Aittotaipaleen Tila

Ydrciska Alvina

Nimi:	Ydrciska Alvina "Ursa"	Painotuslaji:	Valjakkoajo
Syntymäaika:	29.08.2017, 14v	Väri & säkä:	Rautias, 162 cm
Rekisterinumero:	VH18-008-0002	Omistaja:	Tia D. Baudelaire (VRL-10531)
Rotu & skp:	Frederiksborg, tamma	Kasvattaja:	Baroque Alviano
Saavutukset:	♕ Champion (myönnetty 01/20) KTK-II (70 p.)

"Valjakkoajo on laiskan tädin kouluratsastusta!" Tia naurahti silmää iskien. Koko pitkän ikänsä kouluratsastusta harrastaneena ja lajia kansainväliselläkin tasolla kisanneena hän oli aktiiviuransa jälkeen innostunut valjakkoajosta: nyt hän piteli kädessään mustaa nahkanarua, jonka toisessa päässä seisoi juuri kuljetusautosta pihamaalle talutettu vankkatekoinen raudikko tamma. Siitä oli kuulemma tuleva hänen ihka ensimmäinen vaunuhevonen. Ja kun Tia jotain aloittaa, tekee hän myös asiat ihailtavalla määrätietoisuudella sekä ammattitaidolla, joten tästä parivaljakosta voisi tulla vielä jotain suurta. Vielä tamma näytti kuitenkin vain lähinnä säälittävältä keskenkasvuiselta nuorelta, jolla oli ylisuuri pää ja kilometrikoivet muuten niin luihuun kroppaan verrattuna.

Sukutaulu

i. DK Fermé fred, rt, 157 cm First Champion, Premier	ii. Feré fred, rt, 158 cm, evm	iii. Fervé fred, trt, 161 cm, evm
		iie. Ludmila fred, rt, 156 cm, evm
	ie. Felicity fred, vrt, 154 cm, evm	ei. Taovo fred, vprt, 153 cm, evm
		iee. Fernela fred, rt, 155 cm, evm
e. Lis Yvolle fred, rt, 154 cm Superior Grade, Preferent	ei. Frode fred, rt, 157 cm, evm	eii. Fobdy fred, prt, 160 cm, evm
		eie. Lise fred, rt, 155 cm, evm
	ee. Yvotina fred, prt, 153 cm, evm	eei. Dukne fred, prt, 156 cm, evm
		eee. Ymila fred, vrt, 153 cm, evm

ii. Tanskasta parhaassa kisaiässään Ranskaan muuttanut frederiksborg-ori Feré päätyi aktiiviselle valjakkoajon harrastajalle kilpahevoseksi vaativan tason parivaljakkokisoihin. Yhtenäisen värityksen ja voimakkuuden ansiosta rodusta saa muodostettua erinomaisesti näyttäviä valjakoita. Raudikon orin säkäkorkeus on tasan 158 senttimetriä, ja sen liikkeet ovat näyttävät joskaan eivät kovin matkaavoittavat. Nopeusluokissa Feré ei olekaan elementissään, mutta etenkin valjakkoajon kestävyysosuudessa sitä on hankala peitota. Luonteeltaan tämä nuori ori on varsin lempeä hevonen antaen rodustaan erinomaisen kuvan. Oria on käytetty vain kertaalleen jalostukseen Tanskassa asuessaan ja uusia jälkeläisiä ei ole ainakana vielä suunnitteilla.

iii. Fervé-orin suku jountaa juurensa lähes frederiksborginhevosen alkuajoilta, ja se onkin sukua Tanskan hovitiissolassa kasvatetuille hevosille. 158 senttimetriä korkea raudikko on rakenteeltaan vaunuhevonen varustettuna isolla kyömyprofiilisella päällä. Luonteeltaan Fervé on yritteliäs ja hyväntahtoinen olematta kuitenkaan täysin vietävissä. Ori ei ole kilpaillut aktiivisesti, mutta siitä olisi varmasti vähintään vaativan tason valjakkohevoseksi, jolla voisi olla rahkeita myös helpoille kouluradoille. Tanskassa asuvan hevosen jalostuskäyttö on ollut aktiivista rotunsa suosioon nähden ja kymmenvuotiaana siltä löytyi jo lähes parikymmentä jälkeläistä.

iie. Raudikko Ludmila-tamma ei ole mikään osaava hevonen ja myös luonteessa olisi korjaamisen varaa, mutta puutteistaan huolimatta sitä on käytetty varsin runsaasti rotunsa jalostukseen, sillä tamma edustaa rakenteensa puolesta perinteistä vaunuhevosta, jota ei ole yritetty keventää esimerkiksi täysiverihevosia käyttämällä. 156 senttimetriä korkea tamma on luonteeltaan varsin kipakka mutta kuitenkin emänä aivan omaa luokkaansa, ja sen jälkeläisistä onkin kasvanut varsin selväpäisiä ja tasokkaita hevosia, kun emän puutteita on korvattu valitsemalla isäoriksi sopiva hevonen.

ie. Siinä missä DK Fermén suku isän puolelta edustaa lähinnä perinteisiä valjakkohevosia, tuo Felicity-emä sukuineen rotuun hieman keveyttä ja taitoa myös koulukentille. Isomerkkinen vaaleanrautias, varsin pienikokoinen tamma on toiminut lähinnä näytöshevosena Tanskan yhdellä vanhimmalla vielä toiminnassa olevalla hevossiittolalla, mutta korostetun korkeiden liikkeittensä, kauniin ryhtinsä sekä korkean työmoraalinsa ansiosta siitä olisi varmasti vähintään vaativan tason kouluratsuksi. Rakenteeltana Felicity on hieman perinteistä frederiksborgia kevyempi, mutta soveltuu kuitenkin hyvin myös vaunuhevoseksi.

iei. Suvullisesti hyvin mielenkiintoinen Taovo-ori asusti pitkään Puolassa toimien vaunu- ja työhevosena huonosti teollistuneella ja köyhällä alueella. Oria oli käytetty kotipaikallaan vain risteytysjalostukseen, mutta erään tanskalaisen hevoskasvattajan törmätessä tähän 153 senttimetriä korkeaan oriin, kiinnostui hän siitä heti saatuaan varmuuden sen rodusta ja harvinaisesta suvusta. Taovosta tehtiinkin rahakas tarjous ja kohta hevonen kuskattiinkin Tanskaan, jossa siitä oltiin ennakkovarattu jo useampi astutus. Tyypiltään Taovo on varsin raskastekoinen ja hyväliikkeinen hevonen, jolla on vahva vetokyky, mutta puutteissa nopeudessa. Orin liikkeet ovatkin korkeat ja näyttävät, mutta melko ahtaat.

iee. Fernela sopi luonteensa ansiosta erinomaisesti ensihevoseksi, ja tamma toimikin usealla uudella hevosihmisellä harrastehevosena. Vaunuhevosena rautias tamma oli tarkka tekemisistään ja keskittyi itse asiaan, eikä se ollut hullumpi hevonen ratsunakaan, vaikka etenkin esteillä hyppytyylissä olisi ollut petrattavaa. Innokkuudesta tammaa ei kuitenkaan voinut moittia, vaan se oli aina erittäin yritteliäs ja pyrki toteuttamaan ratsastajan pyynnöt parhaansa mukaan. 155 senttimetriä korkeaa tammaa ei juuri kisapaikoilla nähty ja jälkeläisiäkin se sai vain yhden. Nuorempana Fernelaa yritettiin kovasti astuttaa, mutta sen tiinehtymisaste oli heikko. Tamma lopetettiin lopulta 23-vuotiaana vanhuudesta johtuvien vaivojen vuoksi.

» Jälkeläiset «

01. frederiksborg-tamma Donna Khrystyna, syntynyt 18.07.2019 orista Fjersky Ion

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
ROHKEUS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko rohkea
KUULIAISUUS:	★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆	Taso 6: kuuliainen
TEMPERAMENTTI:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: melko lauhkea
HERKKYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: melko herkkä
TAIDOT
NOPEUS:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: hieman normaalia heikompi
KESTÄVYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆	Taso 5: hieman normaalia parempi
HYPPYKAPASITEETTI:	★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆	Taso 3: hieman normaalia heikompi
KETTERYYS:	★ ★ ★ ★ ★ ★ ★	Taso 7: selvästi normaalia parempi
LIIKKEET:	★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆	Taso 6: normaalia parempi

Kilpailukalenteri

VVJ valjakkoajo (sijoituksia 11 kpl) / va: Vaikea yhdistetty

KRJ kouluratsastus (sijoituksia 28 kpl) / ko: Helppo A

Cup-kilpailut

Päivämäärä	Jaos	Järjestäjä	Luokka	Tulos
19.06.2020	VSN	Ionic	LKV2 RCH
30.09.2019	VVJ-cup	Wyat Shetlands	Vaikea yhdistetty yksilö	1/19
30.04.2019	VVJ Keilakunkku	Husgård Stud	Vaikea yhdistetty yksilö	4/18
31.01.2019	KRJ-cup	Kaihovaara	Helppo A	23/316
30.09.2018	KRJ-cup	Harmaatuulen oriasema	Helppo A	6/228
31.08.2018	VVJ Keilakunkku	Lorun Suomenratsut	Vaikea yhdistetty	4/23

Näyttelytulokset

Päivämäärä	Jaos	Järjestäjä	Tulos
10.11.2018	NJ	Radical Trotters	LKV6 irtoSERT
30.09.2018	NJ	Koistila	LKV2 irtoSERT
01.09.2018	NJ	Prime Sporthorses	LKV3 irtoSERT

Päiväkirja ja valmennukset

4. elokuuta 2019 » Maastovaellus perienglantilaisessa miljöössä

Perjantai- ja lauantaipäivät kuluivat leppoisasti Ranskan maaseutumaisemissa barokkihevospäivillä esiintyen ja upeita hevosia ihastellen. Uuden hevosen hankinta ei ole millään tavoin ajankohtainen asia tällä hetkellä, mutta kova hevoskuume pukkasi pintaan ja selasin puolivakavissani myytäviä hevosia Englantiin suuntaavan lentomatkan aikana. Kun nyt kerta reissussa oltiin, ei sitä heti halunnut takaisin kotiin palata. Muistin aikoinani törmänneeni esitteeseen, jossa mainostettiin Brittonia Yard B&B:tä, pientä englantilaistilaa sijaitsevaa Keski-Englannin maaseudulla. Nopea puhelinsoitto tilan omistajalle Bethany Auleylle paljasti, että tila ottaa vieraita vastaan ympäri vuoden ja olin tervetullut viettämään siellä pari ylimääräistä lomapäivää. Huomenna sunnuntaina pääsisi tutustumaan lähitienoon maisemiin ratsailta käsin, kun tila järjesti parituntisen maastoreissun vieraille. Pari paikkaa olisi kuulemma vielä vapaana, jos vaikka innostuisin lähtemään mukaan.

Sunnuntaiaamu alkoi hitaissa merkeissä, mutta toinen maastoryhmä lähti onneksi liikkeelle vasta puolen päivän jälkeen, joten sain nauttia majatalon antimista ennen tallille menoa. Brittonian jokapaikanhöylä/tallimestari Ambrose oli tullut aikaisin tarkistamaan vierashevosen kunnon ja jakanut hevosille heinäsiivut, jota nyt Ursa rouskutti tyytyväisenä laidunkaistaleella, johon se oli tarhattu yhdessä tallin tammojen kanssa. Suffolkinhevosen Marthan kanssa se hieman kähisi eilen illalla, mutta tänään koko lauma oli sulassa sovussa, kun ne oli ruokittu toisista erillään. Vihelsin portilta ja raudikko höristi korviaan, nappasi viimeisetkin heinänkorret suuhunsa, ennen kuin se löntysteli luokseni. Raudikko hankasi päätään käsivarttani vasten ja rapsuttelin tovin tammaa otsasta, ennen sen taluttamista hoitopuomille.

Brittonian pihamaalle oli kertynyt minun lisäkseni kolme ulkopuolista ratsukkoa, sekä tietenkin tallin omistajan Abigail-tytär jykevän raudikkonsa, Vincent-ruunan kanssa. ”Jos alatte kaikki olla valmiina, niin voitaisiin käydä matkaan!” nuori nainen huikkasi ja kääntyi pihamaalla olevien vieraiden ratsukoiden puoleen. Maastoporukkaan mahtui tänään monenlaista parivaljakkoa: Englantilainen Vivian Penrose oli tullut mukaan suurikokoisen shirenhevosensa kanssa ja Majina oli saapunut puoliverityyppisen tammansa kanssa meren yli Suomesta. Luulin erottuvani joukosta ratsastushameella, kauluksellisella paitapuserolla ja lierihatullani, mutta Latviasta näyttävän spanish-norman orinsa kanssa matkustanut Iivari oli pukeutunut eri aikakaudelta oleviin historiallisiin vaatteisiin ja mies erottui pienen tilan mutaisesta pihasta vielä minuakin räikeämmin.

Hevosjono lähti Abigailin & Vincentin johdolla liikkeelle, perässä tulivat Iivari & Duke sekä Vivian & Ramsey, ja minä ja Majina pidimme raudikkotammojemme kanssa perää. Alkumatka taittui peltoja ja lammaslaitumia pitkin ja Ursa jäi ihmeissään tuijottamaan noita kummia määkijöitä. Rouvan piti ottaa jopa vähän takapakkia, kun ne meinasivat lähteä kohti tulemaan. Lammashaassa oli pari ylitettävää ojaa, joiden ylittämistä tamma aluksi epäröi – sillä oli hypätty ties milloin viimeksi, joten se näki parhaaksi tehdä stopin ojan eteen ja loikata vauhditta sen yli.

Nurmipellon lopussa annoimme hevosille hieman siimaa ja siirsimme ne laukkaan. Ursan kaviot rummuttivat pellon pohjaa, kun se liiti eteenpäin Kantele-tamman kanssa lähes kylki kyljessä rinteen huipulle asti. Laukan aikana ei paljon ajatuksia vaihdettu, mutta palasimme Brittonian tilalle hieman rauhallisemmalla tahdilla, minkä aikana ehti jutella niitä näitä. Abigail kertoili Baxtershill-kylän historiasta ja olipa muuan William Shakespearekin kuulemma kotoisin näiltä seuduilta! Maasto tuntui loppuvan ennen aikojaan, mutta siirryimme rupattelemaan lämpimän aterian äärelle ja jatkoimme myöhemmin iltaa vielä the Shepherd Girl -nimeä kantavassa lähipubissa.