Hurman Voitontahto

KTK-II

Kuvien © Jewell    

Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse

Hurman Voitontahto, tutummin vain Hermanni, on todellinen hurmuri! Se hurmaa kaikki jo pelkällä ulkonäöllään. Ja kun tutustuu oriin tarkemmin, huomaa, että se on muutenkin aivan valloittava persoona. Hermannilla on omat hassut tapansa, jotka kaikki huomaa tutustuessaan. Hermanni on melko helppo käsitellä, joskaan se ei pysy aina harjattaessa paikallaan. Harjaa on hauskempi väistellä. Kavioita putsatessa se mielellään nojaa miltein koko painollaan hoitajaansa, joka pidemmän päälle on hyvin rasittavaa. Orin päätä voi kosketella melkein miten vaan, sillä arkuutta ei ole kuin korvien lähettyvillä. Muuten Hermannia voi rapsutella päästäkin. Jos saavut Hermannin karsinaan, pidä huoli ettei taskussasi ole herkkuja, sillä tämä poika haistaa ne heti, eikä lopeta tuuppimista ennen kuin on saanut edes yhden.
Satulointi on helppoa. Kunhan muistat kiristää vyön ennen kuin nouset selkään... Hyvin nopeasti satula kierähtää ympäri, sillä Hermannilla on paha tapa pullistaa. Herkuilla saa helposti orin mielenkiinnon muualle, jolloin ehtii kiristää vyön. Suitsiminen on hieman hankalempaa arkojen korvien vuoksi. Rauhallisena pysyminen auttaa parhaiten. Noustessasi Hermannin selkään, ota ohjat jo kunnolla käteen, ettei se lähde harhailemaan. Suosittelenkin, että pyydä jotain muuta pitämään sitä kiinni, kun nouset. Muuten Hermanni onkin kuuliainen, hieman hötkyilevä kylläkin. Ravinnostossa se on yllättävän rauhallinen, mutta auta armias kun nostat laukan! Tarkka keskittyminen on valttia, ettei Hermanni räjähdä käsiin. Varsinkin jos kentällä sattuu olemaan esteitä... Ennen ratsastusta ne on hyvä kerätä pois. Kuka tahansa ei vielä saa ratsastaa Hermannilla, sillä koulutus on vielä vähän vaiheessa. Esteille Hermannia on jo opetettu paljon, ja niissä se onkin taitava. Hermanni osaa itse lähes automaattisesti askeltaa oikein esteille, pienellä avustuksella toki. Ja tämä hevonen pyörähtää melkein kuin kolikon päällä.

Traileriin nousemista on opetettu jo pienestä pitäen, joten se on helppoa, kunhan saa ensin suojat päälle.

Kisoissa Hermanni osaa käyttäytyä melko rauhallisesti, kunhan muita hevosia ei tuoda kauhean lähelle. Hermannin kanssa itse pitää olla rauhallinen - jos jännität liikaa, on parempi, että annat Hermannin jonkun muun käsiin odotellessa. Radalla Hermannin keskittyminen on täydellistä ja vauhtia löytyy. Ratsastajan keskittyminen pitää olla myös terästä, ettei turhia aikaa vieviä tiikerinloikkia synny.

02.04.2016, o. Kelokorven Raltti, e. Ratiriti Ralla
04.06.2012, o. Voittoisa Hopea, e. Kadonnut Kaupunkiin
22.04.2012, t. Lumikuusen Hiljainen, e. Humun Huiskaus

Perinteiset kilpailut

Näyttelytulokset

02.05.2020 - Haltiasalo - irtoSERT - pt. Terhi

Valmennukset

14.04.2012, valmentajana Fuyu
"Kirsiina, rauhassa! Muista, että et itse mene mukaan siihen sen sähläämiseen, äläkä ennakoi. Odota hevosta, älä mene sen edelle! No niin uudestaan!"
Voikon orin esteelle tulo oli varsin massiivinen, alkumatka tultiin koottua, iso eleistä laukkaa ja sitten aivan kuin pidätteet olisivat yhtäkkiä muuttuneet täysin olemattomiksi ja ori kiihdytti korvat niskassa esteelle. Ensimmäisellä kerralla nähdessäni tämän Hermannin tyylin, olin jo peittää silmäni, olin aivan varma, että ruumiita tulee tuolla menolla, mutta ori hallitsee itsensä hyvin ja kiihdytys tulee vain hevosen itseluottamuksen puutteesta. Se pelkää ettei pääse yli ja kiidyttää siksi aivan järjettömästi. Ori kuitenkin asettelee askeleensa hyvin ja yli mennään isosti.
Hermannilla kyllä tosin näytti olevan hauskaa, ori esitteli selvästi taitojaan ja toimi muutenkin hyvin. Tehtävänä oli mennä 90cm yksittäistä estettä, mutta ilmeisesti kun mentiin Hermannin äärirajoilla, niin täytyi orin sitten oikein panostaa.
Tätä yksittäistä isoa estettä kierrettiin sitten koko valmennus. Treenattiin rauhallista estelle tuloa, pidätteiden kuuntelua ja rauhallisia, rentoja hyppyjä. Ratsastajan kohdalla treenattiin pidätteitä ja kevyttä istuntaa sekä ajoitusta.

20.09.2016, valmentajana Salazar
Olin lupautunut valmentamaan suokkiori Hermannia kouluratsastuksessa. Ratsastajansa mukaan voikko oli peruskiltti ratsu, joka joskus unohtui säätämään omiaan ja innostui tietyistä asioista herkästi. Ensimmäiseksi laitoin ratsukon menemään melko pienellä ympyrällä, joka ei kuitenkaan ollut vielä voltti. Halusin hevosen hakeutuvan kohti ohjaa ja liikkuvan pyöreällä rungolla, ollen pehmeä sisäkyljestään ja taipuvan kunnolla. Lähdimme hakemaan ensisijaisesti rentoa ja halukkaasti työskentelevää hevosta, joka oli aktiivinen takaosaltaan ja kuunteli hyvin taivuttavia sisäapuja. Nuori hevonen ei ollut täysin avuilla ja keskittyi omiin juttuihinsa enemmän kuin ratsastajaan. Neuvoin tekemään puolipidätteitä sisäohjasta ja ratsastamaan sisäpohjetta kunnolla läpi, pitäen huolta siitä, että oma istunta ei estänyt Hermannia taipumasta, ollen liian suora ja näin antaen ristiriitaisia ohjeita pohjetta ja ohjaa vastaan. Huolellisella ratsastuksella ori alkoi kuunnella ja lopuksi meni kuin vanha tekijä. Laukannostot olivat kuulemani mukaan tälle hevoselle sama kuin karkkipäivä lapselle, ja se innostui vauhdikkaammasta askellajista aika lailla. Otimme ensin muutamia käynti-ravi-käyntisiirtymisiä, jotta Hermanni olisi herkkänä etenkin pidättäville avuille. Nämä menivät hyvin. Laukannostot lähtivät hienosti takaosalta, hevonen hyvässä muodossa ja reaktio tapahtui ensimmäisestä annetusta avusta. Tarkoitus oli tehdä laukasta raviin siirtymisiä, saada ravi ensin kiireettömäksi ja sitten taas nostaa laukka. Yllätyksekseni suokki vastasi pidättäviin apuihin helpolla, vaikkakin siirtyi melkoiseen kiitoraviin. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi rentoutua ja suoriutui laukoista aivan niinkuin niissä ei mitään ongelmaa olisi ollutkaan. Loppuverryttelyt ratsastaja sai hoitaa itse parhaaksi näkemällään tavalla.

Päiväkirjamerkinnät

30.04.2012, kirjoittajana omistaja
Hermanni on ollut omistuksessani jo tammikuusta lähtien, mutta aikaisemmin en ole kerennyt kirjoittelemaan. Vuoden ikäisenähän ori luokseni tuli, orvon ja laihan näköisenä. Nyttemmin, kolme vuotta myöhemmin, ori on jo mahtavassa kunnossa! Hermannilla on jo kisailtu jonkin verran. Tällä hetkellä on vain yksi sijoitus, mutta siitä se lähtee.
Tänään on käyty testailemassa ulkokenttää, hyvässä kunnossa oli ja Hermanni tykkäsi kovasti olla ulkoilmassa. Treenasimme hieman askellusta puomeilla, jotta Hermannin epävarmuus katoaisi vähitellen. Hyppäsimme myös pari 80cm okseria, ja nehän meni mukavalla ilmavaralla. Ehkä liiankin isolla. Lopuksi lähdimme maastoilemaan, rennosti laukaten, jotta ori saisi verrytellä lihaksiaan. Hirveästi en rasittanut Hermannia näin kisojen keskellä, vain herätelläkseni ettei nyt lomailla. Poika olikin oikein nätisti, meinasi revitellä vähän liikaa.
Pienen pienen haavan ori on saanut tarhassa riehutessaan, mutta sekin oli harmiton ja hyvässä kunnossa oleva. Kaikki siis hyvin ja kohti seuraavia kilpailuja!

01.09.2013, kirjoittajana omistaja
Syksy on tullut kovaa vauhtia. Se ei kuitenkaan hiljennä Hermannin vauhtia. Tuntuu siltä kuin Hermanni haistaisi talven tulon ja tämä lumikeikari on jo aivan innoissaan! Hermanni on ollut pienellä sairaslomalla jalan loukkaantumisen vuoksi, mutta onneksi se ei ollut mitään vakavaa, joten kilpaura voi vielä jatkua. Olemme treenailleet jo taas kavaletteja ja orista oikein huomaa kuinka se janoaa kentän toisessa päässä olevia isompia esteitä. Ehkä viikon päästä voidaan niitäkin kokeilla.
Hermannille ollaan suunniteltu jo kovasti tammaseuraa. Hermannilla on jo ennestään kaksi varsaa, joista toinen, Voittoisa Hopea, on erittäin menestynyt. Hermanni on tietojeni mukaan tällä hetkellä jopa isoisoisä! Yksi lapsenlapsenlapsista asustaa meillä täällä, mutta valitettavasti turvallisuuden vuoksi ei orikaksikko saa tavata. No, tammaseuraa on tulossa, ajankohtaa vielä mietitään...