Kototalli

Ilon-Aika

Nimi:	Ilon-Aika "Akka"	Painotuslaji:	Työhevosajo
Syntymäaika:	20.09.2018, 9v	Väri & säkä:	Vaaleanpunarautias, 156 cm
Rekisterinumero:	VH18-000-0000	Omistaja:	Remo (VRL-10531)
Rotu & skp:	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja:	Originals
Saavutukset:	♕ Suomenhevosten työmestari 2019 ♕ TYH vedon syysmestaruus 2020 - 6^th

Sukutaulu

i. Jalohaukka vaaleanrautias, 149 cm	ii. Jalokotka vrt, 155 cm, evm	iii. Jaloviina vrn, 162 cm, evm
		iie. Kiira prt, 151 cm, evm
	ie. Pääskynen rt, 146 cm, evm	iei. Varpushaukka prt, 153 cm, evm
		iee. Siro-Laukaus rt, 145 cm, evm
e. Riemu-Rella rautias, 163 cm	ei. Kepposen Teppo rt, 167 cm cm, evm	eii. Kuudes Terho prt, 165 cm, evm
		eie. Kepposen Siru rt, 159 cm, evm
	ee. Riemu-Rilla vrt, 162 cm, evm	eei. Vitsiniekka prt, 165 cm, evm
		eee. Mimosa rt, 155 cm, evm

» Jälkeläiset «

01. suomenhevosori/-tamma Nimi syntynyt 00.00.0000 orista Nimi

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
ROHKEUS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko rohkea
KUULIAISUUS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko kuuliainen
TEMPERAMENTTI:	★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 2: lauhkea
HERKKYYS:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: ei kovin herkkä
TAIDOT
NOPEUS:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: hieman normaalia heikompi
KESTÄVYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: hieman normaalia parempi
HYPPYKAPASITEETTI:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: hieman normaalia heikompi
KETTERYYS:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali
LIIKKEET:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali

Kilpailukalenteri

TYH työhevosajo (sijoituksia 29 kpl)

Päiväkirja ja valmennukset

28. helmikuuta 2020 » Rekiajelulla / Jonna

Viime kuukausien talvisäät ovat olleet sanalla sanoen kauheita, mutta helmikuun lopulla alkoi aurinko paistaa myös risukasaan, ja saimme nauttia sateisten loskakelien sijaan aurinkoisista pakkaspäivistä. Perjantaina sain pakolliset hommat tehtyä hyvissä ajoin, joten iltapäivän päätin pyhittää leppoisalle rekiajelulle, jonne sain houkuteltua kaveriksi Jeren sekä hänen kumppanin Eevin. Akka oli saanut ottaa pari päivää lepoa, mutta se on siitä hyvä hevonen, ettei se kerrytä ylimääräistä energiaa, vaan on aina yhtä rauhallinen ja säyseä ohjastettava. Tamma seisoikin tuttuun tapaansa erittäin fiksusti aloillaan, kun yritin selvitellä huonosti niputettuja valjaita. “Joku voisi opetella säilömään varusteet kuten kuuluu” naljailin Jeren suuntaan, sillä tiesin hänen käyneen eilen ajamassa ja miehen tapoihin kuuluu vähän sellainen hällä väliä -asenne, ettei kaiken tarvitse olla aina niin kertakaikkisen tarkasti tehtynä. Syyllinen valjassotkuun löytyikin siis melko varmasti hoitopuomin toisesta päästä Lyyti-tammaa harjaamasta.

Lyyti oli puolestaan Akkaan verrattuna aivan eri mentaliteelilla liikkeellä, ja nuorempi tamma oli jo täysin lähtökuopissa valmiina lähtöön. Se pärski ja vähän tanssahteli, mutta antoi Jeren kuitenkin kiinnittää valjaat kohtuu helposti. Eevi oli vierellä katsomassa ja pudisteli lähinnä päätään: “En varmaan ikinä tulisi muistamaan, mihin minkäkin remmin kuuluisi mennä!” Kun molemmat tammat oltiin saatu valjastettua rekien eteen, pitelin Lyytiä sen aikaa kiinni, että Jere ehtii Eevin kanssa ajajan penkille. Akka seisoi sen ajan tyynesti aloillaan ja lähti toisen valjakon perään vasta minun istuttua paikoilleni ja antaessani ohjalla lähtömerkin.

Perjantaisen rekiajelun piti olla rento ja rauhallinen reissu, mutta toisin kävi. Jo alkukäyntien aikana kävi selväksi, ettei Lyyti-tamma aikonut vain kuhnailla ja nuoren tamman innokkuus tarttui myös meihin. Ollaan Jeren kanssa välillä liiankin kilpailuhenkisiä, eikä kumpikaan tässäkään tilanteessa tahtonut jäädä kakkoseksi. Akka syttyi hieman hitaammin ja Lyyti oli päästellyt ja useamman mutkan taa, ennen kuin sain heräteltyä työtamman ja siirrettyä sen reippaaseen raviin. Akkaa on viime aikoina liikutettu lähinnä hitaassa tempossa tukkeja vetämällä, joten nopeustreeniä vaatiessani se aluksi hieman löysäili, mutta innostui itsekin pistämään kaviota toisen eteen, kun mutkan jälkeen se sai näköyhteyden toiseen valjakkoon.

Jere oli hidastanut vauhtia ja odotti meitä ennen pitkää suoraa tienpätkää, jossa oli hyvä päästellä menemään vasemmalla puolella kohoavien mäntyjen kupeessa ja toisella puolella avautuvan peltoaukean lomassa. Lyyti veti auratulla pohjalla rekeä vauhdikkaasti, eikä ollut kahta sanaa kumpi päästeli nopeammin suoran loppuun asti, kun vastakkain laitettiin starttikuntoinen ravihevonen sekä selkeästi jykevämpi työhevonen. Paluumatkalla Akkakin sai sulan hattuunsa, sillä reippaan ravisuoran jälkeen palasimme tallille päin peltoja pitkin, ja vanhempi tamma veti pidemmän korren kestävyyttä vaativassa hankivedossa. Lyytillä meinasi jo sinni loppua, kun reki ei enää liikkunut yhtä joutuin, mutta Akka porskutti menemään, vaikka lunta oli välillä liki polviin asti.

15. joulukuuta 2018 » Match show Prime Sporthorsesissa / Jonna

Jouluaattoon on enää alle kymmenen päivää, mutta koska annan valmisteluiden mennä omalla painollaan ja unohdan tyystin joulukiireet ja turhanpäiväiset hössötykset, onnistuin järjestämään itselleni aikaa osallistuakseni Akan kanssa Prime Sporthorsesissa järjestettyihin hevosmätsäreihin. Nuoren tamman kanssa ei olla vielä paljoa ehditty reissaamaan ja maailmaa näkemään ja se onkin saanut tyytyväisenä viettää hevosenelämää yhdessä tarhakavereidensa Apan, Ipanan, Assin sekä Ruun kanssa. Erinomaisesti Kototallille kotiutunut neiti pääsikin tänään vierailemaan hieman vajaa tunnin ajomatkan päässä olevalle puoliverisiittolalle ja matkaseuraksi otettiin otettiin kokenut reissaaja Ora. Paikan päällä vanhempi tamma toimi myös henkisenä tukena nuoremman ollessa hieman hämillään niin monesta uudesta lajitoverista ympärillään.

Näyttelyihin osallistui hieman yli parikymmentä hevosta ja suomenhevosluokassa oli yhdeksän muuta hevosta. Akka arvioitiin viimeisten joukossa yhdessä ratsusuunnan orin AH Oskarin kanssa. Parilla oli eroa kuin yöllä ja päivällä, sillä Akasta löytyi jykevyyttä ja kokoa, kun taas orista komeutta ja korskeutta. Tuomari kehuikin tamman kaunista ja lihaksikasta runkoa ja sanoi sillä olevan kaunis sekä eloisa ilme. Kehuja Käytös tammalla oli kympin luokkaa, sillä alkujännityksestä huolimatta se oli rauhoittunut hyvin ja tottunut näyttelypaikan vilskeeseen nopeasti. Tuomari kommentoi tamman olevan välillä jopa liiankin rento ja tänään sen liikkeet jäivät hieman vaatimattomiksi. Oskari-ori esitteli puolestaan Akankin edestä kuinka sitä liikutaan näyttävästi, mutta ehkä jopa hieman yllättäen tuomari ripusti punaisen ruusukkeen paremman hevosen merkiksi käsissä pitelemäni hevosen suitsiin. Kehuin hurjasti hienosti käyttäytynyttä tammaa, vaikka punaisten kehässä menestystä ei enää kertynytkään sijoittuessamme punaisten neljänneksi. Loppukehässä meidät palkittiin kuitenkin vielä erikoismaininnalla "Päivän Suomenhevonen" ja Akka sai suitsiinsa vielä pirteän pinkin ruusukkeen!

15. lokakuuta 2018 »

Kolmivuotias Akka saapui tänään uudelle kotitallilleen!