Hirttivaaran Velmu-Tähti

Virallinen nimi	Hirttivaaran Velmu-Tähti "Velmu"	Painotuslaji	Valjakkoajo
Syntynyt & ikä	13.10.2012, 17v	Väri & säkäkorkeus	Rautias, 155 cm
Rekisterinumero	VH12-018-1198	Omistaja	Kadon Kartano VRL-10531
Rotu & sukupuoli	Suomenhevonen, ori	Kasvattaja	Hirttivaara

Saavutukset:

♕ SLA-I (2020 toukokuu 93 p.)

Näyttelytulokset:

♕ 23/01/2024 VSN Kastehelmi - LKV2 Driven RCH

Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä tarjouksen tekoa, kun törmäsin hevosmarkkinoilla vahvasti valjakkosukuiseen suomenhevosoriin. Tallista uupui lajin vahvoja taitajia, ja Hirttivaaran Velmu-Tähdestä huomasi nopeasti, että siitä tulee vielä jotain. Ori on aina ollut erittäin nopea omaksumaan uusia asioita, mutta ikävä kyllä se hoksaa myös ne ei toivotut asiat hyvinkin nopeasti. Velmu on ollut varsasta lähtien haka aukaisemaan etenkin erilaisia solmuja ja tarhastakin se on onnistunut livahtamaan karkuun sen kymmenen kertaa, kun sähköpaimen on unohtunut kytkeä seinään, eikä jännite ole kiertänyt. Kauaksi ori ei kuitenkaan ole koskaan karannut, vaan se on talsinut suorinta tietä kohti tallin päädyssä olevaa rehuvarastoa, jossa pääsee kuin noutopöytään konsanaan. Ahneena hevosena Velmua on ollut helppo totuttaa asioihin juurikin makupalojen avulla; esimerkiksi lastaukseen ja kuljetukseen se oppi todella nopeasti ja nykyisin se kävelee kyytiin muitta mutkitta, kunhan etuosassa olevaan kaukaloon on nakattu ainakin tuppo tai pari heinää matkaevääksi.

Velmulla ei ole mitään erityisen huonoja piirteitä, mutta se voi tosiaan olla melkoisen ovela kaviokas, joka osaa käyttää tilaisuudet hyväkseen. Oria ei missään nimessä saa jättää vain yhdestä narusta sidottuna muuten kuin karsinaan lukitun oven taakse, muualla se täytyy kiinnittää kahdelta puolelta tai hevosen kestävällä erikoissolmulla. Se osaa myös vetää lonkkaa etenkin kavioita hoitaessa, eikä välttämättä itse viitsi kannatella jalkojaan, jos se huomaa hoitajan tekevän sen omasta puolestaan. Velmu usein skarppaa ja ojentaa auttavan kätensä, kun sitä vähän ojentaa ja tökkii hereille. Arkoja ja liian kilttejä hoitajia se kuitenkin passauttaa sen siliän tien. Valjastaessa tai ratsastusta varten varustaessa orilla ei ole huonoja tapoja, mutta ennen liikutusta sillä voi olla ylimääräistä virtaa ja innokasta hevosta voi joutua toppuutella ennen liikkeelle lähtöä.

Velmu on eteenpäinpyrkivä ja hyvillä, tarmokkailla liikkeillä varustettu hevonen. Se ei ole laiska, vaan saattaa jopa itse yrittää määrätä tahdin. Alussa se voikin painaa kädelle ja yrittää puskea apujen läpi, joten aivan ensikertalaisille ori ei sovellu. Määrätietoisilla ja selkeillä otteilla orin saa keskittymään ja kuuntelemaan mitä siltä halutaan, joten siltä pitää osata ja uskaltaa pyytää. Alkulämmittelyt ovat kaiken A ja O tämän hevosen kanssa, sillä jos niistä luistaa, saa tulokseksi vain sutta, sekundaa ja huonosti kuuntelevan hevosen. Valjakkoajossa Velmun vahvuutena on ehdottomasti orin ketteryys eli tarkkuusajosta voi odottaa hyviä tuloksia, kunhan orin kanssa on tehty hyvä pohjatyö ja saatu se herkäksi avuille. Satulasta käsin työskennellessä täytyy keskittyä etenkin istunnan oikeellisuuteen, sillä holtittomasti heiluva ratsastaja on orille ehdoton ei-ei ja se voi reagoida häiritsevään istuntaan voimakkaasti, kuten pukittamalla tai yrittämällä juosta ratsastajan alta pois.

Sukutaulu

i. KJ Velmu punarautias 160 cm SLA-III YLA3	ii. Minä Itse rautias 157 cm	iii. tuntematon evm
		iie. tuntematon evm
	ie. Sankaritar 157 cm	iei. tuntematon evm
		iee. tuntematon evm
e. Hirttivaaran Tähtiralli rautias 153 cm SLA-III SV-III	ei. Rantapoika vaaleanrautias 153 cm	eii. Rantavahti rt 155 cm evm
		eie. Kesäkukka vrt 150cm evm
	ee. Tähdetär tummanpunarautias 153 cm	eei. Tähtikuningas tprt 154cm evm
		eee. Tarinatyttö

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
ROHKEUS:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: neutraali
KUULIAISUUS:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali
TEMPERAMENTTI:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko temperamenttinen
HERKKYYS:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali
TAIDOT
NOPEUS:	★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆	Taso 4: normaali
KESTÄVYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: hieman normaalia parempi
HYPPYKAPASITEETTI:	★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 2: normaalia heikompi
KETTERYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: hieman normaalia parempi
LIIKKEET:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: hieman normaalia parempi

Jälkeläiset

Sukupuoli & nimi	Syntynyt	Emä	Saavutukset
t. Kadon Dimangi	02.09.2017	Maanan Daalia	KTK-III SV-II
o. Pärren Vintiö	05.06.2015	Kajon Vernissa
t. Hirttivaaran Vilmaus	12.05.2013	Huvin Vilna

Kilpailukalenteri

VSR (sijoituksia 03)

KRJ (sijoituksia 20 kpl) / ko: Helppo B

VVJ (sijoituksia 29 kpl) /va: Vaativa yhdistetty

Cup-kilpailut

Päivämäärä	Jaos	Järjestäjä	Luokka	Tulos
30.06.2015	VVJ-cup	Wyat Shetlands	Vaativa yhdistetty pari	2/35
30.09.2013	VSR-cup	Aavan Suomenhevoset	Vaativa yhdistetty yksilö	2/18
04.07.2013	VVJ-cup	Wyat Shetlands	Vaativa yhdistetty yksilö	6/97

Päiväkirja ja valmennukset

11. lokakuuta 2019 - Kehonhuoltoa, kirjoittanut reibili

Olin käynyt valmentamassa Velmua aikaisemmin ja olin nyt innoissani saapumassa Kadon Kartanolle, koska pääsin itse nyt kunnolla tekemisiin kyseisen orin kanssa. Piia oli pyytänyt josko voisin käydä hieman touhuamassa jotain orin kanssa, ja totta kai minä voin; kivojen hevosten kanssa on aina ilo kuluttaa aikaa. Hain orin tarhasta, jonne se hieman vastahakoisesti jätti loput päiväheinästään. Talutin sen talliin, jossa harjasin orin huolellisesti läpikotaisin, selvitin pari takkua sen hännästä ja pian se kiilsi, niin kuin oltaisiin näyttelyihin matkalla. Vapaapäivänä ei lähdetty treenaamaan tai hikeä hakemaan, vaan taluttein oria hetken aikaa kentällä ja keskityin erilaisiin venyttäviin, kehonhuollollisiin liikkeisiin. Oikealta puolelta ori oli selvästi kankeampi, mikä pitää mainita Piialle, jotta puoliero osataan ottaa huomioon hevosen liikutuksessa. Saatuani venytykset loppuun rapsuttelin oria hetken, minkä jälkeen vein sen takaisin tarhaan, jossa se meni suorinta tietä jatkamaan kesken jäänyttä heinän syöntiä.

7. kesäkuuta 2019 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana reibili

Velmu näytti oikein komealta ilmestykseltä ja hieman huokaisin ihastuksesta nähtyäni sen valjakkokiesien edessä, korvat hörössä ja valmiina töihin. Hyppäsin itsekin kieseihin groomiksi ja ohjeistin sitten alkuverryttelyjen suhteen, johon tavaramerkikseni muodostuneet siirtymiset hyvin vahvasti kuuluivat. Velmua tosin ei tarvinnutkaan paljon herätellä, se oli heti hyvin kuulolla, liikkui hyvin ja kaiken kaikkiaan sen motivaatio oli kaikin puolin kohdillaan. Valmennuksessa keskityttiin tarkkuusajoon, olin tehnyt kentälle pienen radan tötteröistä joiden päällä oli golfpalloja. Piia ja Velmu tekivät tarkkaa työtä ja tarkkuusajoa oli selkeästi treenattu ennenkin, palloakaan tämä pari ei onnistunut tiputtamaan edes silloin, kun hieman kavensin kartioiden väliä. Valmennuksen lopuksi kävin taputtamassa oria kaulalle kiitokseksi, annoin Piia vähän palautetta valmennuksesta ja jätin heidät sitten suorittamaan loppuverryttelyt itsenäisesti.

28. maaliskuuta 2018 - Parivaljakkoajoa

Rappa-ruunaa on alettu totuttaa yksilöajon lisäksi myös parivaljakkona toimimiseen, ja kuka olisikaan parempi opetusmestari kuin tallin vanhin ja varmin ajohevonen Hirttivaaran Velmu-Tähti! Ikävuosissaan kahtakymmentä lähestyvä ori on yksi tallin osaavimmista valjakkohevosista, jolla on varmasti paljon opetettavaa nuorelle kokelaalle. Rappa on vielä vähän hätäinen ja malttamaton ohjastettava, joten toivottavasti Velmun rauhallisuus tarttuu myös nuoreen lajitoveriin. Ensimmäisillä kerroilla pari valjastettiin vierekkäin vaunujen eteen ja auttavana käsiparina toiminut Pirita talutti hevosia maasta käsin, jotta nuorempi hevonen saisi ensin vain tottua kyljessä kiinni kulkevaan toiseen hevoseen. Velmulla on ajettu parivaljakkona jo vuosia, joten se hoiti tonttinsa empimättä ja ilman ihmettelyä.

Tänään otimme ensimmäistä kertaa ajoa ilman taluttajaa ja työskentelimme käynnin lisäksi myös ravissa. Olin varannut maneesin käyttöömme yhdeksi tunniksi, sillä sisätiloissa Rapan jaksaa keskittyä paremmin, kun se ei pysty jäädä seuraamaan tallipihan tapahtumia. Ajolaput ovat olleet myös kova sana tämän ruunan kanssa, sillä ilman niitä se pälyilee ympärilleen ja ajatuksenjuoksu harhailee aivan muualla kuin ohjastajassa ja eteenpäin liikkumisessa, missä sen kuuluisi olla. Osa säätämisestä voidaan toki laittaa nuoren iän ja kokemattomuuden piikkiin, joten toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että ruunan reaktiivisuus tuosta hieman tasoittuu.

Aloitimme työskentelyn käynnistä ja keskityin erilaisiin kaareviin uriin ja hevosten taivuttamiseen. Velmu asettui hyvin kumpaankin kierrokseen, kun taas Rappa taipui huonommin läpi rungon. Nuorempi hevonen vaati osakseen enemmän toistoja, ennen kuin se alkoi työskennellä koko kroppaansa käyttäen. Sainkin pitkälti keskittyä ruunan opettamiseen ja sen liikkeiden korjaamiseen, kun valjakon ori kulki kuin juna urallaan, oli aktiivinen ja sille riitti pelkän suunnan näyttäminen.

Käännökset ja kaarteet ovat Rapalle ollut se heikko kohta, sillä niissä vaaditaan taivutusta ja tasapainoa. Raviin siirtyessämme ohjasin valjakon ympyräkahdeksikolle, jossa työskentelimme kahdella isolla pääty-ympyrällä ja siirryimme ympyrältä toiselle aina maneesin keskipisteessä. Ravissa tilanteet tapahtuvat nopeasti, joten oli tärkeää, että hevoset reagoivat apuihin nopeasti, eivätkä suorittaneet tehtäviä vanhasta muistista. Testasinkin hevosia välillä jättämällä ympyränvaihdon tekemättä ja jatkamalla samalla ympyrällä toisen kierroksen. Velmu kuunteli apujani hienosti, kun taas Rappa yritti parilla ensimmäisellä kokeilulla puskea pois silloiselta ympyrältä. Ruunaparka oli aivan hämillään, kun menin sillain tehtävää muuttamaan kesken kaiken, eikä se voinut enää ennakoida mitä tuleman piti.

28. toukokuuta 2016 - Kyläpäivillä vaunuhevosena

Tänään lauantaina kunnassamme järjestettiin jokavuotiset kyläpäivät, jotka sijoittuvat aina ajallisesti johonkin kesän alkuun. Tällä kertaa päiväksi valikoitui toukokuun viimeinen lauantai, jolloin kylän tori täyttyi kävijöistä, pienistä myyntikojuista sekä hyvästä ruoasta ja ohjelmasta. Joka vuosi minut oli kutsuttu paikalle hevosvaunuilla, jotta halukkaat ihmiset saisivat kokea hevoskyydin ihmeellisen tunteen. Hevosajelutuksesta saadut maksut käytettäisiin lyhentämättöminä paikallisen nuorisourheilun eli pääasiassa jääkiekon kehittämiseen. Yksilö- ja parivaljakothan ovat jo niin nähtyjä, joten päätimme lähteä matkaan kahden nelivaljakon voimin. Mukaan lastattiin siis yhteensä kahdeksan hevosta sekä kahdet wagonette-tyyliset nelipyörävaunut, joihin mahtui istumaan neljä matkustajaa kuskin taakse sekä yksi hänen viereen. Parkkeerasimme automme hieman kauemmaksi torin vilskeestä ja aloimme valmistella hevosia ajokuntoon. Isoimmat valmistelut olimme hoitaneet jo kotitallilla, joten hevoset piti muun muassa harjata enää sieltä täältä ja valjastaa vaunujen eteen.

Hoitotoimenpiteiden jälkeen hevoset kiinnitettiin kärryihin niin, että oman vaununi peräparina toimi Hirttivaaran Velmu-Tähti ja Riikinnevan Huijjaus, joista kumpikin ovat vaativan tason valjakkohevosia. Kärkiparina omassa valjakossani toimivat liinaharjakot Ilon Poksu ja Rajattoman Topias, jotka ovat oikein hyvätapaisia ja ihmisvilinää sietäviä hevosia. Tallimestarina toimiva Pirita ohjasi toista hevosvaljakkoa, jonka ensimmäisessä hevosparissa kulkivat Moon Iltarusko ja punaraudikko Tervatti-ori. Kärjessä liikkuivat Kadotettu Tvilli ja tämän parina myöskin oma kasvatti Kadotettu Tentetti. Keskikylää halkova ajotien autoliikenne oli katkaistu pitkältä matkalta, joten suuntasimme autotielle, jota pitkin ajelutuksen hoidimme.

Nelikkoni Velmu, Huijjaus, Poksu ja Topias kulkivat oikein virkeästi heti ensiaskeleelta, ja jokainen hevosista kuunteli tarkkaavaisesti antamiani apuja ja liikkui lähinnä ääniapujen voimalla. Ajopiiskaa käytin pohkeen sijasta ja varsinaista ohjasotetta on juurikaan joutunut ottamaan. Kärkiparina toimivat Poksu ja Topias tulivat todella hyvin juttuun, ja kaksikko rapsuttelikin toisiaan tyytyväisinä aina pysähdyksien aikana. Piritan valjakossa ei ollut yhtään täysipäiväistä valjakkohevosta, vaikka jokainen on jonkin verran lajin kisoissa käynytkin. Kokeneimpana hevosena Iltarusko sai olla kärjessä, jotta ohjaus toimisi mahdollisimman jouhevasti, ja tämän vierellä kulkeva Tervatti-ori oli myös erittäin kuuliainen ainakin aluksi. Vaunujen edessä kulkevat Tentetti ja Tvilli olivat aluksi hieman kohmeessa ja kulkivatkin hieman uneliaasti.

Ihmiset ja etenkin monet pikku- ja vähän isommatkin tytöt olivat todella innoissaan torilla vallitsevasta hevospaljoudesta, ja jokainen hevonen sai osakseen hellyydenosoituksia tauko- ja pysähdyspaikoilla. Kukin hevosista toimi ihailtavalla asenteella, eivätkä hermostuneet, vaikka päivä kuluikin lähinnä rinkiä kiertäen. Tullessamme toista valjakkoa vastaan hevoset haistelivat ja hörisivät toisille ohimennen, mutta muuten ne keskittyivät täysillä työntekoon, vaikkei siinä mitään haastavaa tehtykään. Pitkien käyntiosuuksien ohella kävimme myös suoralla hiekkatiellä ottamassa aina satunnaisesti lyhyitä ravipätkiä, ja tien päässä käännyimme ja toistimme saman myös paluusuuntaan. Ihmisiltä saimme kiitosta hyväkäytöksisistä hevosista ja siitä, että olimme tulleet paikan päälle ihastuttamaan supisuomalaisilla suomenhevosilla. Myös päivän sää helli kävijöitä, kun lämpötila oli parhaimmillaan hieman yli kaksikymmentä astetta. Ilma ei ollut kuitenkaan täysin tyyni, mikä teki päivästä hevosille astetta siedettävämmän, eivätkä ötökätkään häirinneet varmuuden vuoksi sumutetun karkotteen ja pienten tuulahduksien ansiosta.

Päivä sujui varsin jouhevasti, ja kohta oli aika heittää viimeiset reissut kylänraittia pitkin, ennen kuin oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata jälleen tutulle ja turvalliselle kotitallille. Piritan valjakosta Tvilli-ori puhisi loppupäivästä hieman tyytymättömänä, sillä normaalisti se olisi tähän aikaan tarhailemassa yhdessä kavereiden kanssa. Viime aikoina hieman vähemmällä käytöllä ollessaan ori on ehtinyt tottua rennompaan meininkiin, joten sen pienet mielenilmaukset ovat täysin ymmärrettäviä. Tvillin vieruskaveri Tentetti napautti parinsa kuitenkin takaisin ruotuun, sillä se ei viitsinyt katsoa vieressä venkuilevan hevosen touhuja. Muuten muut hevoset kulkivat loppuun asti ilman vastaväitteitä, ja Poksu-ori olisi voinut jatkaa työskentelyä vielä vähintään tunnin verran. Lähdimme kuitenkin valmistelemaan hevosia kuljetusta varten, joten työt oli tältä päivältä hoidettu. Itsellekin nelivaljakolla ajaminen oli mukavaa vaihtelua, sillä sitä ei usein jouda tekemään. Näin hitaassa vauhdissa ohjienkaan kanssa ei tarvinnut säätää, joten seuraavaksi voisimme kokeilla kuuden hevosen valjakkoa!