Latokartanon Eetos

virtuaalihevonen / a sim-game horse
Eetos

Virallinen nimi	Latokartanon Eetos "Eetu"	Painotus	Ravi-/työhevosajo
Syntynyt & ikä	03.03.2017, 7v	Väri & säkäkorkeus	Vaaleanrautias, 162 cm
Rekisterinumero	VH18-018-1422	Omistaja	Kadon Kartano VRL-10531
Rotu & sukupuoli	Suomenhevonen, ori	Kasvattaja	Latokartano

Saavutukset:

♕ VRKK Loistoravuri

Arvokilpailumenestys:

♕ Nuorten Voimaheppu-ajo 2017 - 4^th
♕ TYH vedon kesämestaruus 2017 - 3^rd

Virtapiikki, joka on kuitenkin samalla selväpäinen ja helposti käsiteltävä hevonen. Tykkää vauhdista, joten ei aina malta kuunnella ohjastajaa riittävän pitkälle, vaan alkaa herkästi soveltamaan omiaan. Tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa, mutta saattaa joidenkin makuun olla turhan leikkisä ja täten myös ärsyttävä tapaus. Härnää leikkisästi myös mielellään ihmisiä ja etenkin tarhassa karkuun kirmaaminen on Eetulle ominainen piirre.

Sukutaulu

i. Vappulan Eino vaaleanrautias, 161 cm	ii. Pysteri sh, rt, 164cm, evm	iii. Lystin-Pysti sh, rt, 165cm, evm
		iie. Systeri sh, rt, 160cm, evm
	ie. Enniina sh, rn, 159cm, evm	iei. Etuveto sh, rt, 158cm, evm
		iee. Valmiina sh, rn, 155cm, evm
e. Vipsukka punarautias, 164 cm	ei. Virkee tprt, 166 cm, evm	eii. Huikee prt, 161 cm, evm
		eie. Vikkelä prt, 162 cm, evm
	ee. Sarastus rt, 157 cm, evm	eei. Salama vrt, 159 cm, evm
		eee. Somistus rt, 158 cm, evm

Jälkeläiset

Sukupuoli & nimi	Syntynyt	Emätamma	Saavutukset
o. Eeturi	31.05.2022	Ruskon Kelori	24,0aly - 189 450 €
t. Aartonevan Purjetta	01.03.2022	K.R. Purnu
r. Nikolaus KAS	19.11.2018	Napakka

Kilpailukalenteri

Ravikilpailut

Saavuttanut voittosumman 49 365 € statistiikalla 68: 5-8-5 (voitto- & totoprosentit: 7% & 26%)

Ennätys: 21,5aly / 23,2ke / 00,0kp / 34,3pi

VRER-pisteet: 0 p. / VRKK-pisteet: 125 p.

Työajokilpailut (sijoituksia 45 kpl)

Päiväkirja & valmennukset

28. lokakuuta 2017 - Työhevosten syysmestaruuskilpailut 3. päivä - kirjoittanut Kototallin henkilökunta

Tänään ratkottiin viimein ne kaikista kovimmat työhevoset! Aamulla pakkasimme hevoset jälleen kuljetusautoon ja etenkin Appa tuhisi tympeissään joutuessaan kipuamaan jo kolmatta päivää peräkkäin, eikä sitä tuntunut oikein kiinnostavan lähteä vielä kertaalleen kilpasille tämän kuun puolella. Paro, Eetos ja Aaja eivät puolestaan olleet nousseet ylös väärällä jalalla, vaan ylläpitohevoset sai lastattua kyytiin ongelmitta. Eilinen sadesää oli kaikonnut, mutta ilma oli yhä kolea ja tuulinen. Auton lämmitystä sai vääntää isommalle ja takinkaulusta kiskoa korkeammalle hypätessäni vänkärin paikalle.

Syksyn mestaruuskisat eivät koskaan ole olleet mikään kävijämagneetti muille kuin lajin tosiharrastajille, ja eipä tavan kävijöitä voi tästä syyttää. Kesäkelillä ja keväisessä auringonpaisteessa on huomattavasti mukavampi seurata tapahtumaa, kuin kylmässä ja kosteassa syyssäässä. Meidän porukan urakka alkoi päivän kolmannen luokan kohdalla, kun lähdettiin ottamaan hevosista ja ohjastajista mittaa metsäajossa. Jonin ohjastama Paro kävi ensimmäisenä taistoon ja ori tuntui työnarkomaanina olevan itsekin pettynyt eiliseen vetoon, joten hädissään se päätti työskennellä jälleen 2. sijan arvoisesti! Maapohja oli tukkien vetoon yhä erittäin kostea ja liukas, mutta niin orille kuitenkin liikeni hienot 139 pistettä. Luokan viimeisten joukossa starttasivat Janne & Eetos, jotka aloittivat tänään kohtalaisen rauhallisesti. Eetoksella on ollut nousujohteista työskentelyä päivästä toiseen, ja viimeisen suorituksen aikana se ei vauhkonnut energisyyttään, vaan kuunteli tarkoin Jannen ohjeita. Tuloksena kaksikolle oli hieno kymmenes sija 107 pisteellä!

Luokan päätyttyä ja tuomariston julkistaessa tulokset lähdimme hoitamaan Paron & Eetoksen pois ja Appan & Aajan puolestaan kuntoon tulevia suorituksia varten. Kyntöluokan ajan saimme huilia ja kävin seuraamassa pari Kadotettujen Suomenhevosten edustusvaljakon suoritusta. Alueen kovaäänisten särähtäessä päälle ja kuuluttajan käskiessä vetoluokkaan osallistuvat valjakot siirtymään alueelle, suuntasin itsekin paikan päälle kannustamaan Jereä ja Appaa. Tamma ei ikävä kyllä ollut tänään yhtään työmoodissa, aivan kuten ei kahtena edellisenäkään päivänä. Tamma kiskoi, muttei selvästi antanut parastaan ja luovutti aivan liian helposti märän maaperän selvästi hevosen mielestä jarruttaessa liikaa. Eilistä tulosta parannettiin kolmella metrillä, eli valjakon vedon pituus oli yhteensä 78 m. Sysisurkea suoritus siis, eikä Jere vaikuttanut järin innostuneelta nakatessaan tamman ohjaksen Jannelle. Appalla ei ole mitään saumoja kokonaistuloksissa, sillä se on kaikkina kolmena päivänä jäänyt tuloksissa keskivälin huonommalle puolelle.

Mulla ei kuitenkaan auttanut jäädä surkuttelemaan tamman huonoja saavutuksia, sillä juoksukoe alkoi heti vetoluokan perään, kunhan rata saatiin lanattua. Joni oli kiinnittänyt kärryt tamman perään ja hyppäsin kuskin paikalle ottaen miehen tarjoamat ohjat vastaan. Ohjastin virkeältä tuntuvan hevosen lähtöpaikalle, sillä starttasimme heti ensimmäisessä lähdössä neljän muun valjakon kanssa. Juoksukokeessa käytetään lähtönä linjalähetystä, eli lähdimme ensin keveässä ravissa kiertämään rataa kahdessa jonossa kilpailusuunnan vastaisesti ja linjalähdön kääntymispaikassa vaihdoimme suunnan kohti lähtölinjaa. Olimme Aajan kanssa lähtönumerolla kaksi lähestyimme lähtölinjaa toiseksi lähimpänä sisälaitaa. Hevoset ravasivat samassa rintamassa, lähtölinja läheni ja vauhtia alettiin kiihdyttämään. Ensimmäisen hevosen turvan leikatessa lähtölinjaa, alkoi ajanotto. Saimme Aajan kanssa erinomaisen startin ja se kiihdytti toiselle sijalle kolmen valjakon jäädessä taaksemme. Tamma oli sitkas, se ei halunnut antaa periksi pitäen paikkansa loppuun asti ja kiihdyttäen maalisuoralla turvan verralla voittoon! Ajaksi alle 1.50 ja pisteitä viisi, eli tämä oli huippu päivä Aajalle! Kolmannessa lähdössä kuitenkin nähtiin vielä tammaakin vakuuttavampia suorituksia ja kun kaikki lähdöt oli ajettu, oli tamma lopulta päivän kolmas.

Mestaruuskisojen kokonaistuloksissa Aajalle ei kuitenkaan löytynyt pysäyttäjää: raudikko kruunattiin juoksukokeen syysmestariksi vuosimallia 2017 ja se sai ansaitusti pari porkkanaa hyvästä työstä. Appan 32. sijalle ja kokonaistulokselle 117+75+78=278 m. voi lähinnä vain nauraa, mutta orimme ylsivät kolmen päivän yhteistuloksissa hienosti sijoille 12. ja 14. Eetokselle kertyi pisteitä yhteensä 307 ja Paro hävisi suomenhevoselle vain niukasti saaden itse 304 pistettä. Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut kolmen päivän kisarupeama, josta yritetään seuraavissa karkeloissa pistää vieläkin paremmaksi!

27. lokakuuta 2017 - Työhevosten syysmestaruuskilpailut 2. päivä - kirjoittanut Kototallin henkilökunta

Kisapäivistä toinen valkeni harmaan eri sävyissä auton vinkkareiden käydessä armottomaan taistoon taivaalta ropisevia sadepisaroita vastaan. Ei mikään ihanteellinen kisasää, mikä myös näkyi kisojen katsomon ammottaessa tyhjyyttään. Vain ne kovimmat karskit sekä vanhaa kunnon hevosmiestaitoa arvostavat henkilöt olivat saapuneet paikalle kisahenkilöstön ja kilpailijoiden ohella. Ensimmäisenä nuorille hevosille järjestettyyn tottelevaisuusluokkaan ei aurinko- tai katsojapula vaikuttanut, vaan hetken aikaa seuraamani luokan taso oli ensimmäistä päivää kovempi, kun kisapaikka oli jo käynyt hevosille tutuksi. Janne ja Joni olivat jo valmistelemassa hevosiaan metsäajoa varten ja Parolta odotettiin yhtä tasokasta suorisuta kuin päivää ennen ja Eetos toivon mukaan pystyisi parantamaan tulostaan ja suorittamaan omalla tasollaan.

Eilen iltana ja yön yli katkeamattomasti jatkunut sade oli tehnyt metsäpoluista mutaisia juoksuhautoja ja tällä kertaa ensimmiäsenä kykyjään mittelemään lähtevä Paro ei ollut hyvillään pohjavalinnasta. Ison orin leveät kaviot lipsuivat liukkaalla alustalla ja turhautunut hevonen pärski tyytymättömästi ja yritti hakea pitoja lisäämällä vetoon voimaa. Janne tyynnytteli oria puhellen tälle rauhalliseen sävyyn, mutta tuomareiden punakynät viuhuivat kovaan tahtiin ja pystyin jo sivustakatsojanakin kertomaan, ettei nyt mennyt hyvin. Penkin alle menneestä suorituksesta huolimatta Janne oli tyyni oma itsensä, eikä purkanut pettymystään hevoseen. Säässä kuin säässä mielellään ulkoileva Eetos ei puolestaan olisi paljoa välittänyt, vaikka taivaalta olisi satanut sadevarjoja, mutta yltymättömän energinen ori ei vieläkään malttanut odottaa, vaan Joni joutui pyytämään siltä keskittymistä kerta toisensa perään. 114 pistettä oli kuitenkin eiliseen verrattuna tuuletuksien arvoinen juttu, mutta Paron mahalasku jumbosijalle oli kauheaa katseltavaa.

Porukkamme siirtyi pienen paussin päätteeksi seuraamaan vetoluokan alkua toiveikkaina. Vettä lainehtivan, hevosten vuohiskarvoille miellyttävän mutakerroksen antavan vetoalustan nähtyäni sisäinen pessimistini otti kuitenkin vallan. Jos eiliset olosuhteet olivat olleet haasteelliset, niin tänäänkään olisi tuskin odotettavissa suuria saavutuksia. Nuori Appa ei ole vielä sisuuntunut riittämiin, vaan se jättää leikin heppoisin perustein kesken - näin kävi myös tänään. Pari pysähdystä selvittänyt valjakko hyytyi 75 metriin ja sijoituksena oli niinkin laiha lohtu kuin viidenneksi viimeinen sija. Luojan lykky sentään päivän päätteeksi saatiin myös yksi onnistuminen, kun Aaja tykitti jälleen kuudenneksi samaisella viidellä pisteellä kuin eilispäivänä. En itse loppukaarroksessa enää paljoa nähnyt tamman roiviessa takajaloillaan raviradan hiekkoja päälleni, mutta sen verran olin pysynyt laskuissa, että kärkinelikkoon yltäminen oli lähellä. Aajan kaksi täysien pisteiden arvoista suoritusta oli hyvää esimakua tulevasta, mutta ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

26. lokakuuta 2017 - Työhevosten syysmestaruuskilpailut 1. päivä - kirjoittanut Kototallin henkilökunta

Lokakuun loppupuoliskolla ratkottiin jälleen Työhevosyhdistyksen syyskauden mestarivaljakot seitsemässä eri lajissa. Kototallilta karkeloihin kuljetettiin tällä kertaa vain yksi oma hevonen, Aprakka, jonka emä Oprakka sekä Tikitti-ori jättivät titteleiden tavoittelun muiden hommaksi. Kuitenkaan aivan yksin Appa ei joutunut kisoihin matkustamaan, sillä meillä täysihoidossa vielä olevat Eetos, Aaja sekä Paro lähtivät myös matkaan. Itse kisapaikka oli meille hyvinkin tuttu, joten kurvasimme tottunein elkein parkkialueelle, pysäköimme kuljetusyhdistelmämme ja purimme hevoset varusteineen. Pierre oli varannut kolmelle omistamalleen hevoselleen ilmaiseksi talliltaan karsinapaikat ja sen lisäksi olimme vuokranneet myös Appalle pientä maksua vastaan yhden boksin pariksi päiväksi, jottei sitä tarvitsisi kuljettaa kotitallin ja kisapaikan välillä.

Torstai oli vasta kääntynyt päivän puolelle ja kisapaikalla oli jo täysi hälinä päällä ja ensimmiänen luokka oli kohta taputeltu. Nuorille tarkoitettu tottelevaisuusluokka ei koskaan vedä hirveitä osallistujamääriä, mutta nuorten hevosten tarmokasta asennetta on hieno seurata. Pierren Kadotetuista Suomenhevosista luokassa starttasi kolme ravisukuista hevosta, joista orit tekivät vahvat suoritukset heti ensimmäisen päivän alkuun. Tottelevaisuusluokan rinnalla alkoi myös käyttöajo, jonka ajan saimme vielä huilata, ennen tuomarit pääsisivät siirtymään metsän puolelle ja metsäajoluokka pystyisi starttaamaan. Kyseisessä luokassa kisaisimme sekä Paron että Eetoksen kanssa, ja lisäksi siellä oli useita muita tuttuja hevosia vastuksena. Lämmittelylenkillä Partizansk pärski ja oli hyvin vilkkaalla päällä, minkä vuoksi jouduin sen ja Jannen suorituksen ajamaan ristimään sormeni ja toivomaan parasta. Parolla on kuitenkin ihailtavan kova työmoraali ja ryhmäpaineen vuoksi se ei tietenkään voinut vetää hommaa riman alta, vaan antoi kaikkensa ohjastajaansa kuunnellen. Eetos oli samalla tavoin eläväinen ohjastettava, ja se ikävästi yritti pariin kertaan nostaa raville kesken puunajon ja oli tuomareiden mielestä muutenkin turhan rauhaton, joten pisteet tippuivat kovaa vauhtia. Paron täydet pisteet heti ensimmäiseltä päivältä nostivat kuitenkin heti tunnelmaa!

Appa osallistui vetoluokkaan, jossa vetoalusta vaikutti hyvin raskaalta pari ensimmäistä suoritusta seurattuani. Märkä hiekkapohja vaatisi hevosilta veronsa, ja turhan rauhalliset lähdöt tekivät tepposet kuorman kasvaessa, eikä matka enää yltänyt seuraavalle lastauspaikalle. Hieman vajaa 120 metriä oli tamman ja Jeren ensimmäisen vedon pituus, eli kaukana hevosen ennätystuloksista. Meidän viimeisenä starttina oli Aajan osallistuminen juoksukokeeseen, jossa siltä odotettiin varsin hyvin alkaneen raviuran vuoksi paljon. 22 osallistujaa jaettiin kahteen lähtöön ja toisessa startissa juossut Aaja juoksi vaivattomasti ja teimme sen kanssa onnistuneen loppukirin ja sijoituimme lähtömme kolmansiksi, mutta kokonaistuloksissa jäimme sijoitusten ulkopuolelle neljällä pisteellä ja kuudennella sijalla. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, vaan olisimme vielä vahvasti kärkikahinoissa mukana, kunhan vain toiseltakin päivältä saisimme pisteitä vähintään saman verran.

3. kesäkuuta 2017 - Kaksinkamppailuravit - kirjoittanut Kototallin henkilökunta

Aina kesäkuun ensimmäisillä päivillä meillä on lähiympäristön tallien organisoimana hevostapahtuma, joka on tuotu kansan keskellä keskustan pintaan. Lähitienoon ratsastuskoulut järjestivät tänä vuonna katrillinäytöksiä sekä talutusratsastusta hevosten hoitopisteen ohella. Etenkin pienemmät lapset ja pesunkestävät hevostytöt olivat innoissaan harjaamassa kaikkeen tottuneita karvakorvia ja uskalsipa niiden selkään kiivetä myös hevosten kanssa ensi kertaa tekemisissä olevia henkilöitä. Tapahtuman aikana miteltiin myös estekisoissa, jossa kaksi ratsukkoa kisasi yhtä aikaa identtisillä radoilla aikaa vastaan. Paremmin pärjänneet pääsivät jatkoon ja jatkamaan kisailuaan. Me jätimme kuitenkin ratsupuolen tapahtumat välistä ja osallistuimme meillä täysylläpidossa olevien hevosten kanssa uloslyöntiajona kisattaviin suomenhevosraveihin. Raviporukkaa ei näillä tienoilla ihan äärettömän paljon ole, joten suurin osa kisaan osallistuvista hevosista tuli alueen yhdeltä suurimmalta tallilta, Kadotetuista Suomenhevosista, joka omistaa myös meillä hoidossa olevat ravurit. Paikalle kutsuttiin myös meidän lisäksemme pari yksityisen tallin suomenhevosta ohjastajineen.

Kilpailun kulku oli varsin yksinkertainen: ensin valjakot kisasivat pareittain 200 metrin kiihdytyssuoralla voitosta, jonka saanut jatkaisi välieriin ja sieltä vielä tuloksen mukaan joko pronssi- tai kultapeliin. Matka oli ravihevosille epätavallisen lyhyt sillä esimerkiksi meidän tallin Eetos ja Aaja ovat pääasiassa kilpailleet keskimittaista matkaa, joka on hieman päälle kaksi kilometriä pituudeltaan. Hevosen kokemuksella ei siis välttämättä hirveästi ole etua tämänkaltaisessa kilpailussa, ja meidän nuorikotkin saivat kutsun kilpailuihin. Kisaparit jaettiin arvalla ja arpaonni suosikin Pierren ja Kadotettujen hevosia, sillä niistä kukaan ei joutunut kisaamaan toisiaan vastaan, mikä tarkoitti tallille parempia mahdollisuuksia pärjätä. Ensimmäisessä alkuerässä toisiaan vastaan päästelivät 10-vuotias tamma Rillan Mari sekä Kadotettujen kasvattiori Kontrakka KAS, jonka rattailla olen joskus itsekin päässyt istumaan. Valjakot kävivät ennen varsinaista starttia juoksemassa lämmittelypätkät suoralla hiekkapohjalla, joka oli rakennettu avoimelle nurmialueelle keskustassa sijaitsevalle puistikolle, joka oli totuttu näkemään pääalueena vuotuisassa tapahtumassa. Kohta viisivuotiaaksi kääntyvällä Konnalla ei ollut kilpakumppaniinsa nähden samanlaista kisakokemusta takanaan, mutta punaraudikko tuntui suhtautuvan uuteen ja erikoiseen tilanteeseen tyynesti. Itse en lämmittelyjä ehtinyt kovin kauaa seurata ja starttikin jäi katsomatta, sillä ohjastaisin itse seuraavassa lähdössä Aajaa, mutta Janne sanoi Konnalla olleen hyvä työmoraali. Nuoruuden tuoma into ja energisyys ei kuitenkaan ainakaan tällä kertaa riittänyt jatkopaikkaan, vaan liinaharjainen Rillan Mari viiletti ohjastajansa kanssa voittoon lähes hevosenmitalla. Voiton napannut tamma kävi hieman kuumana maaliviivan ylitettyään ohjastajan yrittäessä saada tätä hiljentämään vauhtia.

Seuraavassa lähdössä ratkottiin Rillan Marille ja tämän ohjastajalle kilpapari ensimmäiseen välierään, ja toisessa alkuerässä vastakkain olimme minä Aajan kanssa ja Pierre kokeneen Hovivalhe-tammansa kärryillä. Tässäkin lähdössä vastakkain olivat innokkuus ja kokemus, kun liki kahdeksan ja puolivuotias Hoppu-tamma ravaili lämmittelykierroksella varmoin ottin. Aaja tuntui hieman jännittävän paikalla ollutta isoa yleisömäärää, mutta toisaalta suoralla tehdyt raviharjoitteet ovat meille ennestään hyvinkin tuttuja, joten ehkä meillä on jotain saumaa, kunhan vain tamma ei siirry laukalle. Verryttelysuoralla sain puristella ohjia toistuvasti hakiessani pidätteitä Aajan yrittäessä vaihtaa jääräpäisesti askellajia. Kisavietti meinasi ottaa nuoresta tammasta vallan vanhemman hevosen ravatessa hieman meidän edessämme. Kävimme Pierren kanssa kääntymässä suoran päähän tehdyllä lähtöalueella ja lähtölipun heilahtaessa hoputimme kumpainenkin hevosiamme täyteen vauhtiin. Aaja pinkoi erittäin tarmokkaasti ja se teki huiman loppukirin häviten kuitenkin hyvän startin saaneelle ja tasaisesti juosseelle Hopulle päänmitalla. Kirvelevästä tappiosta huolimatta en kuitenkaan voinut olla muuta kuin tyytyväinen hyvin tilanteen hoitaneeseen tammaan ja hevosiahan tänne oltiin tultu esittelemään, ei mainetta niittämään.

Annoin Aajan ravailla vielä hetken hissukseen puiston sorateillä, kunnes kaarsin sen kuljetusvaunumme luokse, jossa Janne nappasi tamman kiinni ja alkoi aukoa valjaiden solkia ja harjailla tätä suorituksen jäljiltä. Olin itse missannut ensimmäisen lähdön, joten Janne sanoi pärjäävänsä hyvin itsekseen ja tuuppi minut ravisuoran varrelle seuraamaan seuraavaa lähtöä, jossa nähtiin taas tammavoimaa seitsenvuotiaan Hymyvän sekä Pierren kuusivuotiaan Pompeji Sejertin ottaessa mittaa toisistaan. Sejertti oli noussut pienoiseksi ennakkosuosikiksi sen räjähtävän kiihtyvyytensä ansiosta, mutta toisaalta tamma on hylätty monesti maalilaukasta, joten tasavarmasta Hymyvästä voi hyvinkin olla vastusta Kadotettujen Suomenhevosten omistamalle ja Pompejin kasvattamalle tammalle. Jo lämmittelyn aikana tammakaksikko meinasi lähteä kilpasille ja ohjastajat joutuivatkin hillitsemään hevosiaan ennen varsinaista lähtöä. Valjakot kävivät pyörähtämässä päässä ja lähtölipun heiluessa ohjastajat ajoivat hevosiaan eteenpäin. Sejertti sai hieman huonon lähdön ja näytti jo hetken ajan, että tamma siirtyisi laukalla, mutta se pysyi kuin pysyikin vaaditussa askellajissa ja lähti kirimään hyvän lähdön saanutta Hymyvää. Sormet ristissä toivoin tutulle tammalle menestystä ja Sejertin kiriessä vuoden vanhempaa tammaa hetki hetkeltä kiinni katsomon kannustus yltyi yltymistään. Viimeisillä kymmenillä metreillä askeltaan entisestään pidentänyt Sejertti kiri aivan kilpasiskonsa rinnalle ja maalilinja ylitettiin vieri vieren ja voittaja piti tarkistaa maalikamerasta. Pidätin hengitystäni ja päästin ilmoille raikuvat taputukset tuomarin julistaessa Sejertin voittajaksi!

Kauaa en ehtinyt voitosta illakoida, vaan riensin äkkiä takaisin kuljetusvaunulle, josta Joni oli jo lähdössä Eetoksen rattailla istuen. Toivotin vielä Jonille hyvät juoksut ja rapsutin liinaharjaa otsasta ennen valjakon siirtymistä lämmittelemään. Kilpaparina meillä täyshoidossa olevalle Eetulle toimi Kadotettujen Suomenhevosten kuusivuotias tamma, Kuis Vain Kiipelissä. Katsojat tahtoivat nähdä myös välierissä orivoimaa, joten kannatukset yltyivät Jonin ohjastaessa Eetoksen yleisön eteen. Parivuotta Eetosta vanhempi Listi höristeli orin tavoin korviaan yleisön äänähdyksille, mutta molemmat juoksivat kuitenkin pääpiirteittäin rauhallisesti ja muistivat myös kuunnella ohjastajiaan. Lähtö sujui tuttuun tapaan alkaen päädyn kautta tehdyllä käännöksellä ja siitä seuraavalla 200 metrin tulisella taistolla. Viimeinen lähtö sujui ilman ongelmia ja kilpapari oli alusta loppuun asti erittäin tasainen, mutta Joni sai iskostettua hevoseen kunnon kilpavietin ja viimeisillä metreillä tehty loppukiri siivitti Eetoksen ainoanan orina välieriin. Kiipelissä-tamma tipahti siis ikävästi pois kisoista, mutta se oli tarjonnut Eetokselle hyvän vastuksen ja valjakoiden välistä kamppailua oli yleisönkin makoisa seurata.

Alkuerien jälkeen tilanne näytti seuraavalta: ensimmäisessä välierässä starttaisi Rillan Mari ja Hovivalhe, toisessa nähtäisiin Pompeji Sejertti ja meidän Jonin ohjastama Latokartanon Eetos. Välierissä mentiinkin hieman enemmän tosissaan, mutta tunnelma ei ollut missään nimessä kiristynyt äärimmäisyyksiin. Rillan Maria ja Hovivalhetta juoksutettiin vielä heti rennon letkeässä ravissa ennen ensimmäisen välierän alkamista. Molemmat tammat olivat juosseet vaikuttavasti ensimmäisissä lähdöissään, mutta oma kannatukseni kääntyi kauniin tummanraudikon Hopun puoleen. Satakuntalaisen kasvatustyön tuloksena syntynyt Rillan Mari päästeli kuitenkin alkumatkan karvan verran paremmin ja Hovivalhe ohjastajineen joutui tyytymään pronssitaistoon, jossa kisattaisiin seuraavan välierän häviäjää vastaan. Toinen välierälähtö käytiin Sejertin ja Eetoksen välillä, ja ainoana orina jatkoon päässeen Eetun ravatessa innokkaasti ja virtaviivaisesti eteenpäin kuumui alussa hieman jälkeen jäänyt Sejertti antaen matkan puolivälissä muutaman askeleen verran näyttöä laukastaan. Joni ja Eetos saivat siis ravata ilman paineita maaliin, sillä laukka tarkoitti suoraa häviötä.

Sejertti-tamma kohtasi siis pronssiottelussa Hovivalheen ja lähtö aloitettiin heti Sejertin saadessa tasata hengitystään, jotta lähtö olisi kaikin puolin reilu molemmille. Pierrelle ei ollut hirveästi väliä kumpi tamma veisi kolmannen sijan, sillä molemmat tammat tulivat hänen tallistaan ja kuulemma kumpikin tarvitsisi onnistumisia. Viimeisessä välierässä startanneen Sejertin saatua sopivan mittainen paussi alkoi pronssiottelu, joka sujui molempien hevosten osalta ilman isompia hätiköintejä. Edellisessä lähdössään hyvin juossut Hoppu teki myös nyt varsin kelpo juoksun, mutta aiemmin laukan myötä hyllytetty Sejertti pisti paremmaksi edellisen epäonnistumisen myötä ja ravasi itsensä kolmannelle sijalle ja kiinni 150 euron palkintosummaan. Neljänneksi tippunut Hovivalhe sai ohjastajineen sadan euron palkintopotin, kun taas kultalähdössä kisattaisiin 500 euron potista.

Eetos tuntui kahdenkin lähdön jäljiltä vielä virkeältä ja halukkaalta juoksemaan, sitä taisi oikeastaan lähinnä ärsyttää lyhyet pyrähdykset, joiden jälkeen täytyi taas himmailla vauhtia. Kymmeniä tuhansia euroja urallaan tienannut Rillan Mari toimi vaaleanraudikon orin kisaparina ja lähtölipun liehuttua sekä uusi tulokas että vanha konkari pistelivät parastaan. Ensimmäiset sata metriä hevoset juoksivat tasaisesti ja yleisöstä kantautui äänekkäitä kannustuksia puolin ja toisin. Viimeiden viidenkymmenen metrin aikana Rillan Mari alkoi tehdä hentoa eroa kovasti pinkovaan oriin, joka joutui kuitenkin taipumaan naisvallan edessä. Piiruakaan poikamme ei kuitenkaan antanut periksi, mistä myös orin omistaja oli tyytyväinen. Eetu saikin tapahtumarikkaan päivän päätteeksi Aajan tavoin kunnon rapsutukset ja takin taskusta poimitun puolikkaan leivänkäntyn. Jäähdyttelykierroksella käytyään Eetos irrotettiin kärryistä ja valmisteltiin lähtökuntoon, minkä jälkeen pakkasimme hevoskaksikon kuljetusvaunuun ja lähdimme kuskaamaan kaksikkoa takaisin kotitallille. Palaisimme varmaan ainakin Jannen kanssa käymään vielä myöhemmin puistossa ihastelemassa islanninhevosten passi- ja tölttikisoja samalla radalla kuin mitä kaksinkamppailuravit oltiin pidetty.

1. toukokuuta 2017 - Kuntotarkastus & väliaikainen muutto täysihoitotallille

Toukokuun ja mukavasti alkaneiden raviurien kunniaksi käytin Aajan ja Eetoksen Klinikka Blindedin osaavien ammattilaisten käsissä kuntotarkastusten merkeissä. Ensimmäisiä kausia juoksevat hevoset ovat olleet onneksi oireettomia, mutta itseäni kiinnosti vain tietää missä nuorten heovsten kanssa mennään näiden aloitettua kisauransa tovi sitten. Itseäni kiinnostivat etenkin mahdollisesti aktiivisempi tarve lihashuollolle sekä löytyykö joitakin asioita, joita on syytä ottaa treenatessa ja lihaskuntoa kehitettäessä huomioon.

Eetos juoksutettiin matolla ja eläinlääkäri kehui sen tasaista vauhtia. Juoksu näytti kuulemma hyvältä, eikä jaloissa näkynyt merkkejä liiallisesta rasituksesta tai ärtymistä. Juoksutuksen jälkeen jalat tuntuivat hieman lämpimiltä, mutta olivat muuten ok. Eetun kuntoa kehuttiin jopa normaapia paremmaksi ikäänsä nähden ja sen uskottiin pärjäävän hyvin tulevina kilpailukausinaan, ellei mitään yllättävää esiinny. Orin kanssa huomautettiin kiinnittämään huomiota nuoreen ikään sopivaa treenimäärää sekä tarkkailemaan erityisesti jalkoja ja selän lihaksia. Tarvittaessa syytä harkita jonkinlaista hierontaa ja sitä olemmekin käyttäneet ennaltaehkäisevänä hoitomuotona. Lisäksi painotettiin pitkien verryttelyjen tärkeyttä sekä ennen että jälkeen treenin.

Eetu siirtyy nyt Kototallin henkilökunnan hellään huomaan ja oria tullaan siellä treenaamaan tulevia koitoksia varten sekä käymään myös itse kisoissa. Täysihoitopaikan ansiosta saan keskitettyä oman aikani muihin hevosiin, kun saan useammalle hevoselleni hyvän hoitopaikan. Orin lisäksi koulutettavaksi ja kokemusta kerryttämään lähtee myös tarkastuksessa käynyt Aaja KAS, ratsutamma Teerivaaran Piripintaan sekä puoliveritalliltani Impreza-tamma.

5. maaliskuuta 2017 - Uusi ravuriori

Kohtapuolin kolmivuotiaaksi kääntyvä Latokartanon Eetos saapui rikastuttamaan Kadotettujen Suomenhevosten hevoskantaa! Veikeäluonteinen liinaharjakko tulee meille muuttaessaan tutustumaan ravi- ja työhevosajon ihmeellisiin maailmoihin, mutta ennen kaikkea ori hankittiin meille kilpakäyttöön työhevoseksi, sillä pari vanhempaa hevosta pääsivät hyvä tovi sitten kisaeläkkeelle.