Kototalli

Elegant 21

Nimi:	Elegant 21 "Awa"	Painotuslaji:	Lännenratsastus
Syntymäaika:	21.05.2015, 10v	Väri & säkä:	Hiirakko, 157 cm
Rekisterinumero:		Omistaja:	Jere (VRL-10531)
Rotu & skp:	Mustangi, tamma	Entinen omistaja:	Ryan Walker
Saavutukset:	♕ Elite Endurance Champion ♕ ~~Quality Endurance Champion~~ ♕ WRJ Barrel Racing Autumn Champions 2022 - 3^rd

Saavutukset:

Tallin ihka aito villihevonen, joka on tosin elänyt pidemmän ajan elämästään ihmisten parissa kuin vapaana kirmaillen. Yhdysvalloissa Adobt A Horse -hankkeen avulla pyritään säätelemään villihevoskantoja ja pelastamaan laumasta häädettyjä tai jälkeen jätettyjä huonokuntoisia hevosia, joilla olisi vapaana huonot selviytymismahdollisuudet. Elegant oli Oregonin alueella 21. kiinniotettu hevonen vuonna 2015, jolloin se jäi orvoksi vain noin parin kuukauden ikäisenä raajarikkoisen emän menehtyessä huonon kuntonsa vuoksi. Tammavarsan tarkkaa ikää ei tiedetty, mutta se oltiin nähty lauman mukana ensimmäistä kertaa toukokuun lopussa ja arvioitu olevan noin kymmenen päivää vanha. Nuoren ikänsä vuoksi Elegant oli yllättävän helppo hevonen sopeuttaa ihmisten keskelle, vaikka se on välillä hyvinkin varautunut uusia ihmisiä kohtaan. Oregonin alueella adoptiohankkeen päävetäjänä toimii Ryan Walker, jonka tilallaan Elegant asusti varsaikänsä, jolloin se kylmäpolttomerkittiin tunnistusta varten sekä rekisteröitiin Amerikan Mustangijärjestöön peruskoulutuksen ohella. Walkerin kautta myös Jere tutustui ensi kertaa mustangeihin vaikuttuen syvästi rodusta. Tuo tarhan perältä jännittynein elkein tuijottava hontelo, pienten arpien peitossa oleva tamma teki häneen lähtemättömän vaikutuksen ja lähinnä nimellisen myyntihinnan maksettuaan oli hän ylpeä mustangihevosen omistaja!

Awa on ehdottomasti yhden ihmisen hevonen, sillä se ei luota korvin herkästi uusiin ihmisiin. Jereä se seuraisi vaikka läpi harmaan kiven, mutta esimerkiksi minulla itselläni meni pitkä aika, ennen kuin tohdin edes nousta tamman selkään. Jo pelkkä tarhasta haku osoittautui aluksi isoksi haasteeksi, vaan se livistää heti tarhan kauimmaiseen nurkkaan, jos joku uusi tai vähänkään epäilyttävä ihminen koittaa lähestyä. Ajan kanssa olemme oppineet Awan kanssa luottamaan toisiimme entistä paremmin ja se on äärimmäisen kestävä ja ketterä ratsu, joka nauttii vauhdista. Se ei ole mikään säikky hevonen, joka pinkoo karkuun pienimmäistäkin räsähdystä, mutta varautunut se on, eikä suhtaudu luottavaisesti mihinkään uuteen ja outoon. Esimerkiksi meille niinkin normaali asia kuin kottikärryt olivat tammalle aivan hirveä asia ja vieläkin se saattaa jäädä tuijottamaan tuota metallihirviötä ja yrittää kipittää mahdollisimman nopeasti sen ohitse.

Hoito-ohjeet:

» Talutus & tarhaus
     » taluttaessa voi olla toisinaan hieman malttamaton
     » riimu pois hevosen ollessa pihatossa
     » voidaan tarhata lähes kenen tahansa tutun hevosen kanssa
     » ei saa jättää yksin hevosen ollessa kiinnitettynä!

» Loimien käyttö tarpeen ja sään mukaan
     » hevonen ei pidä loimista, joten ei turhaa loimitusta
     » sadesäällä osaa hakeutua itse suojaan, tihkusateet eivät hevosta häiritse
     » pakkaskeleillä loimitus säännöllisempää, sopeutunut kuitenkin kevyisiin pakkasiin
     » kuivatetaan talliloimen tai lämpölamppujen avulla ennen pihattoon viemistä

» Kavioiden hoito:
     » osaa olla omapäinen kavioita hoidettaessa, vaatii aikaa ja malttia
     » ei kengitetä tavallisilla kengillä, yleensä on kengättömänä
     » talvella tai liukkailla pinnoilla käytetään nastabootseja tai nastallisia liimakenkiä

Varustekaappi:

» Yhden korvan westernsuitset
     » suora kumikuolain, D-kolmipalakuolain, hackamore
» All around -satula
     » soveltuu hyvin mm. karjanajoon ja yleiskäyttöön
» Kevyt racing-satula
     » erinomainen mm. nopeuslajeihin ja matkaratsastukseen
» 2x westernhuopa
» Westernvyö
» Y-rintaremmi
» Jänne- ja hivutussuojat
» 4x joustinpintelit
» 4x bootsit
» Naru- ja nahkariimut, naru
» Talli-, toppa- ja sadeloimi kaulakappaleella

» Awan päävärinä toimii violetti

Awan varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Hankalan tori, Takakujan Tallipuoti & MWS Boutique

Sukutaulu

i. Monster mustangi, hrkk, 153cm, evm	ii. tuntematon
	ie. tuntematon
e. Elega mustangi, klm, 156cm, evm	ei. tuntematon
	ee. Electric mustangi, m, 153cm, evm

Elegantin isän puolen suvusta ei ole juurikaan tietoa, mutta isä on melko varmasti tamman synnyinlaumaa pitkään johtanut hiirakko ori, jonka arvioitu säkäkorkeus oli noin 153 senttimetrin luokkaa. Monsteriksi nimetty ori oli muiden mustangien tavoin hyvin reaktiivinen hevonen, joka joko pakeni tai puolustautui yllättävissä tilanteissa. Vanhuuttaan huonokuntoiseksi kääntynyt Monster menetti johtaja-asemansa nuoremmalle ja voimakkaammalle tulokkaalle, joka hääti vanhemman orin matkoihinsa eikä tähän ole enää sen jälkeen törmätty. Orin uskotaan menehtyneen erään kylmän ja vähäruokaisen talven aikana joko nälkään tai jäädessään petoeläinten armoille. Monsterin vanhemmista ei ole tarkkaa tietoa, mutta emän uskotaan olleen jonkin samaisen lauman kolmesta hiirakosta tammasta, joista kaikki olivat säkäkorkeudeltaan alle 150 senttimetriä. Isäori voi olla naapurilauman ruunivoikko johtajaori tai jokin parista yksin kuljeskelevasta hevosesta.

Elega-emä oli villihevoseksi hyvässä kunnossa ja karvassa oleva kulomusta, muuhun laumaan verratessa varsin kookas tamma, joka oli laumaa pidemmän aikaa tarkkailleiden ihmisten mukaan luonteeltaan varsin arka ja omissa oloissaan viihtyvä hevonen. Tamma ei puheiden mukaan juurikaan puolustanut itseään muilta hevosiltaan ja myös sen varsat saivat kokea osansa lähelle tunkeilevien hevosten höykytyksestä emän pistäessä kampoihin vain heikosti. Elega-tamma loukkasi vasemman etujalkansa helteisen kesän puolivälissä ja raaajarikko tamma jätettiin laumansa toimesta lopulta oman onnensa nojaan tämän hidastaessa liiaksi muiden vauhtia. Todennäköisesti viisi- tai kuusivuotiaalla tammalla oli tällöin vajaa pari kuukautta vanha Elegantiksi-myöhemmin nimetty tammavarsa, joka emän menehtyessä otettiin Adobt A Horse -hankkeen toimesta kiinni pelastaen sen oikeastaan varmalta menehtymiseltä. Elegantin emälinjaa voidaan jäljittää myös pidemmälle ja emänemä Electric oli villimustangiksi pitkän elämän elänyt tamma, joka oli väriltään täysin musta lukuun ottamatta pientä ruunusukkaa vasemmassa takajalassa.

» Jälkeläiset «

01. mustangi-o/t. Varsa, syntynyt 00.00.0000 orista Hevonen

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
ROHKEUS:	★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 2: varautunut
KUULIAISUUS:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: melko hankalasti käsiteltävä
TEMPERAMENTTI:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko temperamenttinen
HERKKYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko herkkä
TAIDOT
NOPEUS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: hieman normaalia parempi
KESTÄVYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ★ ★	Taso 7: selvästi normaalia parempi
HYPPYKAPASITEETTI:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: hieman normaalia heikompi
KETTERYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆	Taso 6: normaalia parempi
LIIKKEET:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: hieman normaalia heikompi

Kilpailukalenteri

WRJ lännenratsastus (sijoituksia 41 kpl)

VMRJ matkaratsastus (yhteensä 338 p.)

Cup-kilpailut

Päivämäärä	Jaos	Järjestäjä	Luokka	Tulos
31.05.2022	VMRJ-cup	Hiekka-Ahon Hevostalli	145 km nopeusaika	3/16 (16p.)
31.01.2022	VMRJ-cup	Crampton Stock Horses	160 km nopeusaika	5/17 (12p.)
31.07.2021	VMRJ-cup	Crampton Stock Horses	160 km nopeusaika	1/18 (20p.)
31.01.2021	VMRJ-cup	Crampton Stock Horses	160 km nopeusaika	10/18 (2p.)
30.11.2020	VMRJ-cup	Crampton Stock Horses	145 km nopeusaika	17/24 (2p.)
04.10.2020	VMRJ-cup	Crampton Stock Horses	145 km nopeusaika	1/19 (20p.)
30.07.2020	VMRJ-cup	Crampton Stock Horses	145 km nopeusaika	2/7 (8p.)
25.05.2020	VMRJ-cup	Crampton Stock Horses	120 km nopeusaika	1/11 (20p.)
31.08.2019	WRJ-cup	Orange Wood Ranch	Pole bending	6/52
31.07.2019	WRJ-cup	Orange Wood Ranch	Pole bending	5/43
31.03.2019	WRJ-cup	Stall Fernweh	Ranch trail	1/31
30.06.2018	WRJ-cup	Riverrock Ranch	Keyhole race	6/57
30.04.2018	WRJ-cup	Riverrock Ranch	Keyhole race	1/38

Näyttelytulokset

Päivämäärä	Jaos	Järjestäjä	Tulos	Tuomari
19.01.2019	VSN	Ionic	LKV1 CH	Sirpa

Päiväkirja ja valmennukset

27. elokuuta 2018 » Siperia kutsuu / Jere

Olin juuri klikannut osallistumislomakkeen lähetä-namiskaa, ennen kuin vasta aloin oikeasti miettiä, mitä nyt tuli tehtyä. Olin ilmottanut ittseni ja varautuneen herkkähipiätammani "hurjapäille ja oman elämänsä Nuuskamuikkusille" kohdennetulle selviytymiskurssille. Vaikka Vecno Studia itseäkään ei markkinoida minään luksuslomakohteena, päädytään kurssin aikana vieläkin karumpiin oloihin: Siperian erämaahan teittömien teiden päähän, "sivistyksen tuolle puolen". Oli sanomattakin selvää, että odotin tulevaa erittäin innoissani ja vaikkei nyt vielä jännittänyt, tulisi matkan lähestyessä niin varmasti käymään.

Infossa kerrottiin matkojen olevan pitkiä ja päivien raskaita niin ratsuille kuin ratsastajillekin. Jylhien maisemien, luonnon läsnäolon sekä kultaakin kalliimpien oppien kerrotaan olevan kuitenkin sen arvoisia. Kännykkäverkot eivät kuulemma toimi edes Vecnossa saati sitten ympäröivässä erämaassa, joten marraskuun seitsemän ensimmäistä päivää tulevat olemaan varsinainen irtautuminen yhteiskunnasta ja viikon levähdys modernista oravanpyörästä. Se kuulosti siis juuri siltä, mitä tunnuin tällä hetkellä tarvitsevan kaiken kiireen keskellä. Olisi tämän irtautumisen kuulemma voinut tehdä myös vähemmän radikaalilla tavalla, tai ainakin Eevi oli sitä mieltä kertoessani hänelle tulevasta reissusta.

Viikko erämaassa kuulosti ihan armeijan metsäleiriltä, jotka ovat töiden puolesta tulleet enemmän kuin tutuiksi, mutta tällä kertaa mukana oli myös oma ratsu. Awa on sitkeä sekä varmajalkainen ja se tyytyy hyvin vähään, mutta vastapainona tamma on hyvin varautunut kaikkia ja kaikkea uutta kohtaan. Vaellus tulisi varmasti osaltaan olemaan tamman kohdalla paluu menneisyyden villeihin ja vapaisiin aikoihin, mutta toisaalta taas sen luonnetta testaavat seitsemän päivää. Mulla on viitisen viikkoa aikaa hoitaa asiat valmiiksi ennen Venäjälle lähtöä; täytyy suunnitella ja pakata mukaan lähtevät varusteet ja tavarat sekä ilmoittaa Jonnalle & Jannelle ettei musta oo apua tai tule näkymään tallilla kokonaiseen viikkoon.

31. maaliskuuta 2018 » Susirajan Spirit / Jonna

Susirajassa - jonka omistamia ja kasvattamia hevosia löytyy myös meidän hevosten suvuista, esimerkiksi Viivin kahjo isäori on tämän tallin aikaansaannoksia - järjestettiin tänään tallin viidennen syntymäpäivän kunniaksi epäviralliset näyttelyt seitsemällä eri luokalla. Meiltä karkeloihin lähti kolme hevosta; criollo-ori Vaski, mustangi-tamma Awa ja suomenhevosruuna Harmo, sekä useampi kappale kaksijalkaisia kannattajia.

Awa ei oikein kisapaikalla käsittänyt, miksi se oli tännekin pitänyt raahata - ensitöikseen se yritti monottaa ohikulkevaa, epäonnista pikkuponia, joka yritti uteliaisuuttaan lähestyä pärskivää tammaa. Se oli virhe, mutta ponilla oli onneksi refleksit kunnossa ja se ehti kavahtaa taaksepäin ennen Awan kipakkaa potkua. Ponin taluttaja taisi säpsähtää vielä enemmän kuin minä, eikä keski-ikäinen nainen jäänyt kuuntelemaan pahoittelujani, vaan kipitti ripeästi paikalta noituen samalla itsekseen; saatuaan purkaa painetta Awakin näytti jäävän kuuntelemaan loittonevaa jupinaa ja se asettui Harmo-ruunan viereen, seisoen lähes sen kyljessä kiinni. Harmoa toisen hevosen kiehnäys ei haitannut, vaan se tyhjensi antaumuksella vielä eteensä saamaansa vain osittain tyhjennettyä heinäverkkoa, jonka Awa oli jättänyt kesken.

Awa oltiin ilmoitettu toiseen luokkaan, jossa esiteltiin kaikki hevostammat. Jere päätti esittää tammansa itse alun empimisen jälkeen, sillä energinen hevonen kuuntelisi varmasti parhaiten omistajaansa, jota se muutenkin seuraa kuin hai laivaa. “Toi sukkajalka on kyllä upea!” henkäisin Jannelle, kun ihailin raudikkoa tenneseenwalkeria, jolla oli joka jalassa yli polvenkorkuiset sukat. Upeita suomenhevosia siellä ainakin melkein riittävästi ihailtavaksi ja jalot puoliveriset olivat toinen iso osanottajaryhmä. “Awa ainakin erottuu muista liikkeillään”, Janne naurahti ja vinkkasi kääntämään katseen mustangitammaan päin. Se loikki ja kulki välillä sivuttainkin Jeren rinnalla, mutta miehen ei missään vaiheessa tarvinnut ottaa narua tuntumalle, vaan perävaunu seurasi minne majakka meni - joskin omintakeisella riekkuvalla tyylillään.

Ihme kyllä, jury tykästyi veikeään, joskin tuomareita aluksi mulkoilevaan mustangiin, ja palkitsi sen luokkansa neljänneksi parhaimpana hevosena monen upean kilpapuoliverisen sijoittuen sitä huonommille sijoille. Käytöstapoja vielä hiovalle viikarille kärsitty häviö näytti kirpaisevan muutamaa hevosenomistajaa, jotka pyörittelivät silmiään Jeren kehuessa vuolaasti hevostaan sen saamasta ruusukkeesta. Ruusukkeen lisäksi tammalle annettiin kunniamaininta "Susirajan Spirit" - sellainen Awa kyllä todellakin on, villi ja vapaa sielu.

28.–29. heinäkuuta 2017 » Yömaastoilua / Jonna

Heinäkuun viimeisen viikonlopun aikana päätimme isomman joukkion kanssa tehdä yhdessä jotain mukavaa. Aluksi suunnitelmissa oli ratsastuslenkki piilopirtille ja siellä yöpyminen, mutta suunnitelmat menivät uusiksi, sillä jonkun pitäisi olla lauantaiaamuna tekemässä aamutallia, joten päätimme lähteä vain pitkälle yömaastolle ja saapua kuitenkin yöksi takaisin kotiin. Joni lupasi hoitaa iltatallin ennen lähtöään, joten siitä meidän ei tarvinnut murehtia, kunhan vain pakkasimme kamamme ja varustaisimme hevoset lähtökuosiin.

Janne lähti hakemaan viimeisiä matkaan lähteviä hevosia pihattolaitumelta ja itse kannoin varusteita harjauspuomille. Jooni oli ollut Alissan kanssa meillä viime yön ja hänkin kävi kipaisemassa hevosensa Allyn ja talutti siinä samalla Jeren Viivi-tamman puomille odottamaan. Jannen palattuaan toiselta hakureissultaan puomilla seisoskeli reippaana kahdeksan hevosta, joita saapuivat vielä hoitamaan Jalle Saran kanssa sekä pyörillä pihaan kurvanneet Jere ja Eevi. Kukin saisi liikuttaa omat hevosensa ja vierailevilta ratsastajilta oli tullut vain toivetta, että hevosten pitäisi olla rauhallisia ja kilttejä, sillä sen enempää Alissalla, Eevillä kuin Sarallakaan ei ollut juurikaan kokemusta ratsastuksesta tai hevosista yleensäkään, mutta poikien kautta hekin olivat innostuneet harrastuksesta ainakin jollain asteella.

Eevi oli käynyt talleilla pariin otteeseen Jeren mukana ja tänään hän saisi kivuta Jeren suokkitamman satulaan Jeren ottaessaan ratsukseen hieman veikeämmän mustanginsa. Harjaus sujuikin Eeviltä jo tottunein ottein hevosen ollessa tuttu, mutta takakavioiden kohdalla hän huikkasi meitä muita avuksi ja tyytyi vielä katselemaan vierestä niiden puhdistusta. Niillä muutamilla ratsastuskerroillaan Eevi oli käyttänyt 3/4 kerroilla englantilaista satulaa, joten sellainen nakattiin myös tänään Viivin selkään pinkin neliöhuovan päälle. Saralle ja Alissalle varustettiin puolestaan Etelä-Suomessa Evannan kanssa viikonloppulomaa viettävän Veikan hevoset, joiden liikutus hoituisi kätevästi tässä samalla. Sekä Harmo että Conny olivat lisäksi molemmat myös erittäin hyväntahtoisia hevosia, jotka kantaisivat tottumattomat ratsastajansa varmasti varmoin ottein.

Hitaimpia odotellessani rapsuttelin Tinan harjantyveä ja varmistin vielä vyön sopivan kireyden ennen selkään nousua. Tammalle oltiin hommattu toiseksi satulakseen all around -lännensatula, joka on etenkin maastossa ollut todella mukava peli. Myös suitsivalikoimaa laajennettiin kuolaimettomilla suitsilla, joilla voi kulkea vaikka koko matkan pitkillä ohjilla tamman reagoidessa erittäin tarkasti pelkkään istuntaan ja pohjeapuihin. Vieressämme lännenvarusteisiin varustetun Poksun selässä istui Janne, joka oli puhunut yhteisestä reissusta jo pitkään. Poksu oli myös tohkeissaan lähdössä liikkeelle Jannen rapsutellessa mietteliäänä liinakkonsa karvapeitettä. Saa nähdä kuinka kauan hevonen on rikastuttamassa arkeamme, sillä tällä olisi paljon annettavaa pitkäsukuisten suomenhevosten jalostuksessa, johon sitä on myös kyselty Kadotettujen Suomenhevosten suunnalta. Vaikka Janne ei mielellään luovu hevosestaan, ymmärtää hänkin minkälainen jalostusarvo orilla on. Poksu siirtyisi todennäköisesti kuitenkin vain osaomistukseen Pierrelle, mutta jalostusuran ohella siitä ei olisi aktiiviseen harrastuskäyttöön, joten Janne on jo hiljalleen seuraillut myytäviä suomenhevosia uuden hevosen varalta.

Jalle avusti Saran Harmon selkään ja hyppäsi itse kevyesti pihamaalla ohjat maassa seisovan Jimmyn kyytiin ja huikkasi meidät muut peräänsä. Alissa hieman hermoili ison tamman kyydissä, mutta hän sai hyvin aikaa totutella hevosen liikkeisiin Joonin ottaessa alkumatkan ajaksi hevosen käsihevosekseen istuessaan itse Allyn satulassa. "Eihän tää ookkaan niin paha", Alissa tokaisi tovin päästä pienen hymynkareen noustessa hänen suupielille. Muuta reaktiota Connyn ei oletettukaan tuovan, sillä Veikan tamma on aina ollut hyvin kuuliainen ja ratsastajan taidot hienosti huomioiva hevonen. Jooni löysäsi otteensa Connyn ohjista ja antoi Alissan itse ohjastaa hevosta, jota oli helppo viedä pelkällä istunnalla ja kaulaohjauksella.

Sointi lähti halukkaasti liikkeelle ja ohjasin tamman osittain Viivin ja tämän selässä olevan Eevin rinnalle. Rupattelimme aikamme niitä näitä Eevin hakiessa tuntumaa tamman liikkeisiin ja myös Jere kiilasi Awan aivan viereemme vastaten tuttuun tapaansa hyvin sarkastisesti johonkin, mitä olin juuri Eeville sanonut. Mottasin häntä käsivarteen ja istuin tiiviimmin Soinnin satulaan hidastaen tammaa ja jättäytyen perää pitävien Joonin ja Alissan luokse. Myös Viivi-tamma yritti ottaa kaveristaan mallia, mutta Eevi painoi reippaasti pohkeillaan raudikon kylkiä ja käski tämän ylläpitää tasaista vauhtia.

Mutkittelimme tuttuja maastopolkuja ja Jalle ohjasi Jimmyn tottunein ottein juurakoiden ylitse ja kivuten metsäisiä mäkiä ylös ja alas. Kovin korkealle näillä tienoilla ei pääse kapuamaan, mutta rinteiden huipuilta oli kuitenkin hyvät näkymät etenkin nyt, kun iltausva alkoi vallata alapuolellamme olevaa pientä laaksoa samalla tunkeutuen puiden lomasta syvemmälle metsikköön. Pysähdyimme juottamaan hevosiamme metsän läpi pujottelevalla kapealla joella, mutta vain Conny ja Harmo malttoivat kastaa turpansa veteen muiden kuunnellessa tarkkaavaisina metsän ääniä. Vain noin kaksi metriä leveässä joessa oli muutamia varsin matalia kohtia, joita käytimme hiljalleen virtaavan vesistön ylittämiseen. Awa kahlasi Jeren pyynnöstä ensimmäisenä joen ylitse ja heti perässä seurasi kavionsa tarkasti asetteleva Poksu, joka nousi yhdellä rykäisyllä joen vastarannalla olevan törmän päälle. Viiviäkään ei vesi häirinnyt, mutta penkereelle se ei heti ponkaissut, vaan pyöri hetken aloillaan. Viimeinenkin ratsukko tuli kuitenkin perässämme näytettyämme Soinnin kanssa ensin mallia, joskin Eevillä meinasi tasapaino järkkyä tamman ison loikan seurauksena.

Metsän siimeksestä kuljimme avarammille maille ja kesantopelloille, joissa halukkaat kävivät vetämässä hieman rallia keskenään. Eevi, Sara ja Alissa jättivät kisailut muille ja Jannekin kävi vain hetken aikaa sparraamassa meitä vauhtiin, ennen kuin jättäytyi Poksun kanssa raville. Soinnin kanssa jäimme hetkessä vikkelämpien lämminveristen taakse, mutta tamma liikkui kuitenkin innokkaasti eteenpäin. Awa, Jimmy ja Ally saivat kunnon kilpailuvietin päälle ja kolmikko päästeli menemään mullan vain lentäessä kavioiden rummuttaessa maaperää. Jere ja Jalle pysyivät vain hetken Joonin ja tämän tamman perässä, kunnes aikoinaan laukkahevosena vaikuttanut Ally pisti isomman vaihteen silmään ja kiri itselleen etumatkaa. Jimmy kävi hieman kierroksilla spurtin jäljiltä, ja se olikin nyrpeissään joutuessaan hidastamaan taas käyntiin ja lähtemään suuntaamaan kotia kohden.

29. huhtikuuta 2016 » Matka Suomeen / Jere

Viisivuotias mustangi-tamma Elegantti saapui tänään Suomeen järjesteltyämme ensin tammaa ja maahantuontia koskevat paperiasiat kuntoon. Tammalle täytyi hankkia hevospassi ja terveystodistus sekä tarkistaa rekisteritodistuksen tunnistetietojen riittävyys. Saavuttuaan maahan tamman tiedot tulee lähettää myös Suomen tietokantaan virallisen rekisterinpitäjän kautta. Tamma sirutettiin myös alkuvuodesta, joten sen tunnistus on nyt helpompaa kuin pelkän polttomerkin avulla ja sen myötä saimme myös kilpailuoikeuden.

27. marraskuuta 2015 » Nelivuotias vintiö / Jere

Nelivuotiaaksi kääntynyt Elegant on asustellut tähän päivään asti "kasvattajillaan" Walkereilla, joiden luota se matkustaa tänä viikonloppuna suomalaisen tuttuni omistamalle Birch Bark Ranchille, josta se matkaa seuraavan vuoden puolella Suomeen.

24. syyskuuta 2015 » Mustangin ylpeä omistaja / Jonna

Jere otti, meni ja osti sitten itselleen hevosen, vaikka reissu Yhdysvalloissa piti olla pelkästään työmatka.