Moonbeam Java Joe
Brittiläinen ratsuponi 46.875%, ori, rautias, 146cm
syntynyt 10.03.2013, täyttänyt 8v 10.07.2014
kasvattanut Moonbeam Ponies, Iso-Britannia (evm)
omistaa VRL-05196, Glenfort
KRJ Vaativa B
KTK-II, Ch
Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse
Kuvien © HL & VRL-01811
10/2022 - KTK-II 19 + 19 + 20 + 19 = 77p.11/2022 - Ch
Moonbeam Java Joe syntyi Moonbeam Poniesin jättimäisessä ponisiittolassa Iso-Britanniassa. Se oli syntymästä lähtien kasvattajien silmäterä, olihan se sentään Moonbeam Capellan, menestyneen tamman, varsa. Java Joeta, tuttavallisemmin Joeyta, on käsitelty aivan pienestä varsasta lähtien. Se luottaa ihmisiin ja osaa tukeutua ratsastajaansa pelätessään. Joey peruskoulutettiin kasvattajiensa toimesta, mutta koska siittolan taloudellinen tilanne oli hieman kiikun kaakun, piti hevosia karsia.
Siitä päästäänkin meidän tarinaamme. Löysin myynti-ilmoituksen nuoresta, herrasmiehen tavat omistavasta ratsuponiorista. En minä mitään ratsuponeja etsinyt, minähän olin kantarotuponi-ihmisiä henkeen ja vereen. Ilmoitus jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni, ja päätin luovuttaa - keräsin kimpsut ja kampsut ja matkustin Iso-Britannian pohjoisosaan.
Kun näin Joeyn ensimmäistä kertaa, mykistyin täysin. Olin rakastunut. Ratsuponiin. Matkani oli ollut pitkä, joten olimme sopineet kasvattajien kanssa, että jäisin yöksi heidän luokseen, pohtimaan mahdollista ostostani. Seuraavana päivänä olinkin jo ehtinyt kokeilla ponia niin sileällä kuin esteilläkin, sekä jos mahdollista, rakastunut vielä vähän lisää. Joey oli mukava hoitaa, mutta toki sillä oli omat orimaiset piirteensä. Eläinlääkärin tarkastus oli sujunut myös hyvin - en nähnyt mitään estettä ponin ostolle, paitsi tietenkin sen, että Joey ei todellakaan ollut mikään "pullaponi" vaan sporttinen urheiluponi. Joey oli kuitenkin valloittanut minut täysin, enkä jäänyt vitkuttelemaan päätökseni kanssa.
Luonteeltaan Joey on oikea herrasmies, joskin silläkin on omia pieniä paheitaan. Poniin ei voi olla rakastumatta - se on täydellinen, säällä kuin säällä, paikassa missä tahansa. Totta kai Joeylla on myös huonojakin päiviä, mutta ne yleensä kääntyy hyviksi.
Joey on mukava hoitaessa - kunhan jaksat vain työntää uteliasta päätä hamuamasta taskuja tai kihnuttamasta itseäsi. Ponilla ei ole pahoja tapoja, kuten näykkimistä tai muuta vastaavaa, sillä sitä on pienestä lähtien käsitelty todella paljon ja se rakastaa ihmisen läsnäoloa. Ei se toki vieraisiin täysin luota samantien, mutta porkkanalla tai parilla saa helpostikin mielen muuttumaan. Joey kutisee herkästi vatsan alta, joten sieltä on harjattava hellemmin. Orin päätä voi käsitellä miten päin tahansa, sillä se nauttii kosketuksesta. Siksi se on helppo myös suitsia. Satulan laitossa itsessään ei ole mitään ongelmia, mutta satulavyön kiristäminen on pidempi prosessi. Joey nimittäin tykkää pullistella vatsaansa.
Kaviot on helppo puhdistaa, samoin kengittäjän työ on helppoa Joeyn kanssa. Se yleensä kyseisissä toimenpiteissä lähinnä vain lepuuttaa silmiään ja antaa huulen roikkua.
Taluttaessa Joeylla pidetään suitsia päässä, sillä vaikka se onkin erittäin kiltti, se on kuitenkin ori. Ikinä ei voi tietää, jos nurkan takaa tuleekin erittäin kiinnostava tamma tai toinen ori. Joey ei nimittäin tule toimeen muiden orien kanssa. Tämän takia Joey myös tarhataan aina yksin, jotta vältytään naarmuilta ja muilta vahingoilta.
Ratsastaessa Joey on työhönsä keskittynyt ja lämpeää todella nopeasti. Ylikuumenemista ei yleensä tarvitse pelätä, joten poni pysyy käsissä lähes aina. Erittäin tuulisella säällä saattaa Joeykin olla tuuliviiri, mutta määrätietoisella eteenpäinratsastuksella ja runsailla pidätteillä saa ponin taas kuosiin. Joey on ehdottomasti kouluratsu, sillä esteillä homma menee lähinnä pelleilyksi, koska ori ei jaksa olla tarpeeksi keskittynyt jalkoihinsa hypätessä. Kouluradalla taas Joeyn askeleiden sulavuus ja keskittymiskyky pääsee oikeuksiinsa. Sitä ei häiritse silloin edes lentävät muovipussit - toki silloin jos ne naamalle lentävät. Ratsastajan täytyy kuitenkin olla määrätietoinen ja jämäkkä, sillä edes Joey ei toimi nappia painamalla, vaikka välillä siltä tuntuukin.
Maastossa Joey osaa käyttäytyä hyvin, vaikka vauhtia tuntuukin löytyvän välillä hieman liikaakin. Ori ei pelkää autoja, joten autoteiden ylittäminen tai niillä kulkeminen ei aiheuta ylimääräisiä vaaratilanteita. Joey kulkee maastolenkeillä niin yksin kuin kavereidenkin kanssa. Ori on aivan mahtava maastokaveri, sillä silloin on mukava ottaa ilo irti vauhdin avulla ja antaa tuulen tuivertaa kasvoilla.
Kilpailupaikoilla ori on jonkin verran hermostunut. Se tottelee kyllä lähes täydellisesti, mutta sen syöminen saattaa olla hankalaa ja orin ylimääräinen pomppiminen saattaa hieman ärsyttää. Radalle päästyään Joey toimii samoin kuin kotioloissakin, ehkä vielä vähän keskittyneemminkin.
| i. Jack of Hearts evm, brittiläinen ratsuponi 50%, rautias, 147cm | ii. King of Hearts evm, angloarabialainen täysiverinen, rautias, 155cm | iii. Basil ox evm, arabialainen täysiverinen, punarautias, 155cm |
| iie. Valencia xx evm, englantilainen täysiverinen, ruunikko, 154cm | ie. Fanny Two Feathers evm, connemara, ruunivoikko, 142cm | iei. Harold evm, connemara, ruunikko, 145cm |
| iee. Vanilla Rose evm, connemara, ruunivoikko, 140cm | ||
| e. Moonbeam Capella evm, brittiläinen ratsuponi 43.75%, rautiaankimo, 146cm | ei. Moonbeam Cape Hunt evm, brittiläinen ratsuponi 50%, ruunikonkimo, 148cm | eii. Corey ox evm, arabialainen täysiverinen, rautias, 152cm |
| eie. Gwyneira evm, welsh b, ruunikonkimo, 135cm | ee. Bember Avril evm, brp 37.5%, rautias, 145cm | eei. Brádach evm, brittiläinen ratsuponi 50%, musta, 144cm (ox x nf) |
| eee. Rosheen evm, brittiläinen ratsuponi 25%, rautias, 145cm (xx x brp(ox x wA)) |
| 14.11.2025 | t. Knockturn Pacamara | e. Kinross Starling |
Sukuselvitys
i. Jack of Hearts on 147cm korkea raudikko ori. Jack kilpaili nuorempana kouluratsastuksessa Vaativaa B:tä. Orin voittolistalta löytyy 3 junioriratsastajien cup-voittoa, seuramestaruuksia sekä kansallisia sijoituksia. Ori kilpaili menestyksekkäästi Smithin perheen tyttärien kanssa noin kymmenisen vuotta. Jack siirtyi uransa jälkeen täysipäiväseen siitoskäyttöön. Ori elää vieläkin, seuranaan monen monta tammaa!
ii. King of Hearts oli kahden rämäpään angloarabialainen rautias varsa. Ori oli korkeudeltaan 163cm, molempia vanhempiaan siis korkeampi. King of Hearts peri luonnettaan enemmän emältään. Se oli rohkea, mutta ei kuitenkaan tyhmänrohkea. Orilla kilpailtiin vain kouluratsastuksessa tasolla Intermediate I. Esteitä ei orilla hypätty ollenkaan, sillä sen keskittyminen ei riittänyt niille. Ori kilpaili menestyksekkäästi 14-vuotiaaksi asti, jolloin se siirtyi täysipäiväiseen jalostuskäyttöön. King of Hearts löytyy sukutauluista 162 varsan isänä.
ie. Fanny Two Feathers on luonteeltaan äärimmäisen rauhallinen sekä luotettava poni. Fanny on 142cm korkea ruunivoikko. Tamma kilpaili nuorempana vain pieniä kilpailuja, eikä koskaan edennyt isompiin. Tamman rakenne oli kuitenkin mahtava, joten se oli siitoskäytössä lähes koko ikänsä, saaden kunnioitettavat 10 varsaa. Tamman jälkeläiset ovat suurimmaksi osaksi hyvärakenteisia sekä menestyneitä kouluratsuja.
e. Moonbeam Capella oli Moonbeam Poniesin jättimäisen siittolan omakasvatti. Se kilpaili aikanaan kouluratsastuksen saralla, luokissa Helppo A ja Vaativa B, riippuen ratsastajasta. Vaativassa B:ssä se kilpaili kansallisia luokkia tuoden monia ruusukkeita kotiin. Se menestyi erittäin hyvin kilpailu-urallaan, voittaen 23 kilpailua ja sijoittuen kolmen parhaan joukkoon 32 kertaa. Menestyksekkään uran jälkeen tamma jäi tilalle siitoskäyttöön. Se varsoi 5 varsaa, joista Joey oli viimeinen. Valitettavasti tammalla iski puhkuri, joka vei lopulta sen todella heikkoon kuntoon. Tamma päästettiin laukkailemaan sateenkaarisillan yli 24-vuotiaana. Sen jälkeläiset ovat olleet lähes yhtä menestyneitä, kuin emänsäkin.
Porrastetut kilpailut
Kouluratsastusjaos (KRJ)
kuuliaisuus ja luonne: 1068.93
tahti ja irtonaisuus: 1351.83
Näyttelytulokset
28.04.2016 - irtoSERT - Jindabyne - päätuom. Christa W.
16.06.2022 - irtoSERT - Ponitila Adina - päätuom. Jannica
Valmennukset
valmentajana Siiri
"Tänään muuten treenataan ihan tosissaan, mulla on sulle musiikki nyt." naurahdin, kun pyyhälsin kannettava stereo kainalossa valmentamaan kesän aikana tutuksi tullutta ratsukkoa. Olimme Kirsiinan kanssa hioneet jo useamman valmennuksen ajan heidän Vaativa B-tasoista küria, ja nyt pääsimme sovittamaan tehtäväkokonaisuuksia ensimmäistä kertaa musiikkiin.
"Voi ei." Kirsiina tokaisi nauraen, ja lähti verryttelemään ratsuaan ravissa.
Joey ja Kirsiina olivat mainio pari, sillä ratsukon yhteinen tekeminen oli rauhallista, seesteistä ja tasapainoista. Ja heitä oli ilo seurata; Kirsiina ratsasti poikkeuksetta hymyissä suin, eikä punarautias orikaan onnetomalta hörökorviensa takaa näyttänyt. Ratsukon kür-ohjelma oli rakennettu ratsukon vahvuuksien ympärille, mutta emme pelänneet ottaa haastetta; esimerkiksi keskilaukkojen ja laukanvaihtojen jälkeen olimme sijoittaneet ohjelmaan käyntiohjelman, jossa oli muun muassa keskikäyntiä vapain ohjin sekä takaosakäännökset. "Kun sä maltat ratsastaa ja valmistella Joeyta tehtävältä toiselle, eihän tässä ole mitään ongelmaa." naurahdin, kun läpikävimme rataa osa osalta läpi.
Musiikiksi olin valinnut ratsukolle mitäs muutakaan, kuin draaman kaarta sisältävää Mozartia, jonka myötä saimme ohjelmaan pientä leikkisyyttä ja iloisuutta. "Mä en kestä, mua ihan hykerryttää katsoa teitä tän musiikin tahtiin. Ootte te vaan niin ihana pari ja tämä musiikki kyllä kaikessa iloisuudessaan tuo sitä vielä paremmin teistä ilmi." nauroin kentänlaidalta, kun ratsukko laukkasi laukkaohjelman läpi iloisen hyppelymusiikin tahtiin.
Tehtäväkokonaisuudet läpikäytyämme annoin vielä muutamia käytännön vinkkejä radan sekä tehtävien ratsastamiseen, jonka jälkeen Kirsiina ja Joey sai luvan suorittaa radan ensimmäistä kertaa kokonaisena alusta loppuun saakka. Musiikin kera, tottakai!
En voinut olla hymyilemättä.
"Mä todella ihmettelen, jos ette ratsasta muutaman viikonlopun päästä palkintosijoituksille. Eihän tässä ole enää mitään korjattavaa, sulla on ihan supermahtava istunta ja Joey tekee tehtävät tasapainoisesti ja rennosti. Ja vitsi mikä vaihto vasemmalle äsken tuli; sellaisen ratsastat molempiin suuntiin, niin pisteitä ropisee ennätysmäärä!" kertasin häkeltyneenä ratsukon tekemisiä. "Takareissa muistat, että et jää kädellä vastaan, niin nekään ei lähde kiertymään vähän paikallaan, vaan niissä säilyy eteenpäinpyrkimys." jatkoin.
Päiväkirjamerkinnät
kirjoittaja omistaja
Kyllä tätä nyt ihmeteltiin ihan porukalla. Talliin oli tullut uusi poni. Koska kolmannen tallin remontti on vielä kesken, joutui uusi junioriponi muuttamaan suoraan oritalliin. Iskettiin Bemu sitten Joeyn viereiseen karsinaan, ja mitä ihmettä! Joey on koko illan ollut niiiiiin kiinnostunut pienestä 8 kuukauden ikäisestä orivarsasta. Aikaisemmin ei Joey ole yhtään sietänyt muita oreja, ja siksi sen viereinen karsina onkin ollut tyhjillään. En tiedä minkä aivopierun johteesta Bemu siihen laitettiin, mutta hyvä kun laitettiin. Niistä on toisilleen seuraa, vaikkakaan ulos niitä ei tulla päästämään yhdessä. Ainakin näin karsinanaapureina ne viihtyvät hurjan hyvin!
Noin muutenkin Joeylla on mennyt hyvin. Pienen kisatauon jälkeen on Joey taas päässyt kouluradoille näyttämään muille mistä kana pissii, sekä ollaan muuten käyty näyttelyissäkin! Tartuntatautien takia emme saaneet jäädä odottelemaan tuloksia, vaan ne tulevat jälkeen päin. Mitään palkintojenjakotilaisuuksia ei siis järjestetä. Ai että, kun jännittämisen jälkeen pääsee jännittämään lisää!
kirjoittaja omistaja
Oli kirpeä ilma, maa oli hieman jäässä. Vain rahina kuului hiekkatiestä ponien pärskähtelyn lisäksi. Olimme lähteneet 11-vuotiaan siskontyttöni Maryn kanssa maastoretkelle, minä Joeylla ja Mary Pembrokella. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Mary sai lähteä orilla muualle kuin kentälle tai maneesiin, joten ehdottomasti minun oli oltava mukana. Valitsin tietysti ratsukseni Joeyn, koska se on ehdottomasti Bemun lemppari tallin oreista, kun en viitsinyt tammaakaan ottaa. "Mentäisiinkö tästä vasemmalle, jooko?" Mary huikkasi anovasti, silmät loistaen. Tiesin, että hän halusi kokeilla maastoesteitä Bemulla, enkä voinut kieltäytyä. Oli niin hieno sää, että olin hyvällä tuulella, ja niin oli muutkin matkatoverini. "Joo, mennään vaan. Ehkä Joeykin hyppää pari pientä", vastasin nuorelle tytölle. "Se vasta näky olisi", tyttö nauroi. Niinpä. Kyllä Joey pienet ylittää, mutta touhu on lähinnä huvittavan näköistä.
Saavuimme eräälle Glenfortin maastoesteradoista. Valitsimme hiekkapohjaiset esteet, jotta olisi turvallisempaa. Oli niin kosteaa, ja osittain jäistä, että olisimme voineet mennä nurmen puolella. Bemu korskahteli innoissaan, kun Joey silmäili enemmän läheistä niittyä. Joey oli tottunut rallittelemaan siellä ja aivan varmasti kaipasi sinne. "Muista sitten rauhallinen lähestyminen, älä anna sen karata!" sanoin tiukasti Marylle, sillä Bemu näytti siltä, kuin olisi todella tahtonut juosta alta pois ja mennä itsekseen. Mary on taitava ratsastaja, ja osasikin ottaa hyvän lähestymisen noin kuusikymmentä senttimetriselle tukille. Esteellä Bemun häntä oikein pyörähti, kun se innoissaan heitti takajalkansa ilmaan. Varmaotteinen Mary pysyi selässä kuin leikiten, eikä pieni pukin yritys häntä haitannut. Myös minä ja Joey kokeilimme toista, hieman pienempää estettä. Joey lähestyi esteitä vähän hätäisesti, vaikka annoin sille kaiken tukeni. Ylitimme kuitenkin esteen puhtaasti, vaikkakaan emme tyylipuhtaasti. Mary sai hypätä vielä muutaman kerran Bemulla, kunnes käännyimme takaisin kotimatkalle.