virtuaalihevonen      Aittotaipaleen Tila a sim-game horse
Pääsivu Yksityishevoset Toiminta

Arthea du Chêne Z

Arthea
Nimi: Arthea du Chêne Z "Hera" Painotuslaji: Esteratsastus
Syntymäaika: 04.01.2019, 12v Väri & säkä: Ruunikko, 165 cm
Rekisterinumero: VH21-272-0004 Omistaja: Anamaria Antongiorgi (VRL-10531)
Rotu & skp: Zangersheide, tamma Kasvattaja: Beauchêne Estate Belgia
Saavutukset: EV-I (Kolmivuotiaat 34 p.)

Se taisi olla Jacki joka ensimmäisenä heitti idean yhteisestä hevosesta ilmoille. Mitä me uudella varsalle tehtäisiin, oli ensimmäinen ajatukseni. Osmi & Dina olivat itsekin vielä lapsen kengissä, joten en ollut aivan vakuuttunut, riittäisikö aika kolmanteen nuoreen hevoseen. Kuulemma juuri sen vuoksi tammaduosta täytyi tehdä tammatrio, jotta samanhenkistä seuraa olisi aina kotona olijoilla tarjolla, vaikka yksi lähtisikin päiväksi valmentautumaan tai kilpailemaan. Ei siis auttanut kuin ottaa hattu kauniiseen käteen ja painella Jonnan tykö kärkkymään josko Kototallista löytyisi vielä yksi puoliverisen mentävä tallipaikka. Ja löytyihän se, eli aloimme Jackin kanssa etsiä sopivaa ratsua. Kriteerit olivat varsin löyhät; nuori ruuna tai tamma, joka soveltuisi urheilukäyttöön. Tämän hevosen kohdalla emme etsineet sitä toivottavasti tulevaisuuden huippulupausta, vaan kummallekin omistajalle sopivaa kakkoshevosta. Beauchêne Estaten kasvattama Arthea du Chêne Z tuntuikin aluksi liian fiiniltä meidän käsiimme, sillä sen molemmat vanhemmat ovat kilpailleet rataesteillä kansainvälisellä tasolla, joten emme olleet varmoja pystyisimmekö me tarjoamaan tammalle sen ansaitsemaa kotia. Kasvattajalle oli kuitenkin täysin OK, että kisaismme vähän sitä, tätä ja tuota, emmekä tavoittelisi vain paikkaamme esteratsastuksen eliitissä. Arthea pääsee kokeilemaan taitojaan kenttä- sekä maastoesteratsastuksessa Jackin kanssa ja itse koitan ohjata sitä parhaani mukaan rataesteillä.

Arthea on nuoreksi hevoseksi vähän rajojaan koetteleva hevonen. Sille on selvästi kehittynyt luotto ja kunnioitus ihmisiä kohtaan, mikä tekee siitä miellyttävän hevosen käsitellä. Siinä missä tarhakaverit Dina & Osmi yrittävät karata heti kun silmä välttää ja pureskella aidantolpat hajalle tylsyyden iskiessä, ei Hera keksi samanlaisia vinkeitä. Se saattaa kyllä ensimmäisellä kerralla olla mukana pahanteossa, mutta oppii myös kerrasta mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Sen normaali hoito ja talutus sujuvat hyvin, mutta kovat äänet voivat saada sen levottomaksi. Tammalle ei siis kannata korottaa ääntään jo sen takia, ettei hevonen vauhkoonnu ja sen saa kuuntelemaan myös ilman huutoa ja kovia otteita. Se nostaa kaviotkin nätisti ylös, muttei välttämättä jaksa seisoa pitkiä aikoja kolmella jalalla, joten kavioiden vuolun täytyy hoitua joko katkoittain tai erittäin nopeasti. Heralla on hyppääjän lahjoja ja sillä veri vetää esteradoille. Irtohypytyksessä se liikkuu ryhdikkäästi ja sillä on selvästi silmää ponnistuspaikoille ja askelten mitoituksille sarjaesteillä. Hyppytyylissä itsessään on vielä paljon hiottavaa, mutta tamman kehittyessä fyysisesti sekä henkisesti saadaan siitä varmasti hyvä hevonen esteille.

Arthea Arthea
© luvat on, kiitos!

Hoito-ohjeet:

» Talutus & tarhaus
     » käyttäytyy hyvin taluttaessa, vieraissakin paikoissa voi taluttaa pelkällä riimulla
     » tarhataan Dinan, Osmin ja Ursan kanssa
     » riimu pois hevosen ollessa tarhassa
     » ei märkänä tarhaan, vaan hevonen kuivataan ensin tallissa

» Varusteet tarpeen, tilanteen sekä sään mukaan
     » hypätessä suojat kaikkiin jalkoihin, vyö vatsapanssarilla, romaani sekä martingaali
     » kuvioitu huopa kotikäytössä, kaksi muuta edustustilanteissa
     » estetreenin jälkeen jalat kylmätään geelipatjoilla
     » sietää kylmiä ja kosteita kelejä huonosti, loimitetaan pienilläkin pakkasilla ja sateilla

» Herkkänahkainen
     » käytetään hyönteissumutetta paarmoja, mäkäräisiä ja muita ötököitä vastaan
     » käytetään kuolainkumeja ja vältetään kovia ohjasotteita

Varustekaappi:

» Englantilaiset suitset kumiohjilla
» Kolmipalakuolain, kuolainkumet
» Estesatula, jalustinhihnat, turvajalustimet
» Kolme estehuopaa, romaani
» Kaksi anatomista satulavyötä (toisessa vatsapanssari)
» Juokseva martingaali
» Jännesuojat (etu- ja takajalkoihin)
» Joustopintelit, geelipatjat
» Nylonriimu, nahkainen ketjunaru
» Heijastava ratsastusloimi
» Sade-, talli- ja toppaloimi kaulakappaleella

» Heran päävärinä toimii vihreä
Heran varusteet

Heran varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Hemsbury Saddlery, Mestyn Varuste, Kreivittären Varusteliike & Sokka Luxuries

Sukutaulu

i. Arduino van Cor Z
Z musta 164 cm
ii. Artemon Z
Z musta 167 cm
iii. Adriano Z
EVM Z
iie. Renette Z
EVM Z
ie. Vintage Z
Z ruunikko 162 cm
ei. Visier Z
EVM Z
iee. Lavena Z
EVM Z
e. Hazel van Cor Z
Z rautias 163 cm
ei. Highline Z
Z rautias 163 cm
eii. Hester Z
EVM Z
eie. Larissa Z
EVM Z
ee. Valonia Z
Z ruunikko 164 cm
eei. Verdi Z
EVM Z
eee. Eliza Z
EVM Z

» Jälkeläiset «

01. zangersheide-ori Vivantico Z, syntynyt 05.04.2022 orista Venom Prime

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
   ROHKEUS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: neutraali
   KUULIAISUUS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   TEMPERAMENTTI: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: neutraali
   HERKKYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: melko herkkä
TAIDOT
   NOPEUS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   KESTÄVYYS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   HYPPYKAPASITEETTI: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi
   KETTERYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi
   LIIKKEET: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali

© Arnikan periytymisjärjestelmä v. 1.0


Kilpailukalenteri

ERJ esteratsastus (sijoituksia 44 kpl) / re: 130 cm

Puola 20.09.2020 | Yemene | 130 cm | 1/25
Puola 15.09.2020 | Yemene | 130 cm | 3/25
Ahvenanmaa 05.09.2020 | Mandelbacke | 120 cm | 2/14
Suomi 13.07.2020 | Prime Sporthorses | 130 cm | 3/37
Suomi 12.07.2020 | Prime Sporthorses | 130 cm | 3/37
Suomi 11.07.2020 | Prime Sporthorses | 130 cm | 3/37
Suomi 28.06.2020 | Kisakeskus Bailador | 120 cm | 3/46
Suomi 21.06.2020 | Kisakeskus Bailador | 120 cm | 3/46
Suomi 19.06.2020 | Kisakeskus Bailador | 120 cm | 4/46
Suomi 15.06.2020 | Kisakeskus Bailador | 120 cm | 3/46
Suomi 12.06.2020 | Kisakeskus Bailador | 120 cm | 4/46
Suomi 02.06.2020 | Kisakeskus Bailador | 120 cm | 1/46
Suomi 17.05.2020 | Viljalehto | 110 cm | 5/38
Suomi 12.05.2020 | Syyn Kartano | 100 cm | 6/40
Suomi 26.04.2020 | Team J&K | 100 cm | 3/40
Suomi 25.04.2020 | Kototalli | 90 cm | 3/34
Suomi 24.04.2020 | Kototalli | 90 cm | 4/34
Suomi 23.04.2020 | Kototalli | 90 cm | 3/34
Suomi 23.04.2020 | Team J&K | 100 cm | 5/40
Suomi 21.04.2020 | Team J&K | 100 cm | 4/40
Suomi 20.04.2020 | Kototalli | 90 cm | 2/34
Suomi 19.04.2020 | Kuuran Suomenratsut | 90 cm | 6/40
Suomi 17.04.2020 | Kuuran Suomenratsut | 90 cm | 5/40
Suomi 13.04.2020 | Kuuran Suomenratsut | 90 cm | 1/40
Suomi 12.04.2020 | Kuuran Suomenratsut | 90 cm | 1/40
Suomi 11.04.2020 | Kuuran Suomenratsut | 90 cm | 6/40
Suomi 09.04.2020 | Koistila | 90 cm | 2/30
Suomi 08.04.2020 | Koistila | 90 cm | 1/30
Suomi 06.04.2020 | Koistila | 90 cm | 4/30
Suomi 18.03.2020 | Kototalli | 80 cm | 4/34
Suomi 14.03.2020 | Kototalli | 80 cm | 2/34
Suomi 13.03.2020 | Kototalli | 80 cm | 1/34
Suomi 12.02.2020 | Kadon Kartano | 80 cm | 4/36
Suomi 16.12.2019 | Hornanhovi | 70 cm | 5/28
Suomi 26.11.2019 | Hornanhovi | 70 cm | 3/30
Suomi 11.11.2019 | Hornanhovi | 70 cm | 3/30
Suomi 07.11.2019 | Kadon Kartano | 70 cm | 6/39
Suomi 06.11.2019 | Hornanhovi | 70 cm | 5/30
Suomi 01.11.2019 | Hornanhovi | 70 cm | 1/30
Suomi 26.10.2019 | Mörkövaara | 60 cm | 3/50
Suomi 09.10.2019 | Kadon Kartano | 60 cm | 5/37
Suomi 06.10.2019 | Kadon Kartano | 60 cm | 5/37
Suomi 09.09.2019 | Mörkövaara | 60 cm | 1/14

MEJ maastoesteratsastus (sijoituksia 00 kpl) / me:


Päiväkirja ja valmennukset

13. maaliskuuta 2020 » Heran myynti / Jacki

Tänään Hera kauppasin Heran eteenpäin, mikä ei kuitenkaan varsinaisesti vaikuttanut yhtään mihinkään. Myynti tapahtui nimittäin tallin sisällä ja kauppasin Anamarialle vain oman osuuteni tammasta, josta en lopulta ollut saanut itselleni haluamaani kakkoskenttähevosta. Ana oli myös ominut tamman itselleen ja sen viikot täyttyivät vain heidän menoistaan, minkä vuoksi näimme parhaaksi siirtää ruunikon kokonaan Anan nimiin. Käytännössä muutoksia tehtiin siis vain paperilla, tamma on ja pysyy yhä meidän tallissa ja jatkaa Anamarian kanssa treenausta ja kilpailemista aivan kuten he ovat tähänkin mennessä tehneet. Puolikkaan hevosen myynti aukaisee minulle kuitenkin uusia ovia, sillä olen aikaisemmin jarrutellut uuden, jo sukunsa puolesta kenttäradoille sopivan hevosen ostoa sen vuoksi, että minulta löytyy jo yhden ja puolikkaan hevosen omistajuus. Voikin siis olla, että talliin astelee uusi puoliverinen jo tämän vuoden puolella.

17. elokuuta 2019 » Kalla CUP:n Summer Fling osakilpailu / Jacki

Vaikka elokuuta on eletty jo yli puolenvälin, on kesää onneksi vielä jäljellä. Kisaviikonlopun kruunasi onneksi aurinkoinen ja lämmin sää, kun matkasimme Anan, Jonna ja Tian kanssa Auburn Estateen, hulppealle Sokan suvun kartanolle, jossa kisatapahtumista onnistutaan aina luomaan unohtumattomia spektaakkeleita. Kartanoa ja kisapaikkaa lähestyessämme meidät opastettiin liikenteenohjaajien toimesta oikealle pysäköintialueelle ja jo sisäänpääsyn kohdalla kävi selväksi, etteivät nämä olleet mitkä tahansa kilpailut, vaan Kalla CUP:n kesän osakilpailut. Hera ja Osmi matkasivat ensimmäisessä autossa ja suomenhevoset Rinna ja Rossi oltiin pakattu Tian ajamaan autoon. Kuljetusrampin avatessani Osmi peruutti vauhdilla takapuomiin ja oli jo täysin valmis astumaan ulos. Anamaria yritti hillitä energistä tammaa ja sihisi sille pari valittua sanaa taluttaessaan puoliverisen lainakarsinaan. Hera käveli säyseästi tanssahtelevan ruunikon perässä ja Tia ja Jonna jäivät vielä purkamaan suomenhevosia.

Tallialueella kävi kova kuhina, mutta Hera asettui heti taloksi siirtokarsinaan ja kävi käsiksi puolilleen täyttämääni heinäverkkoon. Harjailin ja hoidin tamman siinä ohessa ratsastuskuntoon, sillä kohta oli aika siirtyä kentälle verryttelemään. Tia oli avustamassa Osmin valmiiksi laitossa ja jäi vahtimaan starttimme ajaksi Rossia, joka jäi vielä odottamaan omaa vuoroaan kakkosluokassa.

"Miten te aina onnistuttekin saamaan mut mukaan kaikkiin hullutuksiin?" Jonna päivitteli taluttaessamme hevosia hiekkakentälle, johon oltiin pystytetty pari verryttelyestettä. Pari ratsukkoa otti siellä jo lämpöjä alle, osallistuvat todennäköisesti meidän kolmen tavoin Juniorimestaruus-arvoluokkaan, joka oli avoinna vain poniratsukoille, alaikäisille ratsastajille sekä nuorille hevosille. "Eihän sun taivuttelu oo temppu eikä mikään!" Ana naurahti ja kipusi kentän reunalla Osmin selkään. Jonna oli kyllä tavattoman helppo saada suostuteltua mukaan Summer Fling osakilpailuun. Tie Tähtiin Cupin kanssa oli sama homma; ramppikuumeeseen vedoten Jonna torppasi idean ensin kokonaan, mutta niin vain hän toissa vuonna lopulta löytyi osallistujien joukosta. "Ratsastat vaan rennosti niin saa Rinna positiivisen kokemuksen vähän isommista kisoista, tuloksella oo niin väliä!" kannustin häntä ja taputin toverillisesti selkään, ennen kuin nousimme Anan esimerkin mukaan satulaan.

Verryttelyssä Hera tuntui hyvältä; se reagoi apuihin ja suoritti annettut tehtävät sopivalla innokkuudella. Hypyissä riitti sopivalla tavalla poweria ja tamma malttoi keskittyä minuun sekä ennen että jälkeen verryttelyhyppyjen. Toista oli Osmin kanssa, joka innosta soikeana yritti kaahottaa menemään pää viidentenä jalkana, ja näin jo Anamarian elkeistä naisen kiroavan itsekseen satulassa jääräpäistä tammaansa. Muut verryttelijät joutuivat luikkimaan alta pois, kun ruunikko rummutti hiekkapohjalla eteenpäin ja lähes syöksyi verryttelyesteille. “Onneksi ei olla ainoita, jotka aiheuttaa pahennusta!” Anamaria huudahti ratsastaessa ohitseni - kentälle saapunut ruunikonkirjava lämminveriratsu otti myös ilon irti elämästä, ja ratsastaja meinasi olla hätää kärsimässä pidätteiden kaikuessa kuuroille korville.

Minä olin Heran kanssa starttivuorossa heti luokkamme toisena, joten siirryin hyvissä ajoin nurmikentän reunalle odottamaan vuoroamme. Minua ennen starttasi Josefina Rosengård, jonka kanssa olimme kilpailleet vastakkain viimeksi Auburn Estaten järjestämissä Power Jump -rataestemestaruuksissa. Silloin heinäkuun lopussa Josefina veti pidemmän korren ja setvi tiensä aina arvoluokkaan asti, mutta tällä kertaa hänellä oli allaan jokin aivan uudenkarhea hevonen. Josefina teki mustan puoliverisensä kanssa puhtaan perusradan, joten he saisivat vielä myöhemmin suorittaa erillisen uusintaradan. “Pistähän paremmaksi!” Josefina virnisti suuntaani poistuessaan nurmialueelta. Ohjasin Heran kentälle, nyökkäsin tuomariston suuntaan tervehdykseksi ja merkin saatuani ylitin lähtölinjan. Heran laukka pyöri tarmokkaasti ja heti pari ensimmäistä estettä se ylitti vaivattomasti. Se kuunteli suoritti vahvasti ja keskittyi vain ja ainoastaan seuraavaksi lähestyvään esteeseen. Nuori tamma ei häiriintynyt katsomoiden hälystä tai kovaäänisten metelistä, vaan se teki sillä hetkellä parasta suoritustaan. Viimeisenä hypättiin pitkän sivun kahden pystyesteen sarja, jossa tamma hyppäsi tarkasti jalkojaan varoen ja askeleet osuivat esteiden väliin just eikä melkein. Puhdas perusrata takasi pääsyn uusintakierrokselle, ja taputin ruunikkoa kaulalle ja ratsastin sen pois kentältä naamani ollessa yhtä hymyä.

Anamaria oli yhtä hymyä poistuessaan Osmin kanssa radalta oman vuoronsa jälkeen. "Uusinnassa nähdään!" hän heitti suuntaani ja kehui vielä vuolaasti tammaansa, joka oli taas onnistunut yllättämään taidoillaan. “Metriset näytti kyllä teillä helpon näköisiltä!” Jonnakin saapui paikalle ja ojensi Anamarialle vesipullon. Anamaria lähti jäähdyttelemään Osmia lähimaastoon ja odottamaan uusinnan alkua, jota varten siirryin itsekin takaisin hevosalueelle ja aloin valmistella Heraa uudestaan ratsastuskuntoon. Hera oli saanut huilia pidemmän tovin, joten kävin sen kanssa kentällä vielä askellajit kertaalleen läpi ja otin pari verryttelyhyppyä.

Uusinnassa vedettiin hieman modifioitu versio aiemmasta perusradasta. Hyppyjä oli nyt vähemmän, mutta niiden sijoittelu myötä lähestymiset tulisivat olemaan haasteellisempia. Uusintarataa lähti suorittamaan kaksitoista ratsukkoa, joista heti ensimmäinen otti radalta useamman pudotuksen. Onneksi itse ei tarvinnut olla ensimmäisenä starttivuorossa, joten ehdimme Anamarian kanssa seurata pari suoritusta ja bongata radan vaaranpaikat. Kentälle ratsastaessani olin käynyt radan päässäni lukuisia kertoja; tällä kertaa vaakakupissa painaisi virhepisteiden lisäksi myös aika, joten päätin ottaa riskin ja viidennen esteen jälkeen käänsin Heran tiukasti kahden pystyesteen välistä okserille, kun aiemmat olivat hakeneet helpomman linjan ja kiertäneet esteiden takaa. Hera pyörähti ketterästi tehden liki 180 asteen käännöksen, eikä sen suoristaminen viimeiselle okserille tehnyt edes tiukkaa, vaan tamma liisi kevyesti sen yli ja ohitimme maalilinjan ilman virhepisteittä. Anamaria pääsi lähtövuoroon lähes heti meidän jälkeemme, kunhan rata vain oltiin korotettu metrin korkeuteen. Osmi lähti sähäkästi liikkeelle ja se ylitti ensimmäisen trippelin ja muurilla näytti, että hevonen lähti ponnistamaan aivan liian kaukaa ja vetäisi puolet esteestä mukaansa. Niin vain tamma kuitenkin venytti itsensä maksimaaliseen pituuteen ja venyi toiselle puolelle esteen jäädessä koskemattomana paikoilleen. Anamarian ja Osmin nopeus oli aivan toista luokkaa kuin minun ja Heran, mutta nainen halusi pelata varman päälle, eikä kikkaillut lyhyillä lähetymisillä ja tiukoilla käännöksillä minun tapaani. Huolellisella ratsastuksessa myös he tekivät onnistuneen nollaradan.

Junioriluokan uusinnasta vain viisi oli selvinnyt ilman virhepisteitä, joten eiköhän meistä ainakin toinen ole yltänyt sijoituksille asti. Ja niinhän siinä kävi, että ilman ruusukkeita ei kotiin tarvinnut tänään lähteä, sillä Anamaria palkittiin kultakirjailulla koristellulla punaisella ruusukkeella neljänne sijan kunniaksi! Anamaria ja Osmi olivat lisäksi luokan ainoa ratsukko, joka teki metrin korkeudella puhtaat radat sekä perusosalla että uusinnassa. Paremmaksi kuitenkin pistimme, ja Heran suitsiin kiinnitettiin upea käsinkirjailtu sinivalkoinen ruusuke ja kaulaan pujotettiin esteratsastuksen Juniorimestaruusvoiton kunniaksi violetti silkkinauha, johon oltiin sidottu Kallan Kukka & Ruukun toimesta upeita tuorekukkia. Kunniakierroksella oli syytäkin hieman tuulettaa ja antaa tamman päästellä tohkeissaan eteenpäin - kaksi saman tallin ratsukkoa saman luokan kärkinelikossa!

Jonna starttasi myöhemmin iltapäivällä Rossin kanssa vielä 110 cm radalla, jossa ratsukko sijoittui sijalle 12. kahdeksalla virhepisteellä. Rossi tuli huonosti sisään kolmoissarjalle ja pari puomia kolisi ikävästi alas, kun hevonen ei saanut askeleitaan sopimaan väleihin. Radan alku meni liki täydellisesti ja ilman perusradan sarjan pudotuksia ratsukko olisi päässyt melko varmasti myös uusimaan. Jonna oli syystäkin hieman pettynyt, mutta hän ei onneksi ole yhtä kilpailuhenkinen kuin allekirjoittanut, joten pettymyksestä päästiin nopeasti yli ja Estemestaruus-arvoluokan aikana hän oli jo innokkaana kannustamassa minua ja Anamariaa, kun ratsastimme Prime Sporthorsesin puoliverikilpureita 140 cm radalla. Huomenna pääsisimme vielä nauttimaan Tian laadukkaasta ratsastuksesta kouluradoilla ja ensi viikonloppuna palaisimme vielä uudemman kerran Auburniin kisaamaan Summer Flingin kenttäviikonlopussa!

31. maaliskuuta 2019 » Estevarsojen laatuarvostelu / Jacki

Rakenne 7 + suku 10 + käytös tilaisuudessa 1 + irtohypytys 3 + askellajit 4 + lisäpisteet 9 = 34 pistettä

15. tammikuuta 2019 » Myyntivarsan metsästystä / Anamaria

Kun olimme Jackin kanssa sopineet epävirallisen virallisesti etsivämme Osmille ja Dinalle vielä yhden seuraneidin, ei auttanu kuin pistää ostohousut jalkaan ja alkaa etsiä sopivaa nuorta. Meille tarjottiin lyhyessä ajassa useita varsoja usealta eri kasvattajalta ja huomiomme kiinnittyi etenkin Beauchêne Estaten zangersheide-kasvatteihin. Osa niistä oli syntynyt loppuvuodesta ja osa oli vielä odotuttanut syntymäänsä kasvattajan esitellessä tarjontaansa vuodenvaihteen tienoilla. Kuun kymmenenteen päivään mennessä alkuvuoden viimeisetkin varsat olivat syntyneet ja oli aika tehdä lyhyt reissu Belgiaan, josta minulla on aiempien matkojen myötä vain hyvää sanottavaa. Jätimme Suomen paukkupakkaset taaksemme ja matkustimme Belgian miellyttäviin +10 °C lämpötiloihin.

Beauchênessa kaikki oli suurta. Vaikka sekä minä että Jacki olemme kiertäneet paljon maailmaa sekä työskennelleet isoissa ja arvostetuissa siittoloissa ja kilpatalleilla, oli näky vaikuttava tallipihaan kääntyessämme. Punainen tiilitalli kohosi edessämme ja pihalla talutettiin viimeisen päälle hoidetun näköisiä hevosia. Ulkokentän hiekkapohja näytti säännöllisen lanauksen vuoksi koskemattomalta, eikä tallipihan asfalttitiellä näkynyt ainuttakaan heinänkortta. Myös alkuvuoden varsat olivat huolella hoidettuja, siistissä karvassa olevia nuoria. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, sillä emme millään osanneet valita yhtä niin laajasta valikoimasta. Kaikilla oli sukunsa puolesta enemmän kuin riittävästi lahjoja estekentille ja useimmat olivat jo väläytelleet taitojaan irtohypytyksissä. Lopulta päädyimme yhdessä tuumin Arduino-orista ja Hazel-tammasta syntyneeseen Arthea du Chêne Z -tammavarsaan niinkin pinnallisin syin kuin kivasti sointuva nimi sekä suloinen ulkonäkö. Suvun perusteella varsoihin ei voinut tehdä eroja ja luonteeltaankin ne kaikki olivat käsittelyyn tottuneita sekä ihmisystävällisiä. Joukossa oli myös pari uhkarohkeaa hurjapäätä, mutta halusimme Dinan ja Osmin seuraksi jonkin vähemmän reaktiivisen kaverin.

Kaupat sovittiin ja kättä lyötiin päälle samalla reissulla, ja enää oli vuorossa varsan siirto Belgiasta Suomeen. Aloimme yhdessä kasvattajan kanssa suunnitella parasta mahdollista reittiä ja kulkuvälinettä ja sovimme alustavasti Arthean olevan Suomessa helmikuun ensimmäisinä päivinä. Tarkoituksena oli lastata myös kaksi muuta lähialueelta Suomeen tulevaa hevosta samaan kyytiin, jottei kenenkään tarvinnut tehdä matkaa yksin. Me ehdimme puolestamme valmistautua hyvin uuteen hevoseemme ja hoitaa kaikki valmistelut hyvissä ajoin ennen tamman saapumista.

2. tammikuuta 2019 » Varsa nro. 3 / Jacki

"Taasko sun varsas keuhkoo..." Anamarian heittoa ei oltu tarkoitettu kysymykseksi - sen kertoi perään kuulunut syvä huokaus - mutta avasin kuitenkin sanaisen arkkuni: "Anna sille ees hetki aikaa, eihän sillä oo ikää minkään vertaa ja heti pitäs osata olla!" Minun täytyi kuitenkin itsekin myöntää, että Dinalla oli paha tapa alkaa riekkua tarhassa Anamarian viedessä Osmin mennessään päivän harjoituksiin. Mutta ei se Osmikaan täysin puhdas pulmunen ole, yhtä lailla majakka käy kierroksilla perävaunun kadotessa horisonttiin. Tarhassa nuorien perään katsova vanhempi tamma Ursa ei puolestaan tarjoa kaksikolle ikäistään seuraa ja se kyllä hätistää liian innokkaasti iholle tulevat varsat varmoin ottein toisaalle.

Lyhyet ajat toisistaan erossa vielä menee, mutta tulevaisuudessa varttuneempi Osmi aloittaa ratsukoulutuksensa ja viettää yhä enemmän aikaa uusia asioita opetellen. Lisäseura ei siis olisi pahitteeksi. Heitinkin Anamarialle aluksi ihan vitsillä, että "Mitä jos hankkisimme talliin vielä kolmannen varsan? Yhteisomistuksessa se tois vaan puolet lisää hommia nykyseen verrattuna." Aluksi nainen vain naurahti, mutta oli kuitenkin alkanut tosissaan miettiä asiaa heittoni jälkeen, sillä hän alkoi udella oliko mulla jo joku tietty hevonen mielessä ja olisiko sille tarjolla edes tallipaikkaa samalta tilalta.

Mää olinkin lapsuudenkaveriani askeleen edellä, sillä olin aikaisemmin jo ohimennen kysynyt Jonnalta, oliko tyhjillään seisova karsina tulevaisuudessakin vapaa. Oli kuulemma tai ainakaan kukaan muu ei vielä ollut ilmoittanut harkitsevansa uuden hevosen hankintaa. Ja niin mä varasin sen, tallin tällä hetkellä ainoan vapaan karsinan - ellei sairaskarsinaa lasketa mukaan - vaikkei mulla ollut hevostakaan, enkä ollut varmistanut asiaa Anamarialta. Tunnen tummaverikön kuitenkin jo niin hyvin, että uskallan tehdä häntäkin koskevia päätöksiä välillä omin lupinenikin.

Kun tallipaikka oli varmistunut, emmekä keksineet uudesta kaviokkaasta muuta harmia kuin ylimääräinen työ ja viimeistenkin pennosten menetys, aloimme miettiä minkälaista hevosta lähtisimme etsimään. Päädyimme sellaiseen lopputulokseen, että uusin tulokas saisi olla kohtuu ehdottomasti terve nuori lämminverinen ratsuhevonen, joka soveltuisi sukunsa puolesta hyppääjäksi. Kun löyhät kriteerit oltiin laadittu, oli aika aloittaa armoton myyntihevosten selaus. Eikä mennyt kuin ihan hetki, kun meille tarjottiin useita joulukuussa syntyneitä ja tammikuun aikana syntyviksi odotettuja varsoja Beauchêne Estatesta. Niistä sukunsa puolesta kiinnosti etenkin vielä syntymäpäiväänsä odottava varsa.

Ulkoasu © M Layouts   |   Kuva © skeeze (Pixabay lisenssi)