PSB-III

Asuu Stall Varjorannassa 20.09.2022 ->

Virtuaalihevonen / A sim-game horse

Valeria Arktis, tuttujen kesken Vale, on maailman paras tamma. Siis ihan oikeasti. Jo varsasta asti kultaisesti käyttäytynyt Vale on ollut aina sellainen mamman pieni "sylivauva", vaikka ei sitten loppujen lopuksi edes mahtunut syliin. Vale rakastaa kiehnätä ja upottaa päänsä syliin.

Hoitaessa Vale on sellainen mussukka, joka tykkäisi ihan koko ajan kiehnätä. Valea voi harjata ihan miten päin vain, vaikka kaulasta alas päin roikkuen. Viilipytyksikin haukuttu tamma antaa myös varustaa itsensä, myös pikkulapsen toimesta. Se avuliaasti laskee päätään suitsien laittoa varten.

Noin muuten Vale ei muista hevosista välitä, mutta tarhatessa jos kohdalle osuu sopiva kaveri, ryhtyy se riehakkaaseenkin leikkiin mielellään. Sillä ei ole tarvetta olla tammapomo, vaan se tulee toimeen sopuisasti suurin piirtein kaikkien kanssa. Yli-innokkaille orimaisille ruunille se saattaa vingahdella ja takapuoli voi nousta kymmenisen senttiä maanpinnasta, mutta ei se mitään tee. Heh, kuuluisat viimeiset sanat.

Tamma on opetettu niin ajolle kuin ratsastukseenkin. Kärryt perässään se jaksaisi juosta vaikka kuinka kauan. Ratsastaessa se on hieman ainakin alkuun kankea, mutta yllättävän vetreäksi se muuttuu lämmittelyn jälkeen, noin niin kuin kylmäveriseksi. Mitään kummoisempia liikkeitä Vale ei osaa, mutta pohkeenväistö sujuu! Maastakäsin sille on opetettu kaiken maailman piruetteja. Valea saa lainata jouluisin vaikka rekiretkelle!

Maastoon Valesta saa hyvän reissukaverin. Se osaa ottaa kaiken niin rennosti, että sen kanssa on turvallista mennä missä tahansa.

i. Fossegrim 21.7aly, VRER-Valio, VRER-Montévalio, VRER-Tähtisprintteri kylmäveriravuri, 158cm, mustankirjava	ii. Fornborgi evm, kylmäveriravuri, 160cm, mustankirjava	iii. Fullhugi   evm, pohjoisruotsinhevonen, 161cm, musta
		iie. Oddlaug   evm, kylmäveriravuri, 155cm, ruunikonkirjava
	ie. Ingunn evm, kylmäveriravuri, 157cm, rautias	iei. Ragni   evm, kylmäveriravuri, 159cm, tummanruunikko
		iee. Idunn   evm, dölenhevonen, 155cm, rautias
e. Vanicka 26.1make kylmäveriravuri, 153cm, musta	ei. Dall Vinn evm	eii. Donna Piril   evm
		eie. Tofteterna   evm
	ee. Vinalill evm	eei. Løkke Tex   evm
		eee. Lille Vira   evm

Sananen suvusta (avaa)

Näyttelyt

01.10.2022 - Rosethorn Estate - Halter Reserve Champion - pt. Spookiness

Palkinnot

25.11.2022 - Performance Studbook - 17 + 17 + 17 + 16 = 67p. PSB-III

Päiväkirjamerkinnät

This is halloween 01.11.2023 - Katriina
Max nauroi niin, että oikein hirnui. Jos kuulin oikein, joku hevosista vastasi sille. Pyörittelin silmiäni miehelle.
"Et oo tosissas... Ravurilla estekisoihin? Älä viitti", Max jatkoi nauraen räkäisesti. Pyöräytin silmiäni uudestaan ja käännyin takaisin kohti käymässä olevaa Juuliaa.
"Me ollaan Valen kanssa hypätty yksittäin 90 senttimetrisiä, niin kyllä me lähdetään siihen pienimpään luokkaan", totesin Juulialle välittämättä Maxin typeryydestä. Olihan hänkin nähnyt, että kyllä me jotain osataan.

Niin että mitä että? Juulia oli syyskuusta asti suunnitellut Rihtniemeen halloween-teemaisia kilpailuja, jotka järjestettäisiin Sauran raviradalla. Koska meidän tallilta ei ollut pitkä matka sinne, sai Juulia minut houkuteltua osallistumaan Valella myös. Eihän me mitään estetähtiä oltu, kuten Max jaksoi ystävällisesti muistuttaa, mutta mitä haittaa siitä olisi? Vale oli tosi hyvässä kunnossa, ja olikin jo aika siirtyä meidän puskailusta muidenkin silmien eteen. Olin sitä mieltä, että Vale tulisi totuttaa mahdollisimman monenlaisiin tilanteisiin, vaikka tosiasiassa sitä tuskin voisi vähempääkään kiinnostaa, missä se liikuttaa kavioitaan toistensa eteen.
Lauantain koulukiemuroihin meistä ei ollut. Tai ehkä Valesta olisi, mutta itse olen niin epävarma kouluratsastajana, että valitsin mieluummin esteet. Viikonloppuna hyppäisimme siis kilpaa 60cm luokassa. Voi apua.

Epäonnea, mutta ehkä pilkistystä tulevaisuudessa? 27.08.2023 - Katriina
Valen kolmivuotiskausi meni vähän miten meni. Tarhassa riekkuessaan tamma oli onnistunut loukkaamaan vasemman etujalkansa ja lavasta oli sitten jokin lihas revähtänyt. Ei onneksi murtumia, mutta tamma oli pistettävä treenistä lepoon. Tilanne oli erittäin harmittava, koska olin suunnitellut Valen ravaavan kilpailuissa ensimmäistä kertaa kolmivuotiaana.
Eipä silti syytä huoleen. En ehkä ollut kokenut ravurin kouluttaja, mutta kyllä me muutenkin saataisiin aika kulumaan! Olen siis opettanut vuoden ajan tammalle ties mitä temppuja. Osaapa se muun muassa takaosakäännöksen, ilman ratsastajaa tosin. Ei ihan joka ravuri siihen pystykään! Ja kun jalan oireilu helpotti, opetin Valen myös satulan alle. Oli kumma juttu, että se ei oikeasti välittänyt pätkääkään, kun ensin asettelin huovan sen selkään, ja melkein heti perään satulan. Satula oli ehkä hieman epäsopiva sille, sillä olin kysynyt Tiialta lupaa lainata Rafaelin lännensatulaa tähän. Muutakaan isoa satulaa ei tallista siihen hätään löytänyt, ja minun oli aivan pakko juuri nyt totuttaa se satulaan! Koska Vale ei ollut moksiskaan painavasta satulasta, päätin ostaa sille oman.
Tällä hetkellä Vale on täysin kunnossa ja treenissä taas. Sauran raviradalla me ollaan pääasiassa harjoiteltu, sinne kun on hyvä matka mennä kärryilläkin. Sen lisäksi, että ravitreenit on käynnissä, on Vale nykyään myös ratsukoulutettu. Ollaan huviksemme hypättykin jonkin verran, mutta ei tamma siinä kyllä hurjana loista. Max on lähinnä nauranut meidän menolle, mutta kyllä me vielä hänelle näytetään!

Varsa saapuu kotiin 20.09.2022 - Katriina
Tänään oli vihdoinkin se odotettu päivä, kun ostamani tamma saapui kotiin. Niin mitä, olen ostanut hevosen? Voi kyllä, enkä edes ihan mitä tahansa, vaan kylmäveriravurin! Kyllä!
Katselin kärsimättömänä tallipihalla, kun hevostraileri valui hitaasti parkkialueelle. Max, Juulia ja Maiju olivat seuranani, Juulia ja Maiju innostuneina uudesta varsasta, Max ei niinkään muuta kuin ihmettelemässä, mitä hittoa jollain ravurilla tehdään. Miehellä kun itsellään on aina ollut vain ratsuja, eikä juurikaan mitään kokemusta ravureiden kanssa toimimisesta. Ei sen puoleen, että minullakaan olisi.
"Miten hitossa sä aiot sen kouluttaa ajoon?" Max tuhahti.
"Kyllä nyt yksi hevonen kärryjen eteen saadaan! Sitä paitsi, opiskelin youtubesta", vastasin tuohtuneena. Juulia nauroi. En voinut myöntää, kuinka minua pelotti. En kuitenkaan voinut enää perääntyä. Max raapi niskaansa.
Vihdoin hevostraileri tuli piha-alueelle asti ja pysähtyi. Juoksin kättä kuskille heilauttaen trailerin taakse. Kuului hiljaista hörinää ja kavioiden töminää lattiaa vasten.
"Miten matka meni, osasiko se käyttäytyä?" huudahdin kuskille, joka juuri hyppäsi alas autosta. "Kyllähän se meni, mitään mölinää ei kuulunut. Avataanhan se ovi siitä", kuski jurisi. Hän avasi takaoven salvat ja laski oven varoen. 8 kuukauden ikäinen musta orvon näköinen tammavarsa yritti kääntää päätään, jotta näkisi taaksensa paremmin.
"Voi, se on ihana!" huudahdin jälleen, täysin haltioituneena.
"No, onhan se ihan... jotain", Max mutisi, mutta huomasin kyllä hänen kiinnostuneen katseensa. "Älä taas viitsi olla tuollainen", Juulia naurahti. Menin traileriin sisälle ja aukaisin Valeria Arktisin narun, ja lähdin peruuttamaan tammaa ulos. "Vale, sehän se on!", katseeni kirkastui, kun vihdoin keksin uudelle hevoselleni nimen jolla kutsua. Valeria Arktis olisi ehkä hieman turhan pitkä nimi lausuttavaksi usein. Kuski ojensi tamman paperit, kun olin saanut sen ulos trailerista. Nyt tämä todella oli totta.
"Mikä lie valepukki", Max mutisi taas.

Olin jo ehtinyt viedä tamman omaan karsinaansa uusille puhtaille kuivikkeille, joita olin pöyhinyt varmasti sata kertaa ennen Valen saapumista. Valella oli edessään heinäkasa, jota se mutusteli tyytyväisenä. Yllättävän hyvin se näytti sopeutuvan, vaikka on muuttanut tuollaisen matkan noin nuorena. Minä ainakin jännittäisin ihan hulluna.