iiii. Jemmari oli hyvätapainen luotto-ori, joka toimitti pääasiassa ravihevosen virkaa. Juoksijaksi orilla oli kuitenkin myös yllättävän kova vetokyky, minkä takia ori tavattiin useamman kerran myös työhevosille järjestetyissä vetokisoissa, joissa ori sijoittui lähemmäs kymmenen kertaa ansaiten mukavat rahapalkinnot. Myös ravihevosena Jemmari sai runsaasti voittoja ja sijoituksia, ja orin statistiikka olikin sen ajan hevosille kovatasoinen - saattaisipa ori pistää kampoihin myös tämän hetken juoksijakuuluisuuksille. Jemmari oli yksi aikansa käytetyimmistä suomenhevosoreista jalostuksessa, minkä huomaa tämän lähes parin sadan varsan jälkeläislistasta. Jemmari on perinyt mitä luultavimmin sekä sukunsa työ- että ravihevosilta piirteitään, joita tämä on periyttänyt yhä edelleen omille jälkeläisilleen. iiiii. Jihto oli tummanrautias ravuriori, joka ei kuitenkaan saavuttanut merkittäviä voittoja urallaan. Orin rungon pituus ei vastannut muiden sen ajan ravihevosten kokoa, mikä saattoi olla osasyynä hieman hitaampaan vauhtiin. 168 senttiä korkea Jihto toimi nuorempana myös tovin aikaa työhevosena, mutta kyntötöiden lisäksi maataloustyöt eivät olleet orin juttu. Jihto sai kuusi jälkeläistä, ja etenkin orin isoa kokoa haluttiin periyttää työhevosille.
iiiie. Kiska oli kohtalaisen menestynyt ravihevonen, jonka valttikortti oli räjähtävä lähtönopeus. Luonteeltaan tamma oli myös periksiantamaton ja kilpailuhenkinen, joten tämä oli kaikkea muuta kuin helppo vastus. Punarautias, 158 senttiä korkea tamma oli kuitenkin herkkä laukkaamaan, joten tämän menestys ei kuitenkaan ollut aina itsestäänselvyys. Tamma varsoi elämnsä aikana neljä jälkeläistä, jotka päätyivät lähinnä ravikäyttöön.
iiie. Veijakka oli työintoinen suomenhevostamma, joka tuli toimeen oikeastaan kaikkien kanssa - oli kyse sitten hevosista, ihmisistä, koirista tai muista eläimistä. Veijakkaa käytettiin pääasiassa talonväkensä työhevosena metsä- ja peltotöissä, mutta oppivatpa talon lapset myös ratsastamaan säyseällä tammalla. Myös matkat kotitalolta hieman kauemmaksi taittuivat kätevästi reippaalla hevosella, kun ei ollut vielä mitään nopeampaa kulkuneuvoa. Vaikkei tamma ollutkaan mikään suurikokoinen tapaus, jaksoi tämä kiskoa huomattavasti itseään painavampia kuormia ilman vastaan panemista. Tamma olikin talonsa luottohevonen, ja suru oli suuri tamman kuollessa ennenaikaisesti pääntautiin. Veijakka jätti kuitenkin jälkeensä muutaman hyvätapaisen jälkeläisen, jotka olivat yhtä innokkaita työläisiä kuin tämä itse.iieii. Perinteisen rautiaan värinen Vilmari oli luonteeltaan helppo oriksi, ja tämä soveltui täydellisesti työhevoseksi. Ori oli kuitenkin yhden ihmisen hevonen, eikä tämä alistunut muiden kuin talon isännän tahtoon. 157 senttimetriä korkea ori oli tuntemattomampi hevonen tämän jäädessä raviradoilla loistaneen puoliveljensä varjoon, mutta jalkarikon takia lopetetuksi joutunut Vilmari sai kuitenkin jatkaa sukuaan kahden varsan verran.
iiiee. Velma oli monitoimitamma, joka oli myös luonteeltaan täysi kymppi. 153 senttiä korkea tamma oli väriltään vaaleanpunarautias liinahtavilla jouhilla, ja tämän päätä koristi pieni tähti. Tamma toimi pääasiassa työhevosena, mutta tämä toimi myös opetusratsuna kotitilansa lapsille. Myös ravipiirit tulivat ainakin pienimuotoisesti tutuksi, sillä Velma nappasi usean pienen ravilähdön voiton. Tamma varsoi seitsemän tervettä ja hyvätapaista varsaa.
iiei. Tummanrautias Taavi oli suomenhevosori, joka oli senttiä vaille 160cm korkea. Taavi oli hieman erakkosielu, joka saattoi viihtyä monta tuntia tarhassa saman lehtipuun alla seisoen. Aikansa hevosten tavoin myös Taavi toimi työhevosen roolissa, vaikka tämä ei rakenteeltaan vastannutkaan perinteistä työsuunnan suomenhevosta. Kyntötyöt ja keskikokoiset puukuormat hoituivat kuitenkin helposti, sillä ori oli ajettaessa kuuliainen ja yhteistyökykyinen. Sporttisempana hevosena Taavi oli myös lyömätön paikallispitäjien välisissä ravikisoissa tämän jättäessä muhkeammat hevoset eittämättä taakseen. Monikäyttöinen ori oli totutettu lisäksi satulaan, mutta ratsun työ ei ollut kuitenkaan se orin juttu. Monikäyttöisyytensä ansiosta Taavi oli aikansa yksi suosituimmista jalostushevosista suomenhevospiireissä.iieii. Työhevosena toiminut Taisto oli Taavi-jälkeläisensä tavoin myös menestynyt ravihevonen omassa pitäjässään. Ori oli helppo ohjastettava, mutta tämä ei tullut kovin hyvin toimeen muiden orien kanssa. Siinä missä solakka rakenne antoi etulyöntiaseman juoksukisoissa, oli se miinuspuoli työhevosten ottaessa mittaa toisistaan. Kokoisekseen hevoseksi Taisto oli kuitenkin yllättävän sitkeä myös metsätöissä, eikä tämä hermostunut pitkistä työpäivistä.
iieie. Muru oli punarautias suomenhevonen, jonka säkäkorkeus oli noin 156 senttiä. Tamma menehtyi äkillisesti alkaneeseen pääntautiin vain 10 vuoden ikäisenä, eikä ehtinyt varsoa kuin kerran. Ennen kuolemaansa tamma oli lähinnä työhevosena kotitilallaan, mutta toimi myös opetusratsuna paikallispitäjän lapsien harjoitellessa hevosmiestaitoja kärryiltä ja ratsailta. Luonteeltaan Muru oli pomminvarma hevonen, joka ei pienestä suuttunut.
iiee. Rautias suomenhevostamma Telma oli oman aikansa perinteistä suomenhevosta edustava yksilö: kookas, työhevostyyppinen ja lähinnä maatalouskäytössä toimiva hevonen. Telma sopi lapsiperheeseen kuin nenä päähän, sillä rauhallinen ja jokseenkin jopa laiska tamma ei välittänyt, vaikka lapset roikkuivat jouhissa, hyppivät selässä tai halusivat puunata tätä tunti tunnin perään. Lisäksi Telma hoiti annetut työt kunnolla, vaikka tätä joutuikin välillä patistamaan liikkumaan reippaammin. Pääasiassa Telma toimi kyntöhevosena perheen muutamalla pellolla, mutta myös metsäsavotassa tuli käytyä joka talvi muutaman kerran. Lähes 160 senttimetriä korkea tamma sai elämänsä aikana kolme jälkeläistä, joista kaikki yhtä lukuun ottamatta jäivät samaan perheeseen emänsä kanssa työhevosiksi.iieei. Vahto oli luonteeltaan hieman laiska ori, jota sai komentaa oikein kunnolla, ennen kuin tämä teki työtä omalla tasollaan. Rautiaalla orilla oli korkeutta 158 sentin verran, ja tämän pääelinkeino oli työhevosena toimiminen. Vahdon omistaja ei kilpaillut orin kanssa tai käyttänyt tätä näyttelyissä, mutta maataloustöissä tämä oli oikein pätevä yksilö. Etenkin kyntötyöt sujuivat jouhevasti tältä kaksi jälkeläistä saaneelta orilta.
iieee. Tiltu oli rautias tamma, jonka elämä kului työhevosena ja jalostustammana. 155 senttinen tamma oli haluttu hevonen työsukuisten suomenhevosten jalostuksessa, sillä tällä oli melko harvinainen mutta menestynyt suku. Työhevosena Tiltu oli itse osaava ja helppo ohjastettava, eikä tämä ollut hullumpi hevonen ratsunakaan. Tamma varsoi yhteensä yhdeksän jälkeläistä, jotka päätyivät kaikki työkäyttöön.
ieii. Senttiä vaille 160 senttimetriä korkea Päksteri oli upea vaaleanrautias suomenhevosori liinahtavilla jouhilla ja papurikkokuvioinnilla. Oman aikansa suomenhevosille tyypillisesti myös tämän orin suvusta löytyi lähinnä juoksija- ja työhevosia, ja myös Päksteri itse kokeili siipiään molemmissa lajeissa. Rakenteellisesti tämä ei ollut yhtä sulavalinjainen kuin perinteinen juoksija, joten mitään huippuaikoja tämä ei tahkonnut. Työhevosena ori oli kuitenkin vertaansa vailla, ja tämä pärjäsi myös lukuisissa piirinmestaruuskilpailuissa. Hyvän vetokykynsä lisäksi ori sai kiitosta jykevästä, työhevostyyppisestä rakenteestaan, ja tämä palkittiinkin lukuisissa näyttelyissä. Vanhemmalla iällä Päksteri myös kantakirjattiin toiselle palkinnolle, ja tämä siirtyi kokoaikaiseksi jalostushevoseksi, joka sai yhteensä 16 jälkeläistä.ieiii. Vaaleanpunarautias Päkkäri oli suomenhevonen liinahtavilla jouhilla ja 162 senttimetrin säkäkorkeudella varustettuna. Maatalokodissa asunut ori aloitti elämänsä ravihevoseksi valmentautuen, mutta hoiti siinä sivussa myös työhevosen virkaa. Päkkäri oli helppo ohjastettava, mutta tämä ei aina viitsinyt hoitaa kisatilannetta loppuun asti, vaan alkoi jarrutella kesken kisan. Ori jätti jälkeensä viisi tamma- ja kolme orijälkeläistä.
ieiie. Vaaleanrautias Piirto oli työhevonen henkeen ja vereen. 157 senttimetriä korkea tamma oli luonteeltaan pomminvarma hevonen, joka pärjäsi hyvin paikallisissa työhevoskisoissa niihin osallistuessaan. Kovin monesti tämän kanssa ei kuitenkaan käyty mittelöissä näyttäytymässä, vaan Piirron toimenkuvaan kuului toimiminen kotitilan kyntö- ja vetohevosena, joka varsoi myös kahdesti ennen vanhuuteen menehtymistään.
ieie. Ruunikko Malta erottuu perinteisestä suomenhevosesta värinsä takia, mutta luonteeltaan tämä vastasi täydellisesti suomenhevosta: sitkeä, kuuliainen ja varmajalkainen. 155 senttiä korkea tamma oli yksi niistä onnekkaista hevosista, jotka selvisivät Suomen soja-ajasta ehjin nahoin takaisin kotiin. Rintamalla ollessaan Mantan luonteesta oli apua, eikä tämä alkuhämmingin jälkeen juurikaan säikkynyt kovia pamahduksia ja taivaalla lentäviä sotilaskoneita. Tamma toimi linkkinä rintamalle tämän kuskatessa tavaraa sinne missä sitä tarvittiin ja tuodessa haavoittuneita ja kaatuneita sotilaita joukkosidontapaikalle. Sodan jälkeen kotiuttamisessa ei ilmennyt ongelmia, eikä Maltalle tuntunut jäävän minkäänlaisia pelkoja tai traumoja sota-ajasta. Malta varsoi ainoaksi jääneen jälkeläisensä kotiuttamisensa jälkeen.ieiei. Miska oli ruunikko suomenhevonen, joka menhtyi jo kohtalaisen vanhana hevosena rintamalla ollessaan. 156 senttimetriä korkea ori joutui keskelle ilmahyökkäystä, ja tämä lopetettiin kärsimyksistään paikan päällä. Miska oli luonteeltaan ihmisystävällinen hevonen, joka oli pätevä etenkin metsätöissä. Kärryjen edessä ori oli usein kuuliainen, muttei loistanut juurikaan nopeudellaan. Miska jätti jälkeensä kolme jälkeläistä, joista yksi menehtyi heti varsana.
ieiee. Miina oli tummanpunarautias suomenhevostamma, joka menehtyi varsoessaan viimeistä jälkeläistään. Tamma jätti kuitenkin jälkeensä seitsemän varsaa, jotka ovat jatkaneet emänsä kavionjälkiä pitkin työhevosina. Luonteeltaan tämä 155 senttiä korkea tamma oli hieman omalaatuinen, eikä tästä aina osannut sanoa minkälaisella mielellä tämä aloittaisi päivän työt. Miina oli kuitenkin erittäin ihmisrakas hevonen, joka tuli toimeen kaikkien kanssa.
ieei. Kaikki ravipiirejä vähänkin seuranneet tuntevat varmasti seuraavan hevosen: Nallikas, 158 senttimetriä korkea, tummansävyinen juoksija. Nallikas piti hallussaan sen ajan kylmäveriennätyksiä usealla eri matkalla, ja ori napsikin suurkilpailuvoittoja tavallisten ravivoittojen tapaan tuon tuosta. Orin ennätykset saatiin rikottua vasta vuosikymmeniä tämän kuoleman jälkeen. Kilpailuviettiselle Nallikkaalle ei löytynyt kunnollisia vastustajia, mutta täysin voittamaton ori ei ollut rämäpäisen luonteensa takia – ori saattoi sooloilla omiaan ja jättää ohjastajan avut huomiotta, mistä seurasi usein varmalta näyttäneiden voittojen valuminen valjakon ulottumattomiin. Uskomattomasta menestyksestään huolimatta Nallikas ei jättänyt jälkeensä kuin parikymmentä jälkeläistä tammojen tiinehtyessä huonosti orin toimesta.ieeii. Vaikka punarautias Nestori tunnetaankin pääasiassa juoksijalegenda Nallikkaan isänä, ei tämä itsekään ollut hullumpi ravihevonen. Rakenteellisesti tämä vastasi täydellisesti J-suunnan suomenhevoselle asetettuja ihanteita, ja myös orin askeleet olivat kaunista katseltavaa. 159 senttinen ori voitto monet muut nopeudessa, mutta tämä oli herkkä laukkaamaan, ellei ohjastaja saanut tätä kuriin. Orimaiselle Nestorille syntyi Nallikkaan lisäksi 11 jälkeläistä.
ieeie. Hali oli upea suomenhevostamma tummanrautiaalla karvapeitteellä ja komeilla valkoisilla merkeillä jaloissa ja päässä. 154 senttinen tamma oli nopealiikkeinen ja herkkä ajaa, mikä teki tästä erinomaisen ravihevosen. Paikallisissa kisoissa Hali pärjäsikin hyvin, mutta isommille kilpakentille siirryttäessä tamman taso ei ollut enää riittävä. Tamma varsoi yhteensä kuusi varsaa, joista menestynein on suomenhevosori Nallikas.
ieee. Nelma oli hieman mitäänsanomattoman näköinen suomenhevonen, joka oli 145 senttimetrin säkäkorkeudella Jäksterin suvun yksi harvoista pienhevosista. Vaaleanrautias tamma oli luonteeltaan erittäin kiltti ja hyväntahtoinen hevonen, joka tuli toimeen etenkin pienten lasten kanssa. Nelma oli kuitenkin myös arkajalka, joka arasteli uusia tuttavuuksia ja säikkyi kovia ääniä. Pienen kokonsa lisäksi Nelma erottuu muusta suvusta myös käyttötarkoituksellaan: heiveröisen rakenteensa ja pienten askeliensa takia tammasta ei ollut voimakkaaksi työhevoseksi tai nopeaksi ravuriksi, mutta muuten tämä oli kärryjen edessä kuin kotonaan, ja tamma toimikin pääasiassa valjakkohevosena erilaisissa tapahtumissa. Nelma jätti jälkeensä vain yhden jälkeläisen, sillä pienikokoisia suomenhevosia ei silloin juuri arvostettu.ieeei. Rautias Muju oli 153 senttimetriä korkea suomenhevosori, jonka raskas rakenne yhdistettynä kohtalaisen pieneen kokoon sai orin näyttämään melko hullunkurisen näköiseltä. Ori oli kuitenkin yllättävän terhakka työhevonen, ja tämä jaksoi kiskoa huomattavasti omaa painoaan isompia lasteja. Pari jälkeläistä jälkeensä jättänyt ori ruunattiin melko nuorena hankalan luonteen takia - ruunauksen jälkeen Mujun luonne tasoittui ja orista tuli rauhallisempi.
ieeee. Nimekäs oli ainoan varsansa Nelman tavoin vaaleanrautias pienhevonen, jolta löytyi säkää 143 senttimetrin verran. Nimekäs oli luonteeltaan kiltti ja työhaluinen, mutta pieni koko oli iso haittapuoli työhevosen töitä tekevälle tammalle. Tamma jouduttiinkin lopettamaan vain 10-vuotiaana rasitusvammojen takia, sillä tämän keho ei ollut riittävän vahva vaativiin maataloustöihin. Nimekäs kokeili siipiään myös ravurina, muttei ollut riittävän nopea kisahevonen.
eiii. Rölli oli komeanvärinen suomenhevosori perinteisellä rautiaalla karvapeitteellä, valkoisilla takajalan sukilla ja pitkällä valkoisella piirrolla päässä. Rakenteellisesti tämä työhevostyyppinen ori ei kuitenkaan saanut juuri kiitosta, ja etenkin orin kehnot jalka-asennot saivat noottia. Vain tyydyttävä rakenne ei kuitenkaan vaikuttanut Röllin käyttöominaisuuksiin, vaan tämä oli ahkera ja tunnollinen hevonen niin metsä- kuin peltotöissäkin. Orin ohjastaja joutui kuitenkin olemaan tarkkana, ettei tämä alkanut sooloilla omiaan kesken töiden. Päättäväisen käsittelijän kanssa Röllistä kuoriutui hyvä suoritushevonen, joka kilpaili myös pari kertaa paikallisissa työhevoskisoissa, joista tämä nappasi pari sijoitusta ja yhden hienon voiton vetoluokasta. Rölli jätti jälkeensä yksitoista upeaa jälkeläistä.eiiii. Ryökäle oli rautias suomenhevosori 164 senttimetrin säkäkorkeudella ja tyydyttävällä rakenteella. Oria käytettiin näyttelyissä muutamaan otteeseen, mutta suurimmat meriitit tulivat työhevoskisoista, joissa Ryökäle pärjäsi erinomaisesti hyvän vetokykynsä ja erinomaisen askelluksensa ansiosta. Luonteeltaan tämä vanhuuteen menehtynyt ori oli vähään tyytyvä, ja ori jätti jälkeensä yhteensä seitsemän jälkeläistä.
eiiie. Suomenhevostamma Helmi oli väriltään vaaleanrautias, ja säkäkorkeutta tältä löytyi 160 senttimetrin verran. Helmistä ei löydy kauheati tietoja, mutta tämän tiedetään eläneen Pohjanmaalla työhevosena ja käyneen ainakin yksissä paikallisissa näyttelyissä, jossa tämä menestyi kohtalaisesti. Näyttelytuloksista selviää, että tammalla on ollut hyvät ja ilmavat liikkeet. Helmi varsoi kaksi varsaa, joista molemmat olivat oreja.
eiie. Aamu oli suloinen vaaleanrautias tamma liinahtavilla jouhilla ja 152 senttimetrin säkäkorkeudella. Tamma tuli työpainotteisesta suvusta, ja tästä itsestäkin tuli varsin menestynyt työhevonen. Kotitilalla tehtyjen töiden lisäksi tammalla kisattiin myös ahkerasti paikallisissa työhevoskisoissa, joissa Aamu oli yksi vakiokasvoista. Tamma pärjäsikin kisoissa hyvin, ja työkisojen lisäksi tämä menestyi myös hyvin näyttelyissä. Kotipitäjän lisäksi Aamu kävi myös muutamissa isoissa suomenhevosnäyttelyissä kaupunkien läheisyydessä, ja palkittiinpa tamma myös kolmannella palkinnolla kantakirjassa vanhemmalla iällä. Tamma sai pisteitä etenkin ajokokeesta, menestyneistä jälkeläisistä sekä sopusuhtaisesta, työhevoselle sopivasta rakenteesta. Aamu varsoi elämänsä aikana viisi hienoa jälkeläistä.eiiei. Tummanrautias Rokka ei loistanut muuten kuin rakenteellaan ja hyväntahtoisella luonteellaan. 158 senttinen ori tuli ravipainotteisesta suvusta, mutta ei itse pärjännyt juoksijana kuin vain kohtalaisesti jäädessään nopeudessa muille kakkoseksi. Näyttelyissä tämä juoksijalle tyypillisen pitkän ja sporttisen rungon omaava ori kuitenkin putsasi pöydän, ja kuuden varsan isä palkittiin myös kantakirjassa ensimmäisellä palkinnolla.
eiiee. Alma oli kodinvaihtaja, joka ei aluksi tuntunut soveltuvan mihinkään käyttöön. Vaaleanrautiaan Alman kanssa kokeiltiin työhevosajoa sekä raveja, mutta tämä ei pärjännyt kummassakaan lajissa kuin vain kohtalaisesti. Kärryhevosena tämä oli hieman arka, mutta ratsuna tämä näytti parhaimmat puolensa. 152 senttinen tamma päätyi lopulta pääkaupunkiseudulla asuvan varakkaan porvarin hevoseksi ratsu- ja näyttelykäyttöön.
eiei. Säkke oli tummanrautias suomenhevosori, jolla jaloissaan puhtaanvalkoiset merkit. Säkke on hevonen, joka muistetaan lähinnä tämän lennokkaista ja matkaavoittavista liikkeistään. 159 senttinen ori ei kuitenkaan ollut erityisen lahjakas ravihevonen, ja tämä päätyikin noin viisivuotiaana lopettamaan raviuransa laukkaherkkyytensä takia, minkä jälkeen ori myytiin eteenpäin. Säkke päätyi hieman varakkaampaan perheeseen, jossa tämä toimi lähinnä kärryhevosena ja eräänlaisena näytöshevosena markkinoilla. Vaikkei ori niittänytkään mainetta ja mammonaa, haluttiin tämän askeleita saada jalostettua eteenpäin, ja ori olikin yllättävän kysytty siitoshevonan temperamenttisesta luonteestaan huolimatta. Säkke astui elämänsä aikana yhteensä lähes 40 tammaa, joista hieman yli kolmekymmentä tiinehtyi.eieii. Särö oli hyväliikkeinen suomenhevosori, joka oli väriltään komea tummanpunarautias. Korkeutta tältä orilta löytyi hieman yli 160 senttimetriä, ja tämän bravuurina toimi jouhevat ja hyvin pyörivät liikkeet. Ravihevosena Särö oli luonteeltaan kilpailuviettinen, mutta pysyi kuitenkin hyvin ohjastajan käsissä. Neljän varsan isä oli myös palkittu näyttelyhevonen, mutta tämä ehti menehtyä ähkyyn ennen kantakirjaustilaisuuteen osallistumista.
eieie. Etuna oli rautias suomenhevostamma valkoisilla jalkamerkeillä ja 158 senttimetrin säkäkorkeudella. Luonteeltaan tämä tamma oli hyvinkin haastava tapaus, eikä tämä tullut toimeen kuin harvojen ja valittujen kanssa. Juoksijasukuinen Etuna kilpaili itsekin ravikisoissa kohtalaisen hyvällä menestyksellä, mutta tämän tulisuus teki tästä herkän laukkaajan. Etuna menehtyi nuorena toisen jälkeläisensä varsomisessa.
eiee. Santtu oli ruunikko suomenhevostamma 153 sentin säkäkorkeudella ja tammamaisella luonteella. Tamma osasi olla haastava hevonen, joka oli kuitenkin painonsa arvosta kultaa oikeanlaisen ihmisen käsitellessä tätä. Ensivuotensa Santtu asui kotitilallaan ja opetteli emänsä mukana maatilan töitä, mutta tamma myytiin nopeasti eteenpäin, koska tämä ei ollut riittävän vahva työhevonen metsätöihin painavien lastien vetäjäksi. Santtu muutti lähelle Tampereen esikaupunkialuetta, jossa tämä toimi eräänlaisena mainoshevosena omistajansa ohjastamana. Tarvittaessa tämä ansaitsi oman ruokansa vossikkahevosena. Tamma nautti ihmisten seurasta, muttei pärjännyt kuin harvojen ja valittujen hevosten kanssa. Tammaa yritettiin astuttaa useaan otteeseen, mutta tämä tiinehtyi vain kerran varsoen tammavarsan.eieei. Ruska oli ruunikko suomenhevonen, joka ruunattiin 5-vuotiaana hankalan käytöksen takia. 154 senttinen hevonen ehti kuitenkin astua yhden tamman, ja tämä jätti jälkeensä yhden jälkeläise. Luonteeltaan Ruska oli hankala hevonen, mutta tämä rauhoittui hieman kastraation jälkeen. Vanhuuden vaivoihin lopetettu Ruska ei kilpaillut kertaakaan, mutta työhevosena tämä oli hyvinä päivinä varsin osaava tapaus.
eieee. Tummanrautias Simuna toimi maatalouskäytössä hyvänä kyntö- ja vetohevosena, ja tamma olikin varsin kysytty hevonen varsojen emäksi juurikin tämän hyvien työhevosominaisuuksien ansiosta. 152 senttinen tamma jätti raskaat työt hieman yli 17-vuotiaana ja parikymppisenä tämä jäi kokopäiväeläkkeelle työhevosen töistä. Simuna varsoi seitsemän jälkeläistä, joista suurin osa peri emänsä lauhkean mutta päättäväisen luonteen.
eeii. Hävikki oli aikansa ensimmäisiä suomenhevosia, jotka kokeilivat miten valjakkoajo luistaa Suomen kansallishevoselta. Rautiaalla orilla oli ilmavat ja hyvin ponnekkaat askeleet, jotka tulivat esille etenkin kärryjen edessä. Harrastuspohjalla olevan valjakkourheilun lisäksi 157 senttiä korkealla Hävikillä kokeiltiin raveja ja työhevosajoa, mutta ori ei ilmiselvästi soveltunut kumpaankaan lajiin hitautensa ja sporttisen kroppansa takia. Maatilalle syntynyt ori myytiinkin hyvin nopeasti eteenpäin soveltumattomana maatilan töihin, ja siitä lähtien ori toimi pääasiassa vossikkahevosena pääkaupunkialueella. Hävikin ansiosta alettiin ihailla yhä enenevissä määrin urheilulinjaista, myös ratsukäyttöön soveltuvaa suomenhevosta, ja useat orin jälkeläisistä ovatkin vain ratsukäytössä olleita hevosia.eeiii. Punarautias ravuriori Hirmu oli komea näky isoine valkoisine jalkamerkkeineen sekä piirtonsa kera, mutta ulkokuori oli vain silmänlumetta. Ori oli nimittäin nimensä mukaisesti varsinainen hirmu luonteeltaan, eikä tämän kanssa tullut oikein kukaan toimeen ennen ruunausta. Ruunauksenkin jälkeen Hirmulle jäi kasa epämiellyttäviä piirteitä, vaikka tasaantumista luonteessa oli huomattavissa. Hirmu ehti astua kaksi tammaa ennen ruunausta.
eeiie. Rautias Usva oli tasan 155 senttimetriä korkea suomenhevostamma, joka oli luonteeltaan melko haastava käsitellä. Tamma kuumui herkästi, mutta tämän kilpailuvietti oli eduksi ravikisoissa, joissa tämä myös pärjästi nopeutensa ansiosta hyvin. Usva asui koko elämänsä Pohjois-Pohjanmaalla, jossa tämä oli kysytty emä juoksijavarsoille. Tamma varsoikin elämänsä aikana yhteensä kymmenen kertaa.
eeie. Hillevi edustaa suomenhevosta sieltä perinteisimmästä päästä: rautias väri, kokoa 155 senttimetriä ja pääkäyttönä maatila- ja metsätyöt. Tamma toimikin omistajiensa kanssa keväästä loppusyksyyn pellolla ja talvella metsässä puita vetämässä. Rauhallisen, tosin jopa hieman laiskanpuoleisen tamman kanssa oli helppo tulla toimeen, ja tätä oli helppo ohjastaa. Hillevi ei ollut mikään ruudinkeksijä eikä kokokaan päätä huimannut, mutta tamman painoa monta kertaa suuremmat puukuormat liikkuivat kuitenkin helposti pitkiäkin matkoja. Peltotöissä tamma oli omiaan, sillä kiireelle ei ollut sijaa, jotta auran tekemät vaot olisivat mahdollisimman syvät ja suorat. Matkat kylälle tai hieman kauempana asuvien sukulaisten luokse sujuivat helposti Hillevin kanssa, ja tamman jalanjälkiä jäivät seuraamaan kaksi jälkeläistä. eeiei. Vaikkei punarautias Härmä ollutkaan mitenkään erityinen hevonen, sai tämä lähes parikymmentä jälkeläistä elämänsä aikana. Suuri jälkeläismäärä suhteutettuna vain kohtalaiseen raviuraan johtui siitä, ettei pienessä pitäjässä ollut orin lisäksi kuin pari nuorta oria, jotka eivät soveltuneet jalostuskäyttöön kuin vasta parin vuoden päästä. Luonteeltaan Härmä oli rauhallinen ja rento oriksi, mikä oli toinen syy jalostuskysynnälle.
eeiee. Hilma on varsansa Hillevin tavoin luonteeltaan hieman laiska, mutta kuitenkin erinomainen työ- ja perhehevonen säyseän ja kuuliaisen luonteensa ansiosta. Vaaleanrautiaalla tammalla oli korkeutta 152 sentin verran, ja tämä loisti etenkin peltotöissä. Suurten puukuormien vedon Hilma jätti suosiolla muille, sillä tältä ei löytynyt riittävästi potkua takapäästä. Hilma varsoi kaksi jälkeläistä, joista toinen oli tamma ja toinen ori, joka ruunattiin myöhemmin.
eeei. Halle on varmasti yksi komein hevonen Jäksterin suvusta. 157 senttimetriä korkealla suomenhevosorilla oli puhtaanvalkoiset sukat jokaisessa jalassa sekä leveä läsi päässä. Upea rautias väritys sädehti kilpaa auringon säteiden kanssa., ja pitkät ja hyväkuntoiset jouhet kruunasivat koko komeuden. Ori olikin paikkakuntansa ylpeys, ei vain ulkomuotonsa vaan myös nopean ja laadukkaan ravinsa ansiosta. Halle oli omana aikanaan varsin menestynyt kylmäveriravuri, ja orilla kierrettiinkin karkeloita ympäri Suomea. Luonteeltaan Halle oli rauhallinen ja hellyydenkipeä ori, ja tarvittaessa tätä pystyi ohjastamaan myös pienempi ja heiveröisempi ihminen. Halle tuli toimeen myös muiden hevosten kanssa, ja tämän rauhallinen luonne oli orin yksi valttikortti jalostuskäytössä - ori saikin lähes 50 jälkeläistä.eeeii. 158 senttiä korkea Hinku vastasi luonteeltaan ruunaa: ori ei juuri turhia kiukutellut, ja tämän käsitteleminen oli helppoa kuin heinän teko. Kilparadalla ori oli haastava vastus etenkin osaavan kuskin kanssa, ja ori sijoittuikin pienempien lähtöjen lisäksi myös muutamissa suurlähdöissä. Ruunamainen Hinku ei saanut kuin pari jälkeläistä elämänsä aikana, sillä tammat eivät oria juuri kiinnostaneet, eivätkä astutukset näin ollen onnistuneet.
eeeie. Tummanrautias Halla oli kovan tason juoksijatamma, joka oli yksi aikansa menestyneimmistä ravuritammoista Suomessa. Tamma lopetettiin 23-vuotiaana vanhuudenvaivojen takia, mutta tätä ennen tamma ehti varsoa yhdeksän jälkeläistä, jotka ovat kukin perineet emänsä lahjat juoksijoina. Luonteeltaan tämä kilpailuviettinen hevonen oli melko äkkipikainen, mutta oikeanlaisen käsittelijän kanssa tätä oli vaikea peitota.
eeee. Ilokas oli kaunis tummanrautias suomenhevostamma pitkillä ja vahvoilla jouhilla. Säkäkorkeutta tältä työmyyrältä löytyi tasan 150 senttimetrin verran, eli mistään isokokoisesta hevosesta ei ollut kyse. Tamma pärjäsi kuitenkin erinomaisesti työhevosen töissä, ja tämä toimikin kuormahevosena erilaisissa rakennusprojekteissa, joista yksi suurimmista oli Pohjois-Pohjanmaalle rakennettu kanava ja voimalaitos. Ilokas oli luonteeltaan pirteä ja sopeutumiskykyinen, joten uudet työympäristöt eivät tätä hätkähdyttäneet. Tamma toimi pari ensimmäistä vuottaan kotitilallaa opetellen työhevosen tavoille, mutta kovin kauaa tämä ei niitä perinteisiä töitä tehnyt. Tammaa ei myöskään koskaan nähty kisakentillä, mutta muutama tämän seitsemästä jälkeläisestä on näyttänyt kykyjään myös kisojen osalta.eeeei. Kasperi oli tummanrautias suomenhevosori, joka kasvoi noin 153 senttimetrin korkuiseksi. Tämä Suomenlahden lähettyvillä asunut ori ei ollut mitenkään merkittävä hevonen, vaan orin elämä kului lähinnä metsätöissä. Kasperin suvusta ei löydy mitään huippu kisahevosia, mutta luonteelliesti kaikki olivat Kasperin tavoin varmajalkaisia ja heppoja käsitellä. Kasperi jätti jälkeensä vain kaksi varsaa.
eeeee. Ilosta ei ole kauhesti säilynyt tietoa. Tammasta tiedetään tämän olleen rautias 149 senttimetriä korkea suomenhevonen, jonka isä oli melko menestynyt raviori Ilo-Pahto. Ilo ei itse kuitenkaan menestynyt ravikilpailuissa hyvin, tai ainakaan tästä ei ole jäänyt mitään merkintöjä tulosvihkoihin. Tamma asui koko elämänsä Pohjanmaalla ja varsoi yhden tammajälkeläisen.