Kototalli

Lykkäys KAS

Nimi:	Lykkäys KAS "Lyyti"	Painotuslaji:	Työ- ja raviajo
Syntymäaika:	09.07.2019, 8v	Väri & säkä:	Vaaleanrautias, 156 cm
Rekisterinumero:	VH19-018-0802	Omistaja:	Kototalli (VRL-10531)
Rotu & skp:	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja:	Kadon Kartano
Saavutukset:	♕ VIR MVA Ch (myönnetty 12/20) KTK-II (J-suunta 73 p.) ♕ Derbyn Tammasuosikki 2020 - 1^st ♕ Varsalupaus 2019 - 1^st

Sukutaulu

i. Rojaltti KAS rautias 158 cm 25,3ake - 22 750 € Tähtinuorukainen 2019 - 3. Pääsiäismuna 2019 - 3.	ii. Parjunan Pronssi punarautias 158 cm 27,1aly - 22 670 €	iii. Rampajalka tprt 159 cm evm
		iie. Pikakiito rt 158 cm evm
	ie. Kaskun Valkokulta vaaleanrautias 157 cm 25,0ke - 26 350 €	iei. Kultakuume vprt 158 cm evm
		iee. Valotus vrt 154 cm evm
e. PII Sumutus vaaleanrautias 154 cm 21,5ake - 117 950 € VRKK Ammattiravuri Kunintagarkilpa 2019 - 5. FID nuori lupaus 2017 - 1.	ei. Into-Salamanteri punarautias 152 cm 21,5ake - 69 580 €	eii. Salama-Santeri evm
		eie. Into-Sissi evm
	ee. Mysteeri-Senni vaaleanrautias 155 cm 21,6ake - 82 000 € Salama Sprintti 2016 - 1.	eei. Pikku-Mysteeri evm
		eee. Sisun Sissi evm

» Jälkeläiset «

01. suomenhevosori/-tamma Nimi syntynyt 00.00.0000 orista Nimi

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
ROHKEUS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko rohkea
KUULIAISUUS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko kuuliainen
TEMPERAMENTTI:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: melko lauhkea
HERKKYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko herkkä
TAIDOT
NOPEUS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: hieman normaalia parempi
KESTÄVYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: hieman normaalia parempi
HYPPYKAPASITEETTI:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: hieman normaalia heikompi
KETTERYYS:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali
LIIKKEET:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali

Kilpailukalenteri

Ravikilpailut

Saavuttanut voittosumman 85 220 € statistiikalla 97: 14-8-13 (voitto- & totoprosentit: 14 % & 36 %)

Ennätys: 24,4aly / 26,7ake / 00,0kp / 34,6api

VRER-pisteet 0 p. / VRKK-pisteet: 138 p.

Työajokilpailut (sijoituksia 12 kpl)

Näyttelytulokset

Päivämäärä	Jaos	Järjestäjä	Luokka	Tulos
08.12.2021	VSN	Maybeck Stud	Suomenhevostammat, ravurit	LKV4 RCH
12.09.2020	VSN	Ponitila Adina	Suomenhevosravurit, tammat	LKV1 CH
31.05.2020	NJ	Ponitila Adina	Suomenhevoset, ravurit	BIS1 MVA-sert
24.04.2020	NJ	Susiraja	Kylmäveriravurit, tammat	BIS3 MVA-sert
06.04.2020	NJ	Ponitila Adina	Suomenhevoset, ravurit	LKV3 irtoSERT
30.09.2019	VSR	Rotunäyttely	Nuoret varsat	LKV2 II-palkinto
07.09.2019	NJ	Kadon Kartano	Suomenhevostammat, J-suunta	LKV3 irtoSERT

Päiväkirja ja valmennukset

28. helmikuuta 2020 » Rekiajelulla / Jonna

Viime kuukausien talvisäät ovat olleet sanalla sanoen kauheita, mutta helmikuun lopulla alkoi aurinko paistaa myös risukasaan, ja saimme nauttia sateisten loskakelien sijaan aurinkoisista pakkaspäivistä. Perjantaina sain pakolliset hommat tehtyä hyvissä ajoin, joten iltapäivän päätin pyhittää leppoisalle rekiajelulle, jonne sain houkuteltua kaveriksi Jeren sekä hänen kumppanin Eevin. Akka oli saanut ottaa pari päivää lepoa, mutta se on siitä hyvä hevonen, ettei se kerrytä ylimääräistä energiaa, vaan on aina yhtä rauhallinen ja säyseä ohjastettava. Tamma seisoikin tuttuun tapaansa erittäin fiksusti aloillaan, kun yritin selvitellä huonosti niputettuja valjaita. “Joku voisi opetella säilömään varusteet kuten kuuluu” naljailin Jeren suuntaan, sillä tiesin hänen käyneen eilen ajamassa ja miehen tapoihin kuuluu vähän sellainen hällä väliä -asenne, ettei kaiken tarvitse olla aina niin kertakaikkisen tarkasti tehtynä. Syyllinen valjassotkuun löytyikin siis melko varmasti hoitopuomin toisesta päästä Lyyti-tammaa harjaamasta.

Lyyti oli puolestaan Akkaan verrattuna aivan eri mentaliteelilla liikkeellä, ja nuorempi tamma oli jo täysin lähtökuopissa valmiina lähtöön. Se pärski ja vähän tanssahteli, mutta antoi Jeren kuitenkin kiinnittää valjaat kohtuu helposti. Eevi oli vierellä katsomassa ja pudisteli lähinnä päätään: “En varmaan ikinä tulisi muistamaan, mihin minkäkin remmin kuuluisi mennä!” Kun molemmat tammat oltiin saatu valjastettua rekien eteen, pitelin Lyytiä sen aikaa kiinni, että Jere ehtii Eevin kanssa ajajan penkille. Akka seisoi sen ajan tyynesti aloillaan ja lähti toisen valjakon perään vasta minun istuttua paikoilleni ja antaessani ohjalla lähtömerkin.

Perjantaisen rekiajelun piti olla rento ja rauhallinen reissu, mutta toisin kävi. Jo alkukäyntien aikana kävi selväksi, ettei Lyyti-tamma aikonut vain kuhnailla ja nuoren tamman innokkuus tarttui myös meihin. Ollaan Jeren kanssa välillä liiankin kilpailuhenkisiä, eikä kumpikaan tässäkään tilanteessa tahtonut jäädä kakkoseksi. Akka syttyi hieman hitaammin ja Lyyti oli päästellyt ja useamman mutkan taa, ennen kuin sain heräteltyä työtamman ja siirrettyä sen reippaaseen raviin. Akkaa on viime aikoina liikutettu lähinnä hitaassa tempossa tukkeja vetämällä, joten nopeustreeniä vaatiessani se aluksi hieman löysäili, mutta innostui itsekin pistämään kaviota toisen eteen, kun mutkan jälkeen se sai näköyhteyden toiseen valjakkoon.

Jere oli hidastanut vauhtia ja odotti meitä ennen pitkää suoraa tienpätkää, jossa oli hyvä päästellä menemään vasemmalla puolella kohoavien mäntyjen kupeessa ja toisella puolella avautuvan peltoaukean lomassa. Lyyti veti auratulla pohjalla rekeä vauhdikkaasti, eikä ollut kahta sanaa kumpi päästeli nopeammin suoran loppuun asti, kun vastakkain laitettiin starttikuntoinen ravihevonen sekä selkeästi jykevämpi työhevonen. Paluumatkalla Akkakin sai sulan hattuunsa, sillä reippaan ravisuoran jälkeen palasimme tallille päin peltoja pitkin, ja vanhempi tamma veti pidemmän korren kestävyyttä vaativassa hankivedossa. Lyytillä meinasi jo sinni loppua, kun reki ei enää liikkunut yhtä joutuin, mutta Akka porskutti menemään, vaikka lunta oli välillä liki polviin asti.