Eckleyn suku on kasvattanut karjaa ja karjanajoon soveltuvia hevosia jo kahdeksan sukupolven verran Grandin piirikunnan alueella. Davidin isoisän isoisä Andrew oli viinaan menevä ja silloin kun hän ei ollut riittävän selvin päin tehdäkseen tilan töitä, löysi hänet kaupungin saluunasta ryyppäämästä ja pokeria pelaamasta. Mies ei ollut kuitenkaan kovin kummoinen korttihai, mistä seurasi rahavaikeudet ja lopulta koko ranchin menetys hänen asetettua tilan omistuskirjat panokseksi. Maapläntin lisäksi myös silloinen parikymmenpäinen karjalauma sekä noin kymmenen hevosta siirtyivät uudelle omistajalle. Andrew menehtyi pian sen jälkeen maksasairauteen, jolloin Margaret viiden lapsensa kanssa pakkasi vähäiset tavaransa ja muuttivat Fraserista pienen Granbyn kaupungin laitamille, minne pystytettiin Birch Bark Ranchin uudet perustukset.
Tilan uudelleenrakentamiseen meni aikaa ja vasta Andrew'n & Margaretin vanhimman pojan Matthew'n perittyä tilukset saatiin sinne hankittua ensimmäiset eläimet; pilkkahintaan huutokaupasta viiden pään karjalauma sekä kaksi jo parhaat päivänsä nähnyttä quarterhevosta. Tila ei itsessään riittänyt takamaan riittävää elintasoa, vaan Matthew työskenteli pitkään hakkuumiehenä sekä metsänvartijana ja ehosti maatilan hiljalleen uuteen uskoon. Nyt, sukupolvia myöhemmin, tilan hevos- ja karjankasvatus sekä majoituspalveluiden tarjoaminen tuovat leivän pöytään, mutta tilan nykyinen isäntä David on siitä huolimatta halunnut seurata isoisoisänsä Matthew'n jalanjälkiä ja hän työskentelee matkailun sesonkiajan ulkopuolella metsänvartijana Rocky Mountainin kansallispuistossa. Puiston näköalat hakevat vertaistaan; jylhät vuoret kohoavat sinistä taivasta vasten ja haapojen sekä jalokuusien rivistöt koristavat kristallinkirkkaiden jokien varsia - ei olekaan yllätys, että Birch Bark Ranchin tarjoamat hevosvaellukset näyttäviin vuoristomaisemiin ovat suosittuja etenkin syksyn väriloiston aikaan.
Ranchin vanha puutalli on yhä pystyssä ja sen harjakatto on ensimmäinen asia, minkä laajalla tasankoalueella osuu silmään. Parikymmenpaikkaista tallia on sittemmin remontoitu ja tuotu nykyaikaan, eikä sinne enää tarvitse kantaa vettä pihakaivosta tai tehdä töitä öljylampun valossa. Vanha talli ei ole kuitenkaan pitkiin aikoihin riittänyt alati kasvavalle eläinmäärälle, eli tilalla on täytynyt tehdä ajan mittaa useita laajennuksia. Karjalauma sekä iso osa hevosista asuvatkin nykyään laajoissa pihattotarhoissa, joissa kussakin on puusta rakennettu, nykyaikaisia vaatimuksia vastaava pihattorakennus, johon eläimet pääsevät tuulta, sadetta ja pakkasta suojaan. Aitaukset on rakennettu itse naapuritilan metsistä hankituista, itse sahatuista ja käsitellyistä tukevista puutolpista. Hevoset tarhataan mahdollisuuksia mukaan isoissa laumoissa ja varsinaiset karsinapaikat ovat enää lähinnä sairas- ja varsontakarsinoina sekä käytössä sellaisilla hevosilla, joille yhteistarhaus ei ole vaihtoehto.
