virtuaalihevonen      Kototalli a sim-game horse
Pääsivu Hevoset Toiminta Kuulumiset

Hirttivaaran Oprakka

Nimi: Hirttivaaran Oprakka "Okra" Painotuslaji: Työajo
Syntymäaika: 09.06.2016, 17v Väri & säkä: Punarautias, 159 cm
Rekisterinumero: VH16-018-1492 Omistaja: Kototalli (VRL-10531)
Rotu & skp: Suomenhevonen, tamma Kasvattaja: Hirttivaara Suomi
Saavutukset: Champion (myönnetty 05/20) KTK-III (T-suunta 68 p.) SLA-I (90,75 p.) TYH-I (118 p.)
TYH metsäajon syysmestari 2016
TYH metsäajon talvimestaruus 2017 - 2nd
TYH kynnön kevätmestaruus 2017 - 3rd

Oprakka
© Kuvaaja ei tahdo nimeään mainittavan, kiitos!

Hirttivaaralaisista hevosista minulla on paljon hyviä kokemuksia entisen työnantajani kautta, joten oli sanomattakin selvää, mistä lähdimme etsimään tallimme ensimmäistä työhevosta. Oprakka on jykevätekoinen, vanhempiaan hieman suuremmaksi kasvanut punaraudikko, jolla on hyvä paineensietokyky; se ei vedä palkokasveja sieraimeen heti, kun homma ei luista halutulla tavalla. Päinvastoin, vastoinkäymisiä kohdatessaan Okra tyytyy vain tuhahtelemaan syvään ja jatkaa leuka rinnassa kohti uusia vastoinkäymisiä. Tamman mieliala ei tunnu järkkyvän sitten yhtään, vaikka aura olisi jämähtänyt kiinni pehmeään peltoon tai ohjastajan kanssa ei aivan täysin kemiat kohtaisikaan. Huonomminkin voisi mennä, tuntuu tamma ajattelevan ja jatkaa vain sinnikkäästi yrittämistä.

Okran voi huoletta antaa kokemattomienkin hevosmiesten ja-naisten hoidettavaksi, sillä tamma on ehdottomasti rauhallinen, ei ollenkaan äkäinen tai arvaamaton hevonen. Kaikkien auktoriteettia se ei kuitenkaan aina tunnu ottavan vakavasti ja saattaa koetella heidän kanssaan hieman rajojaan. Tamma ei välttämättä viitsi kunnolla nostaa jalkojaan ja saataa seistä möllöttää tientukkona, eikä aina jaksaisi väistää käskystä muuten kuin päätään kääntämällä. Okra osaa siis olla junttura niin halutessaan, mutta yllättävän helposti se antaa lopulta periksi, vaikka alussa siihen ei välttämättä tunnu saavan minkäänlaista kontaktia. Jos toiminto ei vaadi tammalta itseltään aktiivisuutta, ei tamma varmasti viitsi siitä protestoidakaan. Se seisoo pestävänä vaikka toista tuntia, eikä ärsyynny turhan tarkasta harjan setvimisestäkään. Taluttaessa Okra käyttäytyy muuten oikein mallikkaasti, mutta välillä se saattaa unohtua katselemaan maisemia ja on pariin otteeseen epähuomiossa miltei onnistunut jyräämään taluttajan, kun horisontissa näkyy jotakin kiinnostavaa.

Okran suvussa on paljon ravihevosia, mutta tamma ei itse ajokoulutuksen aikana osoittanut kauheasti kiinnostusta nopeatempoiseen juoksemiseen, joten aiemmin puolivakavissaan harkittu raviura päätettiin jättää ihan muille hevosille. Tamman kanssa käytiin kyllä kokeilemassa kilpailuvauhtisia harjoituksia - hiittejä - ihan raviradalla asti, mutta silloin se tuppasi vain katselemaan maisemia, eikä pysynyt ensinnäkään ikäistensä ravihevosten matkassa. Työhevosena Oprakka on kuitenkin osoittanut olevansa puhdasta kultaa, ja tässä hieman hidastempoisemmassa lajissa se on tarkkaavainen ja nöyrä ajettava tutuille ihmisille, mutta vieraiden käsittelyssä koettelee herkästi rajojaan eikä anna parasta työpanosta. Suoraan päiväunilta aisojen väliin istutettuna se voi olla alussa hieman kankea ja untelo ajettava, mutta virkoaa varsin nopeasti ja on kuin eri hevonen saadessaan itsensä hereille. Työtä tehdessään Okra on uuttera raskaan työn raataja, joka tuntuu oikein nauttivan päästessään koettelemaan voimiaan. Juoksijaa siitä ei koskaan tullut hitautensa vuoksi, mutta siitä saatiin sisukas työhevonen, jolla on hyvä vetotyyli; se ei ala riuhtomaan raskasta kuormaa liikkeelle, vaan ottaa oman aikansa ja vetää kärsivällisesti taloudellisella tekniikalla.

Ajossa Okra on varsinainen työnarkomaani, mutta ratsuna se koittaa herkemmin oikoa mutkia suoriksi. Eihän se ratsuna mitään ihmeellisiä temppuja osaa ja lepsuileekin lähinnä osaamattomuuttaan, kun ei aina oikein ymmärrä mitä siltä halutaan. Ratsastajakin vielä keikkuu selässä tasapainoa häiritsemässä, niin siinä on tamma monesti aivot solmussa yrittäessään sisäistää etenkin pohjeapujen tarkoituksia. Kyllä se joitain helppoja koululiikkeitä hallitsee, eikä hyppääminenkään täyttä hepreaa ole, mutta maastossa se on ehdottomasti parhaimmillaan ja Okra onkin yksi tallin varmajalkaisimmista hevosista, joka ei säpsy tai säiky turhia. Ratsastaessa tamma on opetettu kantamaan itsensä matalassa muodossa kaula pitkänä, joten sitä voi olla haastava koota korkeampaan muotoon. Okra liikkuu rennosti taloudellisilla ja pehmeillä liikkeillä ja vastaa hyvin kaulaohjaukseen, jossa hevonen väistää kaulaansa koskettavaa ohjaa.

Muut hevoset eivät aiheuta tammassa kovin isoja reaktioita, elleivät ne kyseenalaista sen asemaa laumassa. Okra on selkeä johtajatamma, joka ei kauaa katso muiden nokittelua. Usein jo sen kimakka korskahdus saa pyrkyrit kaikkoamaan kauemmaksi, mutta tarvittaessa tamma alleviivaa sanomaansa kovemmillakin eleillä. Kun muut tietävät paikkansa laumassa, ei Okraa haittaa, vaikka ne tulisivat viereen kyhnyttämään tai syömään samasta kasasta. Etenkin nuorten hevosten kanssa sillä on äärimmäisen pitkä pinna ja se kouluttaa niitä äidillisesti lauman sääntöihin. Vaikka seura kelpaakin, ei Okra haittaa yksinolo, ja lähteekin mielellään myös yksin maastoilemaan ja traileriin se kävelee empimättä myös ilman matkaseuraa. Uudet paikat ja tilanteet eivät Okraa jännitä, vaan se sopeutuu aina nopeasti uusiin asioihin. Luonteensa vuoksi tamma onkin ollut oiva kisahevonen, sillä se pystyy myös kisapaikkojen hälinässä keskittymään vain ja ainoastaan suoritukseen ottamatta stressiä kuljetustilanteista, vieraista hevosista tai uudesta ympäristöstä.

Hoito-ohjeet:

» Talutus & tarhaus
     » käyttäytyy hyvin taluttaessa, saattaa tosin jäädä katselemaan maisemia
     » riimu pois hevosen ollessa pihatossa
     » voidaan tarhata kenen tahansa kanssa

» Varusteet tarpeen, tilanteen ja sään mukaan
     » sietää koviakin pakkasia ilman lointa, kunhan ilma ei ole kostea tai tuulinen
     » tihkusateilla ei tarvitse lointa, osaa hakeutua sateensuojaan
     » hivutussuojat joka jalkaan rankemmissa treeneissä
     » ajosuitsien silmälaput käytössä korkeintaan valjakkoajossa

» Kengitetään tarvittaessa
     » kaviot hyvässä kunnossa, kengät eivät välttämättömiä
     » talvella ja liukkaalla pinnalla käytetään hokkeja, jotta vetokyky säilyy

Varustekaappi:

» Ajovarusteet:
     » suitset (kolmipalakuolain, ohjat ja silmälaput)
     » puinen länkisetti (rahkeet, patjat ja rinnustinremmi)
     » silavaljaat (vyö, silapatja, rinta-, häntä- ja potkuremmi)
» Ratsastusvarusteet:
     » sidepull-kuolaimettomat suitset
     » lännensatula, huopa
     » westernvyö pehmusteella
» 4x pitkä hivutussuoja (etu- ja takajalkoihin)
» Naruriimu ja riimunnaru
» Talli-, toppa- ja sadeloimet

» Okran päävärinä toimii punainen
Okran varusteet

Okran varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Kivimetsän varuste & MWS Boutique

Sukutaulu

i. Rongoteus
sh, prt, 156cm
32,2aly | 4 290ve
ii. Agricolana
sh, tprt, 158cm, evm
iii. Naseva Poika
sh, trt, 161cm, evm
iie. Annikki
sh, prt, 154cm, evm
ie. Tasmaniina
sh, rt, 155cm, evm
iei. T. Tuholainen
sh, prt, 156cm, evm
iee. Ninni-Pinni
sh, rt, 152cm, evm
e. Urmakka
sh, vrt, 152cm
ei. Vipinä
sh, lkk, 153cm, evm
eii. Vihta
sh, rt, 153cm, evm
eie. Mahla
sh, lkk, 151cm, evm
ee. Metka
sh, lkk, 150cm, evm
eei. Läspeä
sh, rt, 154cm, evm
eee. Litenssi
sh, lkk, 151cm, evm

» Jälkeläiset «

01. suomenhevostamma Kototallin Aprakka, syntynyt 08.01.2017 orista Mini-Ukko

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
   ROHKEUS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: rohkea
   KUULIAISUUS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: kuuliainen
   TEMPERAMENTTI: ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 2: lauhkea
   HERKKYYS: ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 2: ei herkkä
TAIDOT
   NOPEUS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   KESTÄVYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi
   HYPPYKAPASITEETTI: ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 2: normaalia heikompi
   KETTERYYS: ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 3: hieman normaalia heikompi
   LIIKKEET: ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 3: hieman normaalia heikompi

© Arnikan periytymisjärjestelmä v. 1.0


Kilpailukalenteri

Työhevosajo (sijoituksia 58 kpl)

Suomi 27.06.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Parikyntö | 2/18 (88p.)
Suomi 19.06.2018 | Kototalli | Parimetsäajo | 2/8 (119p.)
Suomi 16.06.2018 | Kototalli | Parimetsäajo | 2/8 (126p.)
Suomi 30.04.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Pariveto | 3/16 (312m.)
Suomi 30.04.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Parikyntö | 1/16 (99p.)
Suomi 29.04.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Pariveto | 3/16 (344m.)
Suomi 28.04.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Pariveto | 3/16 (322m.)
Suomi 27.04.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Parikyntö | 4/16 (92p.)
Suomi 26.04.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Pariveto | 2/16 (338m.)
Suomi 26.04.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Parikyntö | 3/16 (87p.)
Suomi 25.04.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Pariveto | 4/16 (292m.)
Suomi 24.04.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Parikyntö | 2/16 (95p.)
Suomi 22.04.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Pariveto | 4/16 (257m.)
Suomi 21.04.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Pariveto | 4/16 (226m.)
Suomi 21.04.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Parimetsäajo | 1/15 (128p.)
Suomi 20.04.2018 | Kototalli | Parimetsäajo | 2/15 (132p.)
Suomi 18.04.2018 | Kototalli | Pariveto | 1/16 (315m.)
Suomi 15.04.2018 | Kototalli | Parikyntö | 1/16 (92p.)
Suomi 13.04.2018 | Kototalli | Pariveto | 1/16 (342m.)
Suomi 13.04.2018 | Kototalli | Parimetsäajo | 2/15 (140p.)
Suomi 12.04.2018 | Kototalli | Pariveto | 3/16 (289m.)
Suomi 22.03.2018 | Kadotetut Suomenhevoset | Pariveto | 1/9 (342m.)
Suomi 28.04.2017 | Kadotetut Suomenhevoset | Kyntö | 3/52 (91p.)
Suomi 26.04.2017 | Kadotetut Suomenhevoset | Kyntö | 6/52 (86p.)
Suomi 26.02.2017 | Latokartano | Käyttöajo | 2/128
Suomi 09.02.2017 | Latokartano | Metsäajo | 2/10
Suomi 08.02.2017 | Latokartano | Metsäajo | 2/15
Suomi 07.02.2017 | Latokartano | Metsäajo | 2/15
Suomi 26.01.2017 | Kadotetut Suomenhevoset | Metsäajo | 3/48 (138p.)
Suomi 15.01.2017 | Kadotetut Suomenhevoset | Kyntö | 5/27
Suomi 15.01.2017 | Kadotetut Suomenhevoset | Metsäajo | 5/28
Suomi 11.01.2017 | Kadotetut Suomenhevoset | Veto | 4/30
Suomi 11.01.2017 | Kadotetut Suomenhevoset | Metsäajo | 4/28
Suomi 05.01.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Metsäajo | 1/8 (142p.)
Suomi 04.01.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Metsäajo | 1/8 (110p.)
Suomi 01.01.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Metsäajo | 1/8 (145p.)
Iso-Britannia 13.12.2016 | Penrose Shires | Metsäajo | 1/12
Iso-Britannia 12.12.2016 | Penrose Shires | Metsäajo | 1/12
Suomi 18.11.2016 | Wallan Talli | Metsäajo | 3/31
Suomi 17.11.2016 | Wallan Talli | Metsäajo | 2/31
Suomi 27.10.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Metsäajo | 1/46 (148p.)
Suomi 29.09.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Parimetsäajo | 2/8
Suomi 28.09.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Kyntö | 2/16
Suomi 28.09.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Metsäajo | 1/14
Suomi 28.09.2016 | Fiktio | Kyntö | 4/18
Suomi 26.09.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Veto | 2/21
Suomi 26.09.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Kyntö | 1/16
Suomi 26.09.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Metsäajo | 2/14
Suomi 07.09.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Veto | 2/10 (300m.)
Suomi 07.09.2016 | Fiktio | Metsäajo | 2/11
Suomi 06.09.2016 | Fiktio | Metsäajo | 3/11
Suomi 06.09.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Veto | 2/10 (262m.)
Suomi 05.09.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Veto | 4/10 (232m.)
Suomi 04.09.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Veto | 2/10 (298m.)
Suomi 02.09.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Veto | 1/10 (261m.)
Suomi 01.09.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Veto | 3/10 (287m.)
Suomi 30.06.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Käyttöajo | 1/14 (143p.)
Suomi 30.07.2016 | Kadotetut Suomenhevoset | Käyttöajo | 1/31

VVJ valjakkoajo (sijoituksia 40 kpl) / va: Noviisi yhdistetty

Ruotsi 14.07.2018 | Liljelunds Rustholl | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 4/45
Suomi 29.05.2018 | Hengenvaara | Noviisi tarkkuuskoe pari | 4/20
Suomi 28.05.2018 | Hengenvaara | Noviisi tarkkuuskoe pari | 3/20
Suomi 28.05.2018 | Kontolan Ratsutalli | Noviisi yhdistetty yksilö | 3/26
Suomi 26.05.2018 | Kontolan Ratsutalli | Noviisi yhdistetty yksilö | 5/26
Suomi 26.05.2018 | Hengenvaara | Noviisi tarkkuuskoe pari | 3/20
Suomi 26.05.2018 | Hengenvaara | Noviisi tarkkuuskoe pari | 2/20
Suomi 25.05.2018 | Hengenvaara | Noviisi tarkkuuskoe pari | 1/20
Suomi 24.05.2018 | Kontolan Ratsutalli | Noviisi yhdistetty yksilö | 4/26
Suomi 21.05.2018 | Hengenvaara | Noviisi tarkkuuskoe pari | 4/20
Irlanti 09.05.2018 | Breandan | Noviisi yhdistetty pari | 5/31
Ruotsi 09.05.2018 | Liljelunds Rustholl | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 2/30
Irlanti 07.05.2018 | Breandan | Noviisi yhdistetty pari | 5/31
Ruotsi 07.05.2018 | Liljelunds Rustholl | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 1/30
Irlanti 28.04.2018 | Breandan | Noviisi yhdistetty pari | 3/31
Irlanti 25.04.2018 | Breandan | Noviisi yhdistetty pari | 5/31
Irlanti 24.04.2018 | Breandan | Noviisi yhdistetty yksilö | 1/44
Suomi 21.04.2018 | Kontolan Ratsutalli | Noviisi yhdistetty pari | 2/14
Suomi 19.04.2018 | Kontolan Ratsutalli | Noviisi yhdistetty pari | 3/14
Suomi 17.04.2018 | Härdelli | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 1/30
Suomi 16.04.2018 | Härdelli | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 4/30
Suomi 13.04.2018 | Härdelli | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 2/30
Suomi 10.04.2018 | Kontolan Ratsutalli | Noviisi yhdistetty yksilö | 4/28
Suomi 09.04.2018 | Hengenvaara | Noviisi tarkkuuskoe pari | 2/27
Irlanti 07.04.2018 | Breandan | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 2/34
Irlanti 07.04.2018 | Breandan | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 1/34
Irlanti 05.04.2018 | Breandan | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 1/34
Suomi 04.04.2018 | Hengenvaara | Noviisi tarkkuuskoe pari | 5/27
Suomi 03.04.2018 | Hengenvaara | Noviisi tarkkuuskoe pari | 3/27
Suomi 02.04.2018 | Hengenvaara | Noviisi tarkkuuskoe pari | 4/27
Suomi 01.04.2018 | Hengenvaara | Noviisi tarkkuuskoe pari | 5/27
Suomi 20.03.2017 | Ventos | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 3/32
Suomi 19.03.2017 | Ventos | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 1/32
Suomi 18.03.2017 | Hengenvaara | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 4/30
Suomi 16.03.2017 | Ventos | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 3/32
Suomi 14.03.2017 | Hengenvaara | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 3/30
Suomi 13.03.2017 | Hengenvaara | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 1/30
Suomi 06.03.2017 | Hengenvaara | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 2/30
Suomi 05.03.2017 | Hengenvaara | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 1/30
Irlanti 20.02.2017 | Breandan | Noviisi yhdistetty pari | 3/19

Cup-kilpailut

Päivämäärä Jaos Järjestäjä Luokka Tulos
29.02.2020 VSR-cup Susiraja Noviisi yhdistetty pari 1/3
30.11.2019 VSR-cup Susiraja Noviisi yhdistetty pari 1/9
28.02.2019 VSR-cup Susiraja Noviisi yhdistetty yksilö 1/3
31.01.2019 VSR-cup Susiraja Noviisi yhdistetty yksilö 1/2
31.07.2018 VVJ-cup Wyat Shetlands Noviisi yhdistetty pari 6/79
26.07.2016 TYH-cup Kadotetut Suomenhevoset Käyttöajo 4/24

Näyttelytulokset

Päivämäärä Jaos Järjestäjä Tulos
19.04.2020 NJ Haltiasalo LKV10 irtoSERT
11.04.2020 NJ Kadon Kartano LKV4 irtoSERT
26.08.2019 VSN Originals LKV4 RCH
31.05.2019 VSR VSR rotunäyttely III-palkinto
25.02.2019 VSN Norrgård LKV2 RCH
12.01.2019 NJ Kototalli LKV3 irtoSERT
30.01.2017 VSN Kadotetut Suomenhevoset LKV3 RCH

Päiväkirja ja valmennukset

16. maaliskuuta 2017 » Viikonloppukurssi lännenratsastuksen merkeissä

Jereltä oli kyselty mahdollisuudesta westernkurssin järjestämiseen meidän toimesta, joten täytyihän haasteeseen tarttua kaksin käsin kiinni, vaikkemme ole aiemmin juurikaan ihmisille tarjonneet koulutusta. Englantilaiseen ratsastuksen opetusta tarjoava ratsastuskoulu halusi kuitenkin tarjota asiakkailleen myös aina välillä jotakin uutta tapahtumien muodossa ja näin huhtikuun puolella se jotain olisi kurssi lännenratsastuksesta. Kysely tuli melko viime tipassa, joten kurssin valmisteluun kului unettomia öitä ja kiireellisiä päiviä. Tarkoituksena oli pitää varsinaiset teorialuennot lyhykäisinä ja asioita opetettaisiin pitkälti käytännön kautta. Kurssille oli otettu yhteensä kymmenen henkilöä, jotka oli jaettu kahteen viiden hengen ryhmään. Lauantaina molemmat ryhmät pääsisivät lännenratsastuksen alkeiskurssille, jossa harjoiteltaisiin pääasiassa hevosen ohjausta. Sunnuntaina toisella tunnilla molemmat ryhmät pääsisivät kokeilemaan myös hieman haastavampia tehtäviä omien taitotasojensa mukaisesti.

Perjantai-iltana pakkasimme tarvittavia tavaroita autoihin ja koska kyseisellä ratsastuskoululla ei ollut yhtään kurssikäyttöön soveltuvaa hevosta, lastaisimme omasta tallistamme viisi lauhkeaa ja hyvätapaista ratsua heti huomenaamuna kuljetusautoihin ja kuskaisimme pariksi päiväksi hieman etelämpään. Mukaan lähtisivät Veikan molemmat hevoset sekä Veikka itse yhdeksi kurssin vetäjäksi, Milon punaraudikko quarter-tamma, Janin pienikokoinen Winka-neiti sekä Kirppu-ruuna ja sen omistaja Janne. Hännänhuippuna mukaan lähti myös Oprakka, jota käytettäisiin maastakäsittelyharjoituksissa. Pääsin itse yöpuulle vasta myöhään perjantaina, joten seuraavana aamuna Janne nousi ruokkimaan hevoset ja tarkistamaan kaiken olevan ok yön jäljiltä. Matkaan lähtevät hevoset hän otti pihatoista talliin, josta saimme ne nopeasti talutettua kahteen hevoskuljetusautoon. Janne hyppäsi auton rattiin ja itse istuin hänen viereen pelkääjän paikalle otettuani vielä aamulla nopeasti pakkaamani oman tarvikelaukkuni matkaan. Veikka istui toisen auton rattiin ja lähdimme ajelemaan kohti määränpäätä.

Tallilla meitä oli ottamassa vastaan erittäin pirteän oloinen omistajatar sekä tallimestari, jotka itsekin tuskin malttoivat odottaa pääsevänsä näkemään erityylistä ratsastusta, kuin mihin he olivat aikaisemmin tottuneet. Talutimme hevoset alkajaisiksi niille varattuihin karsinoihin, joihin kukin asteli hyvillä mielin automatkan päätteeksi. Kävimme tallin omistajan kanssa aluksi kurssin sisältöä lävitse purkaessamme samalla muita tavaroita autoista. Kivenheiton päässä tallista oli kesäisin leirimökkinä toimiva rakennus, johon saimme roudata omat kamamme säilöön - samalla mökki toimisi myös asuinrakennuksenamme nämä tämän yhden yön ajan. Tallin omilla hevosilla oli melko pitkälti tänään vapaapäivä, joskin yksi ratsastuksenohjaajista kävisi vetämässä pari maastolenkkiä, jotka eivät kuitenkaan meidän toimintaamme haittaisi.

Kurssille osallistuneet henkilöt alkoivat hiljalleen valumaan paikalle ja pidimme poikien kanssa ensin lyhyen luennon lännenratsastuksesta esiteltyämme ensin itsemme. Kerroimme myös viikonlopun sisällöstä ja kyselimme myös osallistuneiden ratsastustaustasta ja mahdollisesta aiemmasta kokemuksesta westernhevosten parista. Teoriapohjaa oli muutamalla henkilöllä hiukan, mutta lähdimme oikeastaan jokaisen kanssa nollasta. Kaksi viiden hengen ryhmää lähtivät tämän päätteeksi omille teilleen, kun Veikka lähti vetämään toiselle ryhmälle Panko-orin kanssa maastakäsittelyohjausta maneesiin ja loput jäivät minun kanssa talliin, jossa harjoiteltaisiin ennen satulaan nousua hevosen varustamista. Hevosen hoidon kanssa kenelläkään ei ollut minkäänlaista ongelmaa, mutta varusteiden kanssa kävimme Jannen kanssa auttamassa, sillä vähäisillä remmeillä varustetut suitset sekä satulavyön kiinnitys aiheuttivat hieman päänvaivaa.

Maastakäsittelytuntia en itse ehtinyt seuraamaan, mutta Veikalta kuulin jälkikäteen, että homma oli kiinnostanut katsojia ja sujunut varsin mukiinmenevästi. Veikka oli pohjustanut tuntia näyttämällä ensin itse esimerkkiä Oprakan kera - tamma seisoi tyynesti hänen vierellään, eikä yrittänytkään tehdä mitään, mitä siltä ei pyydetty. Maastakäsittelyharjoitukset aloitettiin ensin talutusharjoituksina, joiden aikana Okran punavalkoiseen naruriimuun kiinnitettiin noin parin metrin mittainen liina. Tehtävinä toimivat seuraaminen, pysähdys eri mittaisilla ajoilla, peruutus sekä ihmisen väistäminen mahdollisimman vähällä paineella riimuun ja elekieltä käyttäen. Okra seurasi Veikkaa hyvin pitkällä narulla, pysähtyi kun hänkin pysähtyi ja malttoi olla aloillaan tarvittavat ajat. Tamman ollessa pysähdyksissä Veikka kiersi tätä narua löysällä pitäen puolelta toiselle, minkä aikana hevosen myös kuului pysyä aloillaan. Peruutuksissa ja väistöissä tamma kunnioitti hyvin ihmisen omaa tilaa.

Kun demonstraatiot oli näytetty, oli ryhmän aika kokeilla oppimiaan asioita käytännössä. Aluksi monella tuntui olevan liian vähän uskallusta löysätä narua tarpeeksi, vaan painetta annettiin jatkuvalla syötöllä. Liian arasti liikkeelle lähteneet oppilaat eivät myöskään saaneet heti Okran kunnioitusta osakseen, joten tamma ei muun muassa reagoinut heidän elekieleen kovin sulavasti. Toistojen kautta kärsivällinen tamma kuitenkin älysi mitä siltä haettiin, ja etenkin seuraamis- ja pysähtymisharjoitukset sujuivat hyvin. Käyntiä mentäessä Veikka heitti myös ilmoille tehtävän, jossa omaa tempoa tulisi vaihdella ja hevosen tulisi vastavuoroisesti mukautua siihen. Oprakka yritti luistaa etenkin nopeatempoisemmasta menosta, mutta suostuttelun päätteeksi antoi aina herkästi periksi. Peruutusharjoituksissa Veikka oli opastanut tekemään itsestään mahdollisimman ison näköisen ryhtiä parantaen ja kävelemään hevosen takapäätä kohden hieman oman puolen etujalkaan tähdäten. Jos hevonen ei parin askeleen jälkeen reagoinut ihmisen liikkeeseen, pystyi pyyntöä tehostamaan antamalla hieman painetta narulla. Veikka oli myös erityisen tarkka siitä, että paine vapautettiin heti, kun hevonen reagoi käskyyn. Väistäminen toimi samoilla periaatteilla, mutta hevosta kohden käveltiin hieman eri suunnista siten, että se kuitenkin pystyi huomaamaan ihmisen aikeet.

Ensimmäisen maastakäsittelyohjauksen aikana ehdimme itse käydä hevosten varustamisen lävitse. Olin tuonut paikalle erityylisiä suitsia ja muita varusteita, jotka kaikki eivät ensiyrittämällä menneet kaikille jakeluun. Kun Veikka oli saanut ensimmäisen tuntinsa päätökseen, koitti ryhmien vaihto ja toistimme ensimmäiset opetustuokiomme toistamiseen - tällä kertaa vain uudelle yleisölle. Parin tunnin alkurykäyksen jälkeen me ohjaajat ja toisen ryhmän henkilöt kävimme heittämässä vain jotain pientä suuhumme ennen ensimmäistä ratsastustuntia, mutta toinen ryhmä sai pitää pidemmän paussin odotellessaan vuoroa. Monet heistä tosin valuivat myös maneesiin seuraamaan tunnin pitoa katsomosta. Oprakka sai tässä välin vetää myös huilia ja se pääsi meille varattuun tarhaan heinäkasan äärelle muiden viiden hevosen päästessä tai joutuessa nyt työskentelemään.

Ensimmäisen varsinaisen ratsastustunnin aikana minä sain puolestani ottaa ohjat käsiini ja vetää ensimmäisen hevosen selästä käsin suoritetun koulutushetken. Veikka ja Janne toimivat apukäsinä ja kävivät tarvittaessa näyttämässä asioita kädestä pitäen kurssilaisille. Alkulämppien aikana harjoittelimme vauhdin säätelyä ja tietenkin löysällä ohjalla ratsastusta ja ohjaamista, mikä tuntui monesta aluksi oudolta. Hevosilla käytettiin nivelkuolaimia, joten ohjia pidettiin kaksin käsin; heti ei siis tarvinnut heittää toista kättä lähes toimettomaksi. Englantilaisesta tyylistä poiketen lännenratsastuksessa ohjataan käännökseen nähden ulko-ohjalla, mutta periaate on sama; hevonen väistää ärsykettä. Pyysin kurssilaisia tarvittaessa liioittelemaan ohjasotteiden kanssa aluksi, jotta niiden käytön huomaisi helpommin. Harmo yritti kovasti laiskotella ja jatkoi itsepintaisesti uralla, joten käskin tämän ratsastajan tehostamaan käännöstä hakemalla sisäohjalla kuolaintuntuman. Hevosen reagoitua käskyihin tuli paine hellittää. Hyväkäytöksinen Winka puolestaan toimi hyvin pelkällä kaulaohjauksella, mutta sen ratsastaja antoi välillä ristiriitaisia ohjasapuja, joten pyysin häntä aina selvästi löysäämään ulko-ohjaa ja viemään sitä kaulaa kohden sekä sisäohjan siitä selvästi pois päin. Kun uudenlainen ohjaustapa iskostui ratsastajien päähän, alkoi meno näyttää ainakin näin käynnissä varsin sujuvalta.

Liikkeellelähdöt sujuivat moitteettomasti, sillä niissä ei ollut juurikaan uuden opettelua. Tehdyissä pysähtymisharjoituksissa useampi henkilö tuntui rutiininomaisesti kiristävän ohjia, mihin hevoset toki vastasivat pysähtymällä. Halusin kuitenkin kaikkien suorittavan onnistuneita pysähdyksiä ainoastaan vatsalihaksia rutistamalla ja viemällä jalkojaan eteenpäin, eli satulassa tuli erään ratsastuksenohjaajani mukaan ottaa sellainen harrikka-asento. Pikapysähdyksen olisi saanut tehtyä päästämällä ilmoille vielä kuuluvan "Hooo!" -äänähdyksen, mutta jätimme tämän toiseen kertaan, etenkin Connyn isoissa liikkeissä keikkuvalla ratsastajalla oli haasteita saada pidettyä pysähtymiseen vaadittua asentoa lähinnä raviaskelluksessa. Perusjuttujen luoviuduttua ratsukot pääsivät yksi kerrallaan pujottelemaan kartioita ravissa, mikä vaatisi tarkkaa ohjausta sekä tarvittaessa vauhdin säätelyä käännösten mukaan. Kirppu-ruunalle tämä oli tuttua juttua ja se puikkelenti kartioiden väleistä ilman että ratsastajan täytyi edes tehdä juuri mitään. Myös Lina oli ollut koko tunnin ajan tuttuun tapaansa vuorovaikutteinen ja tehden lähes automaattisesti halutut asiat. Harmokin oli saanut alun unisuuden jälkeen hieman vipinää kinttuihin, mutta ohjausta sillä piti aina välillä tehostaa kuolaintuntuman ottamalla.

Ensimmäinen tunti oli ja meni ja ykkösryhmä pääsi paljon uutta oppineina ja uusiin hevosiin tutustuttuaan valmiiden pöperöiden pariin. Meidän täytyi vielä heti malttaa mielemme, sillä heti perään tuli toisen ryhmän vuoro. Tunnin sisältö pysyi samana ja pari henkilöä tiesivätkin jo teoriassa, mitä tuleman piti. Harmo oli vironnut ensimmäisen käsittelyn avulla hyvin ja lähti aivan toisenlaisella energialla toisen tunnin tiimellykseen. Conny oli hieman malttamaton ja se kyllä reagoi etenkin eteenpäin komentaviin käskyihin, kun taas lopput kolme hevosta ottivat mielellään tässä välin pidemmät käyntipätkät. Etenkin Linan ja Kirpun uusilta ratsastajilta nähtiin hyviä suorituksia, mutta hevoset tuntuivat aloittavan annetut tehtävät muistin varassa, eivätkä välttämättä edes ehtineet odottaa ratsastajien käskyjä. Toinen tunti kului nopsasi ja pian koitti sekä hevosille että myös meille kouluttajille ansaittu huilitauko. Hevosten huolto tuli kuitenkin ensin varmistaa, ennen kuin pääsimme täyttämään vatsamme maittavalla kotiruoalla. Ilta kului lähinnä niitä näitä raataillen ja seuraavana päivänä pidettäisiin vielä ennen kotiinpaluuta yksi tunti, jonka aikana Janne ottaisi vetovastuun itselleen.

Seuraava päivä alkoikin mukavissa merkeissä maittavan aamiaisen parissa ja etenkin Janne ja minä meinasimme jäädä notkumaan turhankin pitkäksi ajaksi pöydän äärelle. Veikka oli onneksi malttanut sanoa ei isommille houkutuksille, joten hän oli jo valmistelemassa päivän ohjelmaa. Ensimmäisen ryhmän siirtyessä ratsaille saivat joutilaana olijat halutessaan käydä vielä koettelemassa taitojaan maastakäsittelytehtävissä Okran kanssa, mitä Veikka meni sitten valvomaan ja opastamaan. Janne puolestaan seisoa tönötti tänään maneesin keskellä ja jakeli ensimmäisen ryhmän ratsastajille ohjeita. Itse kävin kiristämässä parille henkilölle vyöt ja antamassa vielä pikakertauksen ohjien käytöstä. Tänään ohjasu sujuikin jo varsin mairittelevasti ja hevoset liikkuivat ainakin suurin piirtein sinne, minne niitä pyydettiinkin. Vauhdin kanssa oli taas erimielisyyksiä, kun Winka ja Harmo matelivat mieleistään vauhtia. Loput hevoset kulkivat ainakin lähes mallilleen kurin ja nuhteen pelossa. Tänään tehtävänä oli nopeat pysähdykset ja laukkaympyrät, joilla harjoiteltaisiin rauhallista työskentelylaukkan lisäksi vauhdikkaampaa menoa.

Conny oli päivän harjoituksissa erittäin pirteä ja innokas työskentelijä ja ratsastajansa päästäessä ilmoille napakan "Hoo!" -komennuksen pysähtyi se kuin seinään. Ratsastaja ei ollut varoitteluista huolimatta valmistautunut näin yllättävään muutokseen vauhdissa, ja hän löysikin itsensä tamman kaulalta kivuten sieltä takaisin satulaan. Laiskemmille ratsuille piti välillä muistuttaa ohjastuntuman avulla mitä niiltä haettiin, jos äänikomennus, vatsarutistus ja harrikka-asento eivät yhdessä toimineet. Janne kuitenkin muistutti käytettävän äänikomentoa vain tarvittaessa, jotta hevoset eivät kyllästyisi siihen. Käynnissä ja ravissa tehdyt pysähdykset sujuivat lopulta jokaiselta ratsukolta, vaikka tasapainoa saikin itse kukin korjailla aina välillä. Laukkaympyröillä Janne arvioi laukan tasaisuutta sekä hevosen asetusta ja askeleen rentoutta. Ympyrän kokoa tuli myös säädellä vauhdin mukaan siten, että työskentelylaukassa koko olisi pienimmillään. Rento laukka sujui hyvin myös Harmolta ja Winkalta, joista irtosi kuitenkin myös nopeatempoisempaa askellusta. Kirppu vilkuili jatkuvasti Jannen suuntaan kuin odottaen käskyjen tulevan häneltä eikä ratsastajaltaan, joten ruuna oli tällä erää hieman haastavampi ratsastettava. Lina puolestaan teki mitä käskettiin, muttei antanut mitään ilmaiseksi.

Toisen päivän ensimmäisen tunnin jälkeen tuli ryhmän vaihto ja pidimme vielä toiselle porukalla samanlaisen tunnin sisältöineen. Jokainen sai alleen onnistumisia mutta myös parannettavaa jäi. Hevosten hallinta oli välillä etenkin laukassa hakusessa ja hevoset luottivat tällaisissa tilanteissa monesti muistiinsa ratsastajiaan sen isommin kuuntelematta. Kiinnostusta kurssia kohtaan oli kuitenkin enemmän kuin aiemmin odotimme, joten meiltä kyseltiin jo ennen ensimmäisen loppumista mahdollisuuksia uuden koulutustilaisuuden järjestämiseen vielä saman vuoden aikana. Mitään varmaa emme kuitenkaan uskaltaneet lyödä lukkoon muiden kiireidemme vuoksi, mutta emme heti tyrmänneet ideaa täysin, vaan pohtisimme ajatusta paremmalla ajalla.


22.02.2017 - Kerrankos sitä sattuu olemaan oikeaan aikaan liikkeellä, kun satuin hoksaamaan Suomenhevoskantakirjan kaksi avointa tilaisuutta. Viimeinen ilmoittautumispäivä on tosin jo viikon päästä, joten varmuutta mukaan mahtumisesta ei ole. Jos tilaa kuitenkin on ollut, niin 15. maaliskuuta ja 20. maaliskuuta olisi tarkoitus kärrätä meidän hevosiamme kantakirjattavaksi. Ensimmäisenä järjestettävä tilaisuus on siinä mielessä poikkeuksellinen, että se on avoinna kaikille niille suomenhevosille, jotka eivät ole kantakirjakelpoisia sukunsa tai näyttelymenestyksen perusteella. Erikoistilaisuuteen meiltä ilmoitin Ilon Poksun ja E.T. Voluutin, joista ainakin Poksun uskomme pärjäävän vähintään kolmannen palkinnon arvoisesti. Maaliskuun viralliseen tilaisuuteen olisimme sitten lähdössä äiti-tytär -kokoonpanolla, eli Oprakan ja Aprakan kanssa. Siinä missä Poksua ja Volua yritetään kovasti tarjota R-suunnalle, ilmoitettiin molemmat tammat arvosteltavaksi työhevosina. Arma on sopusuhtainen ja hyvätyyppinen työhevonen ainakin omaan silmään, joten sen kanssa voi tulla yllättävääkin menestystä, mutta koska Oprakka ei ikävä kyllä vastaa aivan T-suunnan hevosille asetettuja kriteereitä, lähdemme sen kanssa aluksi tavoittelemaan kolmatta palkintoa ja toki varovaisesti toivomaan kakkosta.


TYH

25.12.2016 - Joulupäivinä oli mukava löytää postilaatikosta kirjattu kirje, joka oli ilmeisesti jo pari päivää siellä lojunut, sillä ainakin täällä päin postimiehet viettävät ansaittua lomaa näin joulun alla. Itse asiaan; kirjekuoressa komeili kutsu Työhevosyhdistyksen seuraaviin mestaruuskilpailuihin, joihin Hirttivaaran Oprakan toivottiin saapuvan puolustamaan metsäajomestaruuttaan. Kolmipäiväiset talvimestaruuskilpailut järjestettäisiin tammikuun loppupuolella, jolloin uskon ainakin jonkun meidän porukasta heltiävän ohjastamaan työhevostamme.

Viime kaudella eli syysmestaruuksissa tamma kilpaili metsäajossa ja käyntikokeessa, joista jälkimmäisessä se ei kovin kummoisesti menestynyt sijoittuen 23. sijalle 38 osallistujasta. Toisen päivän heikko tulos laski sijoitusta huomattavasti, vaikka kaksi muuta suoritusta olivatkin jo varsin hyviä. Metsäajossa tamma oli kuitenkin omalla mukavuusalueellaan, mutta voittamattomaksi sitä ei voi sanoa - ainoastaan yhtenä kisapäivänä se sijoittui ensimmäiseksi ja kahtena muuna seitsemännelle ja yhdeksännelle sijalle. Päivien pistemäärät olivat kuitenkin tasaisia, joten lopputuloksissa voittajasta ei ollut epäilyksiä. Oprakka oli nimittäin ainoa hevonen, jonka yhteistulos oli yli 400 pistettä toiseksi sijoittuneen pistemäärän ollessa alle 330.

Tammikuussa lähdemmekin Okran kanssa lähinnä puolustamaan metsäajon mestaruuttamme, mutta osallistumme varmasti myös johonkin muuhun lajiin. Heikko yhteistulos käyntikokeesta jäi hieman kaivertamaan, joten nyt olisi mahdollisuus ottaa revanssi ja näyttää tamman oikeat kyvyt. Toisaalta Oprakka on kotioloissa ollut hirveän kovassa iskussa raskaita kuormia vedettäessä, joten vaihtoehtoja täytyy vielä puntaroida. Talvimestaruuksissa metsäajossa oman haasteensa tuo luminietokset, joita täällä pohjoisessa on kertynyt melko runsaasti. Vaikka tamma onkin hyvässä kunnossa, täytyy meidän käydä harjoittelemassa tukkipuiden siirtoa hangessa ja kasvattaa yleiskuntoa entisestään. Oprakan lisäksi ilmoitamme mukaan melko varmasti myös Jallen Tikitin ja pääsemme vielä mahdollisesti ohjastamaan Pierren omistamia työhevosia ja juoksijoita, joilla on kisattu etenkin työajon juoksukokeissa, joissa ne ovat olleet iskussa ravitaustansa ansiosta.


06.12.2016 - Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme sinä päivänä paikan päällä olevan talliporukan eli minun, Jannen, Jeren ja Jorin kanssa käydä maastossa nietosten ympäröivillä metsäteillä. Itse valjastin reen eteen troikan keskelle Hirttivaaran Oprakan sekä reunoilla nuoremmat tammat; vasemmalle Luotto-Osuman ja oikealle Hykson Helemin. Jere satuloi hevosekseen Utu-Valssin, Jori päätti ottaa ratsukseen Kettupihlajan ja Janne luotti puolestaan pienen mutta sitäkin veikeämmän Pikku-Roosan. Jeren ja Jorin avopuolisot eivät ole henkeen ja vereen hevosihmisiä, mutta he päättivät kuitenkin lähteä reen kyytiin nauttimaan mukavasta talvi-ilmasta. Yrittäisin suostutella heitä siirtymään jossain vaiheessa reen ohjaksiin, mutta ainkaan vielä kummallakaan ei ole riittänyt uskallusta kuin rauhalliseen ratsastukseen, joten kolmen hevosen vetämän reen ajo voi hyvinkin jäädä toiseen kertaan.

Sää oli selkeä ja aurinko paistoi taivaalta lämpötilan ollessa jotakin kymmenen ja viidentoista pakkasasteen välissä. Hevoset oli valjastettu ja satuloitu ja lähdimme tallipihalta leppoisasti käynnissä. Reen edessä kulkevat tammat olivat kuuliaisia, joskin reunoilla olevat nuorikot olivat hieman innokkaita ja yrittivät pari kertaa nostaa omatoimisesti ravin. Kolme ratsukkoa kulki omaan tahtiinsa ympärillämme, milloin perää pitäen tai edessä leikkisästi toisiaan vastaan kisaillen. Pikku-Roosalla ei Jannen kanssa ollut juurikaan saumoja muita vastaan hankilaukkakisassa, sillä reilusti itseään isommat hevoset harppoivat keveästi nietosten yli. Pihlaja ravaili lennokkain askelin kuunnellen ratsastajaansa erittäin tarkkaavaisesti - tamman miellyttämishaluinen luonne olikin yksi syy, miksi Jori on tykännyt sillä ratsastaa. Jere ja Utu-Valssi olivat jo kirmanneet peltojen välistä kulkevan tien päähän, jossa he meitä odottivat. Udun hengitys huurusi ja lavat kohoilivat laukkapätkän jäljiltä, mutta heti luvan saatuaan tamma oli taas innoissaan lähdössä liikkeelle.

Kuljimme ensin päätien loppuun ja käännyimme hieman pienemmille metsäteille, joita pääsi varsin kevyesti kulkemaan, sillä siellä kulkeneet traktorit olivat painaneet alustan melko tasaiseksi. Troikkani liikkui reippaasti Oprakan ravaten ja reunahevosten laukaten rennosti eteenpäin. Keskihevosena toimiva Oprakka osasi hommansa hyvin, sillä se oli saanut harjoitella itseään kokeneimpien työhevosten kanssa pari-, kolmi- ja nelivaljakkoajoa viime kesästä lähtien. Luotto-Osuma ja Helemi hieman hätäilivät, eivätkä aluksi malttaneet laukata vieressä kulkevan Oprakan päästellessä ravilla eteenpäin. Kun Jere sujahti Udun kanssa vierestämme ohi, lähtivät nuorikot leikkiin mukaan. Pienemmillä kinttupoluilla jouduimme lopulta kulkemaan kiltisti peräkanaa, ja jopa vauhdikkaalla tuulella ollut Utu rauhoittui kulkemaan reen tekemiä jälkiä pitkin. Perää pitävä Roosa jäi aina hieman jälkeen, joten Janne ravasi meidät aina kiinni. Yli puolentoista tunnin reissun päätteeksi hevoset asettuivat tyytyväisinä pihattoon, eikä kenelläkään ollut enää ylimääräistä virtaa.


28.10.2016 - Ensimmäiset Työhevosyhdistyksen alaiset mestaruuskilpailut on nyt taputeltu ja meidän edustusjoukkion kannalta vieläpä melko hyvin saavutuksin, kun kaksi mestaruustitteiä napsahti omille hevosilleni! Kolmen kilpailupäivän päätteeksi jokaisen päivän erilliset tulokset laskettiin yhteen ja muodostettiin varsinaisen mestaruusottelun lopulliset tulokset. Olosuhteet eivät olleet metsäajolle minään päivänä oikein ihanteelliset, sillä vetopohja oli hankala hevosten joutuessa kiskomaan puukuormaa liukkaan sammalikon ja puista varisseiden lehtien päällä. Oprakka kuitenkin viis veisasi kehnoista oloista, vaan nakutti heti ensimmäisenä päivänä jo 135 pisteen tuloksen. Kahdenneksikymmeneksi sijoittunut Comino Zoom olisi voinut antaa itsestään enemmän, aivan kuten shire-ori Ramykin. Kumpikaan ei tänään näyttänyt aivan parasta osaamistaan, vaan alisuoriutuivat roimasti. Koherentulle oli takana pitkä kisatauko, joten aluksi hieman epäilin ilmoittaisinko sitä ollenkaan koko kisoihin. Ilmoitus kuitenkin lähti vetämään, vaikka ensimmäisen päivän 36. sijan perusteella olisin voinut harkita asiaa kaksi kertaa. Vriendelijk, Gallien ja Radioactive vetivät kuitenkin vielä lyhyemmän korren sijoittuen 42-44. sijoille. Viimeisellä kolmikolla ei enää hirveästi huonommin voisi mennä, joten ei tämä varmaan voi muuksi kuin positiivisemmaksi mennä.

Toisena päivänä Oprakka rehki samanlaisella työhalulla kuin ensimmäisenäkin saaden 148 pistettä ja ensimmäisen sijan. Ensimmäisenä päivänä hieman moitteita saanut Koherenttu näpäytti tällä kertaa arvostelijoita 147 pisteellään ja toisella sijallaan, ja samanlaista työpanosta toivon näkeväni orilta myös seuraavana päivänä. Myös Radioactive sekä Vriendelijk-tamma selviytyivät tänään jo kahdenkymmenen parhaan joukkoon, kun Gallien jäi puolestaan taas melko hännille 56 pisteellään. Kolmantena päivänä percheron-orini kuitenkin petrasi liikkuessaan tasaisesti ja ohjastajaansa hyvin kuunnellen, mikä oikeutti lopulta kahdeksannen sijan. Alkupäivinä jo erittäin hyvin menestynyt Oprakka nappasi siitä seuraavan sijan, jonka jälkeen sijoittui useampi muun tallin hevonen. Radioactive, Comino sekä Vriendelijk jäivät kukin tahollaan sadan pisteen tuloksen kehnommalle puolelle, eikä Ramy-orinkaan työskentely vakuuttanut - oria tuntui kiinnostavan paikalle saapuneet tammat kuin työnteko. Toisena päivänä erittäin kovan tuloksen tehnyt Koherenttu piti jälleen kolmantena päivänä seuraa häntäpään valjakoille. Ori oli ilmeisesti jo tuudittautunut leppoisaan työskentelytahtiinsa, eikä useamman päivän työrupeama tuntunut sitä kiinnostavan.

Yhteistuloksissa ensimmäinen sija ja vuoden 2016 metsäajon syysmestaruustitteli meni lopulta meidän Oprakalle! Sitä onnean ja riemun määrää en voi edes sanoin kuvailla, niin törkeän tyytyväinen olen vielä varsin nuoreen suomenhevoseeni! Muilta hevosilta olisin toivonut hieman enemmän, vaikka kuudenneksitoistaksi sijoittunut Comino teki varsin tasaisia suorituksia, jotka eivät heitelleet Radioactiven, Gallienin, Koherentun sekä Vriendelijkin tavoin niin hurjasti päivästä riippuen. Ramyltä emme puolestaan onnistuneet näkemään yhtenäkään päivänä sellaista tunnelatausta työntekoa kohtaan, kuin mitä se esittelee normaaleina arki-iltoina. Oprakan menestys kuitenkin hälvensi tyytymättömyyttäni kokonaiskuvaa kohtaan.


16.07.2016 - Minileiri Metsälammen ratsutilalla, kutsu
Metsiksen minileirillä hevosten varustus oli täydessä vauhdissa, vaikka keskiyöhön oli enää alle pari tuntia aikaa. Monikaan hevonen ei ollut hirveän innoissaan yöllisestä ratsastusretkestä, mutta leiriläiset olivat sitäkin tohkeampana ja tekivät vielä viimeisiä säätöjä varusteisiin ennen kuin talutimme hevoset pihalle ja järjestäydyimme jonoon. Okra-tammani nyrpisteli hieman nenäänsä joutuessaan työntekoon juuri iltaeväänsä syötyään, mutta asettui nätisti jonon häntäpäähän ja kulki kiltisti Remi-ruunan vanavedessä. Sinten "Liikkeelle!" -huudon seurauksena hevosletka lähti valumaan hiljalleen pois tallipihasta ja maiskautin myös oman ratsuni liikkeelle.

Itsellä tulee enää harvoin käytyä yömyöhään maastoilemassa tai muutenkaan ratsastamassa, sillä pitkien tallipäivien päätteeksi jaksamusta ei kerta kaikkiaan ole kuin pakollisiin askareisiin. Luonnon helmassa on kuitenkin aivan erilainen tunnelma öiseen aikaan, kun auringonlasku kajastaa taivaanrannan takaa, ohut usvakerros leijailee peltojen päällä ja metsän hiljaisuus on lähes käsin kosketeltavaa. Kavioiden kopseen kuulikin varmasti kauas muuten niin hiljaisella isolla tiellä, josta suuntasimme pellolle ja valmistauduimme henkisesti pieneen laukkakisaan.

Pellon reunaan tullessamme Rosso-ruuna päätti ottaa varaslähdön ja ponkaisi tohkeissaan eteenpäin Sinin horjahtaessa ison ruunan kaulalle. Muut ratsukot lähtivät hieman eri tahtiin puoliverisen perään ja Sinikin sai korjattua asentonsa ja hoputti ratsunsa vauhdikkaampaan menoon. Oprakka ei oikein olisi viitsinyt pistää töppöstä toisensa eteen, mutta kun toiset hevoset olivat ennättäneet jo varsin kauas, kiristi myös oma hevoseni hieman tahtia, muttei kuitenkaan innostunut kilpasille toisten kanssa. Tammani laukkasikin lähinnä rentoa laukkaa kaula pitkänä ja olikin silmin nähden tyytyväinen hidastaessani sen jälleen käyntiin. Hevoset ainakin pääsääntöisesti pärskähtelivät tohkeissaan laukkaspurteista ja jäähdyttelimme niitä tovin kävellessämme autoteitä pitkin kohti Rantapolkua.

Pysähdyimme toviksi Metsälammelle juottamaan hevosia ja rohkeimmat kävivät myös hieman kahluuttamassa niitä. Oprakka innostui käveleskelemään rantavedessä ja roiskutti vettä tohkeissaan etujaloillaan. Vuonohevostamma Girada intoutui hevosjoukosta kuitenkin eniten ja kiskaisi päänsä voimakkaasti alaspäin ja samalla hieman eteenpäin loikaten tiputtaen ratsastajansa päistikkaa veteen. Aluksi hieman hölmistyneenä vedestä kömpivä Minkki otti asian huumorilla, vaikka läpimäristä vaatteista tippui vettä ja hän seisoi yhä lammessa veden yltäessä noin puoleen reiteen asti. Lämpötila oli kuitenkin reilusti plussan puolella, joten vaatteet kuivuisivat varmasti nopeasti. Ennen matkan jatkumista jouduimme vielä odottamaan Wiewiä, joka oli räpsinyt puhelimensa kameralla kuvia tasaiseen tahtiin pitkin maastoa. Akku alkoi kuitenkin vedellä viimeisiään, joten hän pisti puhelimensa taskuunsa ja lähdimme kiertämään lampea Harjunlenkkiä pitkin.

Sinte alkoi vetää maastoporukkaa lopulta tallille päin hiljaisen ja ehkä jopa hieman aavemaisen Pirunmetsän läpi kulkevaa Pirunpolkua pitkin. Ennen yömaastoa järjestetyllä pikniktyylisellä iltapalalla kukin oli saanut kertoa parhaat antinsa kummitustarinoiden saralta, joten tuoreessa muistissa olevat tarinat saivat joidenkin mielikuvituksen laukkaamaan. Pirunpolku päättyi isolle tielle, jota pitkin ravasimme vielä hetken ja kuljimme loppumatkan vapailla ohjilla tallille. Okra oli kulkenut oikeastaan koko matkan löysällä ohjalla hallitessaan kaulaohjauksen, joten se ei saanut loppukäynneistä ja ohjien löysäyksestä samanlaista mielihyvää kuin toiset hevoset. Tallille paluu oli kuitenkin tällä kertaa hieman laiskanoloiselle hevoselleni hyvä palkinto, ja pintapuolisen harjauksen jälkeen tamma asettuikin karsinaansa torkkumaan. Hevoset oli hoidettu hieman ennen yhtä ja pientä yöpalaa nautittuamme kömmimme kukin sänkyihimme ja ratsastuslenkin jälkeen ainakin itse olin aivan rättiväsynyt.


30.06.2016 - Vajaa viisivuotiaan tamman kanssa polkaistiin kisaura kunnolla käyntiin, kun osallistuimme kotitallilla järjestettyyn viiden päivän kisaryppääseen, jossa Okra pääsi kokeilemaan kykyjään käyttöajon parissa. Aiemmin cup-kilpailussa kisasimme tottelevaisuusluokassa, joka on nuorille hevosille tarkoitettu ohjasajoluokka. Käyttöajossa tamma sai peräänsä ihka oikeat kaksipyöräkärryt, ja tämän myös nuorille tai muuten vain kokemattomille hevosille tarkoitetun luokan tavoitteena on kannustaa hevosten koulutukseen, jotta niistä saataisiin toimivia käyttöhevosia. Tämän päivän luokassa ajettiin noin 80 metrin matka, jonka varrella oli portin ohitus, kulmaperuutus sekä tavaroiden lastaus ja purku lastauslaiturilta. Jokaisen tehtävän aikana hevosen tulisi kulkea rauhallisesti ja tarvittaessa seisoa rauhallisesti paikoillaan ja lähteä jälleen pyynnöstä halukkaasti liikkeelle.

Neljääntoista osallistujaan mahtui jos jonkinlaista hevosta, ja osa hevosista oli jo varsin kokeneita työhevosia, joilla oli ollut kilpailemisesta vain taukoa ja kisakokemusta haluttiin hakea helpommista luokista. Oprakka saikin muutaman varsin kokeneen kisakonkarin vastaansa, mutta viilipyttynä tunnettu tamma ei turhaan stressannut vaan otti tehtävät vastaan yksi kerrallaan. Lastauslaitureilla tamma seisoi tyynesti paikoillaan, eikä se hätiköinyt kulmaperuutuksenkaan kanssa, vaan peruutti hallitusti samalla ohjastajan haluaman määrän kääntyen. Portin ohituksessa hevosen tuli seisoa itsenäisesti aloillaan kun ohjastaja kävi avaamassa portin ja sulkemassa sen läpimenon jälkeen, mikä ei ollut meidän tammalle temppu eikä mikään. Tuomari rokotti tosin hieman pisteitä kokonaisvaltaisesta hitaudesta, mutta mieluummin teen asiat huolella ilman kiirettä, jotta vasta kisauran alussa oleva hevonen saa kilpailemisesta vain positiivisia kokemuksia.

Tamma teki tasaisen varmoja suorituksia päivästä toiseen, ja se sai jokaisena päivänä vähintään puolet 150 maksimipisteestä, mistä olen erittäin tyytyväinen näin nuoren ja kokemattoman hevosen kanssa! Sijoitukset vaihtelivat sitten hieman päivän tason mukaan, ja huonoin oli yhdeksäs sija, jolloin tamma jätti kuitenkin vielä viisi valjakkoa taaksensa 88 pisteellä. Sijoitusta ja lopullista pistemäärää katsoessa paras tulos saatiin ehkä jopa hieman yllättävästi viimeiseltä päivältä, jolloin Okra tuntui ajettaessa kuin vanhalta tekijältä ja tasaisella suorituksella tuomarit palkitsivat Okran sen ensimmäisellä sinivalkoisella ruusukkeella! Pistesaldo oli yhteensä 146 pistettä, eli täydet pisteet jäivät vain neljän pisteen päähän. Tästä ei voi olla muuta kuin hyvää jatkaa yhteisiä kisahetkiä!


26.06.2016 - Päätin sitten viime hetkellä ilmoittaa Oprakan tämän kuun työhevosten cup-kilpailuun, ja tänään kisapäivänä meinasi hieman jännittää nuoren tamman vuoksi, sillä paikalla oli tämän hetkisten työhevosten eliitti. Tamma oli tosin ilmoitettu 1–4-vuotiaille tarkoitettuun tottelevaisuusluokkaan, joka suoritettiin ohjasajovarusteissa ja tehtäviin kuului nuorten hevosten kuuliaisuutta ja rohkeutta testaavia esteitä, kuten pressujen ylityksiä ja alituksia sekä pujottelua. Okra oli rauhallinen itsensä kisapaikalla, järjestettiinhän kisat tutulla ja turvallisella kotitallilla, mikä antoi tammalle pienoisen kotikenttäedun. Luokkaan oli ilmoitettu yhteensä viisi työhevosen alkua ja luokka oli hyvin suomenhevosvoittoinen. Oprakka oli ohjastettaessa hyvin rauhallinen, ehkä jopa liiankin tyyni, sillä se liikkui välillä melko laiskasti, mikä saatettiin hyvinkin tulkita haluttomuudeksi ylittää esteitä. Pressuja tai puomeja se ei kuitenkaan pelännyt ja pujottelukin sujui oikein hyvin, kun hevonen malttoi kuunnella tarkasti. Palkintosijoille emme kuitenkaan yltäneet, mutta ensikertalaiselta kolmas sija viiden osallistujan joukosta on jo hyvä suoritus, minkä johdosta tammalle piti tarjota tulosten julkistamisen jälkeen pieni ruisleivän palanen, joka katosi nopeasti parempiin suihin!


18.06.2016 - Oprakka-tamma saapui meille hieman yli kaksivuotiaana, ja se on saanut hyvän pohjan elämälleen kasvattajansa hyvässä huomassa. Ajokoulutettu tamma toimii säyseästi muun muassa talutuksessa ja kuljetuksessa, eikä se ole koskaan temppuillut kengittäjän tai eläinlääkärin käsittelyssä. Meille tultuaan tamma pääsee harjoittelemaan ajoa ja etenkin työhevosajoa tarkemmin, ja sen selkään sovitetaan todennäköisesti myös satula myöhemmällä iällä ja koitetaan ainakin opettaa sille myös ratsastuksen perusteet.

Tallin ylläpidosta vastaa Jonna (Pierre VRL-10531 TYH-0002)

Ulkoasu © M Layouts   |   Kuva © smerikal (lisenssi, kuvaa on muokattu)