Hovivalhe

virtuaalihevonen / a sim-game horse
Hovivalhe

Virallinen nimi	Hovivalhe "Hoppu"	Painotus	Ravi-/työhevosajo
Syntynyt & ikä	03.03.2015, 9v	Väri & säkä	Kulomusta, 160 cm
Rekisterinumero	VH15-018-1346	Omistaja	Pierre (VRL-10531)
Rotu & skp	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja	Susiraja

Saavutukset:

♕ VRKK Sunnuntairavuri (myönnetty 07/2018)

Arvokilpailumenestys:

♕ Aken Kreivitär 2018 - 4^th
♕ vFinlandia-ajo 2018 finaali - 2^nd

Hovivalhe on kunnon virtapiikki, jota ei tunnu saavan väsyksiin vaikka kuinka juoksuttaisi. Ylipirteän ja aina liikkeessä olevan hevosen kanssa saa pitää silmät ja korvat auki, sillä tylsistyessään Hoppu keksii nopeasti itselleen omaa aktiviteettia. Hoitaessa tämä saattaa esimerkiksi alkaa tuuppia hoitajaa tai ajettaessa siirtyä laukalle, jos ohjastaja on vähänkin omissa maailmoissaan. Työhevosena tamma on toisinaan hieman nopeatempoinen ja rauhaton, sillä tarkkuutta vaativiin tehtäviin tarvitsee pitkäjänteisyyttä, jota Hopulta ei juurikaan löydy. Parhaimmillaan tamma on työajossa juoksu- ja vetoluokissa, joissa saa antaa kaikkensa.

Sukutaulu

i. Vihavaino Ros ^{sh, tprt, 161cm 22,2ake - 145 330ve}	ii. Raken-Poika ^{sh, trn, 157cm Fn, KTK-II 21,5ake - 38 750ve}	iii. Karman Mielikäinen ^{sh, evm}
		iie. Vilutar ^{sh, evm}
	ie. Raju-Pakkaus ^{sh, prt, 165cm 25,3ake - 15 025ve}	iei. Sutenööri ^{sh, evm}
		iee. Raju-Rakastaja ^{sh, evm}
e. Hovijuoru ^{sh, klm, 159cm SV-I 27,2ake - 15 150ve}	ei. Kanteen Hovi-Lantti ^{sh, tprt, 158cm 25,6ake - 29 250ve}	eii. V.I. Turner ^{sh, rn, evm}
		eie. Carmelia ^{sh, m, evm}
	ee. Halavakan Salakavalakas ^{sh, prt, 160cm 29,2ke - 6 900ve}	eei. Kalavale ^{sh, rt, 155cm, evm}
		eee. Sala-Käppänä ^{sh, prt, 154cm, evm}

Jälkeläiset

Sukupuoli & nimi	Syntynyt	Isä	Omistaja
o/t. Varsa	00.00.0000	Ori	Omistaja

Kilpailukalenteri

Ravikilpailut

Saavuttanut voittosumman 116 320€ statistiikalla 63: 6-6-9 (voitto- & totoprosentit: 10% & 33%)

Ennätys: 20,3aly / 22,1ake / 00,0kp / 30,2api

VRER-pisteet: 0p. / VRKK-pisteet: 65p.

Työajokilpailut (sijoituksia 11 kpl)

Päiväkirja ja valmennukset

3. kesäkuuta 2017 - Kaksinkamppailuravit, kirjoittanut Jonna / Kototalli (omistaja)
Aina kesäkuun ensimmäisillä päivillä meillä on lähiympäristön tallien organisoimana hevostapahtuma, joka on tuotu kansan keskellä keskustan pintaan. Lähitienoon ratsastuskoulut järjestivät tänä vuonna katrillinäytöksiä sekä talutusratsastusta hevosten hoitopisteen ohella. Etenkin pienemmät lapset ja pesunkestävät hevostytöt olivat innoissaan harjaamassa kaikkeen tottuneita karvakorvia ja uskalsipa niiden selkään kiivetä myös hevosten kanssa ensi kertaa tekemisissä olevia henkilöitä. Tapahtuman aikana miteltiin myös estekisoissa, jossa kaksi ratsukkoa kisasi yhtä aikaa identtisillä radoilla aikaa vastaan. Paremmin pärjänneet pääsivät jatkoon ja jatkamaan kisailuaan. Me jätimme kuitenkin ratsupuolen tapahtumat välistä ja osallistuimme meillä täysylläpidossa olevien hevosten kanssa uloslyöntiajona kisattaviin suomenhevosraveihin. Raviporukkaa ei näillä tienoilla ihan äärettömän paljon ole, joten suurin osa kisaan osallistuvista hevosista tuli alueen yhdeltä suurimmalta tallilta, Kadotetuista Suomenhevosista, joka omistaa myös meillä hoidossa olevat ravurit. Paikalle kutsuttiin myös meidän lisäksemme pari yksityisen tallin suomenhevosta ohjastajineen.

Kilpailun kulku oli varsin yksinkertainen: ensin valjakot kisasivat pareittain 200 metrin kiihdytyssuoralla voitosta, jonka saanut jatkaisi välieriin ja sieltä vielä tuloksen mukaan joko pronssi- tai kultapeliin. Matka oli ravihevosille epätavallisen lyhyt sillä esimerkiksi meidän tallin Eetos ja Aaja ovat pääasiassa kilpailleet keskimittaista matkaa, joka on hieman päälle kaksi kilometriä pituudeltaan. Hevosen kokemuksella ei siis välttämättä hirveästi ole etua tämänkaltaisessa kilpailussa, ja meidän nuorikotkin saivat kutsun kilpailuihin. Kisaparit jaettiin arvalla ja arpaonni suosikin Pierren ja Kadotettujen hevosia, sillä niistä kukaan ei joutunut kisaamaan toisiaan vastaan, mikä tarkoitti tallille parempia mahdollisuuksia pärjätä. Ensimmäisessä alkuerässä toisiaan vastaan päästelivät 10-vuotias tamma Rillan Mari sekä Kadotettujen kasvattiori Kontrakka KAS, jonka rattailla olen joskus itsekin päässyt istumaan. Valjakot kävivät ennen varsinaista starttia juoksemassa lämmittelypätkät suoralla hiekkapohjalla, joka oli rakennettu avoimelle nurmialueelle keskustassa sijaitsevalle puistikolle, joka oli totuttu näkemään pääalueena vuotuisassa tapahtumassa. Kohta viisivuotiaaksi kääntyvällä Konnalla ei ollut kilpakumppaniinsa nähden samanlaista kisakokemusta takanaan, mutta punaraudikko tuntui suhtautuvan uuteen ja erikoiseen tilanteeseen tyynesti. Itse en lämmittelyjä ehtinyt kovin kauaa seurata ja starttikin jäi katsomatta, sillä ohjastaisin itse seuraavassa lähdössä Aajaa, mutta Janne sanoi Konnalla olleen hyvä työmoraali. Nuoruuden tuoma into ja energisyys ei kuitenkaan ainakaan tällä kertaa riittänyt jatkopaikkaan, vaan liinaharjainen Rillan Mari viiletti ohjastajansa kanssa voittoon lähes hevosenmitalla. Voiton napannut tamma kävi hieman kuumana maaliviivan ylitettyään ohjastajan yrittäessä saada tätä hiljentämään vauhtia.

Seuraavassa lähdössä ratkottiin Rillan Marille ja tämän ohjastajalle kilpapari ensimmäiseen välierään, ja toisessa alkuerässä vastakkain olimme minä Aajan kanssa ja Pierre kokeneen Hovivalhe-tammansa kärryillä. Tässäkin lähdössä vastakkain olivat innokkuus ja kokemus, kun liki kahdeksan ja puolivuotias Hoppu-tamma ravaili lämmittelykierroksella varmoin ottin. Aaja tuntui hieman jännittävän paikalla ollutta isoa yleisömäärää, mutta toisaalta suoralla tehdyt raviharjoitteet ovat meille ennestään hyvinkin tuttuja, joten ehkä meillä on jotain saumaa, kunhan vain tamma ei siirry laukalle. Verryttelysuoralla sain puristella ohjia toistuvasti hakiessani pidätteitä Aajan yrittäessä vaihtaa jääräpäisesti askellajia. Kisavietti meinasi ottaa nuoresta tammasta vallan vanhemman hevosen ravatessa hieman meidän edessämme. Kävimme Pierren kanssa kääntymässä suoran päähän tehdyllä lähtöalueella ja lähtölipun heilahtaessa hoputimme kumpainenkin hevosiamme täyteen vauhtiin. Aaja pinkoi erittäin tarmokkaasti ja se teki huiman loppukirin häviten kuitenkin hyvän startin saaneelle ja tasaisesti juosseelle Hopulle päänmitalla. Kirvelevästä tappiosta huolimatta en kuitenkaan voinut olla muuta kuin tyytyväinen hyvin tilanteen hoitaneeseen tammaan ja hevosiahan tänne oltiin tultu esittelemään, ei mainetta niittämään.

Annoin Aajan ravailla vielä hetken hissukseen puiston sorateillä, kunnes kaarsin sen kuljetusvaunumme luokse, jossa Janne nappasi tamman kiinni ja alkoi aukoa valjaiden solkia ja harjailla tätä suorituksen jäljiltä. Olin itse missannut ensimmäisen lähdön, joten Janne sanoi pärjäävänsä hyvin itsekseen ja tuuppi minut ravisuoran varrelle seuraamaan seuraavaa lähtöä, jossa nähtiin taas tammavoimaa seitsenvuotiaan Hymyvän sekä Pierren kuusivuotiaan Pompeji Sejertin ottaessa mittaa toisistaan. Sejertti oli noussut pienoiseksi ennakkosuosikiksi sen räjähtävän kiihtyvyytensä ansiosta, mutta toisaalta tamma on hylätty monesti maalilaukasta, joten tasavarmasta Hymyvästä voi hyvinkin olla vastusta Kadotettujen Suomenhevosten omistamalle ja Pompejin kasvattamalle tammalle. Jo lämmittelyn aikana tammakaksikko meinasi lähteä kilpasille ja ohjastajat joutuivatkin hillitsemään hevosiaan ennen varsinaista lähtöä. Valjakot kävivät pyörähtämässä päässä ja lähtölipun heiluessa ohjastajat ajoivat hevosiaan eteenpäin. Sejertti sai hieman huonon lähdön ja näytti jo hetken ajan, että tamma siirtyisi laukalla, mutta se pysyi kuin pysyikin vaaditussa askellajissa ja lähti kirimään hyvän lähdön saanutta Hymyvää. Sormet ristissä toivoin tutulle tammalle menestystä ja Sejertin kiriessä vuoden vanhempaa tammaa hetki hetkeltä kiinni katsomon kannustus yltyi yltymistään. Viimeisillä kymmenillä metreillä askeltaan entisestään pidentänyt Sejertti kiri aivan kilpasiskonsa rinnalle ja maalilinja ylitettiin vieri vieren ja voittaja piti tarkistaa maalikamerasta. Pidätin hengitystäni ja päästin ilmoille raikuvat taputukset tuomarin julistaessa Sejertin voittajaksi!

Kauaa en ehtinyt voitosta illakoida, vaan riensin äkkiä takaisin kuljetusvaunulle, josta Joni oli jo lähdössä Eetoksen rattailla istuen. Toivotin vielä Jonille hyvät juoksut ja rapsutin liinaharjaa otsasta ennen valjakon siirtymistä lämmittelemään. Kilpaparina meillä täyshoidossa olevalle Eetulle toimi Kadotettujen Suomenhevosten kuusivuotias tamma, Kuis Vain Kiipelissä. Katsojat tahtoivat nähdä myös välierissä orivoimaa, joten kannatukset yltyivät Jonin ohjastaessa Eetoksen yleisön eteen. Parivuotta Eetosta vanhempi Listi höristeli orin tavoin korviaan yleisön äänähdyksille, mutta molemmat juoksivat kuitenkin pääpiirteittäin rauhallisesti ja muistivat myös kuunnella ohjastajiaan. Lähtö sujui tuttuun tapaan alkaen päädyn kautta tehdyllä käännöksellä ja siitä seuraavalla 200 metrin tulisella taistolla. Viimeinen lähtö sujui ilman ongelmia ja kilpapari oli alusta loppuun asti erittäin tasainen, mutta Joni sai iskostettua hevoseen kunnon kilpavietin ja viimeisillä metreillä tehty loppukiri siivitti Eetoksen ainoanan orina välieriin. Kiipelissä-tamma tipahti siis ikävästi pois kisoista, mutta se oli tarjonnut Eetokselle hyvän vastuksen ja valjakoiden välistä kamppailua oli yleisönkin makoisa seurata.

Alkuerien jälkeen tilanne näytti seuraavalta: ensimmäisessä välierässä starttaisi Rillan Mari ja Hovivalhe, toisessa nähtäisiin Pompeji Sejertti ja meidän Jonin ohjastama Latokartanon Eetos. Välierissä mentiinkin hieman enemmän tosissaan, mutta tunnelma ei ollut missään nimessä kiristynyt äärimmäisyyksiin. Rillan Maria ja Hovivalhetta juoksutettiin vielä heti rennon letkeässä ravissa ennen ensimmäisen välierän alkamista. Molemmat tammat olivat juosseet vaikuttavasti ensimmäisissä lähdöissään, mutta oma kannatukseni kääntyi kauniin tummanraudikon Hopun puoleen. Satakuntalaisen kasvatustyön tuloksena syntynyt Rillan Mari päästeli kuitenkin alkumatkan karvan verran paremmin ja Hovivalhe ohjastajineen joutui tyytymään pronssitaistoon, jossa kisattaisiin seuraavan välierän häviäjää vastaan. Toinen välierälähtö käytiin Sejertin ja Eetoksen välillä, ja ainoana orina jatkoon päässeen Eetun ravatessa innokkaasti ja virtaviivaisesti eteenpäin kuumui alussa hieman jälkeen jäänyt Sejertti antaen matkan puolivälissä muutaman askeleen verran näyttöä laukastaan. Joni ja Eetos saivat siis ravata ilman paineita maaliin, sillä laukka tarkoitti suoraa häviötä.

Sejertti-tamma kohtasi siis pronssiottelussa Hovivalheen ja lähtö aloitettiin heti Sejertin saadessa tasata hengitystään, jotta lähtö olisi kaikin puolin reilu molemmille. Pierrelle ei ollut hirveästi väliä kumpi tamma veisi kolmannen sijan, sillä molemmat tammat tulivat hänen tallistaan ja kuulemma kumpikin tarvitsisi onnistumisia. Viimeisessä välierässä startanneen Sejertin saatua sopivan mittainen paussi alkoi pronssiottelu, joka sujui molempien hevosten osalta ilman isompia hätiköintejä. Edellisessä lähdössään hyvin juossut Hoppu teki myös nyt varsin kelpo juoksun, mutta aiemmin laukan myötä hyllytetty Sejertti pisti paremmaksi edellisen epäonnistumisen myötä ja ravasi itsensä kolmannelle sijalle ja kiinni 150 euron palkintosummaan. Neljänneksi tippunut Hovivalhe sai ohjastajineen sadan euron palkintopotin, kun taas kultalähdössä kisattaisiin 500 euron potista.

Eetos tuntui kahdenkin lähdön jäljiltä vielä virkeältä ja halukkaalta juoksemaan, sitä taisi oikeastaan lähinnä ärsyttää lyhyet pyrähdykset, joiden jälkeen täytyi taas himmailla vauhtia. Kymmeniä tuhansia euroja urallaan tienannut Rillan Mari toimi vaaleanraudikon orin kisaparina ja lähtölipun liehuttua sekä uusi tulokas että vanha konkari pistelivät parastaan. Ensimmäiset sata metriä hevoset juoksivat tasaisesti ja yleisöstä kantautui äänekkäitä kannustuksia puolin ja toisin. Viimeiden viidenkymmenen metrin aikana Rillan Mari alkoi tehdä hentoa eroa kovasti pinkovaan oriin, joka joutui kuitenkin taipumaan naisvallan edessä. Piiruakaan poikamme ei kuitenkaan antanut periksi, mistä myös orin omistaja oli tyytyväinen. Eetu saikin tapahtumarikkaan päivän päätteeksi Aajan tavoin kunnon rapsutukset ja takin taskusta poimitun puolikkaan leivänkäntyn. Jäähdyttelykierroksella käytyään Eetos irrotettiin kärryistä ja valmisteltiin lähtökuntoon, minkä jälkeen pakkasimme hevoskaksikon kuljetusvaunuun ja lähdimme kuskaamaan kaksikkoa takaisin kotitallille. Palaisimme varmaan ainakin Jannen kanssa käymään vielä myöhemmin puistossa ihastelemassa islanninhevosten passi- ja tölttikisoja samalla radalla kuin mitä kaksinkamppailuravit oltiin pidetty.

28. lokakuuta 2016 - Ensimmäiset Työhevosyhdistyksen alaiset mestaruuskilpailut on nyt taputeltu ja meidän edustusjoukkion kannalta vieläpä melko hyvin saavutuksin, kun kaksi mestaruustitteiä napsahti omille hevosilleni! Kolmen kilpailupäivän päätteeksi jokaisen päivän erilliset tulokset laskettiin yhteen ja muodostettiin varsinaisen mestaruusottelun lopulliset tulokset. Käyttöajoluokkaan talliltamme osallistui yhteensä kymmenen hevosta, joista etenkin ic-o Breandan Mr. Whiteytakey aloitti urakkansa vahvasti tahkoten jo ensimmäisenä päivänä 135/150 -pistettä sijoittuen neljänneksi. Seuraava meidän hevosemme olikin vasta sijalla 25, ja huonoiten omistani suoritui PII Sumutus saaden vain 17 pistettä, mikä voidaan kuitenkin osittain laittaa hevosen nuoruuden piikkiin. Toisena päivänä Whiteytakey teki virheettömän suorituksen saaden täydet pisteet, ylitsevuotavat kehut tuomarilta sekä ensimmäisen sijan. Myös muut hevoset olivat ottaneet itseään niskasta kiinni, kun seitsemänneksi sijoittui Iki-Vässi ja ensimmäisenä päivänä hieman epävarmasti työskennellyt Sumutus oli noussut jo 12. sijalle. Sumutuksen perää pitivät Hovivalhe ja Duanin Joiku, kun taas tuloksissa keskivaiheille jäivät ic-t Anvia ja CB Dreamcatcher, joka on ensimmäinen laatuaan rodussaan meidän tallissamme. 54 osallistujan joukosta viimeinen oli valitettavasti oma hevoseni, kun Altto-ravuri nakkeli hieman niskojaan ohjastajalle eikä työnteko tai yhteistyö pelittänyt tuomarin mielestä kuin kahden pisteen arvoisesti.

Kolmantena päivänä monet aiempina päivinä perää pitäneet hevoseni olivatkin aivan uudenlaisia ohjastaa, ja esimerkiksi Kihitti sijoittui kolmanneksi erittäin rennolla työskentelyllään sekä Hovivalhe seitsemänneksi, jonka jälkeen tuli Dreamcatcher-orini. Whiteytakey ei tänään näyttänyt niin kovia otteita kuin aiempina päivinä, vaan sen pistesaldo viimeiseltä päivältä oli 42 ja tuloksena 28. sija. Siinä missä Javina-tamma on kunnostautunut viime aikoina hyvin raviradoilla, ei se viimeisenäkään päivänä antanut itsestään hirveän hyvää kuvaa työhevosena. 43:ksi jääneen tamman on ilmeisesti syytä pysytellä vain raviradoilla. Lopullisissa tuloksissa ainoana sijoittuneena oli Hovivalhe, joka oli tehnyt päivästä toiseen tasaisen varmoja suorituksia, joissa kuitenkin olisi vielä hieman petrattavaa. Kahden ensimmäisen päivän aikana itsestään paljon antanut Whiteytakey sijoittui lopulta kahdeksanneksi. Vässi teki toisena päivänä parhaan suorituksensa, muttei muinakaan päivinä tehnyt mitään ala-arvoisen huonoja esityksiä. Joiku petrasi ensimmäisen päivän huonon suorituksensa jälkeen saaden yhteensä 242 pistettä. Meidän hevosista lopulta viimeiseksi jäi Javina, joka näytti pitkää nenää työhevosajolle.

16. kesäkuuta 2015 - Noin viikko sitten, tarkalleen 7.6. sovimme Susirajan kanssa kauppakirjasta koskien 3-vuotiasta suomenhevostamma Hovivalhetta, jonka oli oston myötä tarkoitus muuttaa minun omistukseeni. Omien menojeni takia en kuitenkaan joutunut hakemaan Hoppua kuin vasta noin viikkoa myöhemmin, ja olinkin innosta soikeana huristellessani Susirajan tiluksille kuljetuskoppi auton perässä roikkuen. Susirajan porukka olikin jo valmistellut tamman lähtövalmiiksi, ja pikaisten porinoiden jälkeen ylireipas Hoppu talutettiin autoon, johon se käveli kuitenkin kiltisti ja halukkaasti. Kisaikäinen tamma oli peruskoulutettu kasvattitallillaan, ja tätä oli kehuttu pirteäksi ajaa. Kotiutumisen jälkeen ilmoittaisimmekin Hopun melko pian koelähtöön ja sen myötä varsinaisiin kisoihin. Kotimatka sujui leppoisasti, vaikka hevonen välillä kopistelikin kuljetusvaunun lattiaa tylsistyessään paikoillaan olemiseen.