Cut the Cuteness
| Nimi: | Cut the Cuteness "Conny" | Painotuslaji: | Lännenratsastus |
| Syntymäaika: | 19.04.2016, 15v | Väri & säkä: | Rautias roan, 161 cm |
| Rekisterinumero: | VH18-037-0018 | Omistaja: | Veikka Takko (VRL-10531) |
| Rotu & skp: | Appaloosa, tamma | Kasvattaja: | Birch Bark Ranch  |
| Saavutukset: | Champion (myönnetty 10/19) KTK-III (67 p.) WRJ-I (2023 elokuu 109 p.) ♕ Novice Endurance Champion ♕ WRJ Halter Autumn Champion 2022 ♕ WRJ Cutting Winter Champions 2023 - 2nd |
||
Conny on perusluonteeltaan erittäin lauhkea hevonen, joka kyllä tulee kaikkien kanssa juttuun, mutta sillä on selvästi omat lempi-ihmisensä, joiden eteen voidaan tehdä vähän ekstratöitä. Kyllä se kaikkien kanssa eteenpäin köpöttelee ja tamma onkin äärimmäisen varmajalkainen maastoratsu, mutta haastavammissa tehtävissä se yrittää herkästi lorvailla, mikäli selkään on noussut pelkkä hyvän päivän tuttu. Kunnolla liikkuakseen Conny vaatii ratsastajalta selkeät avut; ratsastajan täytyy osata hallita kroppansa, sillä nopeammassa vauhdissa tamma ei pidä satulassa horjahtelevasta kyytiläisestä, jonka pohje ei pysy vakaana ja käsi roikkuu kuolaimessa. Tamma reagoi hyvin myös pelkkään kaulaohjaiseen, joten jämäkkää kuolaintuntumaa ei sen kanssa edes tarvitse hakea.
Tamma on perinyt isän puolen suvultaan kohtalaisen karjavaiston ja tamma on ollut lukuisia kertoja mukana, kun naapuritilan karjaa on siirretty laidunlohkolta toiselle. Se ei ole se kaikista nopein hevonen, mutta koostaan huolimatta yllättävän ketterä ja pysyy yllättävän hyvin myös vilkkaimpien nautojen perässä, vaikka sillä meneekin hetki kiihtyä täyteen vauhtiin. Conny on rennosti liikkuva ja apuihin täsmällisesti vastaava ratsu, minkä vuoksi se on kuin omiaan tarkkaa ratsastusta vaativille trail-radoille.
Arjessa tamma on huoleton ja hyvin vähän mitään ylimääräistä työtä aiheuttava hevonen. Se antaa tarhasta hyvin kiinni, seisoo tyynesti harjauksen aikana ja on sekä Jannen että Jeren yksi lempihevosista kengittää. Tamma lastautuu hyvin, ainoastaan yksin traileriin mennessään se saattaa pari hetkeä empiä rampilla, mutta viimeistään täpötäysi heinäverkko vetää sen kyytiin ja matka sujuu rauhallisesti. Conny tulee hienosti juttuun muiden hevosten kanssa, eikä ala kärhämöidä edes pahimpien riidanhaastajien kanssa. Nuoria hevosia se kyllä osaa ja uskaltaa opettaa lauman tavoille, mutta on niidenkin kanssa hyvin pitkäpinnainen.
Hoito-ohjeet:» Riimu pois hevosen ollessa pihatossa» voidaan tarhata kenen tahansa kanssa; säyseä muita hevosia kohtaan » Loimien käyttö tarpeen ja sään mukaan » tihkusateet eivät hevosta häiritse » sietää varsin kovia pakkasia, kunhan ilma ei ole kostea tai tuulinen » tallilointa voidaan käyttää hevosen ollessa hikinen tai esim. sadeloimen alla » Varusteet käyttötarkoituksen mukaisesti: » rennosti harrastellessa joko D-kuolain tai kuolaimettomat suitset » kankikuolain vain kilpailuissa » kovemmassa käytössä neopreenisuojat ja -putsit jalkoihin » tarvittaessa (esim. karjanajo) myös rintaremmi |
Varustekaappi:» Yhden korvan suitset ja kuolaimettomat suitset» sis. sileät nahkaohjat » Kuolaimia » westernkanki kielitilalla ja D-kuparirollerikuolain » All around -lännensatula » sis. satulavyön ja kolme huopaa » Suora rintaremmi » Neopreenisuojat (etu- ja takajalkoihin) » Neopreeniputsit pehmusteella (etujalkoihin) » 4x joustinpinteli ja pintelipatja » Naruriimu, nahkariimu ja -riimunnaru » Talli-, toppa- ja sadeloimet » Connyn päävärinä toimii violetti |
Connyn varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Kivimetsän varuste, Mestyn Varuste & MWS Boutique
Sukutaulu
| i. Panthers Are Not Alone APP mustankimo blanket 157 cm |
ii. We Are Not Alone EVM APP rnkm blanket 157 cm |
iii. We Are One EVM APP trtkm snowcap 158 cm | iie. Alone Until End EVM APP rn blanket 154 cm |
ie. Coloratura EVM APP m blanket 154 cm |
iei. Triple Tip EVM APP mrn blanket 156 cm |
| iee. Color Me EVM APP klm blanket 151 cm | ||
| e. Classy Cuteness APP rautias roan 161 cm |
ei. Mystery Maker EVM APP trt roan 160 cm |
eii. Tiny Riddle EVM APP trt snowflake 158 cm |
| eie. Sleep Tight EVM APP rn roan 156 cm | ee. Cutiepie EVM APP rn frost 157 cm |
eei. Doctor Who EVM APP mrn frost 159 cm |
| eee. Cutiemark EVM APP rt few-spot leopard 154 cm |
ii. We Are Not Alone on komearakenteinen appaloosa-ori, joka on väriltään veikeä ruunikonkimo spotted blanket -kuvioinnilla. Korkeutta tältä lännenratsastukseen erikoistuneelta hevoselta löytyy prikulleen 157 senttimetrin verran, ja orin ketterät liikkeet ja suunnaton rohkeus pääsevät hyvin edukseen etenkin karjalajeissa. Alone-ori onkin aina ollut parhaimmillaan karjan parissa, sillä silloin se saa käyttää luontaisia vaistojaan, eikä meno ole liian hidastempoista ja tylsää. Ori kaipaa aina kovasti uusia haasteita ja nopeaa menoa, joten se ei sovellu ensihevoseksi muuten varsin kiltistä luonteestaan huolimatta. Alone on kilpaillut ympäri Yhdysvaltoja sekä joitakin kisoja myös Etelä-Kanadassa yhteensä neljä ehjää kisakautta sekä yhden vajaavaisen, joka jouduttiin keskeyttämään orin tallilla puhjenneen pääntaudin takia. Sairaudesta selvittiin, mutta kunnollista paluuta ori ei ainakaan vielä ole tehnyt muutamia satunnaisia kisoja lukuun ottamatta, vaan sen kanssa keskitytään jalostukseen. Alone on jättänyt jälkeensä seitsemän puhdasta appaloosa-varsaa sekä muutaman walkaloosan.
ie. Coloratura-tamma on 154 senttimetriä korkea appaloosa-tamma, joka hurmaa rauhallisella luonteellaan. Tamma tuleekin hienosti toimeen kaikenlaisten ihmisten ja hevosten kanssa, eikä sen pinnaa saa kulutettua loppuun sitten millään. Coloraturaa ei ole kisaamisella pilattu, vaan se on näyttäytynyt kotitilan ulkopuolella vain muutamien westernkisojen sekä näyttelyiden muodossa. Muutoin tammaa on käytetty kotitilan karjan paimentamiseen. Väriltään tamma on musta spotted blanket, ja se on periyttänyt samaa väriä lähes sataprosenttisesti viidelle jälkeläiselleen. Suurin osa Coloraturan jälkeläisistä ovat ajautuneet yksityiskäyttöön, eivätkä ole päässeet kokeilemaan siipiään kisahevosina. Kauniin rakenteensa ja värinsä lisäksi tamma on ollut kysytty siitoshevonen rauhallisen luonteensa sekä luontaisen karjavaistonsa ansiosta. Parhaassa työiässä ollessaan tammalle ei ole hetkeen teetetty uusia jälkeläisiä, mutta vanhuudenpäiville on varattu tällä hetkellä pari astutusta, ellei hevosen terveydentila huonone äkillisesti, mikä estäisi uudet varsomiset.
ei.
ee.
» Periyttäminen «
| LUONTEENPIIRTEET | ||
| ROHKEUS: | ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ | Taso 5: melko rohkea |
| KUULIAISUUS: | ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ | Taso 5: melko kuuliainen |
| TEMPERAMENTTI: | ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ | Taso 2: lauhkea |
| HERKKYYS: | ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ | Taso 5: melko herkkä |
| TAIDOT | ||
| NOPEUS: | ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ | Taso 5: hieman normaalia parempi |
| KESTÄVYYS: | ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ | Taso 5: hieman normaalia parempi |
| HYPPYKAPASITEETTI: | ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ | Taso 4: normaali |
| KETTERYYS: | ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ | Taso 6: normaalia parempi |
| LIIKKEET: | ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ | Taso 5: hieman normaalia parempi |
Kilpailukalenteri
WRJ lännenrtsastus (sijoituksia 49 kpl)
18.12.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 4/36 15.12.2018 | Kototalli | Cutting | 2/36 13.12.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 4/36 11.12.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 2/36 10.10.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 1/33 23.08.2018 | Kilpailukeskus Päike | Cutting | 6/54 20.08.2018 | Kilpailukeskus Päike | Reining | 7/54 18.08.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 7/56 18.08.2018 | Birch Bark Ranch | Western riding | 1/49 06.08.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 2/56 04.08.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 1/56 02.08.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 1/56 01.08.2018 | Birch Bark Ranch | Western riding | 1/49 28.07.2018 | Reindeer Ranch | Western trail | 1/35 25.06.2018 | Birch Bark Ranch | Western horsemanship | 4/37 22.06.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 1/39 21.06.2018 | Kontolan Ratsutalli | Cutting | 2/21 20.06.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 3/39 19.06.2018 | Birch Bark Ranch | Western horsemanship | 1/37 18.06.2018 | Birch Bark Ranch | Western horsemanship | 1/37 17.06.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 6/39 11.06.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 5/39 26.05.2018 | Mustang | Halter | 3/66 06.04.2018 | Riverrock Ranch | Halter | 2/52 05.04.2018 | Riverrock Ranch | Halter | 1/52 |
04.04.2018 | Riverrock Ranch | Halter | 4/52 08.11.2017 | Kisakeskus Jelly | Western pleasure | 3/9 15.10.2017 | Ravenwood Ranch | Halter | 2/22 28.07.2017 | Birch Bark Ranch | Western pleasure | 5/35 27.07.2017 | Birch Bark Ranch | Western pleasure | 1/35 30.05.2017 | Zurück | Western trail | 6/47 30.05.2017 | Zurück | Western trail | 1/47 26.05.2017 | Zurück | Western trail | 5/47 24.05.2017 | Zurück | Western trail | 1/47 24.05.2017 | Zurück | Western trail | 3/47 21.05.2017 | Zurück | Western trail | 5/47 16.05.2017 | Zurück | Western trail | 3/47 12.05.2017 | Zurück | Western trail | 5/47 29.04.2017 | Zurück | Western trail | 6/66 23.04.2017 | Zurück | Western trail | 1/66 16.04.2017 | Zurück | Western trail | 5/66 15.04.2017 | Zurück | Western trail | 4/66 14.04.2017 | Zurück | Western trail | 5/66 19.03.2017 | Ricochet Ranch | Cutting | 3/30 16.03.2017 | Ricochet Ranch | Cutting | 4/30 08.03.2017 | Mörkövaara | Western riding | 3/35 06.03.2017 | Riverrock Ranch | Halter | 5/42 04.03.2017 | Mörkövaara | Western horsemanship | 5/36 01.03.2017 | Riverrock Ranch | Halter | 3/42 |
VMRJ matkaratsastus (yhteensä 152 p.)
|
30.07.2022 | Kuukson Kisatalli | 50 km ihanneaika | 5/14 (6p.) 16.07.2022 | Kuukson Kisatalli | 50 km ihanneaika | 1/14 (10p.) 08.07.2022 | Kuukson Kisatalli | 50 km ihanneaika | 6/14 (5p.) 02.07.2022 | Kuukson Kisatalli | 50 km ihanneaika | 4/14 (7p.) 14.12.2021 | Kadon Kartano | 30 km ihanneaika | 3/32 (8p.) 10.12.2021 | Kadon Kartano | 30 km ihanneaika | 1/32 (10p.) 06.12.2021 | Kadon Kartano | 30 km ihanneaika | 6/32 (5p.) 03.11.2021 | Liekkijärvi | 30 km nopeusaika | 16/18 (1p.) 15.10.2021 | Metsätalli | 15 km ihanneaika | 17/29 (1p.) 07.08.2021 | Yorca Warmbloods | 50 km ihanneaika | 4/17 (7p.) 31.08.2020 | Kadon Kartano | 50 km ihanneaika | 13/15 (1p.) 27.08.2020 | Kadon Kartano | 50 km ihanneaika | 4/15 (7p.) 23.08.2020 | Kadon Kartano | 50 km ihanneaika | 12/15 (1p.) 19.08.2020 | Kadon Kartano | 50 km ihanneaika | 5/15 (6p.) |
15.08.2020 | Kadon Kartano | 50 km ihanneaika | 12/15 (1p.) 16.07.2020 | Crampton Stock Horses | 50 km ihanneaika | 1/17 (10p.) 15.07.2020 | Crampton Stock Horses | 50 km ihanneaika | 14/17 (1p.) 14.07.2020 | Crampton Stock Horses | 50 km ihanneaika | 1/17 (10p.) 23.05.2020 | Cavil | 50 km ihanneaika | 5/9 (1p.) 25.04.2020 | Kilpailukeskus Reiter | 50 km ihanneaika | 8/10 (3p.) 12.04.2020 | Kadon Kartano | 50 km ihanneaika | 2/9 (4p.) 09.04.2020 | Kadon Kartano | 50 km ihanneaika | 5/9 (1p.) 06.04.2020 | Kadon Kartano | 50 km ihanneaika | 1/9 (5p.) 01.03.2019 | Sîr Angren | 50 km ihanneaika | 9/17 (2p.) 28.09.2018 | Liljelunds Rustholl | 30 km nopeusaika | 12/26 (1p.) 21.09.2018 | Liljelunds Rustholl | 50 km ihanneaika | 1/12 (10p.) 24.07.2018 | Kilpailukeskus Päike | 30 km ihanneaika | 11/17 (1p.) 29.06.2018 | Kontolan Ratsutalli | 15 km ihanneaika | 10/39 (1p.) |
Cup-kilpailut
| Päivämäärä | Jaos | Järjestäjä | Luokka | Tulos |
| 31.05.2022 | VMRJ-cup | Hiekka-Ahon Hevostalli | 50 km ihanneaika | 15/22 (2p.) |
| 31.07.2021 | VMRJ-cup | Crampton Stock Horses | 50 km ihanneaika | 20/29 (2p.) |
| 31.01.2021 | VMRJ-cup | Crampton Stock Horses | 50 km ihanneaika | 25/30 (2p.) |
| 30.11.2020 | VMRJ-cup | Crampton Stock Horses | 50 km ihanneaika | 20/29 (2p.) |
| 04.10.2020 | VMRJ-cup | Crampton Stock Horses | 50 km ihanneaika | 10/29 (2p.) |
| 25.05.2020 | VMRJ-cup | Crampton Stock Horses | 50 km ihanneaika | 3/14 (16p.) |
| 30.04.2020 | WRJ-cup | Orange Wood Ranch | Halter | 3/19 |
| 31.03.2020 | WRJ-cup | Zurück | Halter | 3/17 |
| 31.07.2019 | WRJ-cup | Orange Wood Ranch | Halter | 5/41 |
| 28.02.2019 | WRJ-cup | Stall Fernweh | Western pleasure | 4/59 |
| 31.05.2018 | WRJ-cup | Riverrock Ranch | Cutting | 3/33 |
| 31.05.2018 | WRJ-cup | Riverrock Ranch | Western riding | 4/30 |
| 31.05.2018 | WRJ-cup | Riverrock Ranch | Halter | 5/32 |
| 30.04.2018 | WRJ-cup | Riverrock Ranch | Western riding | 4/32 |
| 28.02.2018 | WRJ-cup | Riverrock Ranch | Halter | 6/38 |
| 01.12.2017 | WRJ-cup | Aldatha Farms | Western pleasure | 4/25 |
Näyttelytulokset
| Päivämäärä | Jaos | Järjestäjä | Tulos | Tuomari |
| 12.01.2019 | NJ | Kototalli | BIS4 MVA-sert | Jannica |
| 30.09.2018 | NJ | Koistila | LKV2 irtoSERT | Vibaja |
| 10.09.2018 | NJ | Koistila | LKV3 irtoSERT | Vibaja |
| 30.11.2017 | VSN | Adina | LKV1 CH | Sparrow-mind |
Päiväkirja ja valmennukset
Tiistai 28.02.2023 » Champions-kilpailuiden veteraani / Jonna
Conny on startannut westernhevosten Champions-kilpailuissa yhdessä Veikan kanssa nyt yhteensä viisi kertaa. Ensimmäistä kertaa se kävi keltanokkana kokeilemassa taitojaan vuoden 2020 keväällä, jolloin se ylsi cuttingissa tasaisten suoritusten ansiosta aina finaaliin asti. Viimeisenä kilpailupäivänä ratsukoiden taso oli kova, eikä Connyllä ollut kelvosta suorituksestaan huolimatta mitään jakoja yltää kolmen kärkeen, mutta kuudes finaalisijoitus ensimmäisistä kisoista ei ole yhtään pöllömmin! Jannen Kirppu tosin veti vielä paremmin, sillä myöskin ensikertalainen ruuna nappasi heti Cutting Champion -arvonimen nimiinsä. Seuraavan kerran appaloosa-tamma lähti parantamaan sijoitustaan seuraavan vuoden talvella, jolloin kisoissa oli runsaasti ratsukoita ja päivän viimeistä luokkaa ja samalla tamman vuoroa saimme odottaa tovin. Conny aloitti talvimestaruudet vahvasti, sillä tamma napaasi karsinnasta toisen sijan ja semifinaalista voiton. Finaalissa kävi kuitenkin viime vuotiset, sillä voitto meni lopulta Connyn tarhakaverille Sintille ja tamman tuloksena oli kahdeksas sija.
Vuoden päästä vuoden 2022 syksyllä Veikka lähti tavoittelemaan finaalisijoituksia erilaisella strategialla, nimittäin ilmoittamalla tamman karjanajon sijasta halter-luokkaan. Osallistujia ei tällä kertaa ollut kuin kourallinen, joten sijoituksia oli helppo kahmia yksi toisensa jälkeen. Conny käyttäytyi tuttuun tapaansa erittäin siivosti ja se otti voitot kaikkina kolmena päivänä sai nimiinsä ensimmäisen tittelinsä "Halter Autumn Champion 2022". Tämän vuoden talvella kaksikko lähti halter-menestyksen myötä kokeilemaan vielä siipiään cuttingissa. Tuttuun tapaansa hyvät tulokset kahtena ensimmäisenä päivänä tehnyt Conny teki tasaista jälkeä myös finaalissa, jossa se palkittiin toiseksi parhaana hevosena. Veikka sai siis vihdoin jahtaamansa cutting-sijoituksen ja vaikkei se ole se kaikkein kirkkain kulta, vaikutti mies olevan siihen silmin nähden tyytyväinen. Jo veteraani-ikään ehtinyt Conny starttasi viimeistä kertaa Champions-kilpailuissa tänä keväänä, jolloin hopeasijaa lähdettiin vielä kerran parantamaan. Tällä kertaa matka päättyi kuitenkin jo semifinaaleihin, kun tamma hävisi niukasti Birch Bark Ranchin quarter-ori Coast to Coast O'Haralle, joka nappasi viime talvena voiton tamman nenän edestä. Tänä vuonna cremellon värinen ori uusi ansaitusti mestaruutensa.
Perjantai 15.05.2020 » Kevään toinen tiikerinkirjava / Jonna
Tallin toinen amerikkalainen tiikerihevonen syntyi tänään, kun Veikan omistama Conny-tamma varsoi ensimmäisen jälkeläisensä. Varsan sukupuolesta viis, mies oli jo tiineyden alkuvaiheilla päättänyt jättää sen kasvamaan itselleen. Ensimmäinen appaloosa-varsa oli Sintin keväällä varsoma ori, joka oli jo ennakkoon varattu Birch Bark Ranchille ja jonne ori tulee muuttamaan noin vuoden ikäisenä. Tammavarsasta saamme toivottavasti nauttia oria pidempään, kunhan tallin tuorein tulokas pysyy vain terveenä ja kasvaa isoksi ja vahvaksi!
Varsasta käytettiin jo ennen sen syntymää nimeä Penni ja virallinen nimikin oltiin lyöty lukkoon hyvissä ajoin, sillä meillä oli hyvin vahva intuitio siitä, että tammavarsa sieltä tulee. Näin siinä myös kävi ja Penni-neiti tulee saamaan myös virallisiin papereihin nimekseen Pretty Sure Too Cute emälinjan nimeämisteemaa jatkaen. Viime kuussa syntynyt appaloosa-ori on väriltään komea leopard-kuvioinen ruunikko, johon verrattuna Pennin ulkomuoto on hyvin mitäänsanomaton; liki täysin ruunikon tamman tunnisti juuri ja juuri tiikerinkirjavaksi silmien valkoisesta kovakalvosta, mutta perinteistä blanket-kuviota se ei ollut isältään perinyt. Penni tulee todennäköisesti kuitenkin saamaan iän myötä sekakarvoitus emänsä tavoin.
Torstai 30.11.2017 » Ensimmäinen näyttelytulos / Jonna
Conny lastattiin tänään kuljetusautoon yhdessä Ironskyn kanssa ja auton nokka käännettiin kohti Ponitila Adinaa ja siellä järjestettäviä show-näyttelyitä. Matka sujui hevosten osalta hyvin, kumpikin söi lähinnä heiniään, eikä Iivana päässyt härnäämään vieressä seisovaa appaloosaa korkean väliseinän ansiosta. Näyttelypaikalla meidät ohjattiin parkkiin ja pääsimme antamaan hevosille viimeiset puunaukset ennen kehiin astumista. Olin eilen kuurannut kaksikon kauttaaltaan, mutta etenkin ori oli onnistunut tahrimaan itsensä liejuun - onneksi se on väriltään musta, niin lika ei jämähdä samalla tavalla kuin vaikka kimoon hevoseen. Conny oli ollut yön nätisti, eikä sitä tarvinnut kuin hieman harjata kuljetuksen jäljiltä. Näyttelyt aloitettiin vuonohevosluokilla, joita seurasi muille harvinaisille hevos- ja poniroduille avoimet luokat. Ironsky esitettiin ensin ja vaikka orissa oli pitelemistä eikä se meinannut malttaa seisoa aloillaan, sijoittui se luokkansa kolmanneksi. Conny pääsi esiintymään seuraavassa kehässä, josta se nappasi luokkavoiton saaden kehuja hyvästä käytöksestä. Loppukehään tammalla ei kuitenkaan ollut asiaan, sillä vuonohevoset olivat tänään kovassa iskussa; ainoastaan yksi clevelandinruunikko palkittiin pystyharjojen ohessa päivän päättävässä SW-luokassa. Sekä Conny että Iivana saivat kumpikin ensimmäiset sertinsä ja täten ktk-kelpoisuuden, eli seuraavaksi tavoitteena on saada kumpikin kantakirjaan.
Perjantai-lauantai 28.-29.07.2017 » Yömaastoilua / Jonna
Heinäkuun viimeisen viikonlopun aikana päätimme isomman joukkion kanssa tehdä yhdessä jotain mukavaa. Aluksi suunnitelmissa oli ratsastuslenkki piilopirtille ja siellä yöpyminen, mutta suunnitelmat menivät uusiksi, sillä jonkun pitäisi olla lauantaiaamuna tekemässä aamutallia, joten päätimme lähteä vain pitkälle yömaastolle ja saapua kuitenkin yöksi takaisin kotiin. Joonas lupasi hoitaa iltatallin ennen lähtöään, joten siitä meidän ei tarvinnut murehtia, kunhan vain pakkasimme kamamme ja varustaisimme hevoset lähtökuosiin.
Janne lähti hakemaan viimeisiä matkaan lähteviä hevosia pihattolaitumelta ja itse kannoin varusteita harjauspuomille. Jooni oli ollut Alissan kanssa meillä viime yön ja hänkin kävi kipaisemassa hevosensa Allyn ja talutti siinä samalla Jeren Viivi-tamman puomille odottamaan. Jannen palattuaan toiselta hakureissultaan puomilla seisoskeli reippaana kahdeksan hevosta, joita saapuivat vielä hoitamaan Jalle Saran kanssa sekä pyörillä pihaan kurvanneet Jere ja Eevi. Kukin saisi liikuttaa omat hevosensa ja vierailevilta ratsastajilta oli tullut vain toivetta, että hevosten pitäisi olla rauhallisia ja kilttejä, sillä sen enempää Alissalla, Eevillä kuin Sarallakaan ei ollut juurikaan kokemusta ratsastuksesta tai hevosista yleensäkään, mutta poikien kautta hekin olivat innostuneet harrastuksesta ainakin jollain asteella.
Eevi oli käynyt talleilla pariin otteeseen Jeren mukana ja tänään hän saisi kivuta Jeren suokkitamman satulaan Jeren ottaessaan ratsukseen hieman veikeämmän mustanginsa. Harjaus sujuikin Eeviltä jo tottunein ottein hevosen ollessa tuttu, mutta takakavioiden kohdalla hän huikkasi meitä muita avuksi ja tyytyi vielä katselemaan vierestä niiden puhdistusta. Niillä muutamilla ratsastuskerroillaan Eevi oli käyttänyt 3/4 kerroilla englantilaista satulaa, joten sellainen nakattiin myös tänään Viivin selkään pinkin neliöhuovan päälle. Saralle ja Alissalle varustettiin puolestaan Etelä-Suomessa Evannan kanssa viikonloppulomaa viettävän Veikan hevoset, joiden liikutus hoituisi kätevästi tässä samalla. Sekä Harmo että Conny olivat lisäksi molemmat myös erittäin hyväntahtoisia hevosia, jotka kantaisivat tottumattomat ratsastajansa varmasti varmoin ottein.
Hitaimpia odotellessani rapsuttelin Tinan harjantyveä ja varmistin vielä vyön sopivan kireyden ennen selkään nousua. Tammalle oltiin hommattu toiseksi satulakseen all around -lännensatula, joka on etenkin maastossa ollut todella mukava peli. Myös suitsivalikoimaa laajennettiin kuolaimettomilla suitsilla, joilla voi kulkea vaikka koko matkan pitkillä ohjilla tamman reagoidessa erittäin tarkasti pelkkään istuntaan ja pohjeapuihin. Vieressämme lännenvarusteisiin varustetun Poksun selässä istui Janne, joka oli puhunut yhteisestä reissusta jo pitkään. Poksu oli myös tohkeissaan lähdössä liikkeelle Jannen rapsutellessa mietteliäänä liinakkonsa karvapeitettä. Saa nähdä kuinka kauan hevonen on rikastuttamassa arkeamme, sillä tällä olisi paljon annettavaa pitkäsukuisten suomenhevosten jalostuksessa, johon sitä on myös kyselty Kadon Kartanon suunnalta. Vaikka Janne ei mielellään luopuisi hevosestaan, ymmärtää hänkin minkälainen jalostusarvo orilla on. Poksu siirtyisi todennäköisesti kuitenkin vain ylläpitoon, mutta jalostusuran ohella siitä ei olisi aktiiviseen harrastuskäyttöön, joten Janne on jo hiljalleen seuraillut myytäviä suomenhevosia uuden hevosen varalta.
Jalle avusti Saran Harmon selkään ja hyppäsi itse kevyesti pihamaalla ohjat maassa seisovan Jimmyn kyytiin ja huikkasi meidät muut peräänsä. Alissa hieman hermoili ison tamman kyydissä, mutta hän sai hyvin aikaa totutella hevosen liikkeisiin Joonin ottaessa alkumatkan ajaksi hevosen käsihevosekseen istuessaan itse Allyn satulassa. "Eihän tää ookkaan niin paha", Alissa tokaisi tovin päästä pienen hymynkareen noustessa hänen suupielille. Muuta reaktiota Connyn ei oletettukaan tuovan, sillä Veikan tamma on aina ollut hyvin kuuliainen ja ratsastajan taidot hienosti huomioiva hevonen. Jooni löysäsi otteensa Connyn ohjista ja antoi Alissan itse ohjastaa hevosta, jota oli helppo viedä pelkällä istunnalla ja kaulaohjauksella.
Sointi lähti halukkaasti liikkeelle ja ohjasin tamman osittain Viivin ja tämän selässä olevan Eevin rinnalle. Rupattelimme aikamme niitä näitä Eevin hakiessa tuntumaa tamman liikkeisiin ja myös Jere kiilasi Awan aivan viereemme vastaten tuttuun tapaansa hyvin sarkastisesti johonkin, mitä olin juuri Eeville sanonut. Mottasin häntä käsivarteen ja istuin tiiviimmin Soinnin satulaan hidastaen tammaa ja jättäytyen perää pitävien Joonin ja Alissan luokse. Myös Viivi-tamma yritti ottaa kaveristaan mallia, mutta Eevi painoi reippaasti pohkeillaan raudikon kylkiä ja käski tämän ylläpitää tasaista vauhtia.
Mutkittelimme tuttuja maastopolkuja ja Jalle ohjasi Jimmyn tottunein ottein juurakoiden ylitse ja kivuten metsäisiä mäkiä ylös ja alas. Kovin korkealle näillä tienoilla ei pääse kapuamaan, mutta rinteiden huipuilta oli kuitenkin hyvät näkymät etenkin nyt, kun iltausva alkoi vallata alapuolellamme olevaa pientä laaksoa samalla tunkeutuen puiden lomasta syvemmälle metsikköön. Pysähdyimme juottamaan hevosiamme metsän läpi pujottelevalla kapealla joella, mutta vain Conny ja Harmo malttoivat kastaa turpansa veteen muiden kuunnellessa tarkkaavaisina metsän ääniä. Vain noin kaksi metriä leveässä joessa oli muutamia varsin matalia kohtia, joita käytimme hiljalleen virtaavan vesistön ylittämiseen. Awa kahlasi Jeren pyynnöstä ensimmäisenä joen ylitse ja heti perässä seurasi kavionsa tarkasti asetteleva Poksu, joka nousi yhdellä rykäisyllä joen vastarannalla olevan törmän päälle. Viiviäkään ei vesi häirinnyt, mutta penkereelle se ei heti ponkaissut, vaan pyöri hetken aloillaan. Viimeinenkin ratsukko tuli kuitenkin perässämme näytettyämme Soinnin kanssa ensin mallia, joskin Eevillä meinasi tasapaino järkkyä tamman ison loikan seurauksena.
Metsän siimeksestä kuljimme avarammille maille ja kesantopelloille, joissa halukkaat kävivät vetämässä hieman rallia keskenään. Eevi, Sara ja Alissa jättivät kisailut muille ja Jannekin kävi vain hetken aikaa sparraamassa meitä vauhtiin, ennen kuin jättäytyi Poksun kanssa raville. Soinnin kanssa jäimme hetkessä vikkelämpien lämminveristen taakse, mutta tamma liikkui kuitenkin innokkaasti eteenpäin. Awa, Jimmy ja Ally saivat kunnon kilpailuvietin päälle ja kolmikko päästeli menemään mullan vain lentäessä kavioiden rummuttaessa maaperää. Jere ja Jalle pysyivät vain hetken Joonin ja tämän tamman perässä, kunnes aikoinaan laukkahevosena vaikuttanut Ally pisti isomman vaihteen silmään ja kiri itselleen etumatkaa. Jimmy kävi hieman kierroksilla spurtin jäljiltä, ja se olikin nyrpeissään joutuessaan hidastamaan taas käyntiin ja lähtemään suuntaamaan kotia kohden.
Sunnuntai 18.03.2017 » Viikonloppukurssi lännenratsastuksen merkeissä / Jonna
Jereltä oli kyselty mahdollisuudesta westernkurssin järjestämiseen meidän toimesta, joten täytyihän haasteeseen tarttua kaksin käsin kiinni, vaikkemme ole aiemmin juurikaan ihmisille tarjonneet koulutusta. Englantilaiseen ratsastuksen opetusta tarjoava ratsastuskoulu halusi kuitenkin tarjota asiakkailleen myös aina välillä jotakin uutta tapahtumien muodossa ja näin huhtikuun puolella se jotain olisi kurssi lännenratsastuksesta. Kysely tuli melko viime tipassa, joten kurssin valmisteluun kului unettomia öitä ja kiireellisiä päiviä. Tarkoituksena oli pitää varsinaiset teorialuennot lyhykäisinä ja asioita opetettaisiin pitkälti käytännön kautta. Kurssille oli otettu yhteensä kymmenen henkilöä, jotka oli jaettu kahteen viiden hengen ryhmään. Lauantaina molemmat ryhmät pääsisivät lännenratsastuksen alkeiskurssille, jossa harjoiteltaisiin pääasiassa hevosen ohjausta. Sunnuntaina toisella tunnilla molemmat ryhmät pääsisivät kokeilemaan myös hieman haastavampia tehtäviä omien taitotasojensa mukaisesti.
Perjantai-iltana pakkasimme tarvittavia tavaroita autoihin ja koska kyseisellä ratsastuskoululla ei ollut yhtään kurssikäyttöön soveltuvaa hevosta, lastaisimme omasta tallistamme viisi lauhkeaa ja hyvätapaista ratsua heti huomenaamuna kuljetusautoihin ja kuskaisimme pariksi päiväksi hieman etelämpään. Mukaan lähtisivät Veikan molemmat hevoset sekä Veikka itse yhdeksi kurssin vetäjäksi, Milon punaraudikko quarter-tamma, Janin pienikokoinen Winka-neiti sekä Kirppu-ruuna ja sen omistaja Janne. Hännänhuippuna mukaan lähti myös Oprakka, jota käytettäisiin maastakäsittelyharjoituksissa. Pääsin itse yöpuulle vasta myöhään perjantaina, joten seuraavana aamuna Janne nousi ruokkimaan hevoset ja tarkistamaan kaiken olevan ok yön jäljiltä. Matkaan lähtevät hevoset hän otti pihatoista talliin, josta saimme ne nopeasti talutettua kahteen hevoskuljetusautoon. Janne hyppäsi auton rattiin ja itse istuin hänen viereen pelkääjän paikalle otettuani vielä aamulla nopeasti pakkaamani oman tarvikelaukkuni matkaan. Veikka istui toisen auton rattiin ja lähdimme ajelemaan kohti määränpäätä.
Tallilla meitä oli ottamassa vastaan erittäin pirteän oloinen omistajatar sekä tallimestari, jotka itsekin tuskin malttoivat odottaa pääsevänsä näkemään erityylistä ratsastusta, kuin mihin he olivat aikaisemmin tottuneet. Talutimme hevoset alkajaisiksi niille varattuihin karsinoihin, joihin kukin asteli hyvillä mielin automatkan päätteeksi. Kävimme tallin omistajan kanssa aluksi kurssin sisältöä lävitse purkaessamme samalla muita tavaroita autoista. Kivenheiton päässä tallista oli kesäisin leirimökkinä toimiva rakennus, johon saimme roudata omat kamamme säilöön - samalla mökki toimisi myös asuinrakennuksenamme nämä tämän yhden yön ajan. Tallin omilla hevosilla oli melko pitkälti tänään vapaapäivä, joskin yksi ratsastuksenohjaajista kävisi vetämässä pari maastolenkkiä, jotka eivät kuitenkaan meidän toimintaamme haittaisi.
Kurssille osallistuneet henkilöt alkoivat hiljalleen valumaan paikalle ja pidimme poikien kanssa ensin lyhyen luennon lännenratsastuksesta esiteltyämme ensin itsemme. Kerroimme myös viikonlopun sisällöstä ja kyselimme myös osallistuneiden ratsastustaustasta ja mahdollisesta aiemmasta kokemuksesta westernhevosten parista. Teoriapohjaa oli muutamalla henkilöllä hiukan, mutta lähdimme oikeastaan jokaisen kanssa nollasta. Kaksi viiden hengen ryhmää lähtivät tämän päätteeksi omille teilleen, kun Veikka lähti vetämään toiselle ryhmälle Panko-orin kanssa maastakäsittelyohjausta maneesiin ja loput jäivät minun kanssa talliin, jossa harjoiteltaisiin ennen satulaan nousua hevosen varustamista. Hevosen hoidon kanssa kenelläkään ei ollut minkäänlaista ongelmaa, mutta varusteiden kanssa kävimme Jannen kanssa auttamassa, sillä vähäisillä remmeillä varustetut suitset sekä satulavyön kiinnitys aiheuttivat hieman päänvaivaa.
Maastakäsittelytuntia en itse ehtinyt seuraamaan, mutta Veikalta kuulin jälkikäteen, että homma oli kiinnostanut katsojia ja sujunut varsin mukiinmenevästi. Veikka oli pohjustanut tuntia näyttämällä ensin itse esimerkkiä Oprakan kera - tamma seisoi tyynesti hänen vierellään, eikä yrittänytkään tehdä mitään, mitä siltä ei pyydetty. Maastakäsittelyharjoitukset aloitettiin ensin talutusharjoituksina, joiden aikana Oran punavalkoiseen naruriimuun kiinnitettiin noin parin metrin mittainen liina. Tehtävinä toimivat seuraaminen, pysähdys eri mittaisilla ajoilla, peruutus sekä ihmisen väistäminen mahdollisimman vähällä paineella riimuun ja elekieltä käyttäen. Ora seurasi Veikkaa hyvin pitkällä narulla, pysähtyi kun hänkin pysähtyi ja malttoi olla aloillaan tarvittavat ajat. Tamman ollessa pysähdyksissä Veikka kiersi tätä narua löysällä pitäen puolelta toiselle, minkä aikana hevosen myös kuului pysyä aloillaan. Peruutuksissa ja väistöissä tamma kunnioitti hyvin ihmisen omaa tilaa.
Kun demonstraatiot oli näytetty, oli ryhmän aika kokeilla oppimiaan asioita käytännössä. Aluksi monella tuntui olevan liian vähän uskallusta löysätä narua tarpeeksi, vaan painetta annettiin jatkuvalla syötöllä. Liian arasti liikkeelle lähteneet oppilaat eivät myöskään saaneet heti Oran kunnioitusta osakseen, joten tamma ei muun muassa reagoinut heidän elekieleen kovin sulavasti. Toistojen kautta kärsivällinen tamma kuitenkin älysi mitä siltä haettiin, ja etenkin seuraamis- ja pysähtymisharjoitukset sujuivat hyvin. Käyntiä mentäessä Veikka heitti myös ilmoille tehtävän, jossa omaa tempoa tulisi vaihdella ja hevosen tulisi vastavuoroisesti mukautua siihen. Oprakka yritti luistaa etenkin nopeatempoisemmasta menosta, mutta suostuttelun päätteeksi antoi aina herkästi periksi. Peruutusharjoituksissa Veikka oli opastanut tekemään itsestään mahdollisimman ison näköisen ryhtiä parantaen ja kävelemään hevosen takapäätä kohden hieman oman puolen etujalkaan tähdäten. Jos hevonen ei parin askeleen jälkeen reagoinut ihmisen liikkeeseen, pystyi pyyntöä tehostamaan antamalla hieman painetta narulla. Veikka oli myös erityisen tarkka siitä, että paine vapautettiin heti, kun hevonen reagoi käskyyn. Väistäminen toimi samoilla periaatteilla, mutta hevosta kohden käveltiin hieman eri suunnista siten, että se kuitenkin pystyi huomaamaan ihmisen aikeet.
Ensimmäisen maastakäsittelyohjauksen aikana ehdimme itse käydä hevosten varustamisen lävitse. Olin tuonut paikalle erityylisiä suitsia ja muita varusteita, jotka kaikki eivät ensiyrittämällä menneet kaikille jakeluun. Kun Veikka oli saanut ensimmäisen tuntinsa päätökseen, koitti ryhmien vaihto ja toistimme ensimmäiset opetustuokiomme toistamiseen - tällä kertaa vain uudelle yleisölle. Parin tunnin alkurykäyksen jälkeen me ohjaajat ja toisen ryhmän henkilöt kävimme heittämässä vain jotain pientä suuhumme ennen ensimmäistä ratsastustuntia, mutta toinen ryhmä sai pitää pidemmän paussin odotellessaan vuoroa. Monet heistä tosin valuivat myös maneesiin seuraamaan tunnin pitoa katsomosta. Oprakka sai tässä välin vetää myös huilia ja se pääsi meille varattuun tarhaan heinäkasan äärelle muiden viiden hevosen päästessä tai joutuessa nyt työskentelemään.
Ensimmäisen varsinaisen ratsastustunnin aikana minä sain puolestani ottaa ohjat käsiini ja vetää ensimmäisen hevosen selästä käsin suoritetun koulutushetken. Veikka ja Janne toimivat apukäsinä ja kävivät tarvittaessa näyttämässä asioita kädestä pitäen kurssilaisille. Alkulämppien aikana harjoittelimme vauhdin säätelyä ja tietenkin löysällä ohjalla ratsastusta ja ohjaamista, mikä tuntui monesta aluksi oudolta. Hevosilla käytettiin nivelkuolaimia, joten ohjia pidettiin kaksin käsin; heti ei siis tarvinnut heittää toista kättä lähes toimettomaksi. Englantilaisesta tyylistä poiketen lännenratsastuksessa ohjataan käännökseen nähden ulko-ohjalla, mutta periaate on sama; hevonen väistää ärsykettä. Pyysin kurssilaisia tarvittaessa liioittelemaan ohjasotteiden kanssa aluksi, jotta niiden käytön huomaisi helpommin. Harmo yritti kovasti laiskotella ja jatkoi itsepintaisesti uralla, joten käskin tämän ratsastajan tehostamaan käännöstä hakemalla sisäohjalla kuolaintuntuman. Hevosen reagoitua käskyihin tuli paine hellittää. Hyväkäytöksinen Winka puolestaan toimi hyvin pelkällä kaulaohjauksella, mutta sen ratsastaja antoi välillä ristiriitaisia ohjasapuja, joten pyysin häntä aina selvästi löysäämään ulko-ohjaa ja viemään sitä kaulaa kohden sekä sisäohjan siitä selvästi pois päin. Kun uudenlainen ohjaustapa iskostui ratsastajien päähän, alkoi meno näyttää ainakin näin käynnissä varsin sujuvalta.
Liikkeellelähdöt sujuivat moitteettomasti, sillä niissä ei ollut juurikaan uuden opettelua. Tehdyissä pysähtymisharjoituksissa useampi henkilö tuntui rutiininomaisesti kiristävän ohjia, mihin hevoset toki vastasivat pysähtymällä. Halusin kuitenkin kaikkien suorittavan onnistuneita pysähdyksiä ainoastaan vatsalihaksia rutistamalla ja viemällä jalkojaan eteenpäin, eli satulassa tuli erään ratsastuksenohjaajani mukaan ottaa sellainen harrikka-asento. Pikapysähdyksen olisi saanut tehtyä päästämällä ilmoille vielä kuuluvan "Hooo!" -äänähdyksen, mutta jätimme tämän toiseen kertaan, etenkin Connyn isoissa liikkeissä keikkuvalla ratsastajalla oli haasteita saada pidettyä pysähtymiseen vaadittua asentoa lähinnä raviaskelluksessa. Perusjuttujen luoviuduttua ratsukot pääsivät yksi kerrallaan pujottelemaan kartioita ravissa, mikä vaatisi tarkkaa ohjausta sekä tarvittaessa vauhdin säätelyä käännösten mukaan. Kirppu-ruunalle tämä oli tuttua juttua ja se puikkelenti kartioiden väleistä ilman että ratsastajan täytyi edes tehdä juuri mitään. Myös Lina oli ollut koko tunnin ajan tuttuun tapaansa vuorovaikutteinen ja tehden lähes automaattisesti halutut asiat. Harmokin oli saanut alun unisuuden jälkeen hieman vipinää kinttuihin, mutta ohjausta sillä piti aina välillä tehostaa kuolaintuntuman ottamalla.
Ensimmäinen tunti oli ja meni ja ykkösryhmä pääsi paljon uutta oppineina ja uusiin hevosiin tutustuttuaan valmiiden pöperöiden pariin. Meidän täytyi vielä heti malttaa mielemme, sillä heti perään tuli toisen ryhmän vuoro. Tunnin sisältö pysyi samana ja pari henkilöä tiesivätkin jo teoriassa, mitä tuleman piti. Harmo oli vironnut ensimmäisen käsittelyn avulla hyvin ja lähti aivan toisenlaisella energialla toisen tunnin tiimellykseen. Conny oli hieman malttamaton ja se kyllä reagoi etenkin eteenpäin komentaviin käskyihin, kun taas lopput kolme hevosta ottivat mielellään tässä välin pidemmät käyntipätkät. Etenkin Linan ja Kirpun uusilta ratsastajilta nähtiin hyviä suorituksia, mutta hevoset tuntuivat aloittavan annetut tehtävät muistin varassa, eivätkä välttämättä edes ehtineet odottaa ratsastajien käskyjä. Toinen tunti kului nopsasi ja pian koitti sekä hevosille että myös meille kouluttajille ansaittu huilitauko. Hevosten huolto tuli kuitenkin ensin varmistaa, ennen kuin pääsimme täyttämään vatsamme maittavalla kotiruoalla. Ilta kului lähinnä niitä näitä raataillen ja seuraavana päivänä pidettäisiin vielä ennen kotiinpaluuta yksi tunti, jonka aikana Janne ottaisi vetovastuun itselleen.
Seuraava päivä alkoikin mukavissa merkeissä maittavan aamiaisen parissa ja etenkin Janne ja minä meinasimme jäädä notkumaan turhankin pitkäksi ajaksi pöydän äärelle. Veikka oli onneksi malttanut sanoa ei isommille houkutuksille, joten hän oli jo valmistelemassa päivän ohjelmaa. Ensimmäisen ryhmän siirtyessä ratsaille saivat joutilaana olijat halutessaan käydä vielä koettelemassa taitojaan maastakäsittelytehtävissä Oran kanssa, mitä Veikka meni sitten valvomaan ja opastamaan. Janne puolestaan seisoa tönötti tänään maneesin keskellä ja jakeli ensimmäisen ryhmän ratsastajille ohjeita. Itse kävin kiristämässä parille henkilölle vyöt ja antamassa vielä pikakertauksen ohjien käytöstä. Tänään ohjasu sujuikin jo varsin mairittelevasti ja hevoset liikkuivat ainakin suurin piirtein sinne, minne niitä pyydettiinkin. Vauhdin kanssa oli taas erimielisyyksiä, kun Winka ja Harmo matelivat mieleistään vauhtia. Loput hevoset kulkivat ainakin lähes mallilleen kurin ja nuhteen pelossa. Tänään tehtävänä oli nopeat pysähdykset ja laukkaympyrät, joilla harjoiteltaisiin rauhallista työskentelylaukkan lisäksi vauhdikkaampaa menoa.
Conny oli päivän harjoituksissa erittäin pirteä ja innokas työskentelijä ja ratsastajansa päästäessä ilmoille napakan "Hoo!" -komennuksen pysähtyi se kuin seinään. Ratsastaja ei ollut varoitteluista huolimatta valmistautunut näin yllättävään muutokseen vauhdissa, ja hän löysikin itsensä tamman kaulalta kivuten sieltä takaisin satulaan. Laiskemmille ratsuille piti välillä muistuttaa ohjastuntuman avulla mitä niiltä haettiin, jos äänikomennus, vatsarutistus ja harrikka-asento eivät yhdessä toimineet. Janne kuitenkin muistutti käytettävän äänikomentoa vain tarvittaessa, jotta hevoset eivät kyllästyisi siihen. Käynnissä ja ravissa tehdyt pysähdykset sujuivat lopulta jokaiselta ratsukolta, vaikka tasapainoa saikin itse kukin korjailla aina välillä. Laukkaympyröillä Janne arvioi laukan tasaisuutta sekä hevosen asetusta ja askeleen rentoutta. Ympyrän kokoa tuli myös säädellä vauhdin mukaan siten, että työskentelylaukassa koko olisi pienimmillään. Rento laukka sujui hyvin myös Harmolta ja Winkalta, joista irtosi kuitenkin myös nopeatempoisempaa askellusta. Kirppu vilkuili jatkuvasti Jannen suuntaan kuin odottaen käskyjen tulevan häneltä eikä ratsastajaltaan, joten ruuna oli tällä erää hieman haastavampi ratsastettava. Lina puolestaan teki mitä käskettiin, muttei antanut mitään ilmaiseksi.
Toisen päivän ensimmäisen tunnin jälkeen tuli ryhmän vaihto ja pidimme vielä toiselle porukalla samanlaisen tunnin sisältöineen. Jokainen sai alleen onnistumisia mutta myös parannettavaa jäi. Hevosten hallinta oli välillä etenkin laukassa hakusessa ja hevoset luottivat tällaisissa tilanteissa monesti muistiinsa ratsastajiaan sen isommin kuuntelematta. Kiinnostusta kurssia kohtaan oli kuitenkin enemmän kuin aiemmin odotimme, joten meiltä kyseltiin jo ennen ensimmäisen loppumista mahdollisuuksia uuden koulutustilaisuuden järjestämiseen vielä saman vuoden aikana. Mitään varmaa emme kuitenkaan uskaltaneet lyödä lukkoon muiden kiireidemme vuoksi, mutta emme heti tyrmänneet ideaa täysin, vaan pohtisimme ajatusta paremmalla ajalla.