| Virallinen nimi | Partizansk Ionnyj "Paro" | Painotus | Työhevosajo |
| Syntynyt & ikä | 11.02.2017, 3v | Väri & säkä | Punaruunikko, 164cm |
| Rekisterinumero | VH19-096-0003 | Omistaja | Pierre (VRL-10531) |
| Rotu & skp | Vladimirintyöhevonen, ori | Kasvattaja | Ionic |
| i. Peremilov GA vladimirintyöhevonen, rn, 160cm |
ii. Posadovits vladimirintyöhevonen, evm |
| ie. Grezina vladimirintyöhevonen, evm | |
| e. Gardenija GA vladimirintyöhevonen, rn, 162cm, evm |
ei. Tshenijost vladimirintyöhevonen, evm |
| ee. Gardonka vladimirintyöhevonen, evm |
| Sukupuoli & nimi | Syntynyt | Isä | Omistaja |
| vlad-o/t. Varsa | 00.00.0000 | Ori | Omistaja |
|
25.09.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Metsäajo | 16/31 (86p.) 24.09.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Metsäajo | 3/31 (140p.) 23.09.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Metsäajo | 17/31 (93p.) 22.09.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Metsäajo | 11/31 (115p.) 21.09.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Metsäajo | 24/31 (32p.) |
Tänään ratkottiin viimein ne kaikista kovimmat työhevoset! Aamulla pakkasimme hevoset jälleen kuljetusautoon ja etenkin Appa tuhisi tympeissään joutuessaan kipuamaan jo kolmatta päivää peräkkäin, eikä sitä tuntunut oikein kiinnostavan lähteä vielä kertaalleen kilpasille tämän kuun puolella. Paro, Eetos ja Aaja eivät puolestaan olleet nousseet ylös väärällä jalalla, vaan ylläpitohevoset sai lastattua kyytiin ongelmitta. Eilinen sadesää oli kaikonnut, mutta ilma oli yhä kolea ja tuulinen. Auton lämmitystä sai vääntää isommalle ja takinkaulusta kiskoa korkeammalle hypätessäni vänkärin paikalle.
Syksyn mestaruuskisat eivät koskaan ole olleet mikään kävijämagneetti muille kuin lajin tosiharrastajille, ja eipä tavan kävijöitä voi tästä syyttää. Kesäkelillä ja keväisessä auringonpaisteessa on huomattavasti mukavampi seurata tapahtumaa, kuin kylmässä ja kosteassa syyssäässä. Meidän porukan urakka alkoi päivän kolmannen luokan kohdalla, kun lähdettiin ottamaan hevosista ja ohjastajista mittaa metsäajossa. Jonin ohjastama Paro kävi ensimmäisenä taistoon ja ori tuntui työnarkomaanina olevan itsekin pettynyt eiliseen vetoon, joten hädissään se päätti työskennellä jälleen 2. sijan arvoisesti! Maapohja oli tukkien vetoon yhä erittäin kostea ja liukas, mutta niin orille kuitenkin liikeni hienot 139 pistettä. Luokan viimeisten joukossa starttasivat Janne & Eetos, jotka aloittivat tänään kohtalaisen rauhallisesti. Eetoksella on ollut nousujohteista työskentelyä päivästä toiseen, ja viimeisen suorituksen aikana se ei vauhkonnut energisyyttään, vaan kuunteli tarkoin Jannen ohjeita. Tuloksena kaksikolle oli hieno kymmenes sija 107 pisteellä!
Luokan päätyttyä ja tuomariston julkistaessa tulokset lähdimme hoitamaan Paron & Eetoksen pois ja Appan & Aajan puolestaan kuntoon tulevia suorituksia varten. Kyntöluokan ajan saimme huilia ja kävin seuraamassa pari Kadotettujen Suomenhevosten edustusvaljakon suoritusta. Alueen kovaäänisten särähtäessä päälle ja kuuluttajan käskiessä vetoluokkaan osallistuvat valjakot siirtymään alueelle, suuntasin itsekin paikan päälle kannustamaan Jereä ja Appaa. Tamma ei ikävä kyllä ollut tänään yhtään työmoodissa, aivan kuten ei kahtena edellisenäkään päivänä. Tamma kiskoi, muttei selvästi antanut parastaan ja luovutti aivan liian helposti märän maaperän selvästi hevosen mielestä jarruttaessa liikaa. Eilistä tulosta parannettiin kolmella metrillä, eli valjakon vedon pituus oli yhteensä 78 m. Sysisurkea suoritus siis, eikä Jere vaikuttanut järin innostuneelta nakatessaan tamman ohjaksen Jannelle. Appalla ei ole mitään saumoja kokonaistuloksissa, sillä se on kaikkina kolmena päivänä jäänyt tuloksissa keskivälin huonommalle puolelle.
Mulla ei kuitenkaan auttanut jäädä surkuttelemaan tamman huonoja saavutuksia, sillä juoksukoe alkoi heti vetoluokan perään, kunhan rata saatiin lanattua. Joni oli kiinnittänyt kärryt tamman perään ja hyppäsin kuskin paikalle ottaen miehen tarjoamat ohjat vastaan. Ohjastin virkeältä tuntuvan hevosen lähtöpaikalle, sillä starttasimme heti ensimmäisessä lähdössä neljän muun valjakon kanssa. Juoksukokeessa käytetään lähtönä linjalähetystä, eli lähdimme ensin keveässä ravissa kiertämään rataa kahdessa jonossa kilpailusuunnan vastaisesti ja linjalähdön kääntymispaikassa vaihdoimme suunnan kohti lähtölinjaa. Olimme Aajan kanssa lähtönumerolla kaksi lähestyimme lähtölinjaa toiseksi lähimpänä sisälaitaa. Hevoset ravasivat samassa rintamassa, lähtölinja läheni ja vauhtia alettiin kiihdyttämään. Ensimmäisen hevosen turvan leikatessa lähtölinjaa, alkoi ajanotto. Saimme Aajan kanssa erinomaisen startin ja se kiihdytti toiselle sijalle kolmen valjakon jäädessä taaksemme. Tamma oli sitkas, se ei halunnut antaa periksi pitäen paikkansa loppuun asti ja kiihdyttäen maalisuoralla turvan verralla voittoon! Ajaksi alle 1.50 ja pisteitä viisi, eli tämä oli huippu päivä Aajalle! Kolmannessa lähdössä kuitenkin nähtiin vielä tammaakin vakuuttavampia suorituksia ja kun kaikki lähdöt oli ajettu, oli tamma lopulta päivän kolmas.
Mestaruuskisojen kokonaistuloksissa Aajalle ei kuitenkaan löytynyt pysäyttäjää: raudikko kruunattiin juoksukokeen syysmestariksi vuosimallia 2017 ja se sai ansaitusti pari porkkanaa hyvästä työstä. Appan 32. sijalle ja kokonaistulokselle 117+75+78=278 m. voi lähinnä vain nauraa, mutta orimme ylsivät kolmen päivän yhteistuloksissa hienosti sijoille 12. ja 14. Eetokselle kertyi pisteitä yhteensä 307 ja Paro hävisi suomenhevoselle vain niukasti saaden itse 304 pistettä. Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut kolmen päivän kisarupeama, josta yritetään seuraavissa karkeloissa pistää vieläkin paremmaksi!
Kisapäivistä toinen valkeni harmaan eri sävyissä auton vinkkareiden käydessä armottomaan taistoon taivaalta ropisevia sadepisaroita vastaan. Ei mikään ihanteellinen kisasää, mikä myös näkyi kisojen katsomon ammottaessa tyhjyyttään. Vain ne kovimmat karskit sekä vanhaa kunnon hevosmiestaitoa arvostavat henkilöt olivat saapuneet paikalle kisahenkilöstön ja kilpailijoiden ohella. Ensimmäisenä nuorille hevosille järjestettyyn tottelevaisuusluokkaan ei aurinko- tai katsojapula vaikuttanut, vaan hetken aikaa seuraamani luokan taso oli ensimmäistä päivää kovempi, kun kisapaikka oli jo käynyt hevosille tutuksi. Janne ja Joni olivat jo valmistelemassa hevosiaan metsäajoa varten ja Parolta odotettiin yhtä tasokasta suorisuta kuin päivää ennen ja Eetos toivon mukaan pystyisi parantamaan tulostaan ja suorittamaan omalla tasollaan.
Eilen iltana ja yön yli katkeamattomasti jatkunut sade oli tehnyt metsäpoluista mutaisia juoksuhautoja ja tällä kertaa ensimmiäsenä kykyjään mittelemään lähtevä Paro ei ollut hyvillään pohjavalinnasta. Ison orin leveät kaviot lipsuivat liukkaalla alustalla ja turhautunut hevonen pärski tyytymättömästi ja yritti hakea pitoja lisäämällä vetoon voimaa. Janne tyynnytteli oria puhellen tälle rauhalliseen sävyyn, mutta tuomareiden punakynät viuhuivat kovaan tahtiin ja pystyin jo sivustakatsojanakin kertomaan, ettei nyt mennyt hyvin. Penkin alle menneestä suorituksesta huolimatta Janne oli tyyni oma itsensä, eikä purkanut pettymystään hevoseen. Säässä kuin säässä mielellään ulkoileva Eetos ei puolestaan olisi paljoa välittänyt, vaikka taivaalta olisi satanut sadevarjoja, mutta yltymättömän energinen ori ei vieläkään malttanut odottaa, vaan Joni joutui pyytämään siltä keskittymistä kerta toisensa perään. 114 pistettä oli kuitenkin eiliseen verrattuna tuuletuksien arvoinen juttu, mutta Paron mahalasku jumbosijalle oli kauheaa katseltavaa.
Porukkamme siirtyi pienen paussin päätteeksi seuraamaan vetoluokan alkua toiveikkaina. Vettä lainehtivan, hevosten vuohiskarvoille miellyttävän mutakerroksen antavan vetoalustan nähtyäni sisäinen pessimistini otti kuitenkin vallan. Jos eiliset olosuhteet olivat olleet haasteelliset, niin tänäänkään olisi tuskin odotettavissa suuria saavutuksia. Nuori Appa ei ole vielä sisuuntunut riittämiin, vaan se jättää leikin heppoisin perustein kesken - näin kävi myös tänään. Pari pysähdystä selvittänyt valjakko hyytyi 75 metriin ja sijoituksena oli niinkin laiha lohtu kuin viidenneksi viimeinen sija. Luojan lykky sentään päivän päätteeksi saatiin myös yksi onnistuminen, kun Aaja tykitti jälleen kuudenneksi samaisella viidellä pisteellä kuin eilispäivänä. En itse loppukaarroksessa enää paljoa nähnyt tamman roiviessa takajaloillaan raviradan hiekkoja päälleni, mutta sen verran olin pysynyt laskuissa, että kärkinelikkoon yltäminen oli lähellä. Aajan kaksi täysien pisteiden arvoista suoritusta oli hyvää esimakua tulevasta, mutta ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Lokakuun loppupuoliskolla ratkottiin jälleen Työhevosyhdistyksen syyskauden mestarivaljakot seitsemässä eri lajissa. Kototallilta karkeloihin kuljetettiin tällä kertaa vain yksi oma hevonen, Aprakka, jonka emä Oprakka sekä Tikitti-ori jättivät titteleiden tavoittelun muiden hommaksi. Kuitenkaan aivan yksin Appa ei joutunut kisoihin matkustamaan, sillä meillä täysihoidossa vielä olevat Eetos, Aaja sekä Paro lähtivät myös matkaan. Itse kisapaikka oli meille hyvinkin tuttu, joten kurvasimme tottunein elkein parkkialueelle, pysäköimme kuljetusyhdistelmämme ja purimme hevoset varusteineen. Pierre oli varannut kolmelle omistamalleen hevoselleen ilmaiseksi talliltaan karsinapaikat ja sen lisäksi olimme vuokranneet myös Appalle pientä maksua vastaan yhden boksin pariksi päiväksi, jottei sitä tarvitsisi kuljettaa kotitallin ja kisapaikan välillä.
Torstai oli vasta kääntynyt päivän puolelle ja kisapaikalla oli jo täysi hälinä päällä ja ensimmiänen luokka oli kohta taputeltu. Nuorille tarkoitettu tottelevaisuusluokka ei koskaan vedä hirveitä osallistujamääriä, mutta nuorten hevosten tarmokasta asennetta on hieno seurata. Pierren Kadotetuista Suomenhevosista luokassa starttasi kolme ravisukuista hevosta, joista orit tekivät vahvat suoritukset heti ensimmäisen päivän alkuun. Tottelevaisuusluokan rinnalla alkoi myös käyttöajo, jonka ajan saimme vielä huilata, ennen tuomarit pääsisivät siirtymään metsän puolelle ja metsäajoluokka pystyisi starttaamaan. Kyseisessä luokassa kisaisimme sekä Paron että Eetoksen kanssa, ja lisäksi siellä oli useita muita tuttuja hevosia vastuksena. Lämmittelylenkillä Partizansk pärski ja oli hyvin vilkkaalla päällä, minkä vuoksi jouduin sen ja Jannen suorituksen ajamaan ristimään sormeni ja toivomaan parasta. Parolla on kuitenkin ihailtavan kova työmoraali ja ryhmäpaineen vuoksi se ei tietenkään voinut vetää hommaa riman alta, vaan antoi kaikkensa ohjastajaansa kuunnellen. Eetos oli samalla tavoin eläväinen ohjastettava, ja se ikävästi yritti pariin kertaan nostaa raville kesken puunajon ja oli tuomareiden mielestä muutenkin turhan rauhaton, joten pisteet tippuivat kovaa vauhtia. Paron täydet pisteet heti ensimmäiseltä päivältä nostivat kuitenkin heti tunnelmaa!
Appa osallistui vetoluokkaan, jossa vetoalusta vaikutti hyvin raskaalta pari ensimmäistä suoritusta seurattuani. Märkä hiekkapohja vaatisi hevosilta veronsa, ja turhan rauhalliset lähdöt tekivät tepposet kuorman kasvaessa, eikä matka enää yltänyt seuraavalle lastauspaikalle. Hieman vajaa 120 metriä oli tamman ja Jeren ensimmäisen vedon pituus, eli kaukana hevosen ennätystuloksista. Meidän viimeisenä starttina oli Aajan osallistuminen juoksukokeeseen, jossa siltä odotettiin varsin hyvin alkaneen raviuran vuoksi paljon. 22 osallistujaa jaettiin kahteen lähtöön ja toisessa startissa juossut Aaja juoksi vaivattomasti ja teimme sen kanssa onnistuneen loppukirin ja sijoituimme lähtömme kolmansiksi, mutta kokonaistuloksissa jäimme sijoitusten ulkopuolelle neljällä pisteellä ja kuudennella sijalla. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, vaan olisimme vielä vahvasti kärkikahinoissa mukana, kunhan vain toiseltakin päivältä saisimme pisteitä vähintään saman verran.
