Kelokorpi

Tallin esittely

Kelokorpi sijaitsee kuvitteellisessa Kemmolan kylässä Pohjois-Pohjanmaalla. Tiluksiin kuuluu muutama hehtaari metsää ja melko paljon myös laidunta - unohtamatta päärakennusta, kolmea tallirakennusta, latoa sekä työntekijöiden pientä mökkiä. Tallit on jaettu eri tehtäviin: oritalli, tammatalli sekä karanteeni-/varsomistalli. Nuoret hevoset asuvat kolmannessa tallissa jonkin aikaa, ennen kuin siirtyvät "aikuisten puolelle". Ladon sisältö on täysin edellisten omistajien jäljiltä, emmekä ole koskaan tutkineet sen tarkemmin, vain sen verran, että jonkinmoiset kärryt sieltä löytyy useiden valjaiden lisäksi.
Hieman rajojemme ulkopuolella sijaitsee lampi, jota ei kukaan muu käytä, joten se on täysin meidän käytössämme. Lisäksi myös laidunten takana kulkevassa joessa voi kahluuttaa hevosia. Kuten mainittua, omistamme melko paljon metsää, jonka polkujen varsilta löytyy runsaasti luonnonesteitä halukkaille. Ne on myös mahdollista kiertää helposti. Loppukesästä pari peltoa on käytössä ratsastukseen. Tallin läheisyydestä löytyy useita hiekkatarhoja, joissa on virikkeitä helposti tylsistyville hevosille.

Kelokorven päärakennus on vanha kivikartano, joka on parin vuosisadan aikana kokenut paljon muutoksia. Sitä on remontoitu paljon niin sisältä kuin ulkoakin. Vielä 1900-luvun alussa kartanossa oli lisäsiipi, mutta se paloi vuoden 1913 tulipalossa.

Tammoilla on oma yhteislaidun, jossa myös varsat pääsevät sosialisoitumaan. Kesäisin tammat ovat varsoineen yötä päivää ulkona, ja vain pahimmilla ilmoilla ne tuodaan sisään. Osa laitumista sijaitsee joen varrella. Muiden kanssa toimeentulevat orit laiduntavat yhdessä, muille on varattu pienempiä laitumia. Orilaitumelle otetaan myös ulkopuolisiakin hevosia sovittaessa. Kesällä hevosilla on yleensä kuukauden kilpailutauko, jolloin orit saavat laiduntaa ja unohtaa kireän stressin.
Tarhoja on pihapiirissä useita. Osa on suurempia yhteistarhoja, mutta pienet tarhat ovat tarkoitettu lähinnä yksinäisille oreille sekä pientä jaloittelua kaipaaville hevosille. Kaikissa tarhoissa on kuitenkin runsaasti tilaa temmeltää. Tarhojen pohja on hiekkaa/soraa, koska hienohelmainen omistaja ei välitä kevään ja syksyn kurarumbasta. Toinen syy hiekkapohjaisiin tarhoihin on rivin ehkäisy. Tarhojen kuntoa ylläpidetään viikottain, jotta pohja pysyy hyvänä. Tarhoissa on vesiämpärit, aitaan kiinnitetyt ruokakipot sekä suolakivi.