Tirion Pembroke

VH22-022-0143

Welshponi sektio B, ori, voikko, 133cm
syntynyt 06.09.2022, täyttänyt 8v 11.10.2022
kasvattanut Tirion Welsh Ponies
omistaa VRL-05196, Glenfort
ERJ 100cm

PSB-III

Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse

Kuvien © Fee Fotografie  

Tirion Pembroke on poni, joka on hyvä sekoitus isäänsä ja emäänsä. Emältään Bemu on perinyt selkeästi sellaiset rasavillit piirteet, aina ollaan menossa ja kaikkialle on hoppu. Sitten taas isältä on peritty se kauniin karvan sotkeminen mudalla, mutta mudan puutteessa kelpaa oikein pölyävä hiekkakin. Bemu ei tule toimeen muiden orien kanssa, poikkeuksena ratsuponiori Joey - jostain syystä nämä kaksi ovat karsinanaapureina ihan ylimmät ystävät.

Hoitotoimenpiteet on helppo hoitaa, sillä ori rakastaa kaikenlaista rapsuttelua ja siltä tuntuvaa. Sitä saa siis harjata ihan kunnolla, eikä tarvitse pelätä sen kutiavan. Vesihirviöksikin luultu poni pitää myös pesusta, mikä onkin hyvä, kun otetaan huomioon orin omatoimiset mutakylvyt. Bemu yleensä nauttii hoitotoimenpiteistä torkkuen, alahuulta lörpöttäen ja yleensä toista takajalkaa lepuuttaen. Se on helppo varustaa, sillä se lähtee aina mielellään työskentelemään.

Bemu on vauhdikas ja aina valmiina. Sillä on miellyttävät askellajit, silloin kun sen saa rauhoittumaan hieman. Liian innostuneena poni tuntuu lähinnä täyttä vauhtia polkevalta Singeriltä. Ori on siitä mukava tapaus, että sitä ei hätkäytä yhtään erikoisesteet. Sille saa työntää vaikka mitä hirvityksiä eteen - ei kiinnosta!
Esteet on Bemun erikoisalaa ja se hyppääkin mistä vain yli. Sillä on paljon potentiaalia pieneksi poniksi. Orilla on korkeat ja miellyttävät askeleet, mutta valitettavasti ne eivät ihan kouluradoille riitä, vaikkakin sillä on käyty joissakin pienissä humputtelukoulukisoissa mielenvirkistykseksi. Kisamatkat sujuvat aina mukavasti, sillä se on helppo lastata hevosautoon ja se ottaa matkan ajan rennosti. Kilpailupaikalla se on virittynyt, mutta ei kuitenkaan räjähdysaltis.

Porrastetut kilpailut

Näyttelytulokset

18.03.2024, Tirion Welsh Ponies, Halter Reserve CH (HRCH), päätuomari: Tiikeri

Päiväkirjamerkinnät

kirjoittaja omistaja
"Se saapui, se saapui!" hihkuin mielessäni, ja ehkä vähän ääneenkin. Ostamani uusi welshponi tuli trailerin kyydissä, Walesista tänne Herefordshireen. Kuski kertoi, että poni oli ollut aikaisemmin hermostunut, mutta loppujen lopuksi keskittynyt syömään heiniään. Ei siis ihan huono, kyllä tästä kisaponi leivotaan!

Talutin nuoren ponin ulos trailerista ja annoin sen hetken ihmetellä ympäristöään. Jostain kuului vaimeaa hirnahtelua. Bemu vastasi nuoren orin innokkuudella.
"Kyllä sä vielä kerkeet", tokaisin hymyssä suin. Tästä tulisi kisaponin lisäksi aivan varmasti loistava siitosorikin. Siitä ei ollut epäilystäkään. Kuski antoi ponin paperit ja muut lentolehtiset mukaani, hyppäsi takaisin autoonsa ja lähti. Annoin ponin maistella parkkialueen reunalla kasvavaa ruohoa. Mutta ei mahan täydeltä. Eri maa, eri pöpöt.

Olin vienyt Bemun karsinaansa, sillä oli jo aika ruokkia hevoset. Jakaessani ruokia, huomasin, että Bemu teki jo kovaa vauhtia ystävyyttä Joeyn kanssa, eikä kumpikaan välittänyt, että toinen on ori. Varsinkin Joeya ihmettelin, koska se ei aikasemmin ole pitänyt muista oreista. Ehkä Bemu aiheutti jonkinlaista hoivaviettiä, en tiedä. Vein joka tapauksessa kummallekin pojalle vielä ruuat, toivotin hyvät yöt ja sammutin suurimman osan valoista lähtiessäni.

kirjoittaja omistaja
Oli kirpeä ilma, maa oli hieman jäässä. Vain rahina kuului hiekkatiestä ponien pärskähtelyn lisäksi. Olimme lähteneet 11-vuotiaan siskontyttöni Maryn kanssa maastoretkelle, minä Joeylla ja Mary Pembrokella. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Mary sai lähteä orilla muualle kuin kentälle tai maneesiin, joten ehdottomasti minun oli oltava mukana. Valitsin tietysti ratsukseni Joeyn, koska se on ehdottomasti Bemun lemppari tallin oreista, kun en viitsinyt tammaakaan ottaa. "Mentäisiinkö tästä vasemmalle, jooko?" Mary huikkasi anovasti, silmät loistaen. Tiesin, että hän halusi kokeilla maastoesteitä Bemulla, enkä voinut kieltäytyä. Oli niin hieno sää, että olin hyvällä tuulella, ja niin oli muutkin matkatoverini. "Joo, mennään vaan. Ehkä Joeykin hyppää pari pientä", vastasin nuorelle tytölle. "Se vasta näky olisi", tyttö nauroi. Niinpä. Kyllä Joey pienet ylittää, mutta touhu on lähinnä huvittavan näköistä.
Saavuimme eräälle Glenfortin maastoesteradoista. Valitsimme hiekkapohjaiset esteet, jotta olisi turvallisempaa. Oli niin kosteaa, ja osittain jäistä, että olisimme voineet mennä nurmen puolella. Bemu korskahteli innoissaan, kun Joey silmäili enemmän läheistä niittyä. Joey oli tottunut rallittelemaan siellä ja aivan varmasti kaipasi sinne. "Muista sitten rauhallinen lähestyminen, älä anna sen karata!" sanoin tiukasti Marylle, sillä Bemu näytti siltä, kuin olisi todella tahtonut juosta alta pois ja mennä itsekseen. Mary on taitava ratsastaja, ja osasikin ottaa hyvän lähestymisen noin kuusikymmentä senttimetriselle tukille. Esteellä Bemun häntä oikein pyörähti, kun se innoissaan heitti takajalkansa ilmaan. Varmaotteinen Mary pysyi selässä kuin leikiten, eikä pieni pukin yritys häntä haitannut. Myös minä ja Joey kokeilimme toista, hieman pienempää estettä. Joey lähestyi esteitä vähän hätäisesti, vaikka annoin sille kaiken tukeni. Ylitimme kuitenkin esteen puhtaasti, vaikkakaan emme tyylipuhtaasti. Mary sai hypätä vielä muutaman kerran Bemulla, kunnes käännyimme takaisin kotimatkalle.