RWR Lakota Spirit

"Lakota Spirit on oikea söpöyden perikuva, pikkutamma rakastaa rapsutuksia ja tämän varsan näkeekin useimmiten jonkun kainalossa kerjäämässä huomiota. Lakota on suorastaan yltiösosiaalinen, mutta yhtälailla se on aina yhtä hyväntuulinen ja innokas tutustumaan niin uusiin asioihin kuin ihmisiinkin - se ei ole siis laisinkaan perinyt westernpainotteisten vanhempiensa varautuneempaa luonnetta."

- kasvattaja

Jälkeläislista

Virallinen nimi	Syntymäaika	Isä	Saavutukset
APP t. B.B. Nakota Juno	18.09.2016	Chinook's Ares

WRJ westernratsastus (sijoituksia 49 kpl)

VMRJ matkaratsastus (yhteensä 00 p.)

Cup-kilpailut

25th of May 2017 ☆ Heppakerholaiset ranchilla

Paikallisen heppakerhon nuoret olivat toivoneet enemmän käytännössä hevosten kanssa toimimista, joten kerhon vetäjä ryhtyi tuumasta toimeen ja otti yhteyttä useaan paikalliseen hevostilaan, joiden kanssa se järjesti kerholaisille erilaista konkreettista tekemistä hevosten kanssa. Kevään tai oikeastaan jo alkukesän viimeinen tapahtuma pidettiinkin meillä Birch Barkissa ja vuorossa oli yön yli kestävä maastoretki. Itseni ja kerhonvetäjä-Carolinen lisäksi matkaan lähtivät Tia, tallityöntekijät Nadja ja Yanina sekä tietenkin kolmentoista henkilön tyttövaltainen joukkio, johon mahtui kuitenkin kaksi poikaakin, veljekset Noah ja Liam. Suurimmalla osalla oli melko hyvin kokemusta hevosista ja muutamalla oli joko omalla tai sukulaisten tilalla hevonen tai useampi. Täysin keltanokkia ei ollut yhtäkään, sillä kevään mittaan jokaiselle oli kertynyt taaksensa lähemmäs parikymmentä tuntia satulassa. Tiedustelimme ennakkoon kerholaisten hevoskokemusta miettiessämme sopivia ratsuja. Ruunia meiltä ei löydy ja iso osa oreista voi olla hieman ranttuja vieraissa käsissä, joten päädyimme lopulta kattavaan tammalaumaan.

Ensimmäinen päivä alkoi leppoisasti kerholaisten valuessa hiljalleen paikalle ja Nadjan ottaessa heitä Maryn kanssa vastaan pihamaalla. Jokainen oli varannut mukaansa vaihtovaatteita, siistiytymistarvikkeita sekä pientä evästä nälän yllättäessä. Tilan puolesta tarjoaisimme kaksi isompaa ruokailua ja naapurin karjatilan isäntä oli vuokrannut heppakerholle huokeaan hintaan pari erämökkiään sekä pystyttänyt sen kupeeseen valmiiksi pari aitausta hevosille. Mökissä oli valmiina vuodevaatteet, joten kantamuksia ei hirveästi tarvinnut roudata ratsastuksen aikana selässä. Ruokailuvälineetkin kuskattaisiin valmiiksi mökille ja toinen kerhon vetäjistä, Mary, valmistaisi koko porukalle maittavan ruoan, jonka oli määrä olla valmiina heti perille saavuttuamme. Mary lähtisi jossain vaiheessa autolla mökeille mukanaan sekä ihmisten että hevosten ruoat.

Kun viimeinenkin kerholainen oli saapunut oli aika aloittaa hevosten jakaminen, mitä ensimmäisenä saapuneet olivat saaneet vartoa jännittynein ilmein jo pitkän tovin. Matkaan valikoidut hevoset oltiin talutettu jo valmiiksi pihamaalle ja kiinnitetty hoitopuomeihin parin hevosen rykelmiin. "Abbielle tuo läsipäinen raudikko ja Chloelle sen vieressä oleva herasilmäinen tamma", huudahdin osoittaessani Pinkietä sekä Ariaa. Evelyn sai ratsukseen kauniin valkovoittoisen Rellan ja Giannalle oli valikoitunut tallin konkariratsu Weela. "Hannah saa ratsukseen Jewelin", sanoin osoittaen rauhallisesti aloillaan seisovaa tammaa, "tuon voikon hevosen siis." Harperille osui meidän tallissa melko tuore quarter-Raza, Isabella sai kuljettajakseen entisen laukkahevosen, Quitan, ja Liamin vastuulle lankesi ruunivoikon Minti-tamman hoito. "Mayalle voikonkirjava Dana, Noahille appaloosatamma Lana ja Paigelle Chiricahua eli Kira", luettelin samalla listaa läpi selaillen. Sophialle jäi lähes valkoiseksi kimoutunut appaloosa-tamma Roo ja hännän huippuna tuleva Zoe sai hevosekseen Hollyn. Kaikki siirtyivät oman nimen kuultuaan ja ratsun saatuaan hevosten luokse osan jo aloittaen niiden harjauksen. Noah oli aluksi hieman pettynyt saamaansa hevoseen toivottuaan ensin itselleen hieman 'siistimpää' hevosta, jonka olisi kuulemma pitänyt olla väriltään musta. Nuori poika alkoi kutenkin pienen purnaillun jälkeen tohkeissaan harjaamaan Lanaa, josta hän pitäisi huolta näiden parin päivän ajan.

Carolinelle napsahti hieman hulivilin Pintan ratsutus ja tallityöntekijät valikoivat itse itselleen mieluiset hevoset. Nadja oli taluttanut pihamaalle itselleen reipasluontoisen Saran ja Yanina piti kädessään tällä hetkellä tallin ainoan quarabin eli Tillin riimunnarua tamman seisoessa kiltisti sen jatkeena. Itse hoidin ja harjasin käyttööni missourinfoxtrotteri Dinan, jonka kyydissä on tavattoman pehmeä tehdä matkaa. Harjaus luonnistui jokaiselta hienosti ja kaviotkin saatiin puhdistettua, mutta painavien satuloiden kanssa piti muutamia käydä auttamassa. Suitsiminen luonnistui puolestaan varsin hyvin hevosten pitäessä omatoimisesti päitään alhaalla ja noukkiessaan kuolaimet suuhunsa ilman vastaväitteitä. Kiralla oli käytössään Mintin tavoin pehmeällä turpaosalla varustetut bosal-suitset, jotka lännenratsastusta jo tovin harrastanut Paige osasi kuitenkin pujottaa hevosen päähän helposti. Kävimme vielä varmistamassa kaikilta satulavöiden ja suitsien hihnojen kireydet, ennen kuin avitimme ratsastajat ratsujensa selkään ja järjestäydyimme minun ja Dina-tamman johdolla jonoon, jossa ohjaajat ripottautuivat joukon sekaan tasaisin välein niin, että joukon perässä tuli Yanina Tillin kanssa, Nadjan ja Carolinen matkatessa joukon keskiosissa ja Tian pitäessä minulle seuraa joukon kärjessä Missyn kera. Ennen lähtöä huudahdin vielä kurssilaisille: "Elkää sitten ohitelko edellä olevia, vaan vauhti muiden liikkeitä mukaillen! Metsäteillä enintään kaksi hevosta rinnakkain!"

Alkutaival taittui käynnin kautta ratsuihin tutustuen. Aakkosjärjestyksessä jonoon järjestetyt kurssilaiset puhelivat tohkeissaan ja ensimmäisenä heti Tian perässä tuleva Abbie rapsutteli tohkeissaan yhtä innoissaan olevaa Pinkietä, joka kulki jatkuvasti turpa kiinni Missyn takalistossa. Abbie hidasteli kuitenkin menohaluista tammaa osaavasti liikettä istunnallaan vastustaen. Pinta oli melko mahdottomalla tuulella tänään, minkä vuoksi Carolinella oli ihan riittävästi hommaa vilkkaan hevosen kanssa. Onneksi kerholaiset käyttäytyivät hyvin, eivätkä aiheuttaneet ohjaajaparalle lisää harmaita hiuksia. Pariin otteeseen Pinta yritti kiilata edellä kulkevan Jewelin ohitse, mutta Hannahin ratsastama säyseä tamma ei tästä ärsyyntynyt. Perässä tuleva Raza puolestaan piti automaattisesti hieman etäisyyttä edellä kulkevaan paintiin, jonka vauhti ei ollut millään tasolla tasaista, vaan välillä eteenpäin kovasti harppova tamma seisahtui lähes aloilleen. Pintan kanssa hieman samoja vinkeitä oli myös Saralla, joka ei kuitenkaan hirveästi viitsinyt niskoitella tämän kanssa pitkään töitä tehnyttä Nadjaa vastaan. Edessä ja takana tulevat säyseät matkalaiset Dana sekä Lana rauhoittivat kummasti myös tätä eläväistä neitokaista.

Kuljimme aluksi käyntiä melko pitkän aikaa ja kopisteltuamme isomman puusillan ylitse kajautin ilmoille kuuluvasti: "Siirrytään raviin!" Dinahan ei itse ravia juurikaan hallitse, vaan se päästelee mieluummin menemään foxtrotia eli ketunkäyntiä, jossa etujalat liikkuvat lisätyn käynnin tavoin ja takajalat kulkevat ravissa. Foxtrotissa on erittäin miellyttävä istua ja etenkin tamman kohdalla, kun se taitaa askellajin vaivattomasti. Vanadiumin vaalea karva kiilteli auringon paisteessa ja tamma johti hevosletkaa tottunin elkein. Pientä puroa ylittäessämme hiljensimme jälleen käyntiin ja osa halusi kulkea hetken aikaa puroa pitkin antaen hevosten kahlata matkaa tehdessämme. Weela asteli rauhallisesti pengertä alas satulassa hieman aremman ja kokemattoman Giannan ohjatessa raudikkoa varovaisin ottein. Tamma askelsi tarkasti varoen hiljentäen vauhtia aina ratsastajan tasapainon rikkoutuessa. Purosta se nousi rauhallisesti ylös ja odotti jälleen tasaisella maalla ollessaan nätisti ratsastajansa käskyjä. Red Flag laskeutui Weelan jälkimainingeissa puroon ponnistaen sieltä voimalla pois Evelynin antaessa tammalle eteenpäin ajavia käskyjä. Ratsastajan tasapaino järkkyi hieman ja hän löysi itsensä valkovoittoisen hevosen kaulalta, mutta tamma seisahtui heti niille sijoilleen tuntiessaan selässä olijan olevan pienessä kiipelissä.

Jonon keskivaiheilla ratsastava Isabellakin sai kokea omat jännittävät hetkensä perässä tulevan Liamin hoputtaessa Minti-ratsuaan eteenpäin lähelle Quitaa, joka muistutti nuorempaa hevosta antamaan muille omaa tilaa kohottamalla hieman takapäätään. Liamkin taisi Mintin tavoin hieman säpsähtää entisen laukkahevosen komennusta ja pitivät kyllä loppumatkan ajan riittävästi väliä edellä kulkevaan ratsukkoon. Tallin uusimpia hankintoja olevat Aria sekä Raza käyttäytyivät molemmat erittäin fiksusti ja huomioivat omien ratsastajiensa osaamisen reagoiden annettuihin apuihin säntillisesti. Pohdimme tovin nuoren Arian mukaan ottamista vaellukselle, mutta kokenut heppatyttö-Chloe oli vakuuttanut taidoillaan ja tamma on ollut aina erittäin hyväkäytöksinen ja ikäisekseen hyvin tottunut yllättäviinkin asioihin. Chloen suusta kuultiinkin useaan otteeseen kehuja reippaasti käskyihin vastaavasta ratsusta, mutta kiitokset mukaansa keräsi myös Kira-tamma, joka kantoi pientä Paigea määrätietoisesti eteenpäin viimeisten ratsukoiden joukossa. Tamma ei pitänyt mitään kiirettä liikkeissään ja joska Paige ei joko uskaltanut, halunnut tai hoksannut käskeä päistärikköä eteenpäin, jäivät he hieman jälkeen edellä kulkevista ratsukoista. Tämän vuoksi perää piti Yanina hieman sähäkän Tillin kera, jottei kukaan jäisi yksin harhailemaan vieraaseen maastoon. Tilliä hieman sapetti edessä kulkevien rauhallinen tahti, mutta Yanina teki sen kanssa voltteja tehden hieman rakoa edeltävään hevoseen ja ottaen sitten pätkän ravia kiriäkseen taas muita.

Astetta jyrkempää kukkulaa noustessamme ohjeistimme ratsastajia nojaamaan hieman eteenpäin ja ottamaan tarvittaessa tukea satulanupista, jotta hevosten olisi helpompi taivaltaa ylöspäin ja säilyttää tasapaino. Ylemmäs noustessamme puusto harveni ja kasvustosta tuli karumpaa. Aurinko porotti avaralle aukiolle varsin kuumasti, mutta lähes vitivalkoista Roota tämä ei haitannut ja öttiäisetkin jättivät vaalean hevosen rauhaan. Roolla ratsastava Sophia oli tottunut hevostyttö, mutta hän oli ratsastanut lähinnä englantilaisella tyylillä, joten etenkin uudenlaiseen satulaan oli totuttava ja jalat tuntuivatkin hieman hyytelöltä lähestyessämme yöpymispaikkaamme. Aivan Yaninan edessä matkaa Hollyn selässä teki Zoe, joka oli ollut matkan ajan varsin vaisu keskittyessään kovasti tamman tarkkaan ohjaamiseen. Holly ei alussa pistänyt tarkkoja ohjeita pahakseen, mutta ratsastajan yrittäessä ohjata tämän jokaista askellusta, jätti tamma itselleen epätavallisesti osan avuista huomiotta ja kulki rennon letkeästi eteenpäin huomioiden vain tärkeimmät käskyt.

Noin kolmen ja puolen tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme yöpymispaikallemme, suurin osa rättiväsyneinä. Hevoset piti kuitenkin vielä varustaa pois ja harjauksen jälkeen taluttaa väliaikaistarhoihin. Jokaisen tuli vielä juottaa hevoset ennen mökkiin siirtymistä, ja itsekin seurasin muiden esimerkkiä jaettuani ensin hevosille heinäannokset ja kuljetettuani pari sankollista vettä tarhaa kohden. Astuttuani ovesta sisään ilmassa leijaili herkullisen ruoan tuoksu Maryn hyöriessä keittiössä. Osa leiriläisistä oli jo saanut murkinaa eteensä ja itsekin siirryin jonon jatkoksi napatessani lautaselleni lohta ja lisukkeita. Loppuilta kului ruoan parissa, läheisessä lammessa uiden sekä niitä näitä raataillen. Nukkumaan jouduimme melko myöhään, vaikka seuraavana päivänä pitäisi herätä hyvissä ajoissa ja valmistella paluumatkaa takaisin ranchille.

12th of June 2015 ☆ Uusin appaloosahankinta

Vaikka Birch Bark Ranch kovasti mainostaakin kasvattavansa myös appaloosia, on rotu jäänyt pahasti eritoten quarterien ja paint-hevosten varjoon. Kesäkuun alussa tuli hyvä tilaisuus hankkia lisää myös appaloosaverta, kun Ravenwood Ranchilla oli myynnissä muutamia appaloosia. Yksi kiinnostava ori ehdittiin valitettavasti myydä ennen omaa tarjoustani, mutta myöhemmin myyntiin tullut RWR Lakota Spirit oli jopa kiinnostavampi kuin ori, johon olin aluksi iskenyt silmäni. Kasvattaja kuvaa tamman luonnetta yltiösosiaaliseksi ja hyväntuuliseksi, joten tästä tulee varmasti myös rauhallinen ja kuulianen ratsu.