahkerasti kuitenkaan sijoittumatta; ori ei kuitenkaan jäänyt peräpäähän, vaan pysytteli keskikastissa. Toisena päivänä vetoluokassa orilla oli suoraan sanottuna ala-arvoinen suoritus orin kiskoessa kuormaa vain kuuden metrin verran - kyntöluokassa ori suoriutui onneksi himpun verran paremmin 66 pisteellä. Kolmas kerta toden sanoo, vain miten se ruukataan sanoa. Kolmatta päivää edeltävänä yönä Jäksteri oli kokenus jonkin asteen herätyksen, sillä nyt ori nappasi toisen ja kolmannen sijan kyntö- ja vetoluokista! Neljäntenä päivänä saimme nauttia Jallen kanssa jälleen sijoituksen tuomasta onnentunteesta orin sijoittuessa ensin kynnössä kolmanneksi ja vedossa neljänneksi 266 metrillä - pienoinen parannus toisen päivän kuuteen metriin. Kisojen lopetuspäivänä Jalle nappasi vielä yhden sijoituksen kyntöluokasta sijoittuen neljänneksi 72 pisteellä. Vedossa ori oli suurin piirtein sijoittuneiden keskivaiheilla 168 metrillä.

24.06.2013 - MSY:n alaiset match show -näyttelyt Maanan Suomenhevosissa, kutsu
Match show:t ovat mukavaa ajanvietettä ja hevosen valmistelemista virallisiin näyttelyihin. Osallistuimme Jäksterin ja muutaman muun hevosen kanssa Maanan Suomenhevosissa järjestettyihin MSY:n alaisiin näyttelyihin tänään aamupäivällä. Sää oli hyvä: hieman pilvinen taivas, lämpötila +15 astetta. Mätsärit oli rajattu vain suomenhevosille, ja näyttelyissä pyörikin toinen toistaan hienompia suomenhevosia. Osallistuimme Jäksterin kanssa ensimmäiseen luokkaan, joka oli tarkoitettu suomenhevosoreille. Olimme vuorossa jo kolmantena, joten emme joutuneet odottamaan orin kanssa kauaa. Parinamme oli J-suuntaa edustava suomenhevosori Iki-Väinö, joka toimi parinamme myös 31. toukokuut järjestetyissä mätsäreissä Adinassa. Orit olivat siis jo vanhoja tuttuja, eikä kumpainenkaan jännittänyt toisiaan enää tippaakaan. Tuomarit arvioivat molemmat hevoset tarkasti ensin sivustapäin ja lopuksi juoksutuksessa. Jalle käyttäytyi erittäin nätisti ja varmalla otteella, eikä minun tarvinnut kuin näyttää suuntaa. Ori saikin kehuja tämän rauhallisesta luonteeta. Tuomarit saivat lopulta tehtyä päätöksen, ja punaisen nauhan vei tässä erässä Iki-Väinö. Ori oli saanut revanssin, sillä Adinan mätsäreissä olimme Jäksterin kanssa napanneet punaisen nauhan. Jalle pääsi kuitenkin kisaamaan luokkansa sinisten parhaista, ja lopulta pääsikin luokkansa SIN3:ksi, josta olen erittäin ylpeä!

22.06.2013 - Juhannuspäivän agilitytunti, pitäjänä Suvi
Jalle näytti isolta nallekarhulta ravatessaan verryttelyssä Pierren kanssa. Katsojille ei myöskään jäänyt epäselväksi, kuka oli tämän orin omistaja, niin hyvin kaksikon kommunikaatio pelasi alusta lähtien. Vesiesteelle Jalle asteli luottavaisena, Pierren ei tarvinnut mennä sen kanssa edes veteen, riitti että hän lähtetti orin sinne. Jalle tosin innostui hieman keskellä kuopimaan ja aiheutti pienen tulvan kentälle, massiivinen ori kun kuopaisi pohjapressusta palasen pois.. Korjauspuuhien jälkeen ori sai ylittää esteen uudelleen, tosin nyt ei irronunt lupaa vesileikkeihin. Porrasta ori hieman kummasteli, mutta asteli sille kuuliaisena. Tunneliinmenossakaan ei ollut ongelmia, Jalle oli vain hyvin kiinnostunut seinämateriaalista. Pierren huomautuksesta sen tutkiminen jätettiin kuitenkin väliin ja kaksikko siirtyi pujotteluun. Tämän homman juju ei mennyt heti suomenhevosen tajuntaan. Jalle kiltisti hölkötteli Pierren vieressä pitkänsivun, jyräten kaikki tötsät alleen. Tarvittiinkin taluttajalta paljon kekseliäisyyttä, jotta ori saatiin kiertämään tötsät eikä vain juoksemaan yli, mutta muutaman sitkeän yrityksen ja ison kasan luttaantuneita tötsiä jälkeen tämä onnistui. Ehkä seuraavalla kerralla tämän hevosen kanssa jätetään pujottelu väliin ja otetaan joku toinen tehtävä tilalle, pysyvät materiaalikulut maltillisempina..

17.06.2013 - Olin suunnitellut Jäksterin varalle sitä sun tätä seuraavien parin viikon ajaksi. Kotitallilla järjestettäisiin muunmuassa viiden päivän mittaiset työhevoskisat, joihin myös Jäksteri työhevosena ottaa osaa. Tänään oli aika treenailla tulevaa koitosta varten kyntämisen merkeissä. Naapurissa asuva iäkkäämpi pariskunta ei ollut varsinaisesti suoraan kysynyt, voisinko kääntää heidän perunamaansa näinkin myöhäiseen aikaan, mutta sen verran kauan olen asunut kyseisen kaksikon naapurissa, että tajusin taja-ajatuksen heidän pikavisiitille. Lupauduin siis kääntämään perunapellon. Jäksteri saisi auttaa asiassa yhdessä Murkulan kanssa, joten talutin kaksikon naapurin pihaan vietyäni ensin kyntimen kätevästi (ja ennenkaikkea turvallisesti) traktorin kauhaa hyväksikäyttäen. Jäksteri seisoi hievahtamatta paikoillaan, eikä välittänyt pariskunnan haukkuvasta belgianpaimenkoirastakaan. Valjastin hevoskaksikon kyntimen eteen ja aloitin perunamaan järjestelmällisen kyntämisen. Kynnin upposi nätisti maahan, eikä hevosilla ollut mihinkään kiire - näin saatiin tasainen ja varsin mallikkaan näköinen kyntöura. Olin perin tyytyväinen molempien hevosten käytökseen ja työintoon, ja saivatpa hevoset kehuja myös pariskunnalta, jotka vannoutuneina koiraihmisinä eivät useinkaan puhuneet kanssani mitään hevosiin liittyvästä. Porkkanapalat kiitokseksi saaneet hevoset mutustelivat antimiaan tyytyväisen näköisinä.

12.06.2013 - Olimme lähteneet 8. kesäkuuta Jäksterin kanssa Suomessa sijaitsevaan suomenhevosia kasvattavaan Riiviöihin, joissa järjestettiin viiden päivän mittaiset työhevoskisat. Tänään oli viimeinen kisapäivä ja olen kaikenkaikkiaan tyytyväinen orin käytökseen, vaikka ori ei tykännytkään tätä silittelemään tulleista tuntemattomista ihmisistä. Ensimmäisenä kisapäivänä Jallea taisi painaa matkaväsymys ja olimme jokaisessa neljässä luokassa pitämässä peränpitäjien paikkaa. Toinen päivä menikin huomattavasti paremmin orin sijoittuessa peräti kaksi kertaa toiseksi. Kolmantena päivänä ori nappasi neljännen sijan käyttöajoluokasta, mutta muissa luokissa orin esiintyminen oli melko vaisua. Neljäntenä sekä viidentenä päivänä orin suorituksen taso vaihteli, mutta sijoituksia ei liiennyt meille päin. Kunhan pääsemme takaisin kotiin, pääsee ori mitä pikimmin laitumelle rentoutumaan!

09.06.2013 - Jäksterin kanssa startattiin ensimmäiset pitkät kisat, jotka kestivät hurjat viisi päivää. Kisat järjestettiin kuitenkin orin kotitallilla, joten ympäristö oli ainakin tuttu, eli sitä ei tarvinnut turhaa jännittää. Tallipihalla pörräsi tietty lukuisia tuntemattomia hevosia, mutta näihin Jäksteri ei juurikaan kiinnittänyt huomiota. Kisoissa järjestettiin neljä luokkaa - maa- ja metsäajo, veto ja kyntö - joissa jokaisessa ori oli osallisena. Jalle menestyi erityisen hyvin käyttöajoluokissa, sillä ori kuunteli tarkkaavaisesi antamiani apuja ja käskyjä. Myös veto- ja kyntöluokat menivät hienosti, sillä ori oli tottunut kiskomaan sekä raskaita kuormia että kyntölaitetta perässään. Metsäajoluokissakin ori oli kuuliainen ja helppo ohjattava, mutta luokan kovan tason takia emme yltäneet orin kanssa kertaakaan sijoitutneiden joukkoon. Viiden päivän kisat menivät hienosti, ja nyt onkin mukava pitää muutaman päivän loma!

08.06.2013 - Hellelukemat lähentelevät kolmeakymmentä, joten emme ole orin kanssa tehneet viimepäivinä mitään hiostavaa harjoittelua. Muutama maastolenkki kahden viikon aikana ja that's it. Kesä- ja heinäkuun ajaksi olen suunnitellut Jäksterin päänvaivaksi vähän kaikenlaista pientä tehtävää - lähdemme orin kanssa muunmuassa edustustehtäviin maatilapäiville, jossa on näytillä erirotuisia lehmiä, pari lammasta ja sikaa sekä muutama työhevonen Jäksteri mukaanluettuna. Myös työhevoskisoja niin kotitallilla kuin muidenkin omistamissa tiloissa on luvassa kesän aikana, mutta kaiken edestakaisin reissaamisen lisäksi aiomme tietysti myös rentoutua kesälaitumen merkeissä. Työhevoskisojen lisäksi olemme osallistuneet orin kanssa vaihtelun vuoksi myös suunnistusratsastuskisoihin, joista ori on tykännyt suunnattomasti! Jäksterin laidunkausi saattaa tosin olla katkonainen, muutamia viikkoja siellä täällä, mutta tämän en usko oria haittaavan pätkän vertaa. Orin kanssa on osallistuttu myös muutamiin leikkimielisiin match show -tapahtumiin, mutta tarkoitus olisi ilmoittaa Jäksteri myös virallisiin näyttelyihin, mitä kautta ori saatettaisiin saada kantakirjattua.

02.06.2013 - Kotimatka voi alkaa! Vecno Draftsissa järjestetyt työhevoskisat on saatu päätökseen, ja voimme suunnata nyt takaisin kotiin iloisin mielin! Jalle käyttäytyi mallikelpoisesti jokaisen päivän ajan ja oli rodulleen eduksi. Muutamat venäläishevosmiehet olivat erittäin kiinnostuneet kuulemaan enemmänkin suomenhevosesta rotuna. Onnekseni olin ottanut mukaan puoliksi venäläisen kaverini, sillä Venäjällä etenkään vanhemmat miehet eivät puhuneet sanaakaan englantia. Ensimmäinen päivä sujui hieman jännittyneissä tunnelmissa, mutta Jalle yritti parhaansa upouudesta paikasta ja tuikituntemattomista hevosista huolimatta. Ensimmäinen luokka meni hieman penkin alle, mutta käyttöajoluokkaan ori paransi kuitenkaan sijoittumatta. Vedosta, joka tuntuu olevan Jäksterin erikoisalaa, nappasimme helpon tuntuisen kakkossijan!

Toinen ja kolmas päivä sujuivat ensimmäistä päivää leppoisemmissa merkeissä, mutta toisena päivänä ensimmäisenä startattu kyntöluokka ei edelleenkään tuntunut ottavan tuulta siipiensä alle. Nyt orin suoritus tipahti myös käyttöajoluokassa, mutta metsäajoon ori paransi sijoittuen toiseksi 49 pisteellä. Vetoluokassa ori veti lastia 300 metriä, mikä oli vain 17 metriä vähemmän ensimmäisestä päivästä. Jalle sijoittui kolmanneksi. Kolmantena päivänä ori puolestaan petrasi kyntöluokkaan sijoittuen hienosti ensimmäiseksi! Viimeinen päivä vedettiin loppuun hieman uupuneissa tunnelmissa, eikä sijoituksia hellinnyt hienoista yrityksistä huolimatta. Kyntöluokassa ori jäi viimeiseksi vaivaisella yhdellä pisteellä, mutta muissa luokissa ori kuului osallistujien keskikastiin. Olin erittäin tyytyväinen Jallen työintoon ja yleisesti ottaen käytökseen koko reissun aikana - ori oli ansainnut isot rapsutukset ja mahdollisesti myös herkkupalkinnon!

31.05.2013 - Leikkimielessä ja vaihtelun vuoksi osallistuin Adinassa järjestettäviin hevosille tarkoitettuun match show:un kera muutaman hevoseni. Aurinko paistoi koko mätsäripäivän ajan mukavasti, mutta tästä huolimatta lämpötila ei hevosten onneksi kohonnut kovin korkealle. Ensimmäiset hevoseni osallistuivat vasta kuudenteen luokkaan, joka pidettiin kuitenkin neljäntenä kahden luokan peruuntuessa. Ehdimme siis hyvin valmistautua jokaisen hevosen kanssa tuomarin arvioitavaksi. Jallen parina kehään asteli Iki-Väinö -niminen punaruunikko suomenhevosori. Luonteeltaan orikaksikko taisi olla kuin kaksi marjaa, sillä siinä missä Jalle tuntui jatkuvasti torkkuvan narun päässä eikä tämä lotkauttanut korvaansakaan toiselle orille, oli Väinö menossa koko ajan johonkin suuntaan. Tämän takia Jäksterin rakenne oli luultavasti helpommin arvioitavissa. Juoksutusnäytössä Väinö asteli reippain askelin, ja ainakin omasta näkökulmastani vei oman orini mennen tullen askelluksellaan. Jalle palkittiin pareista kuitenkin parempana. Orin rauhallinen käytös saattoi olla osasyy punaiselle nauhalle. Ori ei ollut kuitenkaan oman luokkansa punaisten paras, joten BIS-kehässä oria ei nähty.

27.05.2013 - Vecno Draftsissa järjestetään parin päivän päästä muutaman päivän mittaiset työhevoskisat, joihin myös me Jäksterin kanssa osallistumme. Matka Venäjälle Gdovin pieneen kylään ei onneksi ole järkyttävän pitkä, sillä talli sijaitsi aivan Viron rajan tuntumassa, kaukana Moskovan hälystä. Matka on kuitenkin pitempi kuin mitä olemme ennen Jallen kanssa tehneet, mutta onnekseni ori on rento ja rauhallinen reissaaja. Matka tehdään autolla ja matkan varrelle suunniteltiin useat pysähdykset. Pakkasin tänään kaiken tarvittavan ja tarpeettoman mukaan, jottei varmasti mitään jäisi uupumaan. Olin myös puunannut Jallen matkakuntoon illalla, mutta ori oli talsinut tarhassa suoraan hiekkaisimpaan kohtaan ja piehtaroinut oikeain antaumuksella. Olemme treenailleet Jallen kanssa kotioloissa tätä koitosta varten, joten en uskonut minkään menevän ainakaan kauheasti pieleen. Huomenna lähtisimme matkaan heti aikaisin aamulla!

19.09.2012 - Jäksteri täytti neljä vuotta! Nopeasti se aika menee, sillä tuntuu kuin ori olisi ollut aivan vasta pieni hontelokoipinen varsa. Ori sai syntymäpäivälahjakseen kasan hieman kuivuneita ruisleipäpaloja, joita ori mutusteli silminnähden tyytyväisenä. Olin ostanut orille myös käytetyn lännensatulan, joskin hieman ennakkoon. Orin ei luulisi enää kauheasti kasvavan, joten satulan ei uskoisi menevän enää pieneksi. Orin ratsukoulutus on saatu päätökseen jokin aikaa sitten, ja keveitä työhevoshommia orilla on tehty jo hyvän aikaa. Eihän ori osaa tehdä ratsastaessa oikeastaan mitään jo raskaan ruumiinrakenteensa takia, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Jäksterin kanssa aletaan kilpailemaan työhevosajoissa viimeistään seuraavan vuoden keväällä, mutta olen jo nyt katsellut tulevia työhevoskisoja sillä silmällä, että ilmoittaisin orin niihin. En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi ilmoittaa oria minkäänlaisiin kisoihin, joten Jalle on saanut elellä tähän asti rauhallisesti laidunta kulutellen ja hieman treenaillen ja uutta opetellen.

19.06.2011 - Jäksteri täytti vuoden! Iso poika siitä on tullut verrattuna siihen pieneen ja honteloon varsaan, joka syntyi 19. tammikuuta 2011. Olemme treenailleet orin kanssa tämän kuluneen vuoden aikana hieman kaikenlaista tulevaisuudessa arkipäivän elämää helpottavia taitoja. Tietty myöskään perustaitoja muunmuassa riimun pitämisestä tai nätisti talutuksessa kävelyä ei ole unohdettu, vaikka olemmekin harjoitelleet Jallen kanssa muunmuassa pressun ylitystä, kuljetusautoon menemistä sekä paikoillaan seisomista riimunnarun viistäessä maata. Jalle on osoittautunut erittäin nopeaksi oppijaksi, joten kouluttaminen on ollut helppoa. Ori ei kuitenkaan luota oikeastaan kehenkään muuhun ihmiseen kuin minuun, joten olen joutunut itse tekemään kaiken työn orin kanssa kiireistäni huolimatta. Aina kuitenkin jostakin raosta sai kaivettua sen verran aikaa, että nuorelle pojankoltiaiselle ehtii opettaa edes jotakin pientä. Ihan pelkäksi opetteluksi tämä vuosi ei ole mennyt, sillä olemme käyneet myös maastossa taluttamalla, uimassa läheisellä lammella sekä vain lomailleet. Jäksteri tykkäsikin suunnattomasti päästessään ensimmäistä kertaa kesälaitumelle yhdessä Jantterin, Fokkerin ja muutaman muun hyvän ystävänsä kanssa.

19.01.2011 - Jäksteri syntyi! Pakkaslukemat lähentelivät lähes kolmeakymmentä näin tammikuisena torstaiyönä, kun maailmaan putkahti uusi suomenhevosvarsa. Emän omistajan ja varsan epäonneksi tamma kuitenkin menehtyi synnytyksessä, vaikka kokenut varsoja olikin. Jäksteriä pitikin alkaa hoitamaan tuttipulloruokinnalla ja jatkuvalla päivystyksellä. Lupauduin itse hoitamaan varsaa, ja siitä lähtikin kehkeytymään kestävä ystävyyssuhde. Loppujen lopuksi Jäksteri jäi omistukseeni, sillä ori teki ostajaehdokkaille heti kättelyssä selväksi, ettei ollut kiinnostunut heidän tarjoamistaan kodeista. Myös alkuperäiselle omistajalleen ja kasvattajalleen ori alkoi pistää hanttiin arkipäiväisissäkin asioissa. Pikkuhiljaa alkoi näyttää siltä, ettei ori tottelisi ketään muuta kuin minua. Lopulta löimme orin kasvattajan, Julian kanssa kauppakirjat lukkoon ja Jäksteri muutti virallisesti omistukseeni.