Baskerville Ciyde Aeron
KTK-II, Ch, VWY-II
Kuvien © scirlin
| Virallinen nimi: | Baskerville Ciyde Aeron | Sukupuoli: | Ori |
| Väri ja säkä: | Tummanruunikko, 132cm | Syntymäaika: | 24.06.2022 3-vuotias 24.09.2022 |
| Rotu: | Welsh cob sektio C | Koulutustaso: | KRJ Helppo A, VVJ Vaativa |
| Kasvattaja: | Stud Baskerville GB | Omistaja: | VRL-05196, Glenfort |
| Rekisterinumero: | VH22-025-0079 | Lajipainotus: | KRJ, VVJ |
Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse
11/2022 - KTK-II 18 + 19 + 19 + 18 = 74p.03/2023 - Ch
01/2023 - VWY-II 6 + 6 + 5 + 21 + 4,5 = 42,5p.
Historiaa
Baskerville Ciyde Aeron syntyi Stud Baskervillessä, suuressa welsh cob-siittolassa viimeisenä varsana emälleen Glynda Iwanille. Olin kuullut, että Baskervillessä oli syntynyt sinä vuonna paljon cobeja, joista monet olivat myynnissä. Aaron ei ollut yksi niistä myytävistä, mutta rakastuin siihen silti täysin. Sillä oli myös ihan hyvä suku, mutta lähinnä sen ulkonäkö vakuutti minut. En tosiaan ollut niitä ihmisiä, jotka ostaisi hevosen vain sen ulkonäön perusteella - varsinkaan varsan, jonka rakenteesta ei voinut vielä varmaksi sanoa mitään, vaikka komea varsa se olikin. Ja niin vain, minun oli aivan pakko saada ostaa se. Istuimme omistajapariskunnan kahvipöydässä varmaan kolme tuntia, kun vakuuttelin heitä myymään orin minulle. Lopulta he luovuttivat ja teimme paperihommat valmiiksi. Kun olisi vieroituksen aika, ori matkustaisi Walesin ja Englannin rajan yli luokseni.
Luonne
Baskerville Ciyde Aeron on yksi mukavimmista ja leppoisimmista oreista, joita olen tavannut. Kotoisasti kutsuttu Aaron on lempeä ja ystävällinen, vaikkakin tammat saavat toisinaan myös sen pään pyörälle. Silloin esitetään niin machoa, kuin olla voi. Muutoin ori on helppo käsitellä ja taluttaa.
Hoitaessa Aaron lähinnä vain torkkuu tai mutustaa heinää. Silloin tällöin pitää toki vastata muiden hevosten hirnahduksiin, mutta pääosin ori on todella nätisti. Se on helppo hoitaa ja se nostaa nätisti kaviot yksitellen. Suitsiessa ori voi hieman nostella päätään, mutta tämä on tulkittavissa lähinnä innostukseksi, jota orin on vaikea hallita. Kun ori on muutaman kerran heilutellut päätään ylösalas, on sen suitsiminen helppoa. Innostuksen lisäksi tämä on myös saattanut kehittyä tavaksi.
Ratsastaessa Aaron tuppaa kuumumaan jonkin verran. Ratsastajan tulee olla rauhallinen ja osaava, jotta ori pysyy käsissä. Rauhallinen lämmittely auttaa sitä rauhoittumaan ja keskittymään työhön. Mikäli ratsastaja yhtään hosuu, hosuu myös ori. Esteitä sillä ei hypätä yhtään, sillä silloin se kuumuu ja keittää täysin yli ja ratsastustuokio muuttuu epämääräiseksi sähellykseksi. Kuumuminen voi johtua siitä, että ori on hieman arka hyppäämään ja silloin se ei pysty keskittymään, ja se näkyy ylikeittämisenä. Ylipäätään orin epävarmuus missä asiassa tahansa näkyy kuumumisena. Kouluratsastus on enemmän orin heiniä, siinä se on elementissään. Aaronista saa myös loistavan kaverin maastoon, sillä siellä se on rauhallinen ja luotettava, eikä se säiky turhia. Erityisesti metsälenkeillä se rentoutuu ja sen kanssa voi nauttia vain tunnelmasta ja maisemista.
| i. Leyshon Gwyngad evm, tummanpunaruunikko, wC, 134cm | ii. Evan Friog evm | iii. Meands Mount evm |
| iie. Gwenn Flint evm | ie. Katie Cilrhedyn evm | iei. Druidston Mostyn evm |
| iee. Mynytho Pasgen evm | ||
| e. Glynda Iwan evm, rautias, wC, 131cm | ei. Lamphey Clase evm | eii. Reynoldston Llangwyllog evm |
| eie. Laugharne Wynne evm | ee. Gweir Llaniestyn evm | eei. Eglwys Crinow evm |
| eee. Llantrisant Wendy evm |
| 15.09.2022 | t. Tirion Iwerydd | e. Skjæregård Ishavsreddik |
Isä Leyshon Gwyngad on komea tummanpunaruunikko ori. Se on erittäin menestynyt kouluratsu ja korkeudeltaan 134cm. Tulinen ori on kilpaillut erittäin menestyksekkäästi kouluratsastuksen ja valjakkoajon parissa. Sitä on käytetty paljon cob-jalostukseen ja onkin periyttänyt hyvää rakennetta ja myös sen jälkeläiset ovat menestyneet yllä mainituissa lajeissa. Emä Glynda Iwan on rautias tamma, ja rakenteeltaan pienehkö. Glynda on asunut koko elämänsä ajan omistajallaan Stud Baskervillessä ja ollut siellä lähinnä siitostammana. Se on kilpaillut vain muutamia kertoja kouluratsastuksessa, pääosin sijoittuen kuitenkin hyvin. Menestyksestään huolimatta siitä ei koskaan kaavailtu kilpaponia, vaan toimi perheen tyttären omana ratsuna, jos sillä ei ollut varsaa vierellään. Nyt jo siitoksesta eläkkeellä oleva Glynda on varsonut viisi erittäin yhteiskuntakelpoista varsaa, joista kolme on kilpaillut kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa keräten mitaleja ja ruusukkeita.Sukuselvitys
Isänisä Evan Friog oli hieman tuntemattomampaa sukua ja sitä käytettiin lähinnä omistajaperheen maatilalla työhevosena. Lähitilan omistaja oli nähnyt Evan Friogin työskentelemässä ja halusi ehdottomasti käyttää tätä jalostukseen. Orin omistaja sai astutuspalkkion ja lähitilan pitäjä uutta verta jalostukseensa, ja näin kaikki olivat tyytyväisiä. Sana kiiri ruunikon hyvärakenteisista jälkeläisistä ja sitä käytettiinkin loppujen lopuksi muutamalle muullekin tammalle. 135cm korkea ori oli iäkäs, jo 34-vuotias, kun sen yleiskunto romahti ja se päästettiin tuskistaan.
Isänemä Katie Cilrhedyn oli pienen siittolan omistama ja kasvattama 133cm rautias tamma. Se kilpaili nuorempana vaativaa valjakkoa ja kouluratsastusta helppo B-tasolla. Se voitti vain muutamia kertoja, mutta pääsi kuitenkin usein sijoille. Tamma oli hieman vaativa luonteeltaan, varsinkin ratsastaessa ja monet sen varsoista peri tämän piirteen. Sen jälkeläiset kuitenkin menestyivät kilpakentillä emäänsä paremmin.
Emänisä Lamphey Clase on muutamasti kouluratsastuskilpailuihin osallistunut ruunikko d-sektion ori. Se menestyi kilpailuissa kohtalaisesti, mutta näyttelyissä ori loisti rakenteellaan ja niissä sitä käytettiinkin usein. Upean rakenteen takia sitä käytettiin paljon jalostukseen, niin c- kuin d-sektion tammoille. 155cm korkea ori todellakin komea näky kehissä ja voitti useita pokaaleita rökittäen nuoremmat orit avoimissa luokissa. Ori jäi "näyttelyeläkkeelle" 17-vuotiaana, ja se jälkeen se on ollut oloneuvoksena ja siitosorina.
Emänemä Gweir Llaniestyn oli paikallisen junioriratsastajakerhon omistama kilpaponi, joka kahmi eri ratsastajien kanssa ruusukkeita nuorten kouluratsastuskilpailuista. Valitettavasti se loukkasi jalkansa 12-vuotiaana liukkaalla nurmella, mutta parannuttuaan siitä ei ollut enää aktiiviseksi kilparatsuksi, joten se siirtyi siitoskäyttöön ja jättikin jälkeensä 3 uutta kilpaponia kerholle sekä Glynda Iwanin, joka myytiin Stud Baskervilleen. Tamma lopetettiin 24-vuotiaana, kun sen aiemmin loukkaantunut jalka alkoi jälleen oireilla.
Porrastetut kilpailut
Kouluratsastusjaos (KRJ):
Taso: 5 / 4
kuuliaisuus ja luonne: 1485.56p.
tahti ja irtonaisuus: 472.11p.
Valjakkoajojaos (VVJ):
Taso: 6 / 5
kuuliaisuus ja luonne: 1485.56p.
tarkkuus ja ketteryys: 945.11p.
Näyttelytulokset
31.10.2022 - Ponitila Adina - irtoSERT - pt. Jannica
05.11.2022 - Tiikeriluola - irtoSERT - pt. Jannica
Valmennukset
28.09.2022, valmentajana omistaja
"No niin, otahan se taas kunnolla kuolaimelle!" valmentaja huusi. Olin valmentautumassa Aaronin kanssa tuleviin kilpailuihin, eikä valmentajamme antanut yhtään armoa. Hiki valui ohimoani pitkin. Komea orini puuskutti innosta. "Aaron jaksaa, joten hyvin jaksat sinäkin", valmentaja tokaisi nähdessään mutristuneen ilmeeni. Siinä oli omat puolensa, että valmentaja on tuttu, mutta toisinaan siitä oli vain haittaa. Minut tuntiessaan hän osasi hyvin päästä ihoni alle.
Otin pienen puolipidätteen ja tunsin Aaronin vastaavan. Aloitimme uudestaan tehtävän, jossa meidän tuli mennä lävistäjälle harjoituslaukassa ja vaihtaa kulmassa pohkeenväistöön ravissa. Siirtymiset eivät olleet meidän vahvin osaamisalueemme, joten ehkä sitä tosiaan pitäisi treenata. Valmistelin Aaronin laukannostoon ja ori suorastaan pyörähti laukkaan. Se meinasi hieman ennakoida, jonka myös valmentaja huomasi. "Muista ne pidätteet!" Muistan, muistan... Laukkasimme mielestäni hyvässä tempossa, ja valmistauduin siirtymään raviin ja aloittamaan samantien myös pohkeenväistön. Suunnitelmani välittömästä siirtymisestä ei sujunut toivotulla tavalla, vaan ori ehti päästää väliin vielä yhden laukka-askeleen. Se ei onneksi ollut kovin vakavaa, mutta sitä tultaisiin vielä harjottelemaan. Pohkeenväistöstä tosin ihan yllätyin. Tunsin, kuinka orin takajaloissa oli voimaa sen ponnistaessa sivuaskelia. Myös valmentajan kasvoilla välähti jotain hymyn tapaista, kun nopeasti vilkaisin. Keskityin jälleen täysillä, eikä Aaron ehtinyt huomata hetkellistä keskittymiseni puutetta. Tämän jälkeen otin Aaronin käyntiin ja taputin sitä ruhtinaallisesti. Ori nyökytti päätään selkeästi tyytyväisenä itseensä. Päätimme valmennuksen loistavaan suoritukseen ja lähdimme ratsuni kanssa maastoon jäähdyttelemään.
Päiväkirjamerkinnät
28.01.2023, kirjoittajana omistaja
Harjailin Aaronia ulkona, kun siskontyttäreni Inga tuli luokseni. Hän pyysi päästä maastoon Ethelin kanssa, mutta kukaan aikuisista ei ehtinyt tulla hänen kanssaan mukaan. Yksin hän ei saanut mennä, joten päätin varustaa Aaronin ja lähteä heidän mukaansa. Aaron on kilpailueläkkeelle jäätyään ehtinyt hieman pullaponiintua, kun aktiivinen treenaus on jäänyt taakse. Oli siis jo aikakin lähteä tekemään sen kanssa jotain, ettei se vallan täysin laiskistu. Koska minäkin olen viime päivinä ollut lähinnä toimistossa hoitamassa paperihommia, teki kyllä minullekin hyvää lähteä pienelle retkelle.
Ingalla ei kestänyt kauaa, sillä hän oli ennen kysymistä jo ehtinyt varustaa Ethelin. Naurahdin - minua ei tosiaan ollut vaikea houkutella maastoon, jos en vain ollut uppoutuneena toimiston papereihin. Nousimme pihalla ratsujemme selkään ja suuntasimme tallien taakse pienelle polulle, joka johti pellon laidalta kohti metsään.
Aaron selkeästi nautti pienestä maastoretkestämme ja se oli siellä normaaliakin rennompi. Hyppäsimme jopa muutaman pienen kaatuneen puun yli, eikä se hermoillut yhtään! Puut olivat tosin niin pieniä, että ei Aaronista siltikään esteponia saisi. Olimme maastossa puolitoista tuntia, kun alkoi hämärtämään ja suuntasimme takaisin kotiin. Hoidin orin varusteet pois ja harjasin sen perusteellisesti.